You never know what you're gonna get!

Vuosi 2011 on ollut erittäin mielenkiintoinen ja voin sanoa oppineeni koirista enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella! Takana on nyt 1,5v opiskelua eläintenkouluttajaksi Ammattiopisto Lappian opetuksessa, Louella. Minulla on ollut valtavan suuri onni saada oppia kokeneelta koira-ammattilaiselta, Keinäsen Jarilta! Tämän tasoista opetusta en tuskin olisi koskaan tullut saamaan mistään muualta. Aiheina ovat olleet mm. ongelmakoirat, koiran käsittely ja hoitotoimenpiteet, erilaiset lajiharjoitukset sakemannipentujen kanssa (jälki, haku, suojelu, tottis, verijälki, ominaishajun etsintä), koiran ruokinta, koirahoitolan pito, trimmaus, ensiapu, koirien jalostus ja kasvatus jne jne. Opetusta on jäljellä vielä 3kk minkä jälkeen on aika hankkiutua viimeiseen työharjoitteluun sekä näyttökokeeseen. Yrityksen suunnittelusta puhumattakaan! Kevät tulee olemaan jännittävää ja kiireistä aikaa mutta varmasti hyvin antoisaa!

Tämä vuosi on myös tuonut laumamme 4 uutta koiraa! Huskyt Unna & Arttu, sakemanni Lore ja valkoinenpaimenkoira Oodi. Meillä on siis varsinainen sateenkaariperhe, niin erilaisia ja eri näköisiä otuksia nämä kaikki ovat. Yhteistä kaikille tosin on se että jokainen on meillä käyttökoira ja jokaiselle on olemassa oma tulevaisuuden suunnitelma! Sempä takia nämä koirat ovat olleet hyvinkin tarkkaan harkittuja ja tällä hetkellä näyttäisi siltä että valintani ovat olleet oikeat! Vain yksi huskypoika ei sopeutunut meidän laumamme ja palautui takaisin kasvattajalle.

Vuoden parasta antia on ollut ehdottomasti myös huskyjen maailma! Siihen minut ovat koukuttaneet Johanna, Jenni ja Pauliina. Viimeinen silaus on ollut se että olen päässyt ajamaan turistivaljakoita joulusesongin ajaksi. Joka päivä tahtoo vain uudestaan ja uudestaan ajamaan ja oppimaan lisää! Kiitos ystävät ja opettajat siitä!

Lore ja Hottis, ne erilaiset rekikoirat!

Otsikkoni ajatus vie siihen että joskus saat enemmän kuin olisit ennalta ajatellut. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se että treenasin saksanpaimenkoiraa PK-puolelle ja yhtäkkiä siitä onkin tullut myös lahjakas rekikoira! Tai että otin huskyn ja nyt haluan niitä valjakollisen. Osa koiristani on myös mielestäni niin hyvä hermoisia ja tasapainoisia koiria että ne tulevat luultavasti olemaan tulevaisuudessa jalostuskoiria. Ajat ovat muuttuneet siitä kun kolme vuotta sitten ostin koiran jonka halusin olevan vain tavallinen kotikoira. Olen saanut paljon enemmän siis mitä halusin. Sitäpaitsi tämä matka on vasta alkua!

Huskyja ja safareita

Svansteinissa valjastamassa koiria

Joulu oli ja meni lähes kokonaisuudessa huskysafareilla Kittilässä ja Ruotsin Svansteinissa. Kotona kävin lähinnä nukkumassa ja keräämässä eväskoriin täydennystä. Olenpahan ainakin saanut puuhata sydämeni kyllyydestä koirien kanssa. Minulla on ollut ilo saada oppia niin Kokkosen Johannalta kuin Kiisken Pauliinalta. Johannalla on noin 70 koiraa, Pauliinalla 100. Olen saanut ajaa jo kymmeniä kilometrejä valjakoita ja joka päivä odotan että saisin ajaa koirilla taas uudestaan ja uudestaan! Ja joka päivä odotan että minulla olisi jo se ikioma valjakko.

Safarityö on raskasta, välillä on juostava hikipäässä kun aikataulut ovat tiukkoja, koiria on vahdittava etteivät ne tappele tai pure liinoja poikki. Safareilla joutuu välillä juoksemaan turistien apuun tai potkuttelemaan ylämäkiin kun koirat ovat väsyneitä. Taukoja ei juuri ole, joskus ehtii syömään päivän aikana. Tässä työssä on opittava nopeasti uudet asiat, usein keskellä täydellistä kaaosta. Kokemuksista kyllä oppii ja uskonkin tämän joulusesongin jälkeen olevani huiman paljon valmiimpi valjakkomusheri! Kiitos Johanna ja Pauliina että olen saanut ottaa vastuuta ja oppia paljon lisää tästä maailmasta!

Tapaninpäivänä safareilla pyörähti tällaisiakin koiria. Ansku sai ajaa omalla valjakolla jossa oli pyörässä Lore ja Pessi, keulassa Artun isä Kuurna. Minä ajoin edellä 8 koiralla. Pakeneva emäntä oli niin tärkeä paimenille että ne vetivät kuin höyryjunat koko reitin! Ansku joutui kuulemma jatkuvasti jarruttamaan ;) Pessin työntekoon olin erityisen tyytyväinen! Loren lahjakkuuden tähän hommaan jo tiesinkin, Loresta tulee hieno lyhyen matkan rekikoira! Loren veli Häjy on kuulemma myös juossut safareilla! Eihän sakemannin kestävyys ole huskyn luokkaa mutta kyllä ne aikuisena juoksevat sen 10 km ihan helposti. Unna taas oli minun valjakossa ja meni hienosti kaksi kierrosta! Unna on jo vanha tekijä! Oli nyt jo toista kertaa mukana turistisafareilla!

Lore ja Unna Kittilässä

Giewont Adventuresin koiria

Pessi 3v

Suuren suuret onnittelut jättipojallemme Pessille! Pojastahan on tullut vallan aikuinen mies!

Voisin kutsua tätä aikaa kolmen vuoden avioliitoksi. Ensimmäinen vuosi meni tuijottaessa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Se oli jatkuvaa halailua ja pussailua molemmin puolin. Olimme aina kahdestaan ja kuljimme yhdessä joka paikassa. Sitten suhde alkoi ajautua karille, mies ei halunnut enää miellyttää minua joka asiassa vaan alkoi tehdä päätöksiä oman pään mukaan. Elimme vuoristorataa, minä heitin välillä rukkaset tiskiin, välillä piti käyttää "kaulintakin". Joinakin päivinä mies ei tullut kotiin perässäni vaan jäi kuljeksimaan omille seikkailuilleen. Odotin turhaan ikkunassa josko se palaisi...Viimeinen pisara oli kun mies ihastui toiseen naiseen, sen nimikin kun oli kuvaava, Hottis. Oli varmaan todella kaunis nainen se. Elimme vähän aikaa kolmiodraamaa. Sitten laitoin säännöt suhteeseemme, oli aika lopettaa lässyttäminen. Mies alkoi tulla kotiin kun kerroin että on tultava. Myös "äijien pullistelut grillijonossa" olivat taakse jäänyttä elämää!

Sitten uskalsin ajatella, että on turvallinen aika kasvattaa perhettämme. Laumamme lisääntyi, tuli lapsia yksi jos toinenkin. Mies otti viimein isällisen roolinsa ja alkoi huolehtia laumastaan. Minä määräsin millä metodeilla lapsia kasvatetaan. Mies kun meinasi välillä hoitaa tehtävät oman pään mukaan, minulle sellainen tapa kun ei kelvannut.

Nyt vietämme kolmannen yhteisen joulun! Arki on tullut suhteeseemme, elämä ei ole enää vuoristorataa vaan tasaista harmaatakin näkyy välillä. Niinhän ne sanovat muutkin, että pitkässä parisuhteessa arki tulee väistämättä eteen. Minä tarvitsin enemmän omaa aikaa, lähdin opiskelemaan. "Lapset" vievät kaiken ajan iltaisin. Meillä ei ole enää niin paljon yhteistä aikaa kuin ennen. Joskus ikävöin sitä aikaa, mutta me molemmat tiedämme että näin olemme onnellisempia. Vaikka arki onkin kiireistä ja laumamme on suuri, olet Pessi aina minulle se kaikista tärkein!

Onnea kolmivuotiaalle!

Oodi tuli taloon

Pitkä oli matka tytöllä Tallinnasta Sieppijärvelle! Neljän päivän matkustamisen jälkeen 10 viikkoisen Oodin tie vei Maarit Sallan taloon Rovaniemelle. Sitä ennen Oodia hoiti myös Hyvösen Anu ja Kennel Kustom Karake's valkoinen lauma, kiitos teille! Maaritin kainalo ei ollut sekään vielä viimeinen etappi vaan aamu toi tytön elämään vielä yhden uuden ihmisen ja meidän yhteinen matka kotiin alkoi.

