lauantai 23. marraskuuta 2013

Valjakkoajon MM-kisat Italiassa

Siperianhusky Tullatuulen Neela on juossut Erkki Burklandin valjakossa syksyllä vielä kaksi upeaa tulosta.

26.-27.10.2013  Ruotsissa Neela juoksi DR4-luokassa ykkössijalle ja samalla Pohjoismaiden mestariksi!
yhdessä SM-REK8-13 Tullatuulen Essin, SM-REK8-13 Taiga Quest Dolphinin ja SM-REK8-13 Tullatuulen Jeminan kanssa!

Narttutiimi oli tehnyt todella kovasti töitä. Tämä tulos kertookin miten kovatasoisia koiria Erkin tiimissä juoksee,  sillä ne päihittävät tiimejä joissa on lähtökohtaisesti voimakkaampia uroskoiria. 

10.11.2013 Italia, valjakkoajon MM-kisat. DS2 sij. 5/16
Syyskauden päätavoite. Huonoa tuuriakin oli matkassa sillä Erkki joutui jakamaan tiiminsä, 6 koiran luokassa ei ollut tarpeeksi osallistujia :( Niimpä Neela juoksi DS2-luokassa (kickbike) yhdessä SM-REK8-13 Tullatuulen Jeminan kanssa. Koirat olivat juosseet vain yhden kisan ja pari treeniä yhdessä (eikä Neela ole minun kanssa juossut tätä luokkaa koskaan aiemmin) eli varsin lyhyellä kokeilulla Erkki starttasi Iltalian erittäin kuraiselle ja märälle radalle! Lämpötilakin Italiassa oli 15-18 astetta eli hurjan lämmintä verrattuna Suomen keleihin!

Susannan kertoman mukaan koirat tekivät parhaansa mutta eivät pärjänneet vahvemmille urostiimeille. Sijoitus siis 5/16 mutta se on silti oikein hieno saavutus!

...

Kuulemani mukaan Neela on matkustanut aivan erinomaisen hyvin! Se on syönyt matkoilla ihan hyvin eikä ole stressannut. Susannan kertoman mukaan se ei ole pelännyt reissuissa mitään eikä ketään, ei edes laivan kannen kovia ääniä, liehuvia pressuja tai liukasta alustaa. Kisoissa Neela oli ollut ihan innoissaan, se oli nuollut kaikkien handlerien naamat :) Kisapaikalla oli paljon ihmisiä mutta Neela oli vetänyt maaliin asti päättäväisenä vaikka oli pitänyt mutkitella ihmismassan ohitse! Neela ei ole edes paljoa ollut johtajana mutta se oli hoitanut roolin erinomaisesti!

Olen todella tyytyväinen kaikesta tästä kokemuksesta mitä Neela on saanut! Se on kasvanut henkisesti niin paljon ettei sitä enää tuntisi samaksi koiraksi mitä se aikanaan oli kun hain sen isolta tarhalta. Mä tiesin että Neela pärjää "maailmalla", se rakastaa uusia seikkailuja ja on pohjimmiltaan kauhean utelias koira. Mutta silti kyyneleet valuvat silmistäni kun näen tämän koiran onnellisuuden. Kun se "hymyilee" ja hyppii riemusta!
Neelan tausta kun on varsin vaikea, se oli täysin apaattinen, tunteeton ja varautunut kun se minulle aikanaan tuli. Mutta nyt Neela on saanut toteuttaa itseään ja tehdä sitä missä se on luonnonlahjakkuus!

Olen todella onnellinen että Neela on päässyt "kaltaistensa seuraan" ja se on saanut juosta kovatasoisessa porukassa, kokeilla rajojaan ja näyttää mihin pystyy. Neela on koira joka menee aina täsysillä, en ole vieläkään tavannut kovin montaa näin motivoitunutta rekikoiraa! Neela on myös äärimmäisen nopea koira ja soveltuukin parhaiten sprinttikoiraksi. Itse arvostan kaikkea palautetta mitä olen tästä koirasta saanut sillä ulkopuolisen näkemys tuo aina lisää omaan mielipiteeseen. Vaikka tiesinhän minä että Neela on hyvä koira mutta on hienoa kuulla kun joku muukin sanoo samaa :)

Neela viettää joulun vielä Orimattilassa jonka jälkeen koira palaa takaisin kotiinsa. Susanna aikoo ajaa talven nelostiimillä joten hänellä on vähän liikaakin koiria treenissä tälä hetkellä. Pitää miettiä mitä sitten seuraavaksi tekisi, jos vaikka ilmoittautuisi itse muutamaan kisaan. Vaihtoehtona on myös Neelan jalostuskäyttö.

Tai sitten me vain makoilemme sohvalla lopputalven ;) Joka tapauksessa, on jo ikävä Neelaa ja on ihana saada se takaisin kotiin!

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Loppusyksyn jälkiponnistus

Huhtikuun lopussa aloitettu jälkikausi vetelee viimeisiään, ei ehkä kelien puolesta mutta oma treenimotivaatio alkaa jo pikku hiljaa hiipua kohti talvihorrosta. Treenipäiväkirjan mukaan olen ajanut kauden aikana koirillani varmaan 150-200 jälkeä. Lore ja Oodi ovat ajaneet pelkästään peltojälkiä ja Pessi joitakin kymmeniä metsäjälkiä.

Kisamenestystäkin tuli vaikka määrällisesti jälkikokeita kertyi koirilleni vain 4 kpl.
  • Saksanpaimenkoira Lore onnistui kauden tärkeimmässä kokeessa omalle tasolleen ja ajoi syyskuussa FH2 koulutustunnuksen 93p (erittäin hyvä)
  • Pari viikkoa myöhemmin Lore kävi hakemassa tuomarin arvostelun IPO-jäljeltä (B ja C osa ovat vielä koulutuksellisesti kesken mutta osallistuimme jälkiosuuteen). Koiralle IPO-jälki oli helppo nakki verrattuna edelliseen (vain 300 askelta, 2 esinettä ja 20min vanha jälki) ja tuloksena saimmekin A95p (erittäin hyvä). Tuomari sanoi että tämän tyyppisellä koiralla on mahdollisuus ajaa 100 pistettä. Oli tosi antoisaa saada palautetta asiantuntijoilta sillä olen ajanut jälkiä koko kesän yksin enkä oikein tiedä oman koirani todellisesta tasosta. Nyt tiedän että olen ilmeisesti onnistunut koulutuksessa ihan hyvin :)
Sumuisessa Ikaalisissa IPO A1 95p
  • Loren ollessa hyvällä koulutustasolla ajattelin yrittää saada sille vielä yhden ykköstuloksen jotta saisimme mahdollisesti osallistumisoikeuden ensi vuoden IPO-FH SM-kisoihin. Lokakuun lopun pitkän sadejakson päätteeksi ajelimme kokeilemaan onneamme Ouluun. Vähän mietitytti vesi etukäteen kun koko kesä on ollut niin kuiva ja aurinkoinen ja treenit sen mukaisia. Oulun FH-kokeesta odotin  paljon mutta tällä kertaa tuli epäonnistuminen. Lore ajoi toisella suoralla harhajäljelle ja koe keskeytettiin, 28p. Kokeessa ollut alusta oli koiralle erittäin vaikea (5cm, kuollut sänkiheinä ja todella paljon vettä, jopa lammikoita). Koira ei oikein tuntunut pääsevän jäljen imuun vaan joutui tarkentamaan koko ajan (olen opettanut sen etenemään joka askeleen niin nyt ei saanut rytmistä kiinni kun askeleet tuntuivat katoavan koko ajan). Koira ei ole aikaisemmin koskaan reagoinut harhajälkiin. Koira oli jäljestäessään epävarman oloinen, en ole ehtinyt vielä tällä kaudella treenaamaan sille näin vaikeita alustoja enkä ollenkaan vesilammikoiden ylitystä. Ne piti olla ensi kesän hommia sitten! Eli töitä on tiedossa jotta tämä koira ajaa ensi syksynä vaikealtakin alustalta ykköstuloksen ;) Olikin jo liian hyvä flow menossa! Nuori koira ei ollut ihan vielä valmis tähän koitokseen mutta ensi syksynä ollaan! Aikaa meillä kyllä on, Lore täytti vasta 3v eli on tässä lajissa vielä hyvinkin nuori!
       


Lokakuun alun aurinkoisia jälkitreenejä (ennen sitä ällöttävää sadeviikkoa)

torstai 17. lokakuuta 2013

Ensilumi


Vakio päivitys, jotta voi sitten taas joskus luntata täältä että milloin satoi ensilumi!
 Kauhava 17.10.

