Äidin kanssa Hallainvuorella

Satu kaipasi vähän lomailua arkeen ja niinpä soitimme Hanneleelle ja tempaisimme pikku reissun päiväseltään Helsinkiin. Kävimme Hallainvuorella ja Viikin pelloilla retkeilemässä pitkän lenkin, Pessi sai jolkotella äitinsä Indyn ja tätinsä Sissin kanssa vapaana. Olipa ihana ja rentouttava päivä, tekee taas niin hyvää Pessille olla lauman opeissa. Hienosti ohitimme ihmisiä ja muita koiria kun Pessi tunsi olevansa turvallisen jengin ympäröimänä. Mallioppiminen on kyllä parasta mitä tässä ikävaihessa voi tarjota vielä vähän epävarmalle nuorukaiselle.

Indy pisti Pessin ensin ojennukseen, tämä nuorukainen kun on alkanut egoilla vähän liikaakin, melkoinen alfauros! Jalka nousee jo korkealle ja merkkaillaankin vähän väliä...ja ikää siis vasta 7kk! Mutta alku tervehtimisten jälkeen lauma kulki täysin sulassa sovussa, Sissikin innostui muutaman kerran kunnon leikkispurtiin Pessin kanssa vaikka vähän pitikin esittää ettei muka kiinnosta tuollainen kakara :) Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Sissiäkin, niin kaunis neitokainen on Sissitä kasvanut! Kiitos Hannele taas kerran.

Tampereenseudun valkkaritreffit

Pessi on taas tavannut paljon muita koiria, eilen olimme Ansku kavereiden, Ainon ja Miian kanssa koirapuistossa. Siellä Peikko leikki 2v. sekarotuisen Okon kanssa.


Osallistuimme tänään Tampereen valkkaritapaamiseen, missä mukana oli 4 aikuista valkkaria, Pessi ja yksi vajaa 3kk ikäinen taaperopentu! Olipa siellä yksi Pessin sukulainenkin, nimittäin Weissen Lindenhof kennelin D-pentueen narttu eli Pessin äidin läheinen sukulainen. Aluksi minua taas jännitti kamalasti miten me hoidamme tutustumisvaiheen kun Pessi on niin kova haukkumaan alussa mutta sitten muut sanoivat että tänne vain ja tilanne meni ihan hyvin. Menisi varmaan paremmin jos en stressaisi niin paljon... Pienen pennun luokse en heti päästänyt, turha säikäyttää pikkuista uroksen rähinöinnillä. Vaikka tuo pikkupentu oli kyllä todella avoin tapaus, Maarit Sallan kasvatteja kuulemma.

Oliver vs Pessi

Pieni asunto pakottaa valkoiset selvittämään viimein välinsä...pakkosopeutumista ;) Kissani Oliver on pariin kertaan nyt näyttänyt Pessille kaapin paikan ja hyökännyt kunnolla sähisten kohti. Se on kyllä koomisen näköistä kun 6 kilonen ajaa yli 30 kiloisen piiloon pöydän alle ja ulina vaan kuuluu! Oliver on saanut nyt pari erävoittoa, joten ehkä viimein meillä alkaa kissajahti vähän vaimentua. Mutta on valkoiset silti hyviä kavereita. Kunhan Pessi vain malttaa olla rauhassa nini Oliver käy jo välillä puskemassa Pessin kuonoa ja kehrää, hellyyttävää! Ja yhden asian valkoiset kaverukset ainakin osaavat tehdä yhdessä: kerjätä minulta ruokaa! Varsinkin sipsit saavat Oliverin hulluksi! Tänä yönä heräsin siihen kun Pessi kyyhötti istumassa sängyssäni tyynyni vieressä. Piti tulla mamin luo turvaan kun se kissa on muka niin kamala! Pessihän on sitä mieltä ettei hän ole taaskaan tehnyt mitään pahaa :p No ei kyllä sääliä saanut sen enempää vaan alas joutui sängystä, yritti vielä toiseen kertaan hivuttautua kainalooni nukkumaan mutta vaikka kuinka teksi mieli ottaa peikko sänkyyn nukkumaan niin ei. Heh, huomaa heti että kun Ansku ei ole komentamassa pois sängystä niin Pessi kokeilee että pääsisikö nyt minun viereen :D Lupasin ja vannoin kyllä Anskulle etten anna periksi...vaikka tiukkaa tekeekin!