Oodi on erittäin rohkea, utelias ja sosiaalinen pentu! Se haluaa mennä kaikkien ihmisten luokse, yleensä se lähtee seuraamaan ohikulkijoita ja ajelehtii kauas ennen kuin saan sen huomaamaan että oma lauma menee toisessa suunnassa. Tämä on itselleni tietenkin varsin miellyttävä seikka. Tässä rodussa avoimuus ja rohkeus kun eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Mutta ne ovat mielestäni ehdoton lähtökohta jotta rotua pystyy alkaa kehittämään eteenpän. Alku on siis lupaava :)

Oodin ensimmäiset päivät meillä olivat vähän pitkiä kun se joutui olla kanssani työkeikalla huskytarhalla. Tyttö poseerasi varmaan joka turistin kuvissa, onhan se niin pieni ja söpö valkoinen olio! Oma laumani otti pennun vastaan jo vähän siihen tyyliin että "onkohan tämä hoidossa vai jäämässä meille", näitä uusia koiria kun on viime aikoina meillä pyörinyt moneen otteeseen. Eli olivat aika välinpitämättömiä, vain Arttu olisi tahtonut heti alkaa leikkimään uuden kaverin kanssa.

Parin päivän päästä matkattiin taas uuteen paikkaan eli koulun penkille Louelle. Kovin hienosti tuo pentu sopeutuu joka paikkaan. Nyt tosin huomaa että rankka reissaaminen väsyttää. Mutta kun elämä tästä rauhoittuu aloilleen niin alamme puuhaamaan kaikkea kivaa yhdessä! Jännittävää sanon minä!

Valkoisia haaveita

Tulevaisuuden suunnitelmia...

Olen pohtinut pitkään rakkaan rotuni tulevaisuutta. Jostakin syystä on olemassa vain yksi rotu mikä on sydämessäni ylitse muiden: valkoinenpaimenkoira.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Niin kuvissa kuin myöhemmin tapaamieni yksilöiden myötä. Eikä pelkästään sen takia että valkoinen on lempivärini! Ensimmäiset tapaamani koirat olivat Hanneleen Indy ja Sissi. Ensitreffeillä en voinut muuta kuin ihailla näiden koirien olemusta. Se oli siinä :)

Ensimmäinen valkoinenpaimenkoira, Pessi tuli minulle noin 3 vuotta sitten... yllätys, yllätys, samaiselta Hanneleelta. Pentu vei minut mennessään, liiaksikin. Teini-iän koittaessa löysin itseni selailemasta ongelmakoirakirjoja ;) Samaan aikaan oli kauhea tarve saada kokeilla Pessin kanssa kaikkia mahdollisia harrastuslajeja. Tämä koira oppi niin nopeasti ja se halusi aina antaa koko sydämensä minulle. Uskoin että meistä voi tulla mitä vaan!

Tämän tunteen myötä uskoni rotuun on tänä päivänäkin vahva. Tällä hetkellä treenaan toki eniten muun rotuisten koirieni kanssa mutta tiedän että valkkarista voisi saada irti vielä paljon enemmän. Tiedän myös että Pessillä voisi olla paljon tiukemmat arkisäännöt, koira vie minua edelleen mennessään ;) En ymmärrä miksi tämän koiran kohdalla katson niin paljon "läpi sormien" :p Junioreillamme on paljon tiukempi kuri!

Kesän aikana kävin tärkeän matkan Virossa Monikan luona, kennel Born To Win White. Monikalla ja minulla on paljon samankaltaisia näkemyksiä rodun tulevaisuudesta. Monika harrastaa koiriensa kanssa jälkeä, tottista ja suojelua. Ja nimenomaan kilpailee! Tällä reissulla näin asioita joita toivoisin muidenkin kasvattajien ymmärtävän. Rotumääritelmäkin sanoo "Valkoinenpaimenkoira on perhe- ja seurakoira. Valpas vahti, erittäin lapsirakas, eloisa ja oppivainen työkoira. Missä näkyy tämän päivän työkoiran kasvatus?!? On sääli jos tästäkin rodusta tehdään sohvakoira, niitä rotuja on jo muutenkin tarpeeksi. Ostakoot ihmiset sellaisen muualta.

Syksyn aikana olen selaillut lähinnä netin kautta erilaisia koiria Keski-Euroopasta, Ruotsista jne. Muutamia mielenkiintoisia yksilöitä löytyy, hyviä koetuloksia IPO-puolelta, muutamia mielenkiintoisia videoitakin. Yritän päästä mukaan rodun tilanteeseen. Työtä tehdessäni päätin että jos ainakaan kotimaasta ei kerran löydy minulle sellaista koiraa mitä haluaisin niin täytyy alkaa kasvattamaan sellainen itse!

Eli suunnitelmana "käyttölinjaisen" valkoisenpaimenkoiran kasvattamisen aloittaminen!

Tätä varten täytyy tehdä muutamia merkittäviä asioita, mm. saada kunnon tilat koirille, käydä kasvattajan peruskurssi, anoa kennelnimi, matkustaa ja tavata kasvattajia eri puolella Eurooppaa, olla onnellinen saamistani suhteista kokeneimpiin kasvattajiin, toivoa että minulla on hyvä tuuri ja vielä enemmän onnea jne jne..

Yksi merkittävä seikka tosin jo varmistui:

Meille saapuu tuliaisena Helsingin Voittaja-näyttelystä valkoinenpaimenkoira narttu pentu,
Born To Win White Oodi, ikä 10 viikkoa. Arvioitu saapumisaika 5.12.2011... 

Tämä pentu tulee erittäin mielenkiintoisesta yhdistelmästä:

 RH-E FL, KK1, EST CH Joulumaan ArcticOodiLucia x IPO3, FH1 Gringo of White Finess

 Kuva Monika Laneman

Olen nähnyt emän itse viime kesänä ja leikittänyt sitä. Lucialla on erittäin voimakas saalisvietti ja taistelutahto ottaen huomioon tämän rodun. Se oli suurin syy miksi kiinnostuin tämän nartun jälkeläisistä. Lucian emä taas on kennel Joulumaan kantanarttu Fleed Wood Mac's Arja, lt 210p. Arja on erittäin hyvä koira!

Uros on Keski-Euroopasta ja sillä on suojelusta IPO3-tulos sekä erikoisjälkikoetunnus. Uros on itselleni kysymysmerkki mutta kasvattaja Monika Laneman sanoi pitäneensä näkemästään. Minun on siis luotettava vain viisaampiini :)

Oodi tulee olemaan yhteisomistuksessa Maarit Sallan kanssa. Monika on valinnut meille sopivan narttupennun. Hieman häiritsee se että ei ole itse päässyt näkemään tai valitsemaan pentua mutta kuten niin monesti ennenkin, hyvä tuuri on usein se mikä ratkaisee eniten!

En malta odottaa että viikko kääntyisi seuraavaan...Sisimmissäni on perhosia jollakin erityisellä tavalla mitä oli myös 3 vuotta sitten kun ensimmäinen valkoinen pallero tepasteli elämääni! Tavallaan en odota tältä pennulta mitään mutta samalla odotan kaikkea! Tiedän että jalostustavoitteeni ovat hurjan korkealla, ja niin ne pitääkin olla jotta tätä rotua saadaan oikeasti eteenpäin. Loppu on kiinni onnesta!

 
P.S. Suuri kiitos erityisesti Hannele Merikallio, Maarit Salla ja Monika Laneman!

Arttu 6kk

Arttu on kasvanut melkoista tahtia viime aikoina. Puoli vuotta ikää täynnä, painoa 19kg ja korkeutta 56cm. Artulla on ihan lupaavan oloinen rakenne tällä hetkellä. Luonteesta puhumattakaan! Poika on älyttömän hyvähermoinen. Ihan sama minne sen vie, on aina kuin kotonaan. Luonteeltaan avoin, hieman mielistelevä. Miinuksena ehkä hieman liiallinen pehmeys minun makuun. Arttu on rauhallisin meidän koirista. Tasapainoisen luonteensa puolesta odotukset ovat minulla korkealla, pään pitäisi riittää minkälaisiin tapahtumiin vain! Tämä poika tuskin hätkähtää mistään. Työinnon näemme sitten keväällä!

Arttu on saanut vähän ekstrahuomiota nyt kun likat ovat juoksussa. Jotenkin se päätyy minun kanssa sisälle, sohvallekin on jo yrittänyt mutta sieltä sai lähtöpassit ;)

Montako koiraa minulla on?