Koirilla on hienot uudet Boosterin heijastinliivit! Hyvä vinkki oli tämä ostos, tosi hyvä näkyvyys ja pysyy hyvin kiinni! Eikä menty konkurssiin näiden varusteiden takia ;)

Koirien kuntokin näyttää nousevan samalla kun ilmat viilenevät, pikku hiljaa tässä mennään. Kauden tavoitteet ovat vähän epäselvät kyllä mutta josko ne talven mittaan selviävät. Nyt kun Neela on lainassa, tiimi on vähän puutteellinen kisatiimiksi. Sakemanni Lore sitä kyllä hyvin täydentää. Jotain kisoja varmaan kuitenkin ja käyttökokeeseen olisi hyvä viedä ainaki nämä nuoret johtajat! Safarihommatkaan eivät ole vielä poissuljettu, ties vaikka me ollaan vielä oikeassa duunissakin tälläkin talvikaudella :) Vähän polttelisi kyllä...

maanantai 14. lokakuuta 2013

Neelan kisamenestystä ja kuulumisia

3-vuotias siperianhuskyni Tullatuulen Neela on aloittanut syksyn treenit ja kisat vakuuttavasti Susanna ja Erkki Burklandin valjakossa!

Neela ja uudet kaverit
Neela muutti Orimattilaan heinäkuussa ja on sopeutunut uuteen laumaan erittäin hyvin! Ihmekös tuo sillä talossa asuu useita Neelan sukulaisia, liekö samanhenkistä porukkaa ;) Neela vierailee tulevan kauden tässä huippu kisatiimissä ja palaa sitten kevättalvella takaisin omaan kotiinsa. Olen äärimmäisen kiitollinen että tämä lahjakas koira saa mahdollisuuden kokeilla omia kykyjään tasokkaassa seurassa!

Neela on aloittanut syksyn ensimmäiset kärrykisat oikein hyvin! Koira tekee töitä täysillä, keskittyy, ei välitä häiriöistä, syö&juo kisareissuilla hyvin ja osaa rauhoittua ja levätä. Uskoin että koira pärjää mutta ainahan se vähän jännittää, etenkin kun Neelalla on hieman huonoja kokemuksia menneisyydestä ja se on hyvin kokemusköyhä koira. Koulutuksen ja sosiaalistamisen myötä Neelasta on kuitenkin kasvanut kelpo koira joka kyllä pärjää maailmalla...vaikka minulla välillä onkin Neelaa ikävä. Mutta vain välillä, sillä Neelalla on nyt paras mahdollinen koti mitä sille koiralle vain voi tarjota :)

22.9. Pekolassa Neela juoksi Erkin 5-koiran tiimissä hienosti ykkössijan (DR6-luokka)
28.9. Ohkolassa Neela juoksi elämänsä ensimmäisen 2 koiran luokan kisan (DS2, kickbike), sijoittuen 5/13. Kuulemma meni niin hyvin että tämä kaksikko saattaa juosta seuraavaksi Italiassa MM-kisoissa :)

Ohkola DS2-luokassa Erkki, Neela&Kiisa (kuva Susanna Burkland)

12.-13.10. Jämijärvi, Sulanmaan SM-kisat. Neela juoksi 8-koiran luokassa. Erkin tiimi onnistui todella hyvin! SM-pronssia alaskalaisten jälkeen, nopein siperianhuskyvaljakko! Lisäksi Neelalle ensimmäinen REK1-tulos :)

Erkki ja tiimi, sulanmaan SM-pronssia!

Neela jatkaa parin viikon päästä vielä pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja syksyn päätteeksi Italian sulanmaan MM-kisoihin! Hurjia seikkailuja siis tiedossa! Ainakin vähän erilaisia seikkailuja kuin Poikkijärven karkureissuilla, nyt saa Neela juosta sydämensä kyllyydestä myös valjaissa ;)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Luonnetestausta

Suursnautseri Stator Hot Hot Hot "Hottis"
Luonnetesti 12.10.2013, tuomarit Jari Keinänen ja Reijo Hynynen

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä avoin
+++ Laukausvarma

Yht. 174p.



Olin tyytyväinen koiran tulokseen. Oikein hyvät pisteet sai ja oikeastaan varsin "riisenimäinen" koira Hottis on. Joskin ehkä pehmeämpi kuin rotu keskimäärin tulisi olla tai se mitä minä rodusta itse haluaisin. Mutta tällaisen koiran kanssa on helppo mennä minne vain (kun koira on täysin avoin, hermot ok ja toimintakykykään ei arjessa rajoita) ja sillä on harrastuskoiraksi oikein hyviä ominaisuuksia (kuten voimakas tasitelutahto, mikä leikkiessä varmasti olisi voinut olla arviona suurikin mutta kokonaisuus ratkaisee).

Hottis on ollut meillä laumajärjestyksen alaosastossa (9 koiraa) joten sen henkinen kehitys on vähän kärsinyt vahvemmista koirista. Olin positiivisesti yllättynyt että koira puolusti hyvin, koira on vahvistunut aikuistuttuaan paljon ja nyt siltä näköjään on alkanut löytyä puolustuspuoltakin, mikä ehdottomasti kuuluu tälle rodulle, mainitaanhan se rotumääritelmässäkin. Eli hyvä kun löytyy vähän luonnettakin!

tiistai 8. lokakuuta 2013

AD

Oodi on suorittanut AD-kokeen hyväksytysti (20km pyörä + tottis)! Tämä laji oli helppo homma tällaiselle koiralle joka vois juosta vaikka maratonin eikä siltikään lopu virta!

Vaasan kestävyyskokeessa oli muuten 4 valkoistapaimenkoiraa! Härrekyyd, alkaa omaa rotua näkymään koekentillä! Viikko sitten pikkukylän jälkikokeessa oli 3 valkoista! Mahtavaa! Ja vähän aikaa sitten joku vielä sanoi että näistä ei ole mihinkään, täältä ne tulevat harrastuskoiriksi, uskokaa tai älkää. Ja jos ette usko niin minä väännän omani sinne joka tapauksessa, sanoivat muut mitä tahansa ;)

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Melkein onnistunut koekäynti

Tänään korkattiin kokeet metsäjäljen puolella. Koirana 4,5-vuotias valkoinenpaimenkoira Pessi, jolla pari kesää treenattu pelkästään peltojälkeä ja nyt vasta siirryimme takaisin metsiin. Koiran kanssa olen saavuttanut syksyksi mukavan "harmonian" myös metsäjäljellä, se malttaa edetä rauhallisemmin kuin nuorena "koltiaisena", hyvällä tekniikalla, ajaa jälkeä oikeastaan lähes samalla tyylillä kuin FH-jäljellä, toki olen tarkkuutta vaatinut myös maastossa. Janatyöskentely on ollut yllättävän vaikea opettaa kun niin monta vuotta jälki on alkanut koiran nenän alta mutta sain senkin kuntoon, vähän tosin viime tingassa. Esineissä koira on ollut aina todella hyvä ja käyttää nenäänsä tehokkaasti. Se on aina tuntunut niin helpolta tälle koiralle. En ole esineitä juuri enää tänä kesänä treenannutkaan, välillä vain pitänyt intoa yllä.

Koepäivänä maasto onnistui oikein hyvin 194/200p. Janalta eteni määrätietoisesti suoraan, harmittavasti otti takajäljen. Sen jälkeen mentiin kuin juna koko jälki, 3 kulmaa täysin moitteettomasti. Kaikki esineet koira ilmaisi hyvin. Turhaan katselin jalkoihin mahdollisia jääneitä keppejä, olisi pitänyt luottaa koiraan :) Sen opin tästä koekäynnistä, lopetan turhan vahtimisen ja annan jatkossa koiran tehdä itse töitä! Aikaakin jäi reippaasti yli. Nyt siis tiedän jatkossa koesysteemit eikä tarvi enää hätäillä itse ;)

Esineruudussa koira oli hyvässä vireessä, lähetin keskeltä etsimään, koira kaarsi vasemmalle ja juoksi suoraan takakulmaan ja toi esineen. 30s meni etsintään. Helppo nakki!

Tottikseen mennessä koiralla oli hyvä fiilis, hyvä viretila. Paikkamakuussa koira valitettavasti nousi laukauksen aikana seisomaan, toljotti siinä kyllä paikallaan loppuun asti, mutta liike jäi puutteelliseksi. Seuraamisessa oli hetkittäin huonoja kohtia, jäävät teki hyvin, noudot hyvin (yksi vino palautus, tasamaanouto vähän hidas), eteenemenokin onnistui. Tuomari oli tiukka ja ilmeisesti paikkamakuun epäonnistumisen takia tiputti pisteemme niin että vaadittava tulos jäi saamatta :( Harmitti kovasti, sillä koira teki muut liikkeet ihan ok, noh pystyy se parempaankin mutta kuitenkin "valkoiseksipaimenkoiraksi" ihan ok. Pienestä se sitten jäi kiinni tulos, harmitti tietenkin sen takia hirveäsi kun maastot onnistuivat loistavasti!

