You never know what you're gonna get!

Vuosi 2011 on ollut erittäin mielenkiintoinen ja voin sanoa oppineeni koirista enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella! Takana on nyt 1,5v opiskelua eläintenkouluttajaksi Ammattiopisto Lappian opetuksessa, Louella. Minulla on ollut valtavan suuri onni saada oppia kokeneelta koira-ammattilaiselta, Keinäsen Jarilta! Tämän tasoista opetusta en tuskin olisi koskaan tullut saamaan mistään muualta. Aiheina ovat olleet mm. ongelmakoirat, koiran käsittely ja hoitotoimenpiteet, erilaiset lajiharjoitukset sakemannipentujen kanssa (jälki, haku, suojelu, tottis, verijälki, ominaishajun etsintä), koiran ruokinta, koirahoitolan pito, trimmaus, ensiapu, koirien jalostus ja kasvatus jne jne. Opetusta on jäljellä vielä 3kk minkä jälkeen on aika hankkiutua viimeiseen työharjoitteluun sekä näyttökokeeseen. Yrityksen suunnittelusta puhumattakaan! Kevät tulee olemaan jännittävää ja kiireistä aikaa mutta varmasti hyvin antoisaa!

Tämä vuosi on myös tuonut laumamme 4 uutta koiraa! Huskyt Unna & Arttu, sakemanni Lore ja valkoinenpaimenkoira Oodi. Meillä on siis varsinainen sateenkaariperhe, niin erilaisia ja eri näköisiä otuksia nämä kaikki ovat. Yhteistä kaikille tosin on se että jokainen on meillä käyttökoira ja jokaiselle on olemassa oma tulevaisuuden suunnitelma! Sempä takia nämä koirat ovat olleet hyvinkin tarkkaan harkittuja ja tällä hetkellä näyttäisi siltä että valintani ovat olleet oikeat! Vain yksi huskypoika ei sopeutunut meidän laumamme ja palautui takaisin kasvattajalle.

Vuoden parasta antia on ollut ehdottomasti myös huskyjen maailma! Siihen minut ovat koukuttaneet Johanna, Jenni ja Pauliina. Viimeinen silaus on ollut se että olen päässyt ajamaan turistivaljakoita joulusesongin ajaksi. Joka päivä tahtoo vain uudestaan ja uudestaan ajamaan ja oppimaan lisää! Kiitos ystävät ja opettajat siitä!

Lore ja Hottis, ne erilaiset rekikoirat!

Otsikkoni ajatus vie siihen että joskus saat enemmän kuin olisit ennalta ajatellut. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se että treenasin saksanpaimenkoiraa PK-puolelle ja yhtäkkiä siitä onkin tullut myös lahjakas rekikoira! Tai että otin huskyn ja nyt haluan niitä valjakollisen. Osa koiristani on myös mielestäni niin hyvä hermoisia ja tasapainoisia koiria että ne tulevat luultavasti olemaan tulevaisuudessa jalostuskoiria. Ajat ovat muuttuneet siitä kun kolme vuotta sitten ostin koiran jonka halusin olevan vain tavallinen kotikoira. Olen saanut paljon enemmän siis mitä halusin. Sitäpaitsi tämä matka on vasta alkua!

Huskyja ja safareita

Svansteinissa valjastamassa koiria

Joulu oli ja meni lähes kokonaisuudessa huskysafareilla Kittilässä ja Ruotsin Svansteinissa. Kotona kävin lähinnä nukkumassa ja keräämässä eväskoriin täydennystä. Olenpahan ainakin saanut puuhata sydämeni kyllyydestä koirien kanssa. Minulla on ollut ilo saada oppia niin Kokkosen Johannalta kuin Kiisken Pauliinalta. Johannalla on noin 70 koiraa, Pauliinalla 100. Olen saanut ajaa jo kymmeniä kilometrejä valjakoita ja joka päivä odotan että saisin ajaa koirilla taas uudestaan ja uudestaan! Ja joka päivä odotan että minulla olisi jo se ikioma valjakko.

Safarityö on raskasta, välillä on juostava hikipäässä kun aikataulut ovat tiukkoja, koiria on vahdittava etteivät ne tappele tai pure liinoja poikki. Safareilla joutuu välillä juoksemaan turistien apuun tai potkuttelemaan ylämäkiin kun koirat ovat väsyneitä. Taukoja ei juuri ole, joskus ehtii syömään päivän aikana. Tässä työssä on opittava nopeasti uudet asiat, usein keskellä täydellistä kaaosta. Kokemuksista kyllä oppii ja uskonkin tämän joulusesongin jälkeen olevani huiman paljon valmiimpi valjakkomusheri! Kiitos Johanna ja Pauliina että olen saanut ottaa vastuuta ja oppia paljon lisää tästä maailmasta!

Tapaninpäivänä safareilla pyörähti tällaisiakin koiria. Ansku sai ajaa omalla valjakolla jossa oli pyörässä Lore ja Pessi, keulassa Artun isä Kuurna. Minä ajoin edellä 8 koiralla. Pakeneva emäntä oli niin tärkeä paimenille että ne vetivät kuin höyryjunat koko reitin! Ansku joutui kuulemma jatkuvasti jarruttamaan ;) Pessin työntekoon olin erityisen tyytyväinen! Loren lahjakkuuden tähän hommaan jo tiesinkin, Loresta tulee hieno lyhyen matkan rekikoira! Loren veli Häjy on kuulemma myös juossut safareilla! Eihän sakemannin kestävyys ole huskyn luokkaa mutta kyllä ne aikuisena juoksevat sen 10 km ihan helposti. Unna taas oli minun valjakossa ja meni hienosti kaksi kierrosta! Unna on jo vanha tekijä! Oli nyt jo toista kertaa mukana turistisafareilla!