Kysymys jota minulta usein kysytään ja kysymys johon minulla itsellänikin meni tovi miettiä nyt kun viime päivinä on tapahtunut vähän muutoksia. Alkuviikosta kädet tärisivät ja sydän hakkasi kun kävimme Jarin kanssa keskusteluja koulun sakemannipentujen sijoituksesta. Selvisin kuitenkin loppujen lopuksi vähin perusteluin siitä, miksi tahtoisin oman projektini, Loren itselleni. Olen ilmeisesti vakuuttanut muut minun ja koiran välisestä hyvästä suhteesta ja siitä että tämä koira ei jää sohvakoiraksi vaan siitä tulee varmuudella minun ykkös kisakoira! Asiaa helpotti myös se, että narttuja ei juurikaan huolita virkakoiriksi. Yksi Loren veli on jo mennyt poliisikoiralaitokselle ja toinenkin saattaa lähteä vielä työkoiraksi. Potentiaalia tässä pentueessa kyllä on, harmi että Häjyn tie tähän päättyi hyvin aikaisin. Noh, Häjyllä onkin uusi tärkeä tehtävä "valjakkokoirana" ;) Mutta jos ei mitään suurta ja mullistavaa enää tapahdu niin Lore siirtyy minun omistukseen vuodenvaihteen jälkeen. Voin kertoa että olo on helpottunut ja olen myös todella onnekas! Ilman tätä koulua minulla ei olisi ollut mitään tietoa saati mahdollisuutta saada koiraa näin arvostetulta kasvattajalta, Hanna Holmavaaralta. Ihmiseltä joka tekee erittäin mielenkiintoista kasvatustyötä. Nykyinen pentue on siis Tsekin tuonti, vanhaa Keski-Eurooppalaista käyttölinjaa. Voi myös olla että Lore jatkaa tätä linjaa eteenpäin joskus tulevina vuosina.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen...Uuloffi lähtee takaisin kasvattajalle. Asiaa pitkään harkittuani totesin että tälle pennulle on parempi asua isossa laumassa omien sisarusten kanssa. Olemme kasvattajan kanssa jutelleet asiasta pitkään ja uskon että tämä on niin itseni kuin koiran kannalta paras ratkaisu.

Eli tämän viikon aikana yksi on tullut virallisesti lisää, yksi on lähtenyt. Jäljellä on 5 koiraa joista kaikista olen hyvin ylpeä! Jokaisella on omat suunnitelmat käyttökoirana ja osalla luultavasti myös jalostuskoirana. Kohta luvut menevät tosin jälleen uusiksi, sillä reilun viikon päästä meille tulee myös yksi uusi mahdollinen jalostuskoira, siitä lisää ensi kerralla...

Seuraava vakiokysymys ensimmäisen jälkeen on aina se miten jaksan "näin monta koiraa". Kaikki on suhteellista, jollakin on 20 koiraa ja jollakin 100, jollakin koirat vain ovat koko elämä :) ai niin, ja joillekin kohta myös ammatti, meinasin jo unohtaa!


Pessi (Hallaivuoren Apache, valkoinenpaimenkoira)
Lore (Bar-Mixin Jeronika, sakemanni)
Hottis (Stator Hot Hot Hot, suursnautseri)
Unna (Susitievan Heluna, husky)
Arttu (Kefeus Crow's Azurit, husky)

KV Seinäjoki

Hottis käväisi näyttelydebyytin Seinäjoella. Tuloksena JUN EH. Tuomari Leni Finne. Lisätietoja Hottiksen omalla sivulla: http://hottisriiseni.blogspot.com/

Paljon onnea Lore 1v!

Lorzen synttärit menivät kyllä aivan ohi ja synttäripäiväkin vietettiin ulkotarhassa. Mutta vuosi tosiaan tuli täyteen ja jokainen päivä siitä (tai 7kk iästä asti mitä olemme yhdessä viettäneet) on ollut elämäni parasta aikaa! Kaikkine rasittavine piirteineenkin Lore on ollut minun käteen täydellisesti sopiva koira! Sen parhaita ominaisuuksia ovat erinomaiset hermot, voimakas saalisvietti, aktiivisuus sekä nopeus.

Lore on koira jonka ominaisuudet ovat mielestäni erittäin hyvässä tasapainossa. Sillä ei oikeastaan ole suurempia heikkouksia ja ehkä siitäkin johtuen tämä koira näyttäisi soveltuvat hyvin moneen eri harrastuslajiin. Loren kanssa ollaan kuluneen kesän ja syksyn aikana tehty pelto-ja metsäjälkeä hieman normaalista poikkeavalla koulutustavalla (saalisvietti) ja tällä hetkellä Lore on mielestäni hyvin pitkälle kisavalmis jälkikoira. Se jäljestää askel askeleelta ja ilmaisee esineet saalisvietin kautta nopeasti ja innokkaasti. Jos joku miinus pitäisi jäljeltä löytää niin ehkä nokka saisi olla hieman syvemmällä maassa.


Loren päälaji tulee mahdollisesti olemaan suojelu. Tässä lajissa likka on osoittanut melko hyvää kehitystä jo nyt pentuna. Lorella on voimakas saalisvietti, sen puru on ollut alusta lähtien täydellinen ja se tekee erittäin hyviä hyökkäyksiä. Viimeisimmässä harjoituksessa nyt 1-vuotiaana koira alkoi ensimmäisen kerran osoittaa puolustusalueelle siirtymistä tilanteessa jossa maalimies alkoi varastaa saalista. Kehittämisen varaa tulee olemaan eniten ehkä rohkeudessa mutta täytyy muistaa että kyseessä on vielä hyvin nuori koira.

Parhaimmillaan me olemme Loren kanssa tottiskentällä, missä todellakin voidaan puhua tekemisestä ME! Olen erityisen ylpeä siitä suhteesta mitä olen tuohon koiraan saanut rakennettua tämän 5kk aikana. Meillä oli koulussa muutama päivä sitten epävirallinen BH-koe jossa pääsimme likan kanssa loistamaan. Meillä todellakin oli HAUSKAA yhdessä ja niin meillä on aina kun teemme tottista! Lore on aivan uskomattoman nopea reaktioissaan ja voin sanoa että olen itsekin onnistunut erinomaisesti koulutuksessa! Olen siis oppinut jotakin :)

Lorelle on treenattu myös henkilöetsinnän alkeet. Se ilmaisee maalimiehen haukkumalla. Muita aktiviteettaja koiralla on ollut pyöräily, valjakko ja pari verijälkeäkin olemme kokeilleet. Valjakossa Lore menee jo mukavasti liinat tiukalla, toki ei aivan niin suurella intensiteetillä kuin "hullupäiset" veljensä mutta menee kuitenkin. Lore on tällä hetkellä hyvässä fyysisessä kunnossa ja ensi keväänä on tarkoitus osallistua sen kanssa AD-kokeeseen eli kestävyyskokeeseen.

Lyhyesti sanottuna: tämä koira on liian hyvä ollakseen totta ;) siksipä tämä koira ei taida olla myynnissä ulkopuolisille, näin ainakin sydämessäni toivon...


Odottelen josko saisimme 1-vuotis ryhmäkuvan Bar-Mixin J-pentueen neljästä Louella kasvaneesta apinasta :)

Unna is back!

ja "paita ja peppu" meno jatkukoon! Tosin tästä eteenpäin vähän rajoitetummin että kiinnostaa tuo valjakossa juokseminenkin aina välillä ;) Unna palautti samalla Artun takaisin omalle paikalleen huskytarhassa. Pikkujätkä on saanut pari päivää vähän kukkoilla ;)

Unna 1 vuotta!

Paljon onnea pikku prinsessalleni vaikka oletkin tällä hetkellä ärsyttävä teini ja luulet tietäväsi maailmasta kaiken. Luulet myös olevasi maailman paras siperianhusky ;) Mistäköhän olet sellaista puhetta kuullut, hih ;)

Unna on viettänyt viikon huomioimattomuudella kasvattajakodissaan. Siellä on isot pojat pitäneet kuulemma vähän jöötäkin ettei pääse ego kasvamaan enää ainakaan isommaksi mitä se nyt on ;) Unna on myös kovin mukavuudenhaluinen, yritän vähän saada sille motivaatiota tehdä taas töitäkin eikä vain juoksennella vapaana kohti Käkivaaran auringonlaskuja! Muutenhan Unna on mahtava koira jolla on isot odotukset meidän koiralaumassa niin työ-kuin jalostuskoirana. Aika näyttää...