Joskus toivoisi että tulisi se päivä kun tämäkin koira onnistuisi eikä pistemäärä jäisi aina just sen "riman" väärälle puolelle. Epäonnen kesä. Sellainen "mikään ei onnistu"-fiilis. Pitäisi taas treenata lisää, etenkin niitä laukauksia näköjään. Ei se ollutkaan tälle koiralle helppoa vaikka olen aina ajatellut koiran olevan laukausvarma. Aina tulee jotakin uutta vaikeutta kun yhdestä pääsee. Pessi on vaikea koira kisakumppanina, kesti pitkään saada se sietämään häiriöitä ja sen jälkeen oppia kouluttamaan sille riitävän korkea viettikestävyys. Nyt se onnistui jo melkein kuten toivoin, mutta edelleen vain melkein...

Olisipa kaikki asiat Pessille yhtä helppoa kuin jäljestäminen ja nenänkäyttö yleensä niin ei kai meillä koskaan ongelmia olisikaan! Yritän kaivaa tästä sen positiivisen puolen. Jonakin päivänä kun vuosia kuluu eteenpäin, tulen vielä moneen kertaan kaipaamaan tätä jälkikoiraa. Kaikessa vaikeudessaankin se on erittäin hyvä nenänkäyttäjä. Voi olla että minulla on vielä monta taitavempaa tottiskoiraa mutta maastossa tämä koira saattaa olla pitkään se kaikista mieluisin.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Vetokauden avaus

Syksy 2013 ensimmäinen vetotreeni
Lämpötila tipahti vihdoin alas (+3), yöllä oli auton ikkunatkin jäätyneet. Ihanaa! Viimeistään tällä viikolla alkavat treenit varmasti usealla kilpailijalla ja työkenneleissä ympäri Suomen, näyttäisi ilmat viilenevän myös etelässä. Innokkaimmat ja tavoitteellisimmat kisaajat ovat toki aloittaneet jo ajat sitten. Yksi oma koiranikin on jo ensimmäiset kilpailut ajanut viikonloppuna! Noh, minulla ei ole tälle kaudelle vieläkään kovin suuria tavoitteita eli ehdimme hissuksiinkin kyllä aloitella. Olemme kyllä treenailleet paljonkin, olen ajanut elokuun alusta lähtien pyörällä näiden kanssa 10-15km lenkkejä ravivauhdilla, niin että koirat juoksevat vapaina pyörän vierellä. Omat koirani juoksevat myös maastossa vapaana päivittäin, niiden kunto on kyllä hyvä ja uskon että sen ansiosta voin melko nopeaan tahtiin nostaa treenien pituutta.

Olen löytänyt uuden kotini läheltä tähän lajiin todella hyvin soveltuvat hiekkatiet. Useita eri reittivaihtoehtoja ja moni tie menee ympyrän joten ei tarvitse tehdä U-käännöksiä. Koirille kivaa vaihtelua. Harmi vain että tämän harrastuksen osalta joudun odottamaan sitä todellista kisastarttia vielä varmaan parin kauden verran, sillä koiramääräni on vieläkin vajaa ja koirat hyvin nuoria. Lisäksi olen lainannun nopeimman huskyni huippu kilpavaljakkoon täksi kaudeksi. Pientä lohtua tulevaan talveen tuo toki kaksi paimenkoiraa jotka sinnikkäinä vetävät huskyjen mukana ja korvaavat ainakin vielä yhden kauden niitä puuttuvia palasia tiimistä :)

Nuuk (11kk) ensimmäistä kertaa valjaissa
Kefeus Ikpik (1v) ensimmäinen syksyn startti
Tänään oli upea aurinkoinen ja kuuran täyttämä syysaamu! Ainutlaatuinen aamu kahdelle vuotiaalle huskylleni, Ikpik ja Nuuk strarttasivat vetouransa tänään! Molemmat lähtivät vetämään hyvin. Ikpik on vielä kovin hento ja kevyt ja vaatii vielä paljon lihastreeniä. Se ei ole ollut lauman mukana kesäkaudella, joten on vähän jäljessä muista kunnon osalta. Nuuk sen sijaan on iso ja riski uros, jolla raameja ainakin vetämiseen löytyy! Nyt näyttäisi lupaavalta myös pääkopan osalta! Ihan mahtava fiilis katsoa kun nuoret koirat oivaltavat työnteon ja lähtevät vetämään kuin olisivat sitä aina tehneet! On se verissä tuo vetäminen tällä rodulla (ja geeneillä).

Tarkoituksena on ajella koiria syksyn mittaan auton edessä sillä minulla ei ole mönkijää. Eikä paljoa vielä muutakaan omaisuutta. Haluaisin tietenkin kaikki tänne heti nyt, mutta pitäisi voittaa lotossa että saisi hankittua kaiken mitä haluaisin, huoh! Mutta niin ne ovat muutkin joutuneet aikanaan aloittamaan, pikku hiljaa hankintoja kohti parempaa. Yritän muistaa sen ja malttaa odottaa...Ainakin minulla näyttäisi olevan nyt useampi hyvä koira ja se on ehkä kuitenkin se kaikista tärkein hankinta :) Syksyn mittaan aion juoksuttaa noita edelleen välillä myös pyörän vierellä sekä tehdä lihastreeniä renkaan vedon avulla. Viikonloppuna kokeilimme jo vähän tätä lajia ja kaikki vetivät rengasta hyvin, pieni ja siro Ikpik oli vähän tiukilla vielä raskaan painon kanssa mutta oppi sekin että sisulla se rengas lähtee liikkeelle! Toki kaikista pienimmältä ei voi vaatia samaa voimaa kuin isoilta pojilta :)
Ikpik harjoittelee vetämisen saloja


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

FH2 takataskussa

No nyt uskaltaa jo todeta että kesän jälkiharjoitukset ovat sujuneet hyvin! On arvioi muualtakin kuin omasta päästä (kun yksin olen jälkiä polkenut koko kauden).

Saksanpaimenkoira Lorelle tänään Vaasasta FH2 ykköstuloksella 93p/100!!!

Sellainen tuntuma on ollut kesän mittaan että teknisesti koira on hyvällä tasolla, paljon paremmalla kuin vielä vuosi sitten ykkösluokan kokeessa. Arvelin että koira kykenee ajamaan 90 pisteen jälkiä jos se ajaa omalla tasollaan. Odotin kokeesta hyvää tulosta ja sen me sitten saimmekin! Tasapainoinen suoritus, hyvä viretila. Paalulta lähtö oikein varma. Koira jäljesti löysällä liinalla. Kulmat ajoi melkein kaikki suoraan oikein, yhdessä pyörähti. Kaari erinomainen. Ilmaisi kaikki esineet.

Pieniä pistemenetyksiä tuli muutama ja ne koin olevan harjoituksen puutetta.

1) Koira ei ole ajanut koko kesänä yhtäkään vieraan ihmisen jälkeä -> oli ekalla suoralla normaalia epävarmempi ja katseli pari kertaa minuakin että onko kaikki ok, pyärähti kerran ja oli joku riistaharhakin ehkä mihin meinasi singota tai joku mystinen kohta mitä mietti aika pitkään ennen kuin jatkoi suoraan. Ekalta suoralta taisi tulla isoimmat pistemenetykset.

2) Koiran esineilmaisu ei ollut niin sähäkkää ja varmaa kuin omilla tutuilla esineillä, joskin kaikki esineet koira kyllä kokeessa ilmaisi. Ehkä se yllättävin itselle, että koiran vahvin osio, ilmaisu oli tänään liian hidasta minun makuun ja tuomari taisi siitä pikkuisen rokottaakin. Jatkossa korjaamme tilanteen niin josko sieltä rapisisi sitten vielä pari pistettä lisää! Ilmaisu kun on muuten tällä koiralla erittäin varma, tänä kesänä koira on löytänyt kaikki esineet niin harjoituksista kuin kokeesta!

3) Polviin asti oleva heinä aiheutti ajoittain koiralle ns. rytmityksen katkeamista ja totesinkin että pitäisi vissiin treenata tällaistakin alustaa. Nyt on ollut kahdessa kokeessa tosi pitkä heinä ja itse en henk koht siitä pidä. Koira ei aja ihan niin intensiivisesti kuin lyhyellä heinällä, minun koirat ainakaan, alkavat heti yrittää mennä "siitä mistä aita on matalin" jos on vahvempi hajuvana. Joku sanoisi varmasti että hallinnan puutetta, täytyy sitä vissiin sitten tehdä seuraavaksi.