Pessi täytti tänään 7kk, korkeutta on nyt 64cm, painoa paljon, pitäisi käydä punnituksessa, iso se on joka tapauksessa...No käytiin punnituksessa, 31kg eli ihan sopivan painoinen.

Oliver valvottaa meitä joka yö, ei ole kyllä kissan paikka kerrostalo kesällä. Niinpä aamut venyy lähes puoleen päivään, enhän minä nukkuisi mutta kun tuo koira on niin pirun aamu-uninen :P

Bestikset Pessi ja Osmo

Pessi pääsi taas pitkästä aikaa leikkimään parhaan kaverinsa kanssa eli Osmo-grayhoundin! Pojat ovat parin viikon aikana aikuistuneet muka huomattavasti, nyt maltettiin jo kävellä rauhassa vierekkäin ennen metsään vapauttamista eikä koko ajan härkitty toista matkan varrella. Rajulta leikit välillä näyttävät kun hampaita louskutellaan puoliin ja toisiin. Osmolla vauhtia riittää ja Pessillekin tekee hyvää päästä välillä kisaamaan vinttikoiran kanssa nopeudesta :P Pojilla on kyllä aina joku jekku mielessä, ovat jotenkin niin samalla aaltopituudella, eikä ihme kun sama ikävaihe!

Kävimme tänään katsomassa vinttikoirien vieheajokisoja! Pessille teki hyvää katsella hälinää ja ohi kulkevia koiria. Parempaan suuntaan jo on mennyt selvästi, välillä unohtaa jo kokonaan muut koirat eikä rähise! Ollaan tällä viikolla oltu myös koirapuistossa, meni tosi hienosti se vaikka jännitinkin itse etukäteen, Pessi osasi olla suht nätisti myös 4kk ikäisten sakemanni ja akita-pentujen kanssa vaikkei ole mitään kokemusta nuoremmista pennuista. Pienemmät pelkäsivät aluksi Pessiä kun se on niin iiiiiiso ja haukkuu mutta tunnin jälkeen akita-pentukin jo haastoi Pessiä hurjaan painiin!

Uintia...Vai räpiköintiä?

Auringon saattelemana lähdimme kävelylenkille...joka venyi tapamme mukaisesti. Lähdimmekin asunnolta aivan toiseen suuntaan mihin tavallisesti Pessin kanssa lähdemme. Päästyämme jalkakäytävälle muistimme miksi emme yleensä sitä reittiä valitse! Viuh vauh pyöriä..! Ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä. Jokaisen pyöräilijän kohdalla Satu oli skarppina harjoittelemaan ohittamista. Ei vain voi tajuta, että miten Pessi ohittaa 10 pyöräilijää hienosti, mutta säntää 11. pyöräilijän perään.
Rullaluistelija oli uusi ja Todella kiinnostava näky Pessin mielestä. Onneksi Satu oli skarppina. Muuten olis luistelija saanu kyytiä.

Menimme kuten muutkin päivän paistattelijat kohti Alisenjärveä. Me jäimme kuitenkin omaan pieneen "uimarantaan" eikä tungeksittu sinne missä muutkin olivat. Satu innostui kahlaamaan ja Pessi perässä. Kovasti Satu yritti saada poikaa uimaan, mutta poika kääntyi rantaa kohti kun jalat loppuivat alta. No, Pessin ensimmäinen kelluntakokemus kuitenkin! Ah sitä lemua mikä noista kahdesta turrikasta tuli. Ei ollut mikään maailman puhtain "uimaranta". Täytyisi päästä uimarantaan, jossa voisi itsekin uida. Silloin Pessikin varmasti tulisi perässä. Eihän laumaa voi jättää!

Pienen niittylenkin jälkeen suuntasimme kotiin ja huomasimme että aikaa oli vierähtänyt kolme tuntia.