Huom! Unna ei asu meillä enää nykyään sisällä eikä varsinkaan sohvalla, mistä lie moinen mielenhäiriö aikanaan tullut ja oikein kuvakin siitä todisteena! ;)

Uuloffi

Kävin ostamassa Artulle "pyöräparin" eli saman ikäisen uroshuskyn :) Pentu on vain 3 päivää Arttua nuorempi. Tämä pentu on siinä mielessä arvokkaampi että kasvattaja ei ole juuri koiriaan muille myynyt. Sain kuitenkin ylipuhuttua Maijun myymään yhden pojan mustavalkoisesta veljeskatraasta minulle. Olen siis onnekas :) Tämäkin pentue on erittäin mielenkiintoinen. Narttu Panda on osittain Seppala-linjaa ja on juossut huimalla motivaatiolla jopa alaskalaisten kanssa. Uros taas on ystäväni Pauliinan kasvatti kennel Silent Creek:sta. Tuli mitä tuli, ainakin jään mielenkiinnolla odottamaan mitä keväiset hanget meille näistä pojista vielä tuovatkaan! Hyvät edellytykset tulevalle kisakoiralle on taas olemassa ainakin teoriassa :)

Talvitaipaleen Uuloffi

Kohti talviunia

Tänään on ollut koko päivän jo pakkasen puolella. Outoa...taas se PITKÄ talvi tulee! Onneksi minulla on sentään uusi talvinen koiraharrastus, ehkä tämä talvi ei ole niin pitkä kuin edelliset. Olen intohimoinen koiraharrastaja, miten maltan jättää maastolajien harjoittelun taas puolen vuoden tauolle! Noh, tuokoot huskyt ja valjakkoajo minulle toisenlaista ajateltavaa ja palveluskoirille siten (ansaitun?) treeniloman. Ansaitun kysymysmerkillä sen vuoksi että tämän syksyn koetavoitteet menivät melko perseelleen osittain huonon tuurin myötä, osittain koiran asenteen takia.

Hottiksen piti käydä viikko sitten AD-kokeessa eli kestävyyskokeessa, jossa matkana 20km pyöräily. Hottis oli erinomaisessa fyysisessä kunnossa mutta teloi tassunsa juuri pari päivää ennen koetta. Tälle syksylle emme muihin kestävyyskokeisiin sitten päässeet enää koska kokeiden alaikärajat vaihtelevat järjestäjien sääntöjen mukaan. Ensi keväänä uudestaan siis paremmalla onnella. Hottis on edistynyt pk-puolen lajeissa erinomaisesti, ensi vuonna tavoitteena mahdollisesti sekä jälki- että hakukoe. Hottis on talvilomansa ehdottomasti ansainnut, toki tämä intohimoinen juoksija tulee varmasti jolkottelemaan myös valjakon mukana talven mittaan :)

Pessin kanssa olimme 5 viikon asumuserossa ja samalla täydellisellä treenitauolla. Pessi oli ensin Anskun kanssa pari viikkoa, sitten veljeni luona Tampereella viikon ja lopuksi vanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla. Syy tähän oli osittain epäonnistunut koiran motivointi tottelevaisuuskokeessa ja muutenkin ehkä oli hyvä huomata että kaikki ei ole sujunut niin hyvin mitä olisin toivonut. Totta ainakin osittain, joka tapauksessa tämän jakson jälkeen Pessi teki elämänsä peltojäljen, asumusero on tuottanut tulosta ja koira meni vihdoin sillä tarkkuudella mitä siltä olen yrittänyt vaatia. Kumpa olisin ollut yhtä taitava kouluttaja jo kaksi vuotta sitten kun ensimmäinen koira minulle tuli. Olisin osannut vaatia koemaista jäljestämistä jo silloin. Noh, muutaman viikon jälkeen oli ikävä jopa jo tuota jukuripäätä, valehtelisinhan minä jos en myöntäisi että Pessi on se minun tärkein koira niin hyvinä kuin huonoina päivinä :)

Mutta tosiaan ensimmäiset lumihiutaleet ovat sataneet maahan, tässä vielä viikko pari varmaan saa nauttia peltojäljestä, yritän saada sen kohdilleen Pessille vielä syksyn aikana. Hottis ja Lore ajavat jälkeä kohtalaisen hyvällä kokonaisuudella jo!

Syksyn aikana saattaa tulla vielä muutoksia koirakokoonpanoon mutta kaikki on vielä auki. Sen verran on varmaa että veljeni uusi porokoiranpentu tulee tähän vähäksi aikaa pyörimään kunnes jatkaa matkaansa uuteen kotiin :)

MEJÄ

Opeteltiin koulussa uutta lajia, verijälkeä. Lore kiinnostui ihan kivasti jäljestämään. Kokeilin kotona haskeilla, niillä kun molemmilla on vähän riistaviettiä. Unna osoittautui aivan liian vilkkaaksi, toki innokkaaksi mutta vauhtia oli enemmän kuin järkeä. Arttu meni keskittyneemmin. Ajattelin ehkä tehdä Artulle tuosta kesälajin, sen verran hyvältä tuo meno näytti. Kuulemma muutama husky on tuossa lajissa kisannutkin menestyksekkäästi. Olen nyt ajanut 3kpl lyhyitä jälkiä pennulle, päässä palkkana lihanpala. Kivaa puuhaa koiralle juoksemisen rinnalle!

Uusi tarha

Lore sai vihdoin oman asumuksen pihallemme, koko kesän sitä odotettiinkin. Tarvikkeet ovat odottaneet jo hetken, tarvittiin vain pari ylimääräistä lomapäivää ja hieman sisua. Ihan kelpo asumus siitä tulikin, saimme ison lämpöristetyn kopin Rovaniemen sukulaisilta!


On hyvä että koiralauman voi välillä jakaa kahtia, varsinkin Loren erilleen muista. Muuten nuo leikkisivät keskenään koko ajan. Välillä nartut kuumuvat liikaa, toistaiseksi kuitenkin kaikki ovat sulassa sovussa ilman tappeluita. Lore on noussut Hottiksen yläpuolelle laumassa ja on nyt alfanarttu. Saa nähdä mitä loppuvuoden aikana tulevat toiset juoksut ja aikuistuminen saavat aikaan. Uskoisin kyllä että nämä tytöt säilyttävät leikkisyyden keskenään myös aikuisena, sen verran hyvin tulevat edelleen toimeen!

Siperianhusky erikoisnäyttely 2011

Unna JUN H

Erkkari Kannuksessa, samalla kyläreissu mummolassa Kokkolassa :) Tämä oli minulle aivan uusi kokemus ja Unnalle toinen pyörähdys näyttelykehässä. Unna esiintyi junioriluokassa. Tosi huipun kehäkäytöksen ja seisomisten jälkeen tuomarilta ei kuitenkaan irronnut kuin JUN H. Olin tietenkin vähän pettynyt kun viikko sitten tuli EH mutta oikeanlainen arvostelu oli kuitenkin. Noh, minulle upea seisominen, kontakti ja äärettömän hyvä hermoinen käytös merkitsevät paljon enemmän. Liikkeistä ja kulmauksista tuli hyvää palautetta, arvosanaa laskivat lähinnä kai se että Unna on kovin hoikka ja rintakehä vielä kehittymätön. Otsa on myös liian loiva. Mutta ehkä ensi vuonna uudestaan!

Samalla esitin muutaman muunkin koiran kun sujui tuo kehässä juokseminen vissiin ihan hyvin ja kouluttamaankin pääsin taas molempina päivinä, mielenkiintoista. Aina joku oli nyppäämässä hihasta että "voisitko katsoa tätä minunkin koiraa". Ennen näyttelyitä koulutin kolmen eri kasvattajan koiria näyttelyä varten, eikä turhaan sillä kaikki nämä koirat saivat hyvät arvostelut ja liikkuivat todella hyvin kehässä! Paikalla kun näkyi paljon niitä "suoraan tarhasta revittyjä" tapauksia jotka vain riuhtoivat remmissä menemään ja liikkeetkin jäivät sitten heikoiksi.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu, Unnallekin löytyi yksi uusi urosvaihtoehto tulevaisuutta varten ja tutustuin pariin todella mielenkiintoiseen käyttökoira kasvattajaan!

Unna ja Neela junnut

Valjakkokauden avaus

Unna on juossut nyt muutaman kerran valjakossa! Alku on ollut lupaava! Matkat ovat olleet lyhyitä, 1-3km. Pitää yrittää malttaa mieli ettei polta puhki nuoren koiran intoa vaikka kesän aikana on pyörälläkin menty jo sellaista 10km siivua. Ensin Unna juoksi Pauliinan koirien (Kennel Silent Creek) mukana Louella 8 koiran valjakossa. Minullakin oli suuri motivaatio herätä aamu kuudelta kun oli vielä viileämpää. Syyskuu on ollut ällöttävän lämmin, pöh!


Muutaman treenin jälkeen pistäydyimme vieraisilla sitten Unnan kasvattajakodissa Sammalvaarassa jossa Unna sai juosta äitinsä vierellä yhden kierroksen. Johanna sanoi että Unnassa on jopa ihan johtajakoiran ainesta :) Unna muistuttaa päivä päivältä enemmän viilipytty emäänsä Willaa, se istuu valjakossakin aivan hiljaa kunnes lähdetään eikä stressaa oikein mistään. Eniten Unnassa näkyy se että tyttö on aika mukavuudenhaluinen, sitä ällötti jos vieressä oli nuori riekkuva uros, katse oli sen mukainen että vie minut äkkiä pois täältä ;) Mutta mamman kanssa menikin sitten tosi hienosti.