Sunnuntai-illan ratoksi tilasin pitsan ja lösähdin sohvalle, pitkästä aikaa vapaailta! Koira olisi ansainnut kyllä oman pitsan ja sohvan, niin sinnikkäästi se on jaksanut minun kanssa treenata! Vähän jo väsy painaa loppukaudesta ohjaajalla mutta vielä on muutama viikko poljettava jälkiä, nyt kun rauta on kuumaa (ja maa ilman lunta)! Ja kun kerta näitä koiria on pitänyt haalia näin monta...seuraavalla koiralla koepaikka olisi jo varattuna myös.

Pikku levon jälkeen omat ajatukset kääntyvät kuitenkin varmasti jo tulevaan sillä nyt kun tämä koe meni näinkin hyvin, minua kiinnostaisi ajaa vielä pari voittajaluokan koetta. Jos koira ajaa samalla tasolla jatkossakin niin uskaltaisin mahdollisesti laittaa tavoitteet tulevalla kaudella jopa lajin SM-kisoihin! Uskon omaan koiraani ja nyt myös omaan taitoonikin ;) Aikaahan meillä ainakin on, koira on näissä karkeloissa vielä hyvinkin nuori ja kokematon. Katsotaan mitä vielä teemmekään. Ainakin sen tiedän että olen ilmoittanut Loren tälle syksylle vielä IPO1-jäljelle. Se on sitten vähän erilainen laji se taas, tosin hallinta ja tekniikka pitäisi sinnekin meillä riittää! Mielenkiinnolla odotan pistearvostelua siitä lajista verrattuna tähän.

Loppukesän treenipeltoja, on nimittäin lääniä täällä peltojen valtakunnassa!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Positiivisia asioita

Hyvä viikko takana! Olen saanut monta pientä asiaa kohdilleen ja sitä kautta elämä tuntuu taas vähän paremmalta kuin aiemmin!

1) Olen löytänyt uuden treeniryhmän, jee! Olen saanut erittäin mukavan vastaanoton porukkaan ja tuntuu että josko sitä pääsisi taas eteenpäin kun on osaavia ihmisiä ympärillä! Koirat pääsevät jatkamaan suojeluharrastusta ja se on erittäin tervetullutta! Plus että käytössä on oikein hyvä kenttä, piilot ja esteet ja pieni punainen tupa :) Tottiksetkin on alkaneet mennä kertaheitolla ison harppauksen eteenpäin kun on hyvä kenttä ja saa pitkästä aikaa harjoitella kunnon häiriöitäkin! Ja ohjattuja treenejä on 3 x viikossa, luksusta  sanon minä!



2) Oodi on päässyt hakutreeneihin pitkästä aikaa! Järkeä ei koiralla vielä ole paljoa, eikä hienoja teknisiä kuvioita mutta vauhtia ja viettiä sitäkin enemmän :) On mukava että pääsimme lähialueen porukkaan syksyksi. Kerta viikossa ollaan nyt käyty hakuporukassa. Tehotreenit teen sitten yllytyshullun ystäväni Vesterisen luona etelässä, aina kun sinne jollakin kyydillä vain pääsee! Mun omat yksityistreenit, ne parhaat treenit ;)

3) Onni on asua lähellä MUSH:n tehdasta! Mikä voisi olla parempaa kuin pakastin täynnä suosikkituotteitani! Vihdoin ja viimein lihat joissa hinta ja laatu kohtaavat! Ei nimittäin millään viitsi maksaa lemmikkikauppojen kolminkertaisia hintoja kun on tottunut saamaan samat tuotteet isoissa erissä paljon edullisemmin. No nyt löytyi. Oli kyllä jo aikakin, koirien kulutus treenien myötä alkaa olla sitä luokka että kevyt kesäruoka ei enää vetele ollenkaan. Suosittelen, aktiivisille koirille MUSH pork-beef ja MUSH fat booster! Vielä kun saisi tietyn nappulan samaan hintaan mitä pohjoisen aikana!

4) Uuden kotini läheisyydessä on useita pitkiä ja haaraisia autottomia hiekkateitä! Olemme koirien kanssa polkeneet niitä ristiin rastiin ja odotan innolla miten paljon niitä vielä ehdimmekään koluta syksyn ja talven mittaan! Mikäs sen parempaa kuin talvikausi jota taas odottaa, etenkin nyt kun valjakkoni on taas täysi kutonen sillä Ikpik palasi takaisin oman lauman luokse tällä viikolla!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Jälkikauden viimeistelyä

Pieni päivitys tänne, nyt kun alkaa tuntumaan että kauden tavoitteet jälkitreenien osalta on saatu toivottuun pisteeseen. Vaikka pitäisi varmaan tajuta että täällä ETELÄSSÄ jälkikausi on vasta puolessa, kuitenkaan sitä lunta tule ikinä ja joulunakin on vielä avoimet pellot! Tänään oli kaikilla kolmella kisakoiralla niin hyvät treenit että tätä päivää on syytä iloita nyt hetki ennen kuin kuitenkin taas pilaan jotakin ;) Uskaltaisinko jopa todeta että treenillisesti tavoitteet on saavutettu kerrankin etuajassa, vaikka kausi on vielä kesken ;) Kisat ovat vielä toki tulossa, nehän sitten kertovat ovatko treenit olleet oikeanlaisia kullekin koiralle. Mutta ihan hyvä että kerrankin kokeiden lähestyessä ei ole "paniikki päällä" vaan asiat pitäisi olla koirilla jo varsin rutiinia, kerrankin.

Saksanpaimenkoira Lore (2v 10kk) on ajanut tasaiseen tahtiin peltojälkeä koko kesän. Koira suoritti viime syksynä FH1-kokeen ihan kelpo tuloksella. Vuosi eteenpäin on tuonut aika paljon vielä lisää nimenomaan tekniikkaan ja koiran hallittavuuteen. Kulmatyöskentelystä pidän erityisesti ja siinä ohjaaja (ja sitä kautta koira) on oppinut paljon viime syksystä. Nyt näyttäisi oikeinkin lupaavalta ja siitä rohkaistuneena olen ilmoittanut Loren voittajaluokan FH-kokeeseen. Odotan koiralta hyvää suoritusta, edellytykset koulutuksellisesti pitäisi olla nyt paremmat kuin vuosi sitten. Tietenkin haastavuutta on nyt tuplasti lisää voittajaluokassa (mm. terävät kulmat sekä kaari ja tuhat askelta lisää...). Mutta on jotenkin hyvä fiilis mennä kokeeseen kun koira osaa! Tietenki ainahan sitä voisi hioa asioita loputtomiin...Pitkiä jälkiä emme ole juuri ajaneet koko kesänä vaan olen keskittynyt yksittäisiin osa-alueisiin joka treenissä. Kokeenomaisia pitkiä jälkiä ehkä olisi voinut ajaa enemmän ennen koetta, mutta en usko että se on tälle koiralle se suurin ongelma.

Valkoiset ovat tänäkin kesänä vakuuttaneet minut erinomaisina nenänkäyttäjinä ja uskon edelleen vahvasti että tämä rotu tulee vielä menestymään jäljellä :)

Oodista (2v.) on tulossa erittäin tarkka, sopivan alhaisessa viretilassa jäljestävä peltojälkikoira. Oodilla on tällä hetkellä oikein hyvä kulmatyöskentely ja elokuun aikana olen onnistuneesti saanut opetettua sille myös esineilmaisun. Helppo oli rakentaa saalisviettiselle koiralle ilmaisu. Koira nostaa huomattavasti virettä esineelle tullessa (suuri esinemotivaatio) ja sitä kautta maahanmeno on nopea. Oodi ajaa tällä hetkellä noin 300-400m pituisia jälkiä joissa vaihtelevasti 10-50 askeleen tyhjiä pätkiä. Syksy menee perustaa luodessa sillä meillä ei ole kiire vielä alkaa vaikeuttaa jälkeä tällä kaudella. Ensi kaudelle sitten tavoitteena FH-koe.Nyt minulla onkin kaikista vaikein tehtävä se että en pilaa mitään osiota kun kerrankin olen onnistunut opettamaan nuorelle koiralle niin monta asiaa kohdilleen ;) !!!