Pentutreffit Myrskylässä

Hannele oli kutsunut meidät omalle mökilleen Myrskylään viettämään sisarustapaamista. Mukana olivatkin kaikki 5 pentua ja Indy-emo, hienoa! Pennut olivat kasvaneet valtavasti ja oli todella ihanaa nähdä millaisia kaikista oli tullut! Pessi oli kyllä ylivoimaisesti isoin, jättiläinen oli sittenkin kasvanut ohi veljistään vaikka vielä viime tapaamisella ei eroja huomannut! Hmm, taitaa Pessistä siis tulla iso äijä niin kuin olemme kuulleet paljon sanottavan tai sitten vain kehittyy nopeammin kuin muut. Sisarusparvesta erottui parivaljakoita, Rex innotui hurjaan leikkiin Kamun kanssa ja Pessi fanitti Tyyneä edelleen sata lasissa aivan niin kuin pentulaatikollakin. Oli kiva että mys Roy pääsi tällä kertaa mukaan, Roy antoikin Pessille haastetta, eivät pojat oikein vieläkään osanneet selvittää että kuka täällä on pomo ;) Itse olin iloinen Pessin kehityksestä ja siitä miten avoimeksi Pessi on tullut sitten viime kerran, jolloin sisarukset olivat muka niin pelottavia ettei uskaltanut kunnolla leikkiä. On tainnut jätkä huomata kokonsa ja ego on noussut samassa suhteessa, ärhenteli jo tullessaan äidilleenkin nimittäin!



Pessille teki todella hyvää pyöriä myös pienten lasten ympärillä, eipä niitä edes huomannut, no ei kyllä huomannut muutenkaan kuin yhden asian: Tyyne, Tyyne ja Tyyne tyttö!!! On kyllä tainnut pojalla herätä hormonihommat, on alkanut jo ulkonakin vähän merkkailla ja jalkaa on nyt nostanut kuukauden verran...hmm...alfauros kenties?!? Kiitos Hanneleelle järjestelyistä ja toivottavasti näemme taas pian sisaruksia!


Seuraavana päivänä oli Pessin veljen, Rexin startti näyttelyuralla. Sieltä velipojalle upeasti ROP ja RYP4! Onnea Rexille! Toivottavasti mekin pääsisimme osallistumaan vielä, toive kiveksen laskeutumisesta on vielä olemassa!

Aakenusvaellus

Peikot vaeltamassa Ylläksen Aakenustunturilla. Olimme koko viikon odottaneet että koska vesisade loppuu, taasko tänäkin kesänä ei päästäisi kunnon tunturiretkelle huonojen kelien takia. Vihdoin perjantai-iltana sääennuste näytti aurinkoa, joten keräsimme rinkat täyteen tavaraa ja suuntasimme Pyhäjärven autiotuvalle. Illalla kävelimme vain pari kilometriä ja pystytimme teltan paikoilleen. Pessi piti tänä yönä ottaa teltan sisälle nukkumaan kun oli muka sen verran kaikkea ötökkää metsässä mutta aamuyöstä kyllä totesin että eiköhän nyt ole koiralla vähän liian hyvät oltavat kun koira valtaa puoli telttaa ja potkii minua jatkuvasti unia nähdessään enkä saa itse nukuttua. Ihan hyvin Pessi nukkui sitten loppuyn eteisessäkin.


Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään kohti tunturin huippua. Ei onneksi ollut liian kuuma, silti tavaraa tuntui olevan rinkoissa aivan liikaa ja piti itse liikkua suht hitaasti että jaksaisi koko päivän kävellä. Ylhäältä oli kyllä huikeat maisemat! Porojakin oli liikkeellä, piti laittaa Pessi kiinni, tuntui olevan melkoinen veto päällä porovasojen perään nimittäin, dämn tätä saalisviettiä! Porot kun vielä tahtoivat suerata meitä, ehkä niillä oli samat suunnitelman kuin meillä, välillä porot tulivat ihan muutaman metrin päähän. Mukava päivä oli, tosin vähän väsynyt oli seurue kotiin tullessaan, tosi hienosti Pessikin kyllä jo jaksaa kävellä, varsinkin kun muistaa välillä levätä ja syödä hyvin!

Pelastuskoiraleiri Muoniossa

Olimme odottaneet jo kauan tätä leiriä! Pääsisimme katsomaan erilaisia pelastuskoira ja pk-lajeja. Kun ei oikein ole käsitystä mitä kaikilla eri osa-alueilla vaaditaan ja mikä voisi olla se meidän koiran juttu. Potentiaalia koirassa kun on ja jotain tahtoisimme alkaa harrastamaan aktiivisemminkin. Leirillä oli erinomaiset kouluttajat ja mukaan tarttuikin valtavasti uusia ideoita. Varsinkin jäljestykseen saimme vinkkejä, jälkeä kun olemmekin jo treenailleet omatoimisesti melko paljon ja siten vähän tiesikin jo mitä neuvoja kysyä. Mutta leiriltä tuli myös ideoita uusiin leikkeihin, sosiaalistamiseen sekä motivointiin. Mukava ja huojentava kokemus tuli myöskin siitä ettei Pessi reagoinut laukaukseen, ei jää ainakaan harrastus siitä toivottavasti siis kiinni.


Jäljestäminen:

Kyllä vain pentutestaaja tiesi hyvin jo 5-viikkoisen pikkupennun kyvyt nenänkäyttöön, tämä koira nimittäin on taitava ja erittäin motivoitunut jäjlestäjä jo nyt 6kk ikäisenä. Olen treenannut jälkeä omatoimisesti eikä oikein ole ollut varmuutta siitä tekeekö koiran kanssa ns. oikein. Vaikka yksinkertaisesta asiasta onkin kyse, oli silti mukava kuulla asiantuntijalta miten olemme kehittyneet. Tätä ennen olemme jäljestäneet lähinnä pelloilla. Leirillä tein lyhyen jäljen suolle sekä sunnuntaina ensimmäisen vieraan ihmisen jäljen noin 200m. Teimme ensimmäisen kerran myös niin että Pessi itse etsi jäljen alun. Pessi ajoi molemmilla kerroilla aivan totaalisen keskittyneenä. Hassua että huomasi vasta juuri ennen jäljen loppua että perässä tulee lössi leiriläisiä seuraamassa suoritusta. Saimmekin palautetta että Pessi työskentelee erittäin hyvin häiriönkin kanssa verrattuna siihen, millaisia kokemuksia kouluttajilla oli muista valkoisista paimenkoirista. Palautteena oli lähinnä kommentti "no ei muuta kuin kisoihin", ei kuulemma ollut korjaamista :) Tämä miellytti meitä ja huomasimme leirin aikana että meillä todellakin on hyvä jäljestyskoira! Nyt vain sitten harjoittelemaan jäljestyksen esineilmaisua sekä jäljelle nousua!


Esineruutu:
Minna ehtikin jo kotitreeneissä meille kertoa pk-jälkikokeen esineruutuosuudesta. Ja ehdimme sitä jo kokeillakin kotimetsissä parina päivänä ennen leiriä. Pessi kyllä innostuu kovasti lähteämään etsimään esineitä mutta esineen luovuttaminen minulle ei olekaan ollenkaan hauska juttu vaan Pessi pitäisi lelun mielummin itsellään. Tämä sama ilmiö näkyi leirillä, saimmekin siihen paljon vinkkejä kouluttajalta ja muita koiria seuraamalla. Täytyy vaan taas kerran olla ovelampi kuin koira. Esine-etsintä on kyllä koiralle mieluista leikkiä ja sitä voimmekin nyt tehdä kesällä paljon. Kotona kokeilinkin jo esineiden hakua sisällä ja siellä poika kiikuttaa lelut suoraan syliini taisteltavaksi. Parin pikku kikkailun jäljeen sain eilen Pessin noutamaan patukkaa jo ulkonakin minulle. Olipa mukava nähdä että pienillä jutuilla homma lähti heti toimimaan!

Hakutreenit:
Mielenkiinnolla menimme seuraamaan millaista pelastuskoirahaku on. Alunperin en ole ajatellut tämän lajin soveltuvan niin hyvin Pessille, koska Pessi ei ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Treeneissä teimme kaikkien pentukoirien kanssa makkararinkiä jotta saisimme epävarmemmatkin korat kiinostumaan muista ihmisistä. Pessi löysi porukasta kivan kaverin ja niin treenasimme pari kertaa piiloa aivan tienpenkan tuntumaan. Ihmeen hyvin peikko lähti perään ja sieltähän löytyi lisää nameja! Tämä treeni oli minulle iloinen yllätys. Olen tehnyt Pessin sosiaalistamisessa niin valtavasti töitä että on huippuhienoa nähdä tulos siitä kaikesta. Pessi ei enää paineistu ihmisistä mikä on erittäin tärkeä asia kaikessa tulevassa touhuamisessa. Tällaiset sosiaalistamistreenit auttavat meitä hurjasti eteenpäin vaikkei Pessi varsinaisesti hakua koskaan tulisikaan enempää harrastamaan, mutta olisi mukava saada koiraa kiinnostumaan enemmän ihmisistä. Ja mistäs sitä koskaan tietää, toisaalta Pessi kyllä rakastaa asioiden etsimistä, lähes joka päivä etsimme sisälläkin nameja tai omia leluja. Lupasimme siis että voisimme mennä jonnekin yhteistreeneihin Muonioon vielä kesän aikana.



Toko:

Tampereella oleskelun aikana olen saanut Pessiin valtavan paljon lisää taistelutahtoa leluilla, kepeillä ja patukoilla leikkien. Tajusin miten tärkeää tämä on jotta voi edes haaveilla tokokisoista. Uskon kyllä että Pessillä on tarpeeksi viettejä tähänkin lajiin kunhan vain saan ensin koulutettua itseni miten kannattaa koiran kanssa edetä. Leirin aikana kävikin selväksi miten tarkkaa puuhaa toko on, pelkät oman kehon vinot asennot voivat pilata koko homman ja koiralle iskostuu väärä supritustapa. Niinpä jäämmekin nyt odottelemaan jotta meillä on joku asiantuntija treenikaverina ennen kuin harjoittelemme enempää mitään uutta. Niitä asiantuntijoita tosin löytyy tästä ihan läheltäkin mikä on todella hyvä juttu meille!

Lauantai-illan tokosessiossa Pessi oli kyllä liekeissä. Liekö aamun jäljestys saanut pojan syttymään toden teolla tähän päivään! Pessi oli todella hyvin keskittynyt leikkimään kanssani vaikka ympärillä oli paljon muita koiria. Pessi on viime aikoina ottanut pulttia aivan tajuttomasti muista koirista. Mutta ei tänään! Harjoittelimme vähän seuraamista ja viereenmenoa sekä paikkaa. Paikallaolosta tuli kiva kokemus kun yksi leirilläolija ilmaisi että miten hemmetissä muka 6kk ikäinen pentu pystyisi olla paikalla häiriön kanssa kun ei hänen 2-vuotiaskaan vielä osaa. Mutta kokeiltiin ja Pessi makasi maassa toisten koirien vieressä niin kuin tatti! Hieno ukko, niin hieno! Luotin kyllä että tämä koira pysyy.


Sunnuntaina Pessi oli väsynyt, Passiivinen, eikä huvittanut mikään. Eli toisin sanoen ilmaisi jälleen vain täysin omistajan mielialaa ;) Tuo on niin hemmetin herkkä koira, sitä ei huijata mitenkään esittämällä itse muka pirteää. Suunnitellut tokotreenit jäivät Pessin osalta väliin mutta oli mukava seurata muiden treenejä ja oppia niistä. Kävimme sentään kokeilemassa BH-kokeessa tarvittavaa henkilöryhmäharjoitusta mikä meni Pessin osalta ihan kivana treeninä, ihmisiin totutteluna. Laiskasti tosin poika jaksoi leikkiä kanssani tänään.

Tokoa ajatellen yritämme nyt saada treenimotivaation todella korkealle ennen kuin jatkamme uusien asioiden opettelua ettei käy niin että koira kyllästyy jo ennen kuin on päästy edes alkuun. Pidämme tokossa pienen tauon kunnes taisteluleikit varmasti motivoivat jätkää tarpeeksi hyvin! Ehkä syksyllä sitten, tietysti perus paikka ja viereen-käskyjä tulee käytettyä jatkuvasti arkiasioissakin.

Uusi koti

Mitäpä muuta sitä toivoisi, on lääniä missä eläimet voi temmeltää vapaina ja jokaiselle löytyy oma kolo pihasta! Täällä voi treenata jälkeäkin niin paljon kuin sielu sietää. Ja voi vain katsella että mihin suuntaan lähtisi tänään kävelylle, metsäpolkuja riittää kilometrikaupalla. Tällaisesta paikasta olen haaveillut jo monta vuotta ja nyt meillä on hyvä olla. Oppii arvostamaan kun kaupungissa tarpeeksi kauan on joutunut olemaan ja huomaa miten ongelmallista koirankin kanssa on kun aina pitää miettimällä miettiä että mihin menisi ulkoilemaan. En malta olla laittamatta tähän puolivuotiaan uroksen alun kuvaa, aika komea minusta on tullut!

Jälki ja esine-etsintätreenit

Minna järjesti Sieppijärven paimenkoirille kunnon treenit lähimetsään! Olikin jo kovasti tarvetta saada joku asiasta vähän enemmän tietävä katsomaan että miten me ollaan Pessin kanssa oivallettu jäljestämisen alkeet. Minnalta tuli ohjeita että Pessille saa tehdä jo paljon pidempiä jälkiä ja keppien etsimisen voisi aloittaa. Tähän asti kun ollaan menty vain makkaran perässä ja harjoiteltu vähän kulmia ja käännöksiä. Pessi jättää makkarat jo polulle, kuulemma palkkio on mielummin itse jäljestämisen ilo. Näin olen kyllä itsekin jo vähän aavistellut. Nyt vain sitten kokeilemaan keppejä tehotreenillä uuden kodin lähistöllä, sieltä ei kyllä metsät lopu kesken, voi vain valita että minne suuntaan lähtee treenaamaan! Uskon kyllä että saan Pessin huomaamaan kepit melko nopesti, keppileikkejä olemme nimittäin leikkineet nyt pari viikkoa Tampereella lähes joka lenkillä, kiitos kerrostalomme takana olevan metsän. Pessiä on saanut pitää irti joka kerta ja poika on innostunut taistelemaan tosi hyvin jo kepeistä ja lähtee innolla hakemaan heitettyjä keppejä.

Minna näytti meille myös esineruutua. Minnan koirat ovat jo taitavia etsinnässä. Pessin kanssa alamme nyt treenaamaan eri lelujen kanssa tuontia niin että koira näkee minne esine on jätetty. Pessi kylllä oivalsi heti jujun, nyt vain täytyisi saada Pessille mieleen että on kiva tuoda lelu minulle eikä jumittaa sen kanssa itse jossakin pureskellen. Pessi kyllä pentuna toi jo aika hyvin leluja minulle sanalla "tuo", nyt vaan on huomannut että kun leikki on usein loppunut juuri silloin kun on oikein hauskaa, niinpä lelua ei meinata millään luovuttaa enää minulle jos se vaikka meneekin hyllylle. Mutta täytyypä treenata tuota uusiksi.

Kiitos Minnalle vinkeistä! Itselle kun kaikki on aivan uutta niin on tosi hienoa jos vain joku opastaa alkuun. Kun into on kova itsellä ja nähtävästi onneksi myös koiralla, niin osaa kyllä arvostaa sitä että pääsee mukaan kuvioihin ja on löytänyt täältä pohjoisestakin koirakavereita! Nyt osaa sitäpaitsi arvostaa vieläkin enemmän näitä kotikulmien rajattomia treenipaikkamahdollisuuksia, Tampereella joutuu ajaa ensin kilometritolkulla jonnekin että koiraa voisi ylipäätään pitää irti, saati sitten treenata ilman häiriötä. Täällä voi kotiovelta lähteä jäljestämään :) Viikonloppuna sitten saamme lisää neuvoja ja ohjausta Muonion pelastuskoiraleirillä, sitä odotellessa!