Iloista joulua!

Jouluaatto 2009


Äitini valaa Pessille tinaa uuden vuoden aattona

Pessi sai äidiltä myös oman joululahjan sekä joka päivä nakkeja ja ties mitä muuta hyvää...ilmankos Pessi seurasi tiiviisti äitiäni koko reissun ajan

Paljon onnea Pessi 1v!!!

Pessi täytti tänään 1 vuotta, uskomatonta että aika on kulunut niin nopeasti! Onnea myös kaikille Pessin sisaruksille: Tyynelle, Kamulle, Rexille ja Roylle!

Kissojen valloittama koti

Petra leikittää Myytä ja Oliveria suuren suosin saanneella raapimispuulla!

Pakkanen paukkuu Käkivaarassa! Eilen pakkasta oli reilut 20 astetta ja tänään mittari on hiponut lähempänä kolmekymmentä. Mutta tämähän on lauha paikka, nimittäin kylän puolella on ollut ainakin viisi astetta kylmempää.




Siitä on jo liian kauan kun Satu ja Pessi lähtivät kohti etelän aurinkoa. Näillä leveysasteilla aurinkoa ei paljoa joulun aikaan näe. Parhaimmillaan sen voi juuri erottaa horisontista, mutta yleensä auringon vaikutus näkyy vain kultaisena koristeena puiden latvoissa. Kissoja ei tunnu Pessin poissaolo tai pakkanen paljoa painavan vaan pikemminkin päin vastoin. Niiden mielestä on ihanaa kun Ansku kerranki lämmittää taloa! Ja mikä parasta; Pessi ei juoksentele perässä kieli pitkällä!



Milla villinä




Onneksi Satu on kertonut miten Millan saa lepytettyä...




Myy hakee Kaapoa peiton alta leikkimään

Puuhailuja

Tulipahan talvi viimein tännekin! Koiraa pakkaset ei tunnu hidastavan, yhtä innolla nenä viipotti hajujen perässä tänäänkin. Vietimme aamulla pari tuntia omassa maailmassa, tuntui ettei kukaan muu ihminen ollut tajunnut miten kaunis Näsijärven ranta oli kirpeässä pakkassäässä...onneksi...saimme olla kahden vain ja koirakin sai olla vapaana.


Käytiin pitkästä aikaa tokoilemassakin kentällä. Aika pitkä pätkä jo seuraamista + täyskäännösten harjoittelua. Sitten muutama liikkeestä seisominen, mitkä ei oikein tänään onnistunu niin hyvin kuin sisällä jo menee, kentällä kävelevät lapset olivat liian suuri häiriö ja Pessi unohtui vain tuijottamaan niitä. Lopuksi luoksetuloon vauhtia, vapauttamalla jalkapallon perään. Huomasin että jalkapallo näyttäis olevan ehdottomasti paras palkkio, tuli tuplasti vauhtia poikaan lisää kun näki pallon. Pallon avulla onnistui sitten liikkeestä seisominenkin hurjan hyvin kun piti vielä kokeilla kerran kiellon päälle!

Muuten ei olla tehty mitään jännää, paitsi itsenäisyyspäivänä kokeilin kepillä jäätä ja vein Pessin ulos samaan aikaan kuin kaupunki järjesti ilotulituksen. Halusin kokeilla onko tullun paukkuarkuutta. Olimme parin kilometrin päässä ampumispaikasta, eikä koira reagoinut mitenkään! Niin hyvä juttu! Me vain tehtiin pikku noutoharjoituksia samaan aikaan kun taivaalla paukkui pommit ja koira vain oli sitä mieltä että lisää leikkimistä ja treenaamista! Huh, näyttäisi varsin hyvältä, pitää vielä totutella ampumisiin kevään aikana niin tulevaisuus pk-puolella on meidän ;) Perjantaina Pessi pääsi vihdoin myös metsään irrottelemaan vinttikoirakaverin Osmon kanssa! Ei varmaan tarvi sen enempää kertoa minkä määrän rymyämistä kaks nuorta koiraa saa aikaan kun molemmat ovat vain kiertäneet 2 viikkoa remmilenkkejä. Voin sanoa että jos koirat olisivat itse saaneet päättä, oltais metsässä oltu varmaan pari päivää putkeen eikä vieläkään olisi väsy painanut! Muita kuulumisia vielä sen verran että ostin uuden auton, citroen C5 farmarin, sillä silmällä että sinne mahtuu helposti 2 isoa koiraa ;)