Vanhempi konkari Pessi on treenannut viidettä kesää lempilajiaan jälkeä, nyt tosin vuorostaan metsän puolella vaikkakin edelleen käymme välillä myös pellolla jotta tekniikka pysyy koiralla siedettävänä. Kesä on ollut Pessin osalta hyvin katkonainen, osin muuton ja reissujen takia, osin koiran sairastamisen. Olen joutunut tiputtamaan tavoitteita kisojen osalta jonkin verran (mm. rotumestaruuskokeet jäävät väliin sairastamisen takia). Tänään koira kuitenkin osoitti taas lahjakkuuttaan treeneissä ja olenkin tosi tyytyväinen että näinkin vähäisellä treenillä koiran jäljestäminen on alkanut tasoittua kohdilleen. Se onkin aina ollut Pessin vahvuus, koira pärjää vaikka treenimäärät ovat olemattomat. Joskus mietin että miten hyvä se olisikaan jos treenaisin sitä yhtä paljon kuin vaikkapa tuota harmaata...Tai jos olisin ylipäätään osannut kouluttaa sitä oikein silloin kun se oli nuori. Ettei olisi tarvinut niin paljon paikata virheitä. Pessi kisaa mahdollisesti yhdet alokkaat aivan loppukaudesta...jos ei enää tule uusia ongelmia ja jos saamme koepaikan! Sen jälkeen aion haastaa koiraa vähän lisää tekemällä 12h vanhoja jälkiä sekä kaikkea kivaa, kuten "pelastuskoiratyyppistä" maastojäljestämistä ja mitä nyt keksiikin, vaihtelua. Niin pääsee koira näyttämään vähän monipuolisemmin osaamistaan, pois tylsistä kisakaavoista ja hallinnasta. Sellaista hyvällä fiiliksellä työskentelyä! Sitten täytyykin Pessin kohdalla miettiä että vieläkö ensi kaudella jatketaan ja missä koemuodossa. Kolmen koiran tavoitteellinen treenaaminen on ajoittain ihan liikaa mutta en raaskisi toisaalta jättää vanhinta poiskaan, kun koira on hyvä, minkäs teet ;)

P.s Onnea kaikille valkoisille rotumestaruuskokeisiin, näytetään muillekin että tällä rodulla on hyvä nenä :) Toivottavasti ensi vuonna mekin pääsemme mukaan!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Toisenlaisia ajatuksia

Kotipoluilla
Vaikea kesä meille kaikille...

Tänään oli 31. syntymäpäiväni. En ehkä olisi etukäteen arvannut että 12 vuoden jälkeen vietän sen syntymäkotini maisemissa Etelä-Pohjanmaalla. Lapin tunturit tuntuvat täältä katsottuna hyvin kaukaisilta. Nykyinen kotimaisemaa, se "sielunmaisema" säilyi vuosienkin ajan jollakin tapaa Pohjanmaan lakeuksilla, paikassa jossa peltoja on silmänkantamattomiin ja kesä tuntuu oikealta kesältä.

Elämä pohjoisessa tuntuu äkkiseltään kaukaisemmalta kuin se olikaan, vain pihalla tepsuttavat siperianhuskyt muistuttavat minua ajasta jonne vielä vähän aikaa sitten yritin rakentaa koko elämäni. Jotakin sentään jäi vaikka paljosta on pitänyt luopua. Liian paljosta.

Osa laumastani asuu nykyään muualla. Me loput, yritämme jatkaa arkea, rakentaa palikoita kohdilleen pikku hiljaa. Siperialaiset ovat saaneet uuden tarhan jossa on tilaa temmeltää. Siitä tuli oikein hyvä. Uusi kotini on muutenkin oikein hyvä. Tämä on hyvä näin. Onneksi olen aikanaan kolunnut täällä kaikki maastot niin on helppo löytää paikkoja minne mennä. On metsiä, uimapaikkoja, autioita hiekkateitä ristiin rastiin, latuja, polkuja...ja ennen kaikkea uusi koti on peltojälkikoirien paratiisi. Ei lopu pellot Etelä-Pohjanmaalta ihan heti. On saanut treenata koko kesän juuri sellaisella maastolla mitä haluaa, löytyy märkää multaa, kuivaa multaa, tasaista multaa, kynnettyä multaa, hiekkaa, lyhyttä heinää, pitkää heinää, rehua ja kaikkea näitä limittäin ja peräkkäin. Löytyy pieniä paltoja ja isoja peltoja, sellaisia joihin saa parinkin kilometrin mittaisen peltojäljen helposti.

Maastoja on, mutta treenaaminen ei ole ollut aina kovin helppoa. Olen yrittänyt säilyttää keväällä luotuja koesuunnitelmia takataskussa silläkin uhalla että koirat ja minä olemme joutuneet sopeutumaan moneen uuteen asiaan. Osasta olen joutunut luopumaan sillä en vain kertakaikkiaan pysty parempaan nyt. Koirat ovat kokeneet stressiä, toinen enemmän, toinen vähemmän. Herkät paimenkoirat tietenkin eniten, uskomatonta ettei niitä vain pysty huijaamaan millään. Ne aistivat minusta kaiken vaikka miten yritän olla muka normaali. Se on joskus ihailtavaa mutta toisinaan raskastakin. Ainakin silloin kun pitäisi yrittää jatkaa siltä tasolta mihin olemme jääneet ja huomaa ettei sama onnistu vaan on palattava taaksepäin. Herkin koira on tietenkin lauman suurisydäminen johtaja Pessi, joka tuntee minut varmaan paremmin kuin minä itse. Olen kesän aikana oppinut nöyrtymään ja toteamaan että mikään muu ei auta kuin aika, en voi hoputtaa niitä kotiutumaan tänne, enkä voikaan, ennen kuin olen itse kotiutunut täysin. Mutta näillä mennään ja yritän löytää koiristani sitä tasapainoa ja iloa elämääni, nyt kun mikään muu ei tunnu onnistuvan! Mä toivoisin että joku koirista pystyy omalle tasolleen ja ilahduttaisi onnistumalla vielä jossakin syksyn kokeessa! Mutta näinkin on ihan hyvä. En voi vaatia paljon sillä en ole itse omalla tasollani. Plus että saattaa mennä vielä tovi että löydän itselleni taas uudet treenikaverit, maalimiehen, seuran ja systeemit, sellaisen missä tuntuu kotoisalta. Toistaiseksi menemme vielä omillamme.

Olen todella kiitollinen ihmisille jotka ovat auttaneet ja antaneet perheenjäsenilleni mahdollisuuden jatkaa arkea muissa ympyröissä. Kiitos etenkin Susannalle ja Erkille sekä heidän huskylaumalleen jonka matkassa Neela saa huippu mahdollisuuden treenata ja kilpailla tulevalla kaudella! Kiitos ystävälleni Jennille sekä siskolleni Anskulle!

Pessi, Lore, Oodi, Unna, Arttu ja Nuuk lähettävät terveisä "siskoille ja veljille" jotka eivät ole enää osa tuttua ja turvallista laumaa!

Yritämme nauttia kesän viime hetkistä nyt kun ne ovat tässä ja nyt. Sillä tiedän, että kun syksy viilenee ja lämpötila alkaa laskea kohti nollaa, nousee ikäväni pohjoiseen väkisinkin. Sillä silloin siellä aletaan valmistautua tulevan kauden huskysafareihin. Silloin tiedän että ikävä pohjoiseen palaa ainakin hetkeksi.

Lauma kesä 2013: Arttu, Nuuk, Unna, Oodi, Pessi & Lore


Pelle-pelottomien uusi koti täällä vähän lämpimämmässä ja vihreämmässä

lauantai 17. elokuuta 2013

Gringon muistolle

Kovasti pysäyttää välillä ajatus siitä että elämä näiden otusten kanssa voi joskus olla lyhyt. Tässä yksi esimerkki siitä miten aivan liian hyvä koira lähtee aivan liian aikaisin. Niin paljon tehty yhdessä ja sitten yhtäkkiä koira kuolee äkillisesti. Gringo oli varmasti yksi parhaimpia rodun edustajia koko maailmassa ainakin ajatellen rodun tulevaisuutta nimenomaan käyttöpuolella. IPO3 tulos arvosanalla erinomainen joka osa-alueesta on kova suoritus kaikille jotka tietävät miten paljon töitä sen eteen vaaditaan. Etenkin tällaisessa rodussa. Mä toivon että tytär Oodi näyttää joskus maailmalle mallia isänsä jalanjäljillä jotta muisto Gringosta ja tehdystä työstä säilyy täällä meille kaikille! Paljon on isä periyttänyt asioita tyttärelleen, niin ulkonäkönsä, avoimuutensa kuin uskomattoman työmotivaation, ja hyvä niin!



Oodin isä Gringo of White Finess (Itävalta)

Lisään alle muistoksi Gringon omistajan julkaiseman tekstin, jotta voin joskus palata siihen kun kysytään millaisia koiria Oodin suvusta löytyy. Tällainen oli siis Oodin isä Gringo, omistajansa Sonjan kuvailemana:

" Gringo was a dog with a greatly loveable character and found therefore many friends under the humans.
On one side he was an intransigently working dog, on the other side he went so weak and friendly in dealing with children, scared and disabled people.
He never he growled at anyone outside of the protection service work. On the camping ground he endured everything – stroking, pinching and sometimes rudely touches by children when I did not recognise immediately. Everything was a matter of course for him and his friendly kind toward the human’s never gone unquestioned.

