Arttu

Niin siinä kävi että Pohjasenvaarassa asuva Jenni sai minut houkuteltua ostamaan isosta pentukatraasta (10 pentua) laumaamme uuden huskypojan. Tämä pentu oli porukan sosiaalisin, sen tärkein puuha oli kotonaan päästä jatkuvasti ihmisen syliin ja pussailemaan. Jenni kutsuikin tätä "pönkijäksi", auta armias jos joku muu sisaruksista oli sylissä ja hän ei! Pentu sai nimen Arttu, johdettu vähän virallisesta nimestä Kefeus Crow's Azurit. Tämän pennun ostamiseen vaikutti ennen kaikkea sen hyvä tausta. Jennillä on erittäin hyviä käyttösiperialaisia. Emä Crow vaikutti tasapainoiselta, hyvähermoiselta ja avoimelta kaikin puolin. Pentueen isä Kuurna taas on ystäväni Johannan paras kilpauros kennel Susitievassa. Kuurna on ollut valjakossa jossa Johanna on voittanut 6 koiralla suomenmestaruudenkin viime vuonna. Kuurnalla on useita jälkeläisiä kennel Susitievassa. Se on tasapainoinen ja avoin uros joka on yksi niistä koirista jonka kanssa usein leikin vieraillessani Johannan tarhalla. Pidän itse "huumorintajuisesta" koirasta. Kun vielä sain mahdollisuuden valita itselleni minkä pennun haluan niin en voinut jättää näin hyvää tilaisuutta käyttämättä. Hyviä käyttökoiria kun ei niin vain aina osteta koska usein kasvattaja haluaa pitää parhaat itsellään. Mutta nyt tuli hyvä tilaisuus kun pentuja syntyi niin iso määrä. Tämä poika tulee varmasti olemaan huippukoira valjakossa ja ehkäpä sen kanssa pääsee kilpailemaan jonakin päivänä, toivotaan parasta :)

Kefeus Crow's Azurit "Arttu" 8 viikkoa

Hain Artun meille heti 7 viikkoisena. Alusta asti se on ollut tosi rohkea ja hyvähermoinen jätkä. Ei ole pelännyt vielä mitään. Kissojen kanssa se on päässyt heti samalle aaltopituudelle, Unnasta puhumattakaan. Huskyt painivat keskenään päivittäin. Lenkeillä Arttu on tepsuttanut muiden perässä, joka päivä teemme parin kilometrin pituisiä seikkailuja kotimetsässä ja Artulla on kova kiire päästä isompien perään. Unna on pojan välillä vienyt vähän liiankin kauas omasta pihasta. Yöt Arttu on nukkunut alusta asti ulkona, ensin sakemanni Loren kainalossa ja sitten löytyi koppi minne sujahti Unnan perässä.

Unna ja Arttu, kavereita heti


Lorekin on kiva kiipeilyrata

Poika on ehtinyt olla meillä nyt reilun pari viikkoa. Tähän mennessä olen huomannut että se on selvästi itsenäisempi kuin Unna, enemmän tyypillinen husky siis. Poika on tosi rohkea, se irtautuu kauas ihmisestä metsässä. Ensimmäisellä viikolla se jo meni metsässä hukkaan kun lähti liian kauas. Sitten alkoi poikaa jännittää ja ulvonta vain kuului. Minäpä ajattelin että opetan pentua pysymään mukana ja pitämään itse huolta laumastaan. Kun tulimme Unnan kanssa takaisin lenkiltä, poika oli löytänyt lähimetsästä takaisin pihaan. Toinen omatoiminen "rohkeuskoe" oli 8 viikkoisena. Olimme isojen kanssa uimassa, isot hyppivät laiturin päästä veteen. Arttu siinä aikansa steppaili, katsoi että hei, Lore on tuolla keppi suussa ja plumps, se oli menoa laiturin päästä. Pari sekuntia vähän ehdin itsekin jännittää että pitääkö tässä sukeltaa itsekin laiturin päästä mutta sieltä se ukko sitten tuli pintaan ja ui takaisin. Eipä hypännyt sitten enää toista kertaa ;)

Muuten ollaan lähinnä käyty vähän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Oikeastaan tämä pentu on mennyt niin omalla painollaan jo että välillä ei edes muista että meillä on tuokin. Jotenkin kuluvan vuoden aikana Louella on nähnyt jo niin paljon koiria että niihin suhtautuminen menee jo hyvinkin pelkällä maalaisjärjellä. Ja totuus on se että hyväpäisen, itsevarman pennun kanssa kaikki on hyvin yksinkertaista. Kun on kasvattanut jotakin joka on ollut vähän toisenlaista niin tämä on maailman helpointa jo.

Sieppijärven onkikilpailuissa lasten läträttävänä


Vehnäterrieri Maggien kanssa temuamassa

Eli ensi keväänä minulla on jo oma pieni minivaljakko, jihuu! Olen niin koukussa ;) Nyt jo odotan aivan hurjan paljon että tulisi syksy ja pääsisi jo treenaamaan Unnaa valjakossa. Mielessä pyörii jo käyttökokeet ja kilpailut, noh, sinne asti on pitkä matka vielä. Siihen tarvitaan myös onnea. Jokaisesta huskysta ei sellaiseen ole vaikka olisi kuinka hyvät perintötekijätkin taustalla. Täytyy toivoa että nämä kaksi ensimmäistä ovat innokkaita työkoiria, aika näyttää sitten minkälaisilla koirilla sinne kisoihin asti lopulta päästään. Ensin täytyy oppia itse paljon paljon paljon vielä koska kuten kaikessa koiraharrastuksessa, ohjaajalla ja koulutuksella on valtavan suuri merkitys. Minä taas uskon että myös huskyn kohdalla koulutuksessa voisi olla suurempikin rooli mitä tämän päivän huskyohjaajat ajattelevat. Koska se on koira, siinä missä muutkin.