Unna äitinsä Willan rinnalla

Vielä Unna joutuu treenata vieraiden koirien kanssa mutta josko tuo omakin koiralauma pikkuhiljaa kasvaisi. Taas tuli puhelu että olisi mahdollisesti myynnissä ihan kohtalaisen kivoja työkoiria minulle. Useampi kasvattaja on myös luvannut lainata minulle talveksi hyviä koiria jotta pääsen alkuun ja kilpailemaankin saa kuulemma mennä! mikä voisi olla sen parempaa!

Unna FCI5 ryhmänäyttely

Kauan siinä menikin että pääsi oman koiran kanssa sellaiseen tapahtumaan kuin koiranäyttelyt! Oltiin Unnan kanssa "kenraaliharjoituksissa" Rovaniemen ryhmänäyttelyissä, viikon päästä sitten varsinainen päätapahtuma eli siperianhusky erikoisnäyttely Kannuksessa. Unna meni tosi hienosti kehässä, heilutti tietenkin häntää ja seisoi hienosti! Tuloksena JUN EH. Olen erittäin tyytyväinen, Unna kun on täysin käyttölinjainen husky. Unna otti muutenkin erittäin lunkisti taas koko näyttleyalueella pyörimisen, rautahermo kuten äitinsä.

Arvostelu:
10kk kevytrakenteinen ja jäntevä juniori. Rintakehä vielä matala ja kokonaisuudessa ilmava. Päässä oikeat mittasuhteet. Loiva otsapenger. Raajoissa hyvät kulmaukset. Kevyt luusto. Oikea karvan laatu ja hännän asento. Kevyt askel. Etuliikkeet huiskivat.

Tuomari Harry Tast

Odotettu päivä

Nimittäin Unnan ensimmäinen treeni valjakossa! Suureksi iloksemme saimme Louelle erinomaisen treenikaverin ja kämppiksen, Pauliina Kiisken kennel Silent Creek, Kittilä. Pauliina on kilpaillut alaskalaisilla MM-kisoista lähtien eli voisiko parempaa opettajaa saada! Motivaatio korkealla olemme heränneet joka aamu kuuden aikaan jotta olisi vähän viileämpi. Kolmena peräkkäisenä päivänä teimme pikku lenkit mönkijällä (3km, 1km, 3km). Johtajakoirina Silent Creek Galabriel ja Silent Creek Pirena. Ensimmäisen treenin jälkeen Unna oli vähän korvat luimussa. Toinen meni jo paremmin ja kolmantena päivänä Unna menikin koko lenkin jo kireällä liinalla, koko ajan laukaten. Hieno likka! Lupaa hyvää! Nyt vain pitää malttaa tehdä hyvin lyhyitä harjoituksia ettei aja pentua puhki. Kuntohan Unnalla on kova, lihaksisto myös kehittynyt hyvin. Kesällä on tehty muutamia 10km pyörälenkkejä aina kun lämpötila on sallinut. Niistä viimeisin Muonion Jerisjärvellä viikko sitten

Unna, Lore, Pessi ja Hottis Jerisjärvellä 15km maastossa

Hottis pyörähti myös valjakossa ensimmäisenä aamuna. Hottis ei vielä oppinut vetämään mutta kuntohan tällä riittää jolkottelemaan mukana vaikka kuinka pitkään. Hottista häiritsi laitumella olevat lehmät ja muutenkin taisi vähän jännittää. Ensi viikolla voisi kokeilla uudestaan taas. H pääsi perjantaina sitten aivan omalle lenkille minun kanssa eli 19km pyörälenkki. Tyttö ei paljoa uupunut, olisi mennyt varmaan vielä pitkän matkan lisääkin. Nyt sitten ei muuta kuin muutama kerta viikossa pyöräilyä ja lokakuussa sitten suursnautseriyhdistyksen AD-koe eli kestävyyskoe, jossa koira juoksee pyörän vieressä 20km. Ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia vaikeuksia meille tai ainakaan Hottikselle tämä koe.

Keppi ja porkkana

Toko-kokeessa AVO-luokassa Rovaniemellä. Lyhyesti sanottuna surkea reissu. Haaveet ykköstuloksesta jäivät aivan liian kauas heti ensimmäisten kahden liikkeen jälkeen ja liikkeet vain huononivat mitä pidemmälle suoritus jatkui. Paikkamakuu oli ok, tosin heti alusta lähtien huomasin että koira ei ollut taaskaan "kuulolla". Seuraamiseen sain koiraa nostatettua ihan hienosti ja siitä tulikin hyvä. Tuomari Veijo Kinnunen kehuikin lopuksi että oli tosi näyttävän näköistä seuraamista! Mutta se ei paljoa lohduta kun useammasta liikkeestä napsahti sitten ihan nolliakin...Jos jotakin hyvää niin kaikissa kisoissa tuomarin ovat kehuneet meidän seuraamista. Mikä on tietenkin hyvä juttu! Olen saanut käännöksiä ja perusasentoja nopeammiksi. Seuraaminen on mielestäni melko valmista. Muuten sitten kaikki onkin yhtä sillisalaattia näköjään.

Se hyvä puoli on epäonnistumisissa että ne laittavat miettimään miten tästä eteenpäin jatketaan. Syitä kahteen peräkkäiseen heikkoon kisaan (toki toisesta tuli kakkostulos sentään) tuli mietittyä koko automatka ja koulusta jotakin oppineena luulen tietäväni ratkaisun ongelmiin. Kisan jälkeen kaivettiin ensin vaikut korvista ja tein pari vähän reippaampaa pakotetta kentän laidalla. Korjattiin mm. liikkeestä maahanmeno jota en vain voi käsittää ettei koira halunnut sitä kisapäivänä tehdä. Kotimatkalla ajoin toisen treenikentän kautta missä tein aika pitkän ja vaativan harjoituksen pakotteilla ja heti kun koiran pisti töihin niin aktiivisuus ainakin triplaantui. Siinä mielessä tykkään Pessistä että se on tarpeeksi kova sietämään pakotteita ja tuntuu vain paranevan kun niitä osaa oikein käyttää.

Toinen asia on häiriöiden sieto mutta sitä ei saa kuin tekemällä. Vietti on rajallinen, sitä ei saa nostettua kovinkaan paljoa enempää enää leikillä tai ruoalla. Olen kokeillut erilaisia vaihtoehtoja miten mennä kisapaikalle. Edellisenä päivänä on jätetty pois ruoka tai kentälle on menty suoraan autosta/viritellen/pitkän ajan kuluttua yms mutta ne ovat kikkailuja jotka eivät oikeastaan paneudu itse ongelmaan eli vietittömyyteen ja siihen että koira ei tee töitä MINULLE. Tämän päivän tokokisassa KAIKISTA huonoin asia oli se että joka liikkeen alusta ja vähän muualtakin (seuraamista lukuunottamatta) puuttui kontakti. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn ainakin luoksetulon stopissa, kaukokäskyissä ja hypyssä kun koira ei kuullut tai tarkemmin sanottuna ei halunnut kuulla ensimmäistä käskyä. Tulkitsin sen niin että joko koiraa ei motivoi kilpailut tai se tekee tuota väistääkseen painetta ja menee passiiviseksi. Koira ei saisi ikinä oppia menemään passiivisuuden puolelle, tällaisen oppimalla voi olla iso urakka edessä. Toki yksi tekijä on oma jännittäminen mikä pitää tietenkin aina muistaa. Siitä ei voi syyttää kuin itseään.

Aion nyt tehdä parin kuukauden putken tehokuuria jossa
1. ruokaa ei saa koskaan muuten kuin töitä tekemällä (tottis, jälki)
2. Pessi muuttaa pääasiassa erilleen toisista koirista niin että hauskaa on vain minun kanssa
3. kontakti ei ole mikään sinne päin vaan sitä on pidettävä
4. koiran ei anneta väistää passiivisuuteen vaan löysäilystä seuraa aktiivinen pakote jonka jälkeen koira palkitaan heti jos se korjaa oikeaan tekemiseen
5. toko ja jälkiharjoituksia melkein päivittäin jotta oppii tekemään myös pitkäkestoista treeniä ja paljon myös ilman palkkiota

En tiedä, olen alkanut miettiä että jos ja jos ja jos tämä ei tehoa ja en saa koirasta irti kisoissa samaa mitä teemalla "kyllä se kotona osaa", voi olla että Pessistä tulee kotikoira ja ykkös kisakoiraksi nousee jompi kumpi junioreista Lore/Hottis. Nuorukaisilla riittää ainakin viettiä, toki aika mitä olen Pessiä työstänyt on satoja ellei tuhansia tunteja eikä ole helppoa antaa kaikkea periksi, saati sitten alkaa tekemään sitä samaa urakkaa uuden koiran parissa. Saapi nähdä. Ehkä olen huomenna taas jo vähän positiivisempi Pessinkin suhteen taas...

"Kaikki perustuu tottelevaisuuteen"

Näin on sanonut kerran jos toisenkin kouluttaja J.Keinänen. Tänään taas kerran tuli todettua että näinhän se on. Kävimme Jarin kanssa läpi Pessin jäljenajoa ja siihen liittyviä ongelmia. Lähinnä sitä että koiralla on liian kova kiire päästä jäljen päähän ja jos jäljellä ei ole ruokaa, koira alkaa sähläämään ja on viimeisissä harjoituksissa hukannut pariin kertaan koko jäljen kulmissa.

Tänään tuli taas paljon uutta ajateltavaa. Eniten siitä että jäljen ajon vire tehdään siitä vaiheesta kun koiran otetaan autosta/sisältä/tarhasta, ja samoin kun jälki päättyy. Koiran pitää päästä rauhalliseen mielentilaan. Eli koira tulee hallinnassa jäljen alkuun ja lähtee hallinnassa sieltä pois. Pentuaikojen harjoitukset vaihtuvat siihen että koira alkaa tehdä jälkeä ohjaajalleen ja juuri sillä tavalla kuin ohjaaja haluaa. En ole osannut aikaisemmin VAATIA tarkkaa jäljenajoa mutta olen halunnut sen oppia. Tänään opin taas jotakin, kiitos ihmisen, joka vain on koirien kanssa aivan älyttömän taitava! Tänään tehty kolme lyhyehköä peltojälkeä ja heti huomasin kehitystä tapahtuneen.

Jälki ottaa vielä sen verran aikaa että on hyvin todennäköistä että tänä vuonna emme ole vielä valmiita kisoihin. Yritän ehkä saada Pessin suoraan erikoisjäljelle ensi kesäksi (mikä olisi aika hienoa koska Suomessa ei vielä yksikään valkoinenpaimenkoira ole tätä tietääkseni tehnyt) ja teen metsäjälkeä sitten myöhemmin. Nyt kun PK-tottiksen kanssa ei ole kiirettä, tämä tarkoittaa että syksy on varattu tokokisoille. Niistä ensimmäinen AVO-luokan kisa reilun viikon päästä Rovaniemellä. On kiva mennä tokoilemaan! Pessi on nyt aika hyvässä tokovireessä!

Arttu

Niin siinä kävi että Pohjasenvaarassa asuva Jenni sai minut houkuteltua ostamaan isosta pentukatraasta (10 pentua) laumaamme uuden huskypojan. Tämä pentu oli porukan sosiaalisin, sen tärkein puuha oli kotonaan päästä jatkuvasti ihmisen syliin ja pussailemaan. Jenni kutsuikin tätä "pönkijäksi", auta armias jos joku muu sisaruksista oli sylissä ja hän ei! Pentu sai nimen Arttu, johdettu vähän virallisesta nimestä Kefeus Crow's Azurit. Tämän pennun ostamiseen vaikutti ennen kaikkea sen hyvä tausta. Jennillä on erittäin hyviä käyttösiperialaisia. Emä Crow vaikutti tasapainoiselta, hyvähermoiselta ja avoimelta kaikin puolin. Pentueen isä Kuurna taas on ystäväni Johannan paras kilpauros kennel Susitievassa. Kuurna on ollut valjakossa jossa Johanna on voittanut 6 koiralla suomenmestaruudenkin viime vuonna. Kuurnalla on useita jälkeläisiä kennel Susitievassa. Se on tasapainoinen ja avoin uros joka on yksi niistä koirista jonka kanssa usein leikin vieraillessani Johannan tarhalla. Pidän itse "huumorintajuisesta" koirasta. Kun vielä sain mahdollisuuden valita itselleni minkä pennun haluan niin en voinut jättää näin hyvää tilaisuutta käyttämättä. Hyviä käyttökoiria kun ei niin vain aina osteta koska usein kasvattaja haluaa pitää parhaat itsellään. Mutta nyt tuli hyvä tilaisuus kun pentuja syntyi niin iso määrä. Tämä poika tulee varmasti olemaan huippukoira valjakossa ja ehkäpä sen kanssa pääsee kilpailemaan jonakin päivänä, toivotaan parasta :)

Kefeus Crow's Azurit "Arttu" 8 viikkoa

Hain Artun meille heti 7 viikkoisena. Alusta asti se on ollut tosi rohkea ja hyvähermoinen jätkä. Ei ole pelännyt vielä mitään. Kissojen kanssa se on päässyt heti samalle aaltopituudelle, Unnasta puhumattakaan. Huskyt painivat keskenään päivittäin. Lenkeillä Arttu on tepsuttanut muiden perässä, joka päivä teemme parin kilometrin pituisiä seikkailuja kotimetsässä ja Artulla on kova kiire päästä isompien perään. Unna on pojan välillä vienyt vähän liiankin kauas omasta pihasta. Yöt Arttu on nukkunut alusta asti ulkona, ensin sakemanni Loren kainalossa ja sitten löytyi koppi minne sujahti Unnan perässä.

Unna ja Arttu, kavereita heti


Lorekin on kiva kiipeilyrata

Poika on ehtinyt olla meillä nyt reilun pari viikkoa. Tähän mennessä olen huomannut että se on selvästi itsenäisempi kuin Unna, enemmän tyypillinen husky siis. Poika on tosi rohkea, se irtautuu kauas ihmisestä metsässä. Ensimmäisellä viikolla se jo meni metsässä hukkaan kun lähti liian kauas. Sitten alkoi poikaa jännittää ja ulvonta vain kuului. Minäpä ajattelin että opetan pentua pysymään mukana ja pitämään itse huolta laumastaan. Kun tulimme Unnan kanssa takaisin lenkiltä, poika oli löytänyt lähimetsästä takaisin pihaan. Toinen omatoiminen "rohkeuskoe" oli 8 viikkoisena. Olimme isojen kanssa uimassa, isot hyppivät laiturin päästä veteen. Arttu siinä aikansa steppaili, katsoi että hei, Lore on tuolla keppi suussa ja plumps, se oli menoa laiturin päästä. Pari sekuntia vähän ehdin itsekin jännittää että pitääkö tässä sukeltaa itsekin laiturin päästä mutta sieltä se ukko sitten tuli pintaan ja ui takaisin. Eipä hypännyt sitten enää toista kertaa ;)

Muuten ollaan lähinnä käyty vähän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Oikeastaan tämä pentu on mennyt niin omalla painollaan jo että välillä ei edes muista että meillä on tuokin. Jotenkin kuluvan vuoden aikana Louella on nähnyt jo niin paljon koiria että niihin suhtautuminen menee jo hyvinkin pelkällä maalaisjärjellä. Ja totuus on se että hyväpäisen, itsevarman pennun kanssa kaikki on hyvin yksinkertaista. Kun on kasvattanut jotakin joka on ollut vähän toisenlaista niin tämä on maailman helpointa jo.

Sieppijärven onkikilpailuissa lasten läträttävänä


Vehnäterrieri Maggien kanssa temuamassa

Eli ensi keväänä minulla on jo oma pieni minivaljakko, jihuu! Olen niin koukussa ;) Nyt jo odotan aivan hurjan paljon että tulisi syksy ja pääsisi jo treenaamaan Unnaa valjakossa. Mielessä pyörii jo käyttökokeet ja kilpailut, noh, sinne asti on pitkä matka vielä. Siihen tarvitaan myös onnea. Jokaisesta huskysta ei sellaiseen ole vaikka olisi kuinka hyvät perintötekijätkin taustalla. Täytyy toivoa että nämä kaksi ensimmäistä ovat innokkaita työkoiria, aika näyttää sitten minkälaisilla koirilla sinne kisoihin asti lopulta päästään. Ensin täytyy oppia itse paljon paljon paljon vielä koska kuten kaikessa koiraharrastuksessa, ohjaajalla ja koulutuksella on valtavan suuri merkitys. Minä taas uskon että myös huskyn kohdalla koulutuksessa voisi olla suurempikin rooli mitä tämän päivän huskyohjaajat ajattelevat. Koska se on koira, siinä missä muutkin.

Kesätreenit 2011

Sain uutta intoa alkaa työstämään Pessiä PK-jälkikokeeseen. Kiitos tähän motivaatioon treenikaverini Minnalle joka sanoi että Pessin pitäisi jo mennä kokeeseen :) Toinen treenikaveri Raisa taas oli parina päivänä kiva tsemppaaja tottiskentällä. Ehkä tästä tosissaan nyt vain väännetään puuttuvat palaset kohdilleen ja sitten menoksi! Tottiksesta puuttuu vielä eteenmeno ja jäljeltä pitäisi saada varmuutta ilmaisuun. Esineruutu on luullakseni ok vaikka ei olla sitä tänä kesänä vielä harjoiteltu, edellisinä kylläkin jo paljon ja se on aina ollut Pessille helppoa.

Tällä viikolla on tullut paljon onnistumisia, kuten eilinen ilmaisutreeni jossa Peetu ilmaisi kaikki kepit pellolla. Tänään tottiksessa teimme hyppynoudon, Pessi tykkää hypyistä ja A-esteestä. Alkaa oikeastaan tulla vähän sellainen kutina että kyllä tästä ehkä tulee kisakesä!

Olen tehnyt kaikille koirille fysiikkatreenejä pyörällä ja vaaraa ylös juoksuttaen sekä uimassa melkein päivittäin. Kunnon kohoaminen alkaa näkyä varsinkin Pessillä jolla on raskaampi rakenne, ennen se ei jaksanut niin pitkiä lenkkejä kuin muut meidän laumasta.

Mahdollisia kokeita olisi, josko jonnekin yrittäisi saada paikkaa...Onhan se kisaaminen itselläkin ollut mielessä koko kesän, päätin että treenaan tosissani heinäkuun ja päätän sitten mitä teen.
PK-jälki1(vaihtoehtoja):
20.8. Haukipudas (ilm. 3.8.)
22.8. Kannus (ilm. 11.8.)
28.8. Rovaniemi (ilm. 12.8.)/Haapavesi (ilm. 1.8.)
30.8. Kemi (ilm. 17.8.)
9-11.9. Rovaniemi
13.9. Kemi (ilm. 31.8.)
18.9. Raahe (ilm. 1.9.)
Erikoisjälki1:
17.9. Kemi (ilm. 31.8.)

Millainen on täydellinen koira?

Tässä kun on muutaman koiran kehitystä jo vähän seuraillut niin ensimmäistä kertaa käsissä tuntuu olevan koira jonka ominaisuuksista ei puutu mitään. Tai niistä ominaisuuksista mitä minä haluan koiralle.

Tämä koira on 8kk ikäinen siperianhuskynarttumme Susitievan Heluna eli Unna. Unna oli heti "minun koira". Kun hain sen Johannalta ja ajoin pentu sylissä kotiin, tuli heti tunne että tästä koirasta tulee jotakin enemmän. Unna joka ensimmäiset päivät tapitti jatkuvasti kontaktissa minuun, en tiennyt miten sitä olisi palkinnut kun kontaktia tuli loputtomiin ja siinä vaiheessa namitkin olivat jo loppuneet ;) Mietin jo hetken että tuliko sittenkin ostettua palveluskoira, mutta huskylta se kyllä ainakin näytti :)

Unnalla on näiden kokemusten perusteella mielestäni koiralaumamme paras hermorakenne. Huomioon ottaen sen että laumassa on vieläpä keskimääräistä parempihermoiset koirat! Eli hermot ovat todellakin kohdallaan! Tarhakoirana alkutaipaleen eläneen pennun voi viedä aivan minne vain ja joka paikassa on vain kivaa! (häntä heiluu aina) Pari viikkoa sitten kävimme Rovaniemen keskustassa, missä Unna laittoi heti nukkumaan keskelle toria, 50m päähän lavasta jolla soitti bändi. Ihmiset kirjaimellisesti kävelivät koiran yli, eikä se Unnaa häirinnyt! Unnalla on myös erinomainen toimintakyky, se on testeissäni kiivennyt mm. kaikenlaiset ritiläportaat ullakoille asti, ja vauhdilla!

Unnan pravuuri on ehdottomasti loputon pussailu kaikille jotka osuvat vastaan. Jokainen uusi ihminen saa ensimmäisenä pusun! Saman saavat myös Louen kotieläinpihan eläimet, lampaat ja possut pitää pussata joka kerta kun ohi kävellään :D Unna on erittäin sosiaalinen siperianhusky! Muita ominaisuuksia ovat sopiva pehmeys, ei ollenkaan liian pehmeä mistä en tykkäisi ollenkaan. Minulle ei sovi pehmeä koira. Unna on myös erittäin vilkas, mikä tekee sen touhuamisen seuraamisesta hauskaa. Uskon että tällä yhdistelmällä pitäisi tulla jotakin sellaista mitä minun mielestä tarvitaan erinomaiselta käyttökoiralta: hermoja, toimintakykyä ja vilkkautta! Ensi talvi näyttää löytyykö Unnalta myös se tärkein käyttöominaisuus eli VIETTI. Saa nähdä täyttääkö Unna suuret unelmat myös valjakossa! Näin kesällä ainakin vetoa on löytynyt jo 10km pyörälenkeillä, saa nähdä!

Tällainen on minun koiralauman täydellinen koira.

Alla Unnan vanhemmat kesähelteisessä Susitievassa:

Isältä peritty siniset silmät, muuten paljon äitinsä näköinen ja äidiltä on peritty myös ne rautaiset hermot!

isä: Sumu Usvan Barokki emä: Tullatuulen Willa

Pellolta metsään

Mikä olisikaan parempaa aikaa treenata omia koiria kuin 4 viikon kesäloma koulusta! Näin ajattelin mutta väsyy se tämäkin joskus koiriin. Eli siis harjoittelun pidän minimissään jotta jaksaisin taas syksyllä painaa Loren kanssa koulussa pk-lajeja. Ei voi mitään, vaikka jälkikokeetkin mielessä kummittelevat jo, mutta saa nähdä saanko koiraa vielä tälle vuodelle kisakuntoon. Pitäisi tehdä jälkiä melkein joka päivä.

Eilen tein Pessille pitkästä aikaa erilaisen jäljen eli paluun metsään. Koko viime kesä meni treenatessa pelkästään peltojälkeä, samoin tämä alkukesä. Olen saanut jäljestämistä tarkemmaksi, varsinkin kulmatyöskentely on nyt jo melkoisen hyvää. Vauhti on tippunut pois, toki ainahan se voisi olla parempi mutta minkäs teet kun on opettanut koiran vähän liian "villiksi" jäljelle lähtemiseen pentuna.

Tänään jälki ehkä 200m, ensin 50m janaa pellolla, hyvin eteni ja lähti etenemään. Sitten 50m peltoa minkä jälkeen jälki siityi kuivaan metsään. Yksi esine, 3 kulmaa joista yksi terävä. Ilmaisua hiotaan edelleen. Muuten jäljestäminen olisi "kisakunnossa". Kisoja rajoittaa eniten tottiksen puuttuvat osat, olen nyt kamalan huono motivoitumaan treenaamaan tottista. Koiran vietin vähäisyys aiheuttaa ongelmia jotta saisin tottiksen omasta mielestäni tarpeeksi hyväksi. Toki se varmaan riittäisi kyllä mutta haluan mennä kisoihin niin että koira olisi hyvässä vireessä. Tauko tuo motivaatiota niin koiralle kuin ohjaajalle, hope so! Viettiä kun ei lisää saa, sitä on vain osattava säädellä.

jäljen ylösotto pellolta

esineen ilmaisu metsässä

Toko AVO2

Käväistiin Kemijärvellä tokokisoissa katsastamassa AVO treenikunto. Tuomari Heli Kelhälä. Etukäteen oli jo tiedossa että huippupisteitä on turha odottaa kun osa liikkeistä on vielä osittain opettamatta. Mutta jotakin päiviä on vain lyötävä lukkoon jotta saa itsestä irti treenata edes jonkin verran liikkeitä kisakuntoon. Valmistelevat treenit jäivät +30 asteen helteiden takia tekemättä mutta onneksi koira osaa vähälläkin tekemisellä melko hyvin aina joten ajattelin että kannattaahan sinne silti lähteä kokeilemaan.

Ja kannatti käydä, tuloksena AVO2 ihan tasaisella suorituksella. Pisteitä lähti eniten siitä että jouduin monessa liikkeessä antamaan kaksoiskäskyjä, esim 3 min paikkamakuu näkösuojassa onnistui hyvin mutta lopussa jouduin sanomaan kahteen kertaan istu-käskyn. Luoksetuloa ja hyppyä en ollut aikaisemmin ottanut ollenkaan kokonaisina liikkeinä, joten niissä tuli koiralla vielä aika paljon epäröintiä varsinkin loppuasentojen kanssa. Kokonaisuudessaan heikointa oli seuraaminen, jossa en saanut Pessille hyvää virettä ollenkaan tällä kertaa, se oli huomattavan laiskaa. Pessi kai huomasi vasta loppuosan liikkeissä että tämähän on muuten tokoa nyt! Heh. Mutta minkäs teet kun jännitin itse taas aivan liikaa niin koira alkaa rauhoittelemaan. Siksipä juuri kisakokemusta on hankittava meille molemmille!

Pisteet:
Paikkamakuu 7 (kaksi käskyä loppuperusasentoon, mutta pysyi maassa sentään tällä kertaa)
Seuraaminen 7,5 (se oli huonoa pitkään pitkään aikaan, syynä minun jännitys ja huono vietti)
Liikkeestä maahanmeno 9,5 (vissiin vähän käänsin päätä avuksi)
Luoksetulo ja liikkeestä seisominen sen yhteydessä 6 (alku vauhdikas, pysähtyi ihan hyvin mutta jouduin sanoa kaksi käskyä lopussa kun ei osannut tulla perusasentoon ja oli vähän pihalla lopussa muutenkin kun ei oltu harjoiteltu tätä)
Liikkeestä seisominen 8 (pysähtyi heti mutta kun palasin koiran taakse, kääntyi vähän minua kohti, taas huonosti harjoiteltu liike, tulee paranemaan)
Nouto 7 (hyvä vauhti, jäi seisomaan eteen kun olisi pitänyt istua ja piti antaa taas toinen käsky)
Kaukokäskyt (istu-maahan-istu-maahan) 10! (Ei ylimääräistä liikettä, tätä liikettä sentään on harjoiteltu varmaan jo vuoden verran ja se näkyy heti)
Hyppy 0 (hyppäsi taas kerran innokkaasti ja istui hyvin mutta oli kiertynyt liikaa esteen sivulle joten paluuhyppy epäonnistui, tämä ongelma on ollut välillä myös treeneissä, uutta matoa koukkuun ensi kerralla)
Yhteisvaikutus 9 (Tuomari kehui että olemme kehittyneet joka kerta mitä hän on meitä nähnyt, se on aina kiva kuulla. Heli on hirmu mukava, kannustava ja reilu tuomari)

Pisteet 142 AVO2 ja sija 3


Sai taas uutta intoa treenaamiseen! Oli tosi kiva olla Pessin kanssa reissussa kahdestaan ilman yhtäkään penikkaa! Positiivista oli se että Pessille vaikeimmat liikkeet onnistuivat nyt todella hyvin (paikkamakuu, liikkeestä seisominen). Nämä ovat menneet välillä nollille. Seuraaminen ja hyppy taas epäonnistuivat, ne ovat Pessin parhaat liikkeet yleensä. Eli niistä jatkossa varmasti tulee hyvät pisteet ja kun uudet liikkeet saa vielä kohdilleen niin varmasti ykköstulos on ensi kerralla jo odotettavissa. Tällä kertaa tarkoitus olikin vain hakea itselle kokemusta. Keskiviikkona käyn varmaan vielä möllitokoissa Rovaniemellä, toivottavasti tällä kertaa ilman jännitystä niin että saisi oikeasti hyvän fiiliksen itselle ja koiralle. Sitten treenitaukoa vähän ja muut liikkeet vielä valmiiksi, seuraavat tokokisat vasta elo-syyskuussa. Kesä nimittäin on maastolajien aikaa, tarkoituksena on panostaa jälkeen, mahdollisesti myös kokeisiin asti.

Ai niin, toissaviikolla saimme kerholta pokaalin viime vuoden tokomenestyksestä (Joukkue piirinmestaruus). Kiitos!

Iloja ja suruja

Niin mukavan vilkasta kuin kesän alku onkin ollut ison koiralauman keskellä, täytyy kirjoittaa jokunen rivi myös viime viikkojen huonoista uutisista. Koulun projektipentu Häjy joutui lopettamaan aktiivitreenit kolme viikkoa sitten. Päätökseen vaikutti koiran terveysongelmat (joista en näin netissä sen enempää tällä kertaa kerro kun kyseessä ei ole minun omistama koira). Häjyllä ikää siis vain 7kk ja erittäin lupaavasti alkanut ura kohti aktiiviharrastus/työkoiraa lopahti hirmuisen suureen pettymykseen.

Bar-Mixin Jesper "Häjy" 7kk

Häjy on ollut alusta asti ainakin minun silmissä aivan loistava työkoiranalku. Häjy on koko ajan ollut myös kouluttajamme suosikkipentu ja hän jos joku on työkoiria urallaan nähnyt. Yhdellä sanalla sanottuna kuvaisin Häjyä sanalla "sika"! Röyhkeä, ärsyttävän itsevarma ja melkoisen kova uros joka tunkee itsensä väkisin joka paikkaan kielloista huolimatta. Siis juuri sellainen joka etsisi "maalimiehen" vaikka minkälaisten esteiden takaa. Häjyn vahvuutena on erinomaiset hermot, jätkä et hätkähdä koskaan mistään. Häjy on myös aivan valtavan saalisviettinen koira, pienenä pentuna se saalisti kaikkea mikä liikkuu: lumihiutaleita, lehtiä, minun käsiä tai persustaa jos otin juoksuaskeleen :) Tosin, Häjy on valtavan tosikko, kaikki leikkiminen menee aina "tappeluksi", sallittuihin kohteisiin kohdistettuna taistelutahto on enemmän kuin kohdillaan! Myös alustavissa jälkitreeneissä Häjy oli todella aktiivinen ja jäljesti jokaikisen askeleen intensiivisesti. Häjy on pentu joka tekee töitä aina valtavalla aktiviteetilla ja ennen kaikkea täysillä! Tietenkin siihen vaikuttaa ne sadat tunnit joita olemme Saijan kanssa koiraan uhranneet. Tätä pentua on viety eteenpäin suurella motivaatiolla, iltamyöhään kestäneiden pienten harjoitusten avulla. Ehkä juuri siksi pettymys oli suurin, aika mitä koiran harjoituksiin käytettiin on paljon pois muusta ja muiden koirien harjoituksista...ja koska odotukset tästä pennusta olivat TODELLA suuret. Koko ajan ajattelin että Häjystä tulee virkakoira.


Noh, mitään ruusuista ei Häjyn koulutus ollut. Mutta niin kertakaikkisen opettavaista! Häjy ei nimittäin ole mikään helppo koira, ei todellakaan! Se on minun käteen ehkä liiankin kova koira ja jo pelkästään kontaktin saaminen koiraan on kestänyt useamman kuukauden harjoittelun. Häjy kun on sitä mieltä että ihmisiä ei tarvita vaan kaiken voi hoitaa itsekin. Siinä missä muut pennut taapersivat ensimmäiset kuukaudet kiltisti ihmistä seuraten, Häjyä joutui viedä eteenpäin pakotteilla jo aivan ensimmäisistä viikoista alkaen. Se ei koskaan usko ensimmäistä kieltosanaa vaan kokeilee joka päivä rajoja uudelleen. Opettavainen otus! Mutta niin vain sain suhteen luotua tähänkin koiraan ja puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä olemme saavuttaneet. Harmi vain että juuri kun homma alkoi toimia, yhteinen taival Häjyn kanssa päättyi. Häjy siirtyy huomenna kotikoiraksi tuttavalleni tähän lähelle. Jos kaikki menee hyvin, Häjy saa viettää loppuelämän rentoa elämää. Jännityksenä ehkä itse koen sen, miten työnarkomaanin pää kestää pelkkää "tavallisen" koiran elämää. Vietti voi tehdä tepposia jossakin vaiheessa. Mutta olen luvannut hakea poikaa aina välillä meille treenaamaan ja juoksemaan omien koirieni kanssa metsässä.

Ole Häjy kiltti poika uudessa kodissa, jookos!

Surusta oli noustava kuitenkin pian ja koulua jatkettava, vielä olisi vuoden verran jäljellä. Ratkaisuksi koirattomuuteen kokeilemme ainakin näin alustavasti jatkaa uuden pennun kanssa. Pennun minkä hain Tampereelta 2 viikkoa sitten, Häjyn sisko Lore! Kasvattaja Hanna Holmavaara teki meille hienon lahjoituksen kun saimme uuden pennun tilalle. Pennun jonka kasvattaja oli alunperin jättänyt itselleen jalostuskoiraksi. Lore on narttu ja muutenkin todella erilainen kuin veljensä. Sen hyviä puoli ovat vilkkaus ja huomattavasti parempi kontakti ihmiseen kuin veljellään. Hermot tuntuvat olevan koko tämän pentueen paras ominaisuus. Ei tyttö paljoa hätkähtele vaikka ei ole nähnyt ensimmäisten 7kk aikana yhtään mitään! Ensimmäinen tavoite onkin viedä Lorea joka paikaan ja totuttaa uusiin tilanteisiin. Tähän mennessä koiralla on ollut ihan hyvä toimintakyky, mitään suurta ongelmakohtaa ei ole ainakaan löytynyt. Ainot iso miinus on ehkä se että tätä koiraa ei voi ollenkaan palkata ruoalla, siitä syystä esimerkiksi jäljestäminen tulee olemaan todella haastavaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paljon on työtä tehtävänä jotta saamme muut pennut kiinni, tuskin Loresta koskaan tulee veljensä kaltaista mutta se on iloinen ja vietikäs koira jolla on varmasti omanlainen tulevaisuus: mahdollisesti minun omana harrastuskoirana koulun jälkeen, kuka tietää!?!

Bar-Mixin Jeronika "Lore" 7kk