We are missing him indescribable and it will surely need a long time until we can handle the sudden loss. I will retract some time from the dog sport, until I will be prepared to let a new dog into my heart.
We are looking forward to reports and photos about his descendant’s. It is wonderfull to look into these known amber coloured eyes."

Thanks for all the sympathy
Sonja and Werner

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Viikko purutreeniä Lehtimäellä

Kävimme narttujen kanssa toistamiseen SPL:n vuosittaisella leirillä Lehtimäellä. Lajina suojelu ja ryhmäksi valitsin saman kuin viime kesänä. Kova oli treenitahti ja informaatiotulva tälläkin kertaa. Jos olivat koirat väsyneitä niin niin kyllä ohjaajakin! Päiväunet olivat tarpeen monena päivänä :)

Lore (2,5v) perusharjoituksia ja siinä sivussa Oodille (1,5v) pitkän tauon jälkeen useampi treeni. Oodi on vieteiltään ihan kiva peli mutta sählää ja hermoilee sen verran että viettien kanavointi meinaa mennä hullunmyllyksi. Tähän maalimies Teo saikin koiraa opetettua viikon aikana ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Josko taas kokeilisi päästä eteenpäin myös valkoisen kanssa. Oodia ei tosiaan ole suojeluun säännöllisesti treenattu vielä koiran nuoren iän takia. No nyt voisi olla sen aika.

Pikku videopätkä Oodin treenistä, ei mitään ihmeellistä siinä sinänsä:
Oodi suojelutreeni kesä 2013

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Ärsyttävä yksi piste

Huoh! Kävimme vanhimman pojan kanssa taas kokeilemassa pari TOKO-koetta. Tällä kertaa vaihdoin maisemat Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin suuntaan! Onni ei ollut matkassa edelleenkään sillä molemmista kokeista saimme ärsyttävästi 159p eli yhtä pistettä vaille ykköstuloksen. Etelän tuomarit olivat aika tavallisia, aika sama linja mihin olen tottunut Lapin läänin kokeissa. Ei ainakaan tiukempia.

Molemmissa kokeissa kompastuskiveksi muodostui niinkin yksinkertainen ongelma kuin liikkeestä maahanmeno.  Tiedä sitten mistä se tuon jumin on keksinyt liikkeestä josta se on aina saanut 10. Tuo yksi piste olisi revitty vaikka mistä kun olisi ollut varaa antaa tuplakäskyjä tms. mutta jälkeenpäin on turha jossitella.

Jään miettimään vieläkö jaksan hinkata tätä lajia, eihän tuo koira mikään TOKO-koira ole. Sillä ei ole mielestäni tarpeeksi temperamenttia tällaiseen lajin ylläpitoon. Se olisi sata kertaa parempi PK-puolella jossa ei ole noita luoksetulosta pysähtymisiä sun muuta. Nyt on havaittavissa pientä vietin laskua ja väsymistä, pitää puntaroida onko koulutustunnus sen arvoinen että tottiksessa kärsii koiran vietikkyys ja voima. Jos jotakin positiiivsta niin ainakin paikkamakuusta on rapsahtanut nyt 2x10 eli yksi nollaus kevään kokeessa taisi olla koiralta onneksi vain vahinko.

Nyt on paljon mietittävää sillä koekalenterissa olisi odottamassa jo useampikin toive PAJÄ-lajiin. TOKO taitaa jäädä tauolle ja odottamaan perempaa onnea tai jotain. Ikuisuusprojekti...

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Näyttelyissä

Uurastin kolmen koiran kera Kemin ryhmänäyttelyissä ja oikein hyvä mieli jäi lopulta siitäkin reissusta vaikka vannoin että en enää jaksa näyttelyissä käydä ;) Koirat olivat ihan villinä kun pääsivät ihmisten ilmoille, ehkä niidenkin olisi syytä päästä jonnekin täältä erakoitumasta, heh! Hottis jaksoi riekkua helteessä vielä iltapäivän ryhmäkehässäkin (mikä menikin sitten vähän laukkaamisen puolelle mutta samapa sille, oli ainakin hauskaa)!

Tulokset:
Suursnautseri Stator Hot Hot Hot KÄY ERI SA ROP SERT (Tuomari Dusan Paunovic)

"Correct size, female proportion. Correct head. Good neck. Darl eyes. Good chect & bones. Correct topline. Close in hocks. Behind moving could be better. Bit loosing front moving. Correct from silhouette side. Correct coat. Good temperament"

Valkoinenpaimenkoira Born To Win White Oodi NUO ERI (Tuomari Gunnel Holm)

"Hyväntyyppinen narttu. Pigmentti saisi olla vähän parempi ja silmät tummemmat. Hyvä etuosa. Hyvät kulmaukset. Erinomaiset sivuliikkeet. Saisi liikkua paremmin edestä."


Saksanpaimenkoira Bar-Mixin Jeronika KÄY HYL (Tuomari Leif Ragnar Hjorth)

"Ganska grov och stor. God huvud. Korr bett. Vackra ögon, välpl. öron. Lite kort hals. Goda vinklar. Kraftig utv. bröst. God formed kors. Utom. päls for ärstiden. Rör sig lite tunst. Bra temperament." (Hylätty liian ison koon takia)


sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Iso valkoinen suojelutreeneissä

Pessi on aloittanut uuden lajin harjoitukset, nimittäin suojelun. Viime kesänä sattumalta tuli kokeiltua koiran puolustusaluetta SPL:n leirillä ja koiralta irtosi niin kova luontainen aggressio että se yllätti sekä minut, yleisön että maalimiehen! Ajatus jatkosta jäi kuitenkin kypsymään mieleen eikä koiraa treenattu sen enempää koko kesänä. Ajatus sai uutta pontta vuotta myöhemmin kun löysin sopivan maalimiehen Lapin alueelta. Ensimmäisten treenien jälkeen maalimies kannusti kokeilemaan koiran kykyjä tässä lajissa ja sillä tiellä nyt sitten ollaan että hiha on ostettu ja viimeisetkin rahat menevät treenimatkaan joka on 150km/suunta.

Takana on nyt noin 6 treenikertaa ja harjoitukset jatkuvat. Toki tiedän ettei koira mikään huippu suojelukoira ole mutta haluan kokeille silti mihin asti sen kanssa pääsee. Suomessa kun ei vielä (toistaiseksi) ole valkoisellapaimenkoiralla yhtäkään IPO-tulosta. Pitäähän sitä yrittää rikkoa rajoja siinäkin lajissa siis ;)

Pessillä on vahva puolustusalue, saalispuoli vaati kehittymistä mutta sitäkin on jonkin verran kuitenkin. Puruote koiralla on yllättävän hyvä vaikka sitä ei olla koskaan harjoiteltu ja vaikka tällä rodulla sitä ei todellakaan olla jalostettu! Voimaa ja röyhkeyttä toivottavasti tulee harjoitusten myötä! Intoa koiralla on ja voin kertoa että juuri ja juuri voimani riittävät pitelemään 40kg urosta narun päässä kun se tajuaa missä olemme ja lähtee "nelivetoa" kentälle etsien sitä ärsyttävää jätkää! ;D Mahtavaa kun koira saa viimein toteuttaa itseään ja kohdistaa puolustushaluaan sallittuun kohteeseen! Jos emme koskaan kokeeseen asti pääse niin ainakin olen vihdoin löytänyt koiralle lajin josta se todella nauttii sata lasissa!

Viikonloppuna suuntaan koirien kanssa SPL-Rovaniemen järjestämälle suojeluleirille. Menossa mukana myös nuorempi valkoinen joka sekin on potentiaalinen suojeluun mutta saa vielä vähän kehittyä henkisesti ennen säännöllisempää harjoittelua!


Ei kahta sanaa kuka vie ja ketä! Kiire on kova kentälle!


lauantai 18. toukokuuta 2013

TOKO on ärsyttävä laji ;)

Valkoinenpaimenkoira Pessi TOKO-koe

Ei päästy vieläkään eroon tokosta. Kemin kokeessa kaikki osui muuten suht kohdilleen mutta koira pirulainen hätääntyi paikalle jätöstä ja laahusti perääni melkein välittömästi kun olin päässyt näkösuojaan. Eipä ole tuollaistakaan tapahtunut ennen. Eli by by ykköstulos (-30p) vaikka siihen pieni teoreettinen mahdollisuus olikin vielä. Virhe tuli kuitenkin myös kaukokäskyissä (tuplakäskytys) eli ei riittänyt enää ykköseen. Muuten koira teki melkein omalle tasolleen kisan läpi. Tai no itse näin kyllä että koira oli jonkin verran väsynyt myös, olin treenannut sitä liikaa tällä viikolla, joka päivä jotakin vissiin ollut (jälkeä, tokoa ja puruja).

TOKO AVO Kemi

Paikkamakuu 0
Seuraaminen 10
Liikkeestä maahan 10
Luoksetulo 8,5 (valui pysäytyksessä vähän)
Liikkeestä seisominen 10
Nouto 10
Kaukokäskyt 5 (joudun melkein aina kokeessa antamaan tuplakäskyn ensimmäiseen istumiseen)
Hyppy 9 (koski rimaa paluuhypyssä)
Kokonaisavikutus 10

148,5p II-tulos

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Lempilaji jälki on täällä taas!

En olisi uskonut että kotonakin pääsee peltojälkeä tekemään jo ennen vappua! (Miten niin Suomen talvi on pitkä!). Ei tarvitse siis enää ahdistua ja katsella etelän harrastajien kuvia lumettomista maastoista, perässä tullaan jo kovaa vauhtia!

Olen pähkäillyt tavoitteita kesälle 2013 ja ne ovat jotakin tämän suuntaista:

Pessi on aloittanut säännölliset treenit suojelussa. Kesä menee pitkälti purujen treenaamisessa mutta siinä välissä kun C-osa mahdollisesti valmistuu ajassa X on aikaa kisata kansallisella puolella metsäjälkeä. Sitten seuraavalla kaudella voi repiä harmaita hiuksia päästään kun on aika palauttaa jäljestystarkkuus metsästä pellolle ;) Noh, ei päästetä poikaa rönsyilemään liikaa metsässä! Pessin kanssa kisaamisessa pienenä lisäporkkanana syksyllä 2013 järjestettävät valkoistenpaimenkoirien PK-rotumestaruuskilpailut. Tavoitteena päästä voittajaluokkaan siihen mennessä siis! Sinänsä hassua sillä hylkäsin tämän lajin jo pari vuotta sitten kun muut lajit kiinnostivat enemmän.  Nyt sitten löysin itseni todella pitkästä aikaa tallaamassa metsäjälkeä :) Nähtäväksi jää kuinka pitkä "hairahdus" tästä lajista meille tulee...Ainakin koira näyttää osaavan homman, ei tarvi paljoa muuta enää opettaa kuin janan löytäminen ja senkin se kuitenkin varmaan jo osaa ;)


Loren jatko on vielä mietintämyssyn alla. Toistaiseksi Lore treenaa aktiivisesti suojelua ja todennäköisimpänä vaihtoehtona näen tälle koiralle FH-jäljen jatkon voittajaluokkaan. Pysymme Loren kanssa toistaiseksi siis pelloilla vaikka tälle koiralle on suunnitelmia mahdollisesti myös kansallisissa lajeissa. Kun nyt selviäisi mitä sitä alkaisi panostamaan eniten, terveisin yli-innokas ohjaaja!

Oodi juniori jatkaa peltojälkeä ja on tänä kesänä onneksi enää se ainut jolle tarvii kylvää ruokaa jäljelle (pikkuisen raskasta se homma kun parhaimmillaan on ollut 4 jälkikoiraa treenissä samana kesänä, huoh). Oodin kanssa tavoitteena tänä kesänä luoda teknisesti hyvä suoritus tulevaisuutta varten, oli se sitten FH-, IPO- tai metsäjäljen puolella. Ja päästä siitä hemmetin ruoasta eroon, raskasta tuo kyykkiminen ;) Oodi vaikuttaa tällä hetkellä koiristani luontaisesti lupaavimmalta jälkikoiralta noin niin kuin tekniikan ja tarkkuuden osalta. Tai ehkä minä vain olen oppinut kouluttamaan tätä neljättä jo paremmin :)


Hottis suursnautseri pitää hauskaa Anskun ohjauksessa tästä eteenpäin ja varmaan tallaa jäljellä sekin jossakin vaiheessa kesää! Hottiksen päälaji on edelleen haku.

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Purutreenit käyntiin

Kevään merkki vissiin kun alkaa huvittaa enemmän jo alkaa treenata muita lajeja kuin valjakkoajoa...Noh, 5kk tässä onkin jo seisottu reen jalaksilla lähes päivittäin kun koko talven olin töissä huskysafarioppaana. Vähemmästäkin sitä jo mieli suuntaa ajatukset kohti vihreitä jälkipeltoja, hiekkaisia tottiskenttiä ja hakumetsän puiden tuoksua! Heh, liekö jäänyt turhankin ruusuinen kuva taas kesästä, totuus on varmaan jotakin ihan muuta (kuten sääskiä, yök)!

Pieni tuulahdus tulevasta kuitenkin kun kävin vierailemassa suojelutreeneissä kera kahden koiran. Jäikin treeneistä ja maalimiehestä niin hyvä fiilis että olen löytänyt itseni ajelemasta treeneihin jo useammankin kerran! Edes 300km treenimatka ei ole vielä ahdistanut (muuta kuin lompakossa) mutta se on siedettävä jos tätä lajia meinaa alkaa treenaamaan...tai sitten on muutettava etelään, joskin ei se harrastaminen sielläkään aina helppoa ja halpaa ole.

Sakemanni Lore on edistynyt maalimiehen kanssa oikein mukavasti! Viime kesän muutamissa harjoituksissa Lore oli vielä jonkin verran epävarma mutta nyt aikuistuttuaan se alkaa jo päästä selvemmin myös puolustusalueelle ja alkaa välillä jo ihan kivasti haastaa maalimiestä. Pikku Oodi valkoinen kävi yllättämässä taas katsojat positiivisella "pippurisuudellaan" ja sai myös oikein hyvää palautetta maalimieheltä! Oodi on poikkeuksellisen hyvä valkoinenpaimenkoira vieteiltään, löytyy niin saalis kuin puolustuspuoli. Oodin kanssa kokeilen mennä puruissa niin pitkälle kuin koiran kyvyt riittävät, aika näyttää sitten löytyykö tästä yksilöstä tarpeeksi kykyä jopa kokeeseen asti! Ainakin aion sitä yrittää! Treeneissä saattaa tulevaisuudessa pyörähtää  myös iso valkoinen mutta katsotaan nyt ensin miten nartuilla alkaa sujumaan!


lauantai 9. helmikuuta 2013

Valjakkoajon SM-sprint

Syksyn ekat treenit
Talven kohokohta kisarintamalla käytiin viikonloppuna Rautavaaralla. Syksystä asti on ollut tavoitteena käydä joku lyhyen matkan kisa ajamassa huskeilla. Syksyn alussa sain mukavan puhelun Hasan Jenniltä, joka lupasi lainata koiria minulle tälle kaudelle treeneihin ja kisoihin jos haluaisin lähteä. Treenit aloitettiinkin sitten innolla syyskuussa, tosin kahden lauman, aikataulujen ja etäisyyden sovittaminen yhteen jätti kauden treenit melko vähäisiksi, ajoin koiria keskimäärin vain pari kertaa viikossa. Jos kaikki koirat olisivat olleet kotonani ja minulla olisi ollut mönkijä, reki ja reitit kotipihassa niin varmaan olisin ajanut koiria tuplasti. Joulukuussa ajoin oman laumani kyllä ihan hyvin, kiitos työpaikkani Ole Wingrenillä Kittilässä, missä reitit olivat aina viimeisen päälle lanattuja ja pihassa iso kasa rekiä valittavana :) Jenni ajeli omiaan Pohjasenvaarassa sen mitä töiltään ehti ja välillä sekoitimme laumoja reen eteen yhteen. Itse olisin tahtonut viettää enemmän aikaa vieraiden koirien kanssa ja saada laumaa yhtenäisemmäksi jotta koirat luottaisivat peremmin toisiinsa ja minuun. Mutta teimme kompromisseja ja toivoimme että se riittää.

Vuoden vaihteen jälkeen koko porukasta kisatiimiksi oli valittu nopeimmat ja ahkerimmat koirat, 4 narttua. Pari viikkoa ennen kisoja ykkösjohtajakoiran meno alkoi kuitenkin tuntua nihkeältä ja jouduimme Jennin kanssa jättämään sen koiran sairaslomalle. Poissa oli myös minun oma johtaja jonka molemmat jalat tikattiin tappelun jäljiltä. Onneksi Kefeus-kennelistä löytyi vielä valttikortteja kehiin ja kisoihin lähdimmekin uuden johtajan voimin, tällä kertaa uroksen!

Noh, siltikin, hieman epävarman oloisena lähdin kisa-aamuna Rautavaaralle 4 koiran luokkaan. Mukana oli 3 nuorta koiraa, jotka eivät olleet koskaan olleet kisoissa, osa ei edes safareilla tai muutenkaan juuri missään oudoissa paikoissa ja hälinässä. Se jännitti ehkä eniten ja että miten lainajohtajat kulkevat ja toimivat minun kanssani. Miten ne ohittavat muita valjakoita jne. Ai niin ja se että matkustin ihan yksin ja miten selviän kaikesta valmistelusta paikan päällä.

Kisat olivat Pohjoisimmat tällä kaudella mutta siltikin paikalle oli hirmuisen pitkä ajomatka! 600km! Omituista että valjakkokisat ovat etelän harrastajien ympärillä vaikka pohjoisessa on suurin osa koirista, ainakin safariyrityksistä! Lauantaina starttasin lähtönumerolla 14, toiseksi viimeisenä. Tiedossa oli siis ohituksia tai niin vankasti uskoin tietenkin ;) Matka oli 9km eli vähän pidempi mitä alunperin piti olla. Ensimmäisenä päivänä taisin ohittaa 5 valjakkoa. Koirat kulkivat mielestäni ihan kivasti, mitä nyt alkoivat loppuosuudella haukkoa lunta kun en ollut saanut niitä aamulla juomaan mitään :( Mutta ohitukset menivät todella hienosti! Kiitos johtaja Crow'n jonka laitoin sitten onneksi kuitenkin keulaan tuomaan vanhempaa varmuutta nuorten keskelle. Tiesin että hyvin oli mennyt mutta olin positiivisesti yllättynyt että ekan päivän jälkeen olin peräti sijalla 4/14 ja olin toiseksi nopein puhtailla siperianhuskeilla ajava kisaaja!

Rautavaara Sp4-luokka. Kuva Johanna Miettinen

Sunnuntain toiselle kierrokselle tulikin sitten jännitystä, pidänkö sijoitukseni vai saako takana tuleva Anne Kiijärvi minut kiinni! Ihan liian jännittävä laji, huoh!!! Sunnuntaina edes osa koirista joi ja minulla oli muutenkin vähän enemmän aikaa valmistella lähtöä kuin lauantaina. Edelläni starttasi moninkertainen Suomenmestari ja maailmanmestarikin, Mäkiahon Antti eli tiesin ettei ohituksia tänään enää tule. Koirat saivat juosta ehyemmän matkan ilman rytmin hajoamista ohituksiin. Koirat kulkivat ihan ok, lopussa toinen johtajakoira alkoi sippaamaan aika pahasti ja ylämäet tuntuivat matelevan hitaammin kuin koskaan aiemmin..Takaani ei silti tultu ohi eli maalissa arvelin säilyttäneeni paikkani ja ajaneeni suunnilleen samoin kuin ensimmäisenä päivänä. Hymyilin maalissa ja olin todella tyytyväinen koiriini! Ne tekivät juuri niin hyvin töitä mitä olin niitä treenannut. Parantaa vielä voisi mutta tuloksena silti sprinttimatkojen SM-kisoista 4.sija ja tiimini koirille kilpailutunnus REK2! Ykköstuloskaan ei tällä koiramateriaalilla kaukana ole mutta jää vielä odottamaan, ehkä mahdollisia keväät kisoja vielä, ehkä!

REK2 koirille:
Kefeus Wolf Moon Einstein (omistaja Jenni Hasa)
Taiga Quest Crow (omistaja Jenni Hasa)
Kefeus Crow's Adamant (omistaja Jenni Hasa)
Tullatuulen Neela (oma koira)


Ensimmäinen käyttötulos Neelalle ja hyvä osoitus tämän koiran kyvyistä, etenkin äärimmäisestä nopeudesta!

tiistai 29. tammikuuta 2013

Vastoinkäymisiä





Blogi on ollut tauolla näköjään jo kolmatta kuukautta. Vuodenvaihteen molemmin puolin ei ole oikein tapahtunut mitään kommentoitavan arvoista. Koirien kanssa on ollut vähän raskas jakso, vastoinkäymisten putki josta ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Mutta uskottavahan se on että jossakin vaiheessa se suunta aina kääntyy väistämättä myös ylöspäin!

Vastoinkäymiset alkoivat joulukuussa, Nuuk pennulla todettiin jonkinlainen hengitystiesairaus. Pentu meinaa tukehtua pienessäkin rasituksessa ja sen hengitys on jatkuvasti rohisevaa. Tähän mennessä eläinlääkärit ovat löytäneet kohonneet eosinofiiliarvot (autoimmuunisairaus???), nyt tuo erittäin lupaava rekikoirapentu syö kortisonia eikä tiedetä onko se loppuelämän lääkitys. Puntarissa on tällä hetkellä valitettavasti myös pennun lopettaminen sillä jos käyttökoira ei jaksa edes normaalia kilometrin parin lenkkiä niin tulevaisuus ei ole koiralle hyväksi :/  Eräs kokenut kasvattaja epäilee pennulla myös mahdollista äänihuulten halvausta, ns Wheezer disease. Jos tästä on kyse niin meillä on erittäin huono tuuri sillä tätä sairautta ei tiedettävästi ole Suomessa ainakaan diagnosoitu puhdasrotuisella siperianhuskylla, vain parilla alaskalaismixillä. Olisi siis ennakkotapaus. Mahdollinen leikkaus voisi auttaa mutta silti ei voida sanoa tulisiko pennusta pitkän matkan vetokoiraa. Ja montakohan sataa sellainen leikkaus maksaisi...Huoh. Jos joskus saisi vähän ylimääräistä rahaa (mitä tässä taloudessa ei koskaan ole) niin käyttäisin penikan vielä kunnon eläinlääkärillä Oulussa.

Nuukista on kasvanut aivan upearakenteinen koira ja hyvin pitkälle sen tyylinen mitä haluaisin tulevaisuudessakin. Siitä tulee myös aivan selkeä johtajakoira, pentu on aivan "itseään täynnä", peinelee metsissä sata metriä muita edellä ihan yksin eikä välitä kenestäkään mitään. Tämä hyvin itsenäinen kakara on jo karannutkin lenkeillä maastoon monta kertaa, vain 3kk ikäisenä! Edessä on vielä paljon koulutusjaksoja, ehkä pentu joku päivä tulee huomaamaan että ei pärjääkään maailmassa yksin ;) Toistaiseksi tämä kohtalaisen kova, itsevarma ja tietyllä tapaa omituinen pentu koettelee vielä hermojani moneen kertaan... mutta siitäkin huolimatta tiedän että tästä pennusta tulee HEMMETIN HYVÄ! Pidän koirista joilla on luonnetta ja etenkin tietynlaista kovuutta! Kumpa vain olisin saanut tämän pennun terveenä niin käsissä olisi tulevaisuuteen suuri johtajakoiran alku mahdollisesti aina kilpajohtajaksi asti...huoh, käännetään vielä lisää veistä haavassa...
Siperianhusky Nuuk 3kk

Huskyjen kanssa on ollut myös muita ongelmia. Narttuni ottivat pahanlaisesti yhteen vuodenvaihteessa, sillä seurauksella että johtajakoirani on maannut 3 viikkoa olohuoneessa kauluri päässä, tosi pahat haavat molemmissa etujaloissa. Noh, johtajakoirani ei sitten osallistu kisoihin vaan tilalle oli otettava lainakoira. Se ongelma saatiin vielä paikattua mutta nytpä johtajaparini ovat niin suuressa vihassa toisiaan kohtaan että toinen narttu ampuu suoraa kiinni toiseen jos vain näkee sen jossakin. Nyt sitten tämä pikku paskapää on melkoisen kovalla koulutuksella ja eristettynä muusta laumasta. Jos oikein huono tuuri käy niin nämä nartut eivät koskaan enää pysty juoksemaan rinnakkain, jos edes peräkkäin. Tosin tein aika selväksi että seuraavasta tappelusta lähtee henki jos vielä meinaa minun silmien alla tapella. Siltikin, ykkösjohtajien menettäminen on vaikea ongelma sillä ei olisi oikein varaa luopua kummastakaan. Kilpatasoisia johtajia kun ei joka pentueesta saa :(

Puolentoista viikon päästä olisi SM-kisat edessä mutta koirani eivät ole parhaimmillaan, en ole pystynyt niitä juoksuttaa tarpeeksi sairaslomien takia. Ei oikein meinaa onnistua nyt tämä harrastus...Jos olisin rikas niin voisin pitää riittävän paljon koiria jotta olisi varaa tiputtaa joku sairaslomalainen pois. Mutta taitaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin olen siinä tilanteessa että käsissä on oma tasainen kilpatiimi ja pari varakoiraa. Miksi vain ei voi saada kaikkea heti nyt :p

P.s Pieni valonpilkahdus tulevaan kuitenkin eilen kun jalostusnarttuni valkoinenpaimenkoira Oodi kuvattiin terveeksi lonkista ja kyynäristä!!! Itse asiassa tämän kirjoittaminenkin sai minut hymyilemään pitkästä aikaa!