Lore ja Unna Kittilässä

Giewont Adventuresin koiria

Pessi 3v

Suuren suuret onnittelut jättipojallemme Pessille! Pojastahan on tullut vallan aikuinen mies!

Voisin kutsua tätä aikaa kolmen vuoden avioliitoksi. Ensimmäinen vuosi meni tuijottaessa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Se oli jatkuvaa halailua ja pussailua molemmin puolin. Olimme aina kahdestaan ja kuljimme yhdessä joka paikassa. Sitten suhde alkoi ajautua karille, mies ei halunnut enää miellyttää minua joka asiassa vaan alkoi tehdä päätöksiä oman pään mukaan. Elimme vuoristorataa, minä heitin välillä rukkaset tiskiin, välillä piti käyttää "kaulintakin". Joinakin päivinä mies ei tullut kotiin perässäni vaan jäi kuljeksimaan omille seikkailuilleen. Odotin turhaan ikkunassa josko se palaisi...Viimeinen pisara oli kun mies ihastui toiseen naiseen, sen nimikin kun oli kuvaava, Hottis. Oli varmaan todella kaunis nainen se. Elimme vähän aikaa kolmiodraamaa. Sitten laitoin säännöt suhteeseemme, oli aika lopettaa lässyttäminen. Mies alkoi tulla kotiin kun kerroin että on tultava. Myös "äijien pullistelut grillijonossa" olivat taakse jäänyttä elämää!

Sitten uskalsin ajatella, että on turvallinen aika kasvattaa perhettämme. Laumamme lisääntyi, tuli lapsia yksi jos toinenkin. Mies otti viimein isällisen roolinsa ja alkoi huolehtia laumastaan. Minä määräsin millä metodeilla lapsia kasvatetaan. Mies kun meinasi välillä hoitaa tehtävät oman pään mukaan, minulle sellainen tapa kun ei kelvannut.

Nyt vietämme kolmannen yhteisen joulun! Arki on tullut suhteeseemme, elämä ei ole enää vuoristorataa vaan tasaista harmaatakin näkyy välillä. Niinhän ne sanovat muutkin, että pitkässä parisuhteessa arki tulee väistämättä eteen. Minä tarvitsin enemmän omaa aikaa, lähdin opiskelemaan. "Lapset" vievät kaiken ajan iltaisin. Meillä ei ole enää niin paljon yhteistä aikaa kuin ennen. Joskus ikävöin sitä aikaa, mutta me molemmat tiedämme että näin olemme onnellisempia. Vaikka arki onkin kiireistä ja laumamme on suuri, olet Pessi aina minulle se kaikista tärkein!

Onnea kolmivuotiaalle!

Oodi tuli taloon

Pitkä oli matka tytöllä Tallinnasta Sieppijärvelle! Neljän päivän matkustamisen jälkeen 10 viikkoisen Oodin tie vei Maarit Sallan taloon Rovaniemelle. Sitä ennen Oodia hoiti myös Hyvösen Anu ja Kennel Kustom Karake's valkoinen lauma, kiitos teille! Maaritin kainalo ei ollut sekään vielä viimeinen etappi vaan aamu toi tytön elämään vielä yhden uuden ihmisen ja meidän yhteinen matka kotiin alkoi.

Oodi on erittäin rohkea, utelias ja sosiaalinen pentu! Se haluaa mennä kaikkien ihmisten luokse, yleensä se lähtee seuraamaan ohikulkijoita ja ajelehtii kauas ennen kuin saan sen huomaamaan että oma lauma menee toisessa suunnassa. Tämä on itselleni tietenkin varsin miellyttävä seikka. Tässä rodussa avoimuus ja rohkeus kun eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Mutta ne ovat mielestäni ehdoton lähtökohta jotta rotua pystyy alkaa kehittämään eteenpän. Alku on siis lupaava :)

Oodin ensimmäiset päivät meillä olivat vähän pitkiä kun se joutui olla kanssani työkeikalla huskytarhalla. Tyttö poseerasi varmaan joka turistin kuvissa, onhan se niin pieni ja söpö valkoinen olio! Oma laumani otti pennun vastaan jo vähän siihen tyyliin että "onkohan tämä hoidossa vai jäämässä meille", näitä uusia koiria kun on viime aikoina meillä pyörinyt moneen otteeseen. Eli olivat aika välinpitämättömiä, vain Arttu olisi tahtonut heti alkaa leikkimään uuden kaverin kanssa.

Parin päivän päästä matkattiin taas uuteen paikkaan eli koulun penkille Louelle. Kovin hienosti tuo pentu sopeutuu joka paikkaan. Nyt tosin huomaa että rankka reissaaminen väsyttää. Mutta kun elämä tästä rauhoittuu aloilleen niin alamme puuhaamaan kaikkea kivaa yhdessä! Jännittävää sanon minä!