Viikonloppuna kävin messarin näyttelyissä. Kaaosmaisesta päivästä ei kauheasti jäänyt käteen mitään ihmeitä, olin suunnitellut katselevani useita eri rotuja kun niin paljon upeita koiria paikan päällä mutta missasin lähes kaiken kun jumiuduin 1,5 tunniksi parkkipaikkajonoon. Kiukun nieltyäni päivästä tuli kuitenkin suht kiva. Ehdin katsella melkein kokonaan suursnautserit, sillä lopputuloksella että päätin lopullisesti että meille sellainen tulee ensi vuonna!!! Olen luvannut että tuo koira tulee oleman enemmän Anskun vastuulla, minulle riittää vielä koulutettavaa tämän oman nulikan kanssa! Päätin myös että minun seuraava oma koira on ehdottomasti sakemanni, sellainen iso uros (sitten joskus...) Ne vaan on niin upeita, ovat aina olleet...Yksi kiva puoli näyttelyissä oli myös se että ehdin käyttää autossa odottanutta Pessiä kävelyllä näyttelyhallin ulkoalueella. Halusin kokeilla miten teini-mörkö-riekkuja-ukko käyttäytyy alueella missä on paljon koiria. Pari kuukautta sittenhän se meni vielä ihan möykkäämisen puolelle mutta nyt ollaan treenattu koirien ohittamisia päivittäin. Se kyllä näkyi, käskyn alla Pessi käveli täysin hiljaa lähelläni koirien ohitse. Olin todella tyytyväinen! Vielä on tekemistä, on päiviä jolloin kaikki opit unohtavat, mutta hyvältä näyttää!

Sunnuntaina vuorossa oli mikäs muu kuin UIMAKOULU Hyvinkäällä. Mukana oli Pessin sisaruksista Tyyne ja Roy, lisäksi näimme Pessin enon Egon sekä isoäidin Ophien. Kiitos Egon, joka näytti mallia miten altaaseen loikataan, Pessi innostui kauheasti lähtemään Egon perään ja parin kerran jälkeen uimaan mentiin jo niin että piti jopa pidätellä pannasta että Ego ehtii alta pois! Olipahan ihanaa, odottakaahan vaan, ens kesänä Pessi jo haastaa Sieppijärven tytötkin pohjoisen vesillä ;D

Näyttelymenestystä

Hih, vaikka koiran kanssa näyttelyt jäivät haaveeksi, paikkasi perheemme pienempi jäsen tilannetta viikonloppuna! Aapo-rotta käväisi Jyväskylän näyttelyissä ja pokkasi sieltä parhaan uroksen palkinnon tullen kotiin kunnon ruusukkeiden kanssa! Pitihän siitä oikein kuva ottaa, tiedä vaikka olisi perheemme ainoat ruusukkeet ;) Itse en olleenkaan ajatellut että Aapossa olisi ainesta muotovalioksi, saati sitten että rotan kanssa alkaisin näyttelyitä kirtämään mutta kasvattaja meinasi että pojalla olisi menestystä jatkossakin tiedossa! Tiedä sitten josko tyydytän pikkumiehen kanssa näyttelyhaikailuja ja käväisen joskus vielä kokeilemassa itsekin mitä rottanäyttelyissä tapahtuu :)

VSP, ROP4

Koiran kanssa ei olla tehty mitään kivaa, paitsi Aapo ja Pessi ovat koko ajan nenäkkäin eikä Pessi meinaisi malttaa jättää rottaa rauhaan vaan tahtoisi siitäkin leikkikaverin kuten kaikista otuksista maan päällä mitkä vain vähänkin osoittavat vauhdikasta liikettä! Sen seurauksena Pessi usein päätyy kiinni sängyn jalkaan kunnes rotta on saanut jaloitella, paikkamakuu on muuten toivotonta yritystä :D Onneksi rotta on tottunut jo kasvattajakodissa vieressä hiippailevaan valkkariin!

Noutoharjoitus

Tavoitteena valmis nouto jouluksi :) Lueskelin vähän Esa K Viitasen kirjaa ja tässä meille oppeja miten lähteä eteenpäin:

Vaihe 1:

- koira tarttuu esineeseen ja luovuttaa sen sanalla kiitos

- koira nostaa esineen lattialta

- esineestä kiinni pitäminen noin 5s

o kädet sivulla

o hipaisen itse esinettä

o otan esineestä kiinni mutta silti ei saa vielä irrottaa

Vaihe 2:

- Esine laitetaan kauemmas/ koira kantaa esinettä kun itse ottaa askelia taaksepäin

- Esine koiran taakse, koira kääntyy esine suussa luovuttamaan

- hakee esineen muutaman metrin päästä

Vaihe 3:

- opetetaan odottamaan lupaa noutamiselle

- noutaa komennosta esineen

Vaihe 4:

- Harjoitellaan vaikeammissa ympäristöissä

- Harjoitellaan erilaisilla esineillä

- Muokataan luovutusasento eteen istuen

Harjoittelussa olemme siinä vaiheessa että Pessi on oppinut kantamaan kaikenlaisia leluja ja tavaroitani käteeni sanalla "ota". Viime viikolla aloin käyttämään aina samaa esinettä treenaamisessa. Aloin pidentämään suussapitoaikaa muutamalla sekunnilla kun nosti esineen suoraan edestäni. Alkoi toimia jo ihan hyvin. Sitten otin askelia taaksepäin ja koira kantoi esinettä minulle.

Tällä viikolla kokeilin jo käskyttää pesuasennosta hakemaan esineen joka oli noin 2m päässä. Hyvin meni. Otetta pitäisi vielä parantaa, välillä vain riiputtaa sitä minulle niin että juuri ja juuri pysyy mukana. Pitää vissiin vielä erikseen ottaa nostamistreenejä ja palkata vain hyvistä kantamisista. Tänään piti jo 5 sekuntia esinettä suussa ennen luovutusta. Ihme ja kumma mutta koirahan kehittyy! Ajan pidentämisen myötä on myös alkanut itse tarjoamaan eteen istumista, minähän sen olen heti napannut ja kehunut kovasti!

Onneksi on sentään jotain pientä askarreltavaa täällä etelässäkin, muute on NIIN hemmetin tylsää, pimeää ja kuraista että pää meinaa hajota...

Just imaging

Tänään oli ihan hirmuisen kaunis talvipäivä! Nyt on jo viikon verran ollut lunta puissakin mutta tänään paistoi vielä aurinkokin! Me vain ollaan kuljeksittu metsissä ja mietitty jälleen kerran ettei kyllä taideta tahtoa enää ollenkaan takaisin etelään.


Pikku-Myykin käväisi tänään tepsuttelemassa muutaman askeleen hangella, lähinnä kuvattavana kun tassuja meinasi paleltaa. Tyttö on kasvanut ja saanut uutta väriä turkkiin! Pessikään ei enää pelota tätä tyttöä vaikka kieli on näillä vieläkin niin erilaista kuin vaan voi kissalla ja koiralla olla ja se aiheuttaa edelleen epätietoisuutta miten tässä tulisi keskenään leikkiä!

Toko

Höh, kovasti on rivit harventuneet Pellon treeneissä. Tänään paikalla oli vain minä ja Raisa. Noh, ehdimmekin sitten mennä koirien kanssa monta eri juttua ja kävimme läpi lähe kaikki alokasluokan liikkeet. Hassua. Ekan kerran kävi mielessä että voitaiskohan me jo ens keväänä mennä kisoihin…Meidän tokoilu paranee kyllä koko ajan niin paljon ja nyt alkaa tuntua jo ihan hemmetin hyvältä olla juuri tämän koiran kanssa treeneissä, meillä on niin hauskaa yhdessä!!! Pessi tarjosi tänään tosi hyvin leikkimistä kanssani. Nouti palloa käteeni ja toi taistelulelua luokseni koko ajan. Vaikka oltiin jo koko tunti oltu treeneissä niin aina vain olisi tahtonut leikkiä! Aivan mieletöntä edistymistä yhteisessä leikissä ja koiralla tuntuu virta riittävän pitkiinkin treeneihin! Pessi aivan alkaa komentaa minua jos ei tehdä mitään! Hienoa että on alkanut yhdistää treenipaikkaa siihen mitä tehdään ja ihan tosi kivasti pysyi myös kontakti minuun. Sen verran kakara tuo vielä on että olisi vähän halunnut leikkiä Oonan ja Kamun kanssa, ainakin Oonan tunnisti heti ja aluksi vähän haukkui perään että tahdon tuonne mutta se varmaan iän myötä vähenee!

Luoksepäästävyys: Tosi hyvä, ei mitään ongelmia. Suvi tuli pariin kertaan kohti.

Paikkamakuu: Laitettiin Oona ja Pessi noin 5m päähän toisistaan. Pessi pysyi ihan hienosti noin minuutin verran. Kiersin vähän sivullakin ja palkaksi laitoin nakin taakse ja vapautin sinne että olisi taas erilailla vapautettu kuin viimeksi. Ettei tule sitä ennakointia.

Seuraaminen: Perusasento alkaa mennä jo ilman merkkejä. Tosin Suvi huomautti että kierrän vartaloani, pitääpä yrittää muistaa ottaa se pois. Seuraamisessa Pessi on edistynyt tosi paljon parin viikon aikana! Tänäänkin oli mielestäni ihan iloista ja vauhdikasta seuraamista kun otin hanskan revittelyleluksi. Ensin seurasi lelua mutta seuraa myös hienosti kun lelu oli piilossa! Nyt vain erilaisia seuraamiskuvioita, paljon kiemurteluja ja hauskanpitoa ja eri lailla palkkaamista!

Liikkeestä seisominen: Tätä otettiin nyt uutena liikkeenä. Pessin kanssa olen sitä mennyt kaukokäsky-menetelmällä, eli osaa nousta istumasta tai maasta seisomaan ja tietää sanan merkityksen mutta ei vielä osaa pysähtymistä vauhdista. Nyt mentiin hiljaisesta liikkeestä pysähtymistä niin että tungin vain namin suuhun heti ja liike silloin pysähtyy. Tämä meillä kotiläksynä ensi viikoksi!

Luoksetulo: Voisi kuulemma ottaa vieläkin vauhdikkaamman karkuunjuoksun ja vapauttaa siihen lelulla niin että itsekin juoksee koko ajan eikä pysähdy. Ihan hyvä tämä meillä kuitenkin mielestäni on, pitää vaan muistaa tätä pitää tosi hauskana jatkossakin!

Hyppy: Kokeiltiin aloittaa hyppyä, laitoin pallon esteen yli palkaksi. Muutaman kerran kolautti jalkoja esteeseen mutta muuten ihan ok. Tietää sanan kyllä, tätä varmaan vielä myöhemmin lisää kun päästään alkuun.

Lopuksi kokeilin vielä haastavempaa paikkamakuuta. Kamu veteli hurjia luoksetulojuoksuja. Laitoin Pessin makuulle reunalle. Aika hyvin kyllä pysyi vaikka näin kova häiriö ja olisi hulluna halunnut mennä mukaan juoksemaan! Vähän vain piippasi kun ei olisi malttanut olla! Tuo kyllä ylitti odotukseni vaikka tiesin että koira hyvä onkin :)

Sisarukset uimakoulussa

Eikös kaikki lapset viedä yleensä jossakin vaiheessa uimakouluun? Hannele järkkäsi pentutreffit Hyvinkään koirauimalaan. Se sopikin meille hyvin kun ei Pessi oikein oppinut koko kesänä vielä kunnolla uimaan. Josko nyt sitten vähän saisi hommasta kiinni niin pääsisi ens kesänä jo näyttämään vesitemppuja järvimaisemissakin!

Anne, Elina ja Rex hakivat meidät asemalta, vähän pojat pääsivät keskenään jo leikin alkuun mutta sitten pitikin sumplia miten kaksi isoksi venähtänyttä uroksen alkua saadaan samaan autoon. No menihän se just ja just ja perillä odotti lisää sisaruksia...ah, ja the Tyyne!!! Kyllä Pessi hetken jaksoi olla kiinnostunut muustakin elämästä kuin siskostaan mutta Tyynen saapuessa korvat taas katosivat totaalisesti ja sama tuntui jatkuvan mihin viime treffeillä oltiin päästy, Pessi vain niin rakastaa siskoaan :)

Uimahalliin ja pelastusliivit päälle. Yksi velipojista, Roy, olikin jo ihan hurja vesipeto ja meni ihan omia suuntiaan Indy mamman kanssa. Pessi meinasi että minä en kyllä mene tuonne...hulluja nuo kaksi... minä vain tässä mielummin maistelen vettä eri kohdista...


Kolme muuta vähän arastelivat veteen menoa mutta ei siinä jääty ihmettelemään vaan uittaja tuuppasi koirat veteen. Muutaman kierroksen jälkeen Pessikin alkoi jo ihan itsekseen loikata veteen. Ens kerralla kuulemma voisi jo ottaa ilman liivejä. Oli kyllä ihan kiva kokemus!


Tässä velipoika Rex, joka uikin jo ihan hienosti kun pääsi alkuun:


Pitkä päivä vaan kertyi kun junalla reissattiin edes takaisin. Täytyy kyllä mainita miten upeasti tuo koira käyttäytyi junassa ja asemilla, ei ollut moksiskaan mistään vaikkei olla junilla nyt matkusteltukaan!

Lempeä jättiläinen 10kk

Tulipa tässä todettua että pentulaatikolta saatu nimi "lempeä jättiläinen" on palannut Pessin perusolemukseksi mörköilyn ja teiniangsteilun jälkeen. Pessi on viime viikolla hoksannut että naisiin ei tehoa reuhkaaminen eikä pureminen vaan rapsutuksia saa aina jos laittaa pään sänkyä vasten ja naamalle sellainen maailman söpöin nalle- ilme, korvat vähän luimuun ja sitten pitää pestä ja nuolla Satun nassu ja kädet huolellisesti joka puolelta! Myös pään laittaminen kainaloon on tuonut rapsutuksia useasti ja sitäkin pitää yrittää joka väliin :)

Pessistä on tullut muutenkin yli kiltti ja rauhallinen. Jotenkin KAIKKi vaan on yhtäkkiä helpompaa. Olen yrittänyt esitellä vieraille ihmisille että meillä on vähän ongelmia tämän teinin kanssa mutta sitten kun koiran ottaa autosta niin ongelmia ei tunnu olevan missään! Ei oikein meinaa itsekään uskoa! Pessi tulee nykyään jo paljon paremmin toimeen toisten koirien kanssa. Ottaa paljon chillimmin eikä lähde rähinöimisiin mukaan vaan on oppinut väistämään tilanteita. Narttujen kanssa hengaaminen on tainnut olla erittäin hyvä juttu rajoja opetellessa. Pessi on nyt myös päässyt leikkimään paljon toisten koirien kanssa ja se tuo pikku hiljaa itsevarmuutta, pieniä askelia kerrallaan mennään. Ohitukset sujuvat jo lähes täysin ilman mitään haukkumisia ja yleisesti ottaen koira yrittää dominoida meitä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Hoitotoimenpiteet sujuvat ja koira antaa koskea itseensä paljon paremmin. Olemme olleet nyt paljon mustavalkoisempia ja vaatineet koiralta enemmän ja se näkyy. Huomioimattomuus tuotti jotain paljon enemmän mitä olin etukäteen ajatellut ja rauhoitti koiraa entisestään. Ehkä joskus vanhempana vielä oikea jääkausi jos vielä tulee ongelmia.

Lempeä jättiläinen on kohta kasvanut yli rotumääritelmän. Iso poika todellakin tuli, korkeutta noin 67cm ja painoa 36kg!

Koirakavereita

Taas uusia leikkikavereita! Pessi on viime aikoina ollut aina nuorin ja kiusatuin kloppi toisten koirien parissa, on tullut komentoa niin äidiltä kuin toisilta uroksiltakin. Mutta tänään Pessi sai viimein olla se isompi poika ja päättää mitä milloinkin tehdään! Vierailimme Oulussa Marjan ja Harrin luona. Heillä on muutaman kk ikäinen labbispentu Vilkku. Pojat pääsivät pellolle rymistelemään. Vilkkua vähän pelotti" iso karvainen valkoinen jääkarhu" mutta niin olisi kyllä minuakin pelottanut jos olisin yhtä pieni käärylä kuin Vilkku. Vilkku päätyi usein selälleen peltoon mutta silti pojat leikkivät ihan kivasti keskenään. Varsinkin silloin jos toinen sai maailman hienoimman kepin tai luun suuhunsa niin johan alkoi toista kismitämään ja perään piti päästä! Vilkku oli tosi reipas ja suloinen pentu ja aiheutti meille entisestään kovaa kuumetta siitä mahdollisesta tulevasta mustasta koiranpennusta!!!

Toko

Pellossa tokotreeneissä. Jännitti taas miten sujuu toisten koirien vieressä oleminen mutta tosi hyvin meni kun muut 3 koiraa olivat rauhallisia eivätkä yhtään reagoineet. Pessi muutaman kerran lähinnä olisi tahtonut mennä leikkimään toisten kanssa ja vähän haukkui jos toinen koira alkoi leikkiä pallolla tms mutta lopuksi ihan jo makoili selällään toisten vieressä rentoutuen täysin ja tahtoi vain rapsutteluja. Pessillä oli kovasti virtaa ja yritti välillä komentaa minua että tehdään nyt jo jotain eikä vain seisoskella. Oli tosi motivoitunut treenaamaan ja piti hirmuisen hyvin kontaktiakin sen jälkeen kun alkuihmettely oli suoritettu. Pessi teki tänään vähän liiankin hyvin, yritin näyttää meidän ongelmakohtia mutta niitä ei näyttänyt olevan ollenkaan ;)

Muutamia hyviä neuvoja saimme taas. Perusasento on hieman liian edessä, tähän palkkaus toisella tavalla. Perusasennossa vasemmalle ja oikealle käännöksiä varten saimme hyvän pyörimisharjoitteluneuvon. Tänään menimme myös luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa. Luoksepäästävyydessä Pessi pysyi taas ihan tattina paikallaan. Se hyvä puoli siinä ettei Pessi ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Enemmänkin tämä varmaan lähtisi peruuttamaan kuin kohti. Paikkaharjoittelua olemme tehneet sen verran paljon että uskon Pessin olevan valmis jo olemaan paikalla koirien vieressäkin mutta ei vielä tänään sitä ryhmässä menty. Pitää huolehtia siitä että harjoitus pysyy koiralle yllättävänä eikä voi koskaan tietää milloin vapautus tulee. Pessi nimittäin helposti ennakoi tilanteita. Jatkossa voisi tehdä nopeitakin palkkauksia jotta koiran mielenkiinto säilyy hyvänä.

TALVEN RIEMUA

Piti karata pohjoiseen kun kuuli että siellä on jo talvi! Eihän me voida jäädä paitsi siitä kaikesta! Iloa meillä kyllä riittikin, tuli juostua ja ryömittyä pitkin pihaa koira kannoilla. En tiedä kumpi meni edellä ja kumpi perässä mutta yhdessä se oli jotenkin vieläkin hauskempi toteuttaa ja taas sai hyvän syyn reuhkaamiseen kun pystyi syyttää koiraa aikuiseksi kasvamisen unohtumisesta. Olipa kiva viikonloppu meillä pohjoisessa ja nätit maisemat taas kerran! En olekaan vielä koskaan ollut Lapissa tähän aikaan vuodesta.

Tampereen valkkaripojat

Tutustuimme Tampereella kahteen valkkariurokseen, Sulo 2v ja Asla 6kk. Pyysin poikia kävelylle meidän kanssa. Itseäni kiinnosti kovasti varsinkin Asla joka on Joulumaan kasvatteja Rovaniemeltä. Asla olikin juuri niin avoin jätkä mitä odotinkin etukäteen. Mutta kova oli myös komentamaan Pessiä nuoresta iästä huolimatta. Aika iso ego on tälläkin pikku-ukolla joskin oli Pessilläkin tuossa iässä samat systeemit ;) Kauniita koiria olivat molemmat! Tosi hyvin sujui pojilla kemiat vaikkakin loppuvaiheessa kaksikko keksi alkaa haukkumaan Pessiä pois heidän laumastaan ja Aslalla varsinkin ei meinannun pinna pysyä. Ajattelimmekin että voisi ens kerrralla ottaa Pessin ja Aslan kahdestaan leikkimään niin Aslan ei tarvitse yrittää esittää Sulolle omia paimentamiskykyjään ;) Tässä pari kuvaa poikien metsäretkeltä:

Tampereella kun on vähän haastavempaa keksiä Pessille hasteita niin olemmekin muutaman kerran tehneet vähän toisenlaista "työtä" nimittäin kävelleet kaupungilla laukku olalla :) Pessi kävelee tosi nätisti laukun kanssa ja samalla tutustumme ihmisvilinään kun koira kävelee nätisti vierellä.

Esineruutu

Pitkästä aikaa kokeiltiin esineruutua, ei oikein koko loppukesänä olla otettu huonon noutamisen takia. Ei tuo noutaminen kovin paljoa ole edistynyt vieläkään mutta ajattelin että pitäisi tätä lajia silti viritellä. Menimme Pessin kanssa Tampereella lähimetsään, laitoin pojan istumaan ja lähdin itse tallomaan aluetta. Varmasti paljon muitakin hajuja toisista koirista jne. Ankkalelu metsään ja koira perään. Pessi ei aluksi tainnut oikein muistaa mitä tässä tapahtuu, löysi ankan nopeasti mutta lähti jäljestämään ja varmistamaan että olisiko siellä vielä jotain parempaakin piilotettuna. Sitten sain koiran tuomaan ankan minulle. Pudotti eteen mutta palkkasin koska ei olla tätä nyt menty. Toisella kerralla ankka vähän lähemmäs. Pessi meni ohi ja etsi isolta alueelta kauempaakin. Ei tullut luokse vaikka huhuilin vaan etsi taas niin kauan että löytyi. Noh, ainakin on hyvä työskentelymotivaatio, ei jätä kesken mutta en sitten tiedä siitä ohjattavuudesta ;) Tällä kertaa tuli heti vauhdikkaasti luokse hakemaan namit. Kolmas esine oli sukkamytty, se löytyi nopeasti ja kulkeutui samoin tein luokseni. Mielestäni ei yhtään hullumpi treeni, tosin Pessi oli aika haukotteleva näin aamusta eikä ihan paras viretila päällä.

Toinen treeni seuraavana päivänä:

Kylläpä sai kävellä monta kilometriä että pääsee sopivaan metsään, koko ajan joku lenkkeilijä vastassa tai muuten vaan huonoa maastoa. No viimein sitten jonkinlainen kohta löytyi, Pessille liivit päälle ja itse viemään ensin majavalelun piiloon noin 20m päähän. Se löytyi heti. Sitten vielä 4 muuta lelua, 1 niistä niin ettei Pessi nähnyt mihin kohtaan jätin. Tämäkin löytyi nopeasti. Todella reipasta menoa ja hyvin lähti tuomaan heti minulle asti. Jättää kyllä vieläkin lelun eteeni mutta ehkä yhdistän myöhemmin sitten noudon kanssa. Pessi oli muutenkin hirmu iloinen kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla vapaana juoksentelemaan metsässä. Tässä pari kuvaa kun onnistui niin hyvin vaikka kiire olikin itsellä ohjata, palkata ja kuvata yhtä aikaa :P

Hallainvuoren lauma vieraanamme

Käkivaarassa raikui koirien haukku ja murina varmasti koko Sieppijärven kylään asti kun vieraaksemme saapuivat Hallainvuoren lauma, Hannele + koirat Indy ja Sissi. Pessi, äiti ja täti leikkivät aamusta iltaan hurjia takaa-ajoleikkejä rallaten taloa ympäri maa tömisten. Pessi tahtoi kovasti oppia leikkimään mamman ja Sissin kanssa mutta äiti oli pojalleen välillä kovana eikä Pessi päässyt aina helpolla mukaan narttujen leikkeihin. Mutta Pessi oli tyytyväinen että sai juosta leikin mukana ja ottaa mallia esikuviltaan, Pessi on vielä niin hölmö kakara ettei oikein ymmärrä mitä missäkin tilanteessa tapahtuu ja koska mitäkin saa tehdä ;) Mutta Pessi fanitti naisiaan taas aivan sata lasissa eikä mikään muu kuten Satu tai Ansku mahtuneet pojan pään sisälle koko viikonloppuna, vain yksi asia oli mielessä, ihana ÄITI!


Ensimmäisenä päivänä teimme kävelyretkenretken Käkivaarassa ihanassa aurongonpaisteessa ja kuuraisessa metsässä, luonnon värit olivat mahtavat. Kaikki taisivat unohtaa kaupungin pölyt samoin tein. Kävimme retken myös Kolarinsaaressa mökillä. Kotiin tullessa pellollamme seisoi 3 hirveä, se oli upea näky! Onneksi koirat eivät ehtineet saada vainua ja painua perään, sen verran kovia nenänkäyttäjiä nämä kaikki ovat!


Nenänkäytöstä päästiinkin jäljestämisaiheeseen, päätimme perjantaiaamuna vähän treenailla kotipellolla, opetin Hanneleelle miten päästä alkuun jäljen tekemisessä. Sissi oli luonnonlahjakkuus tässä lajissa ja olisi tahtonut mennä paljon pidemmänkin jäljen, tosi tarkasti eteni ja haisteli joka askeleen. Pessi näytti mallia miten vähä pidempi jälki hoidetaan, Pessillä homma sujui taas varsin hyvin. Illalla kävimme vielä porukalla tottistreeneissä Pellossa. Annika pitää siellä tokon alkeiskurssia. Minua jännitti kovasti miten Pessi suhtautuu toisiin koiriin, pelotti rähinä mitä viime kerroilla on ollut ilmassa. Mutta homma menikin sata kertaa hienommin kuin olin ajatellut, ei yhtäkään ääntä päästänyt vaikka kentällä oli noin 8 muuta koiraa. Pessi otti hyvin kontaktia ja kaikki onnistui aivan kuten kotonakin. Vähän seuruuta ja paikkamakuuta, eniten harjoittelimme juuri tuota kontaktia. Hannelekin näki kuinka taivata meidän pikku-ukko jo on ;)


Lauantaina aurinko jaksoi paistaa aina vaan ja lähdimmekin retkeilemään Ylläksen tuntureille. Kolmella valkoisella riitti taas virtaa, vähän liikaakin, ei oltu päästy kuin matkan alkuun kun Indy plumpsahti reppunsa kanssa järveen ja mitä muut perässä: ai me mennään uimaan ja hups vaan kaikki olivat märkiä! Itse en voinut muuta kuin nauraa, matka jatkui mukavissa tunnelmissa vaikka itse en kovin ylös pystynytkään kiipeämään tällä kertaa mutta kuulemma oli kivat maisemat olleet.


Sunnuntaina ajelimme jo liiankin tutuksi käyneen PIIITKÄN reitin Pohjanmaan kautta Tampereelle. Pessikin mahtui mukaan "tila-autoomme" pienen kikkailun jälkeen. Pessi pääsi sunnuntaina vielä näyttämään sukulaisilleen omia Pohjanmaan huudeja ja pitkiä peltoja ja sai hetken verran vielä kulkea pohojanmaalla "leveästi" ennen kaupungin ahtauttta. Hannele, Indy ja Sissi hyppäsivät junaan, Pessi vähän mökötti aluksi eroa mutta pojan on nyt hyvä vähän levätä juoksentelun jälkeen. Olipa ihana viikko, aika tosiaan taas kerran vain pysähtyi.

Ensilumi

Eipä ehtinyt edes vielä lunta toivoa niin johan illan päälle alkoi ripsiä hiutaleita juuri kun ajoimme viimeiset kilometrit Tampereelta Sieppijärvelle. Ihaninta ikinä olla taas kotona! Täällä on niin kaunista kun on vielä lehtiruskaa ja maa oli valkoinen!

Meille muutti tänään pikkuinen ragdoll pentu Pikkumyy. Myy tarvitsi uuden kodin. Meillähän kissakiintiö on jo ehdottoman täynnä mutta silti jotenkin se pikkuinen valkoinen kissa päätyi meille. Myy tutustui jo Oliveriin mutta Pessiä pelkäsi kovasti, heh, tosin Pessi pelkäsi enemmän Myytä joka ajoi Pessin saunaan asti piiloon kovalla sähinällä. Tais tyttö ottaa erävoiton jo heti ekana päivänä :)




















Pessi 9kk


















Tein aamulla Pessille jäljen, sitä olikin helppo seurata itsekin kun hieman lumiseen peltoon jäi kivasti omat jäljet. Harjoituksena pelkästään kulmia ja oikein keskittyneesti ja tarkasti jätkä veti tänään jäljen!

Huomenna sitten saamme vieraaksi Pessin kasvattajan Hanneleen ja Pessi saa taas fanittaa äitiään kokonaiset 4 päivää! Saapa nähdä millaisiin seikkailuihin kolme valkoista pääsevät viikonlopun aikana!

Johtajuuskysymyksiä ja uusia kuvioita

Nyt on taas kerran aika pysähtyä tarkentamaan omaa käyttäytymistä koiran kanssa. Pessi täytti juuri 9kk ja pojasta on tullut todella suojeleva nuori murkku jolla lisäksi on voimakas mörkökausi. Viikon aikana on säpsähdelty heinäpaaleille, tuulessa heiluvalle pressulle, vaatekasalle, puskan takaa ilmestyneelle pipopäiselle miehelle ja mitä milloinkin. Kotireviiriä Pessi puolustaa voimakkaasti ja ilmoittaa ulvoen vieraista tulijoista. Aloitimmekin toteuttaa mustavalkoisesti vieraiden tervehtimisrituaalia missä Pessin pitää odottaa istuen tai maaten paikoillaan kunnes olemme itse tervehtineet vieraat ensin. Samaan syssyyn meillä alkoi perushuomioimattomuus, tämä on nyt jo viikossa rauhoittanut paljon koiraa.

Kaiken lisäksi Peikko lähti viikonloppuna mukanani Tampereelle uuteen asuntoon. Nyt kun tulee uusi muutos muutenkin, on jotenkin helpompi uudistaa kaikki samaan syssyyn ja tehdä koiralle uudet tavat selväksi. Lenkeillä Pessi kulkee nätisti sivullani, ei se ole koskaan kyllä vetänytkään mutta olen silti tarkentanut vielä huomiota että missään kohdassa lähtiessä lenkille ei rynnitä yhtään ja jos koira kiihtyy ja stressaantuu jostakin, rauhoitan koiran välittömästi ja yritän muutenkin olla itse äärimmäisen rauhallinen ja itsevarma ohituksissa. Olen taas katsonut Cesar Milanin DVD:tä ja itseluottamus on huipussaan, näyttää niin helpolta että varmasti mekin pystytään samaan :P Todella ylpeä olen ollut tähän pariin päivään mitä olemme Tampereella kulkeneet. Pessi ei kiinnitä yhtään huomiota ihmisiin vaikka olemme nähneet monenlaista vilskettä, pyöriä, rullaluistelojoita, juoksijoita jotka menevät ohi takaakin vauhdilla. Pari lastakin meitä tuli tervehtimään ja Pessi alkuepäilyn jälkeen rauhoittui hienosti lasten viereen. Yritän edelleen välttää etteivät vieraat huomioi koiraa että se alkaisi luottaa siihen että me ohitamme kaiken mitä tulee vastaan.

Toisista koirista Pessi ottaa hirmuisesti painetta. Olimme lauantaina match showssa missä Pessi räyhäsi ihan hirveästi toisille koirille jos ne tulivat liian lähelle. Tuo oli kyllä tosi kova stressi koiralle joka on taas päässyt Lapissa mettittymään pahasti mutta olimme paikalla niin kauan kunnes koira oli rauhoittunut ja lopulta makoili maassa ja antoi toisten koirien mennä ohi. Tuli kyllä sellainen olo että onneksi meidän ei tarvitse väkisin tehdä tästä näyttelykoiraa. Ei sinänsä enää harmita ettei toinen kives laskeutunut. Positiivista päivässä oli se että jos Pessin pisti tekemään töitä, seuraamaan tai muuten tokoilemaan koirien ympäröimänä, olisi vierestä saanut varmaan mennä vaikka karhu eikä se olisi häirinnyt. Tämä oli itselle erittäin helpottavaa tulevaisuuden harrastuksia ajatellen. Koira pystyy tekemään töitä paineistettuna ja häiriön alaisuudessa. Päätinkin että huonoja kokemuksia päivästä ei mietitä vaan iloitaan näistä tärkeimmistä asioista! Teimme ulkona Suvin kanssa myös tokon luoksepäästävyyskokeen mikä meni todella upeasti eikä Pessi siinä paineistunut vieraasta ihmisestä joka tuli taputtamaan päätä. Match showssa ei sitten antanut taas kerran tuomarin katsoa hampaita, olisi kuulemma muuten saanut ehdottomasti punaisen nauhan, ravasti todella nätisti ja seisoi paikallaan (heti rauhassa kun sai tehdä jotain ns. työtä) mutta lopputulos sinisten neljäs isoissa pennuissa.

Luulen että Pessillä on erittäin kova suojeluvietti, täytyy varmaan kysyä tähän neuvoja ja miettiä miten koira voisi purkaa viettiä oikein, miten sen saa hallittua ja miten siitä voi palkata oikeassa kohdassa. En usko että koiran luonnetta voi muuttaa, tuskin suojeluvietti koskaan kokonaan pois jää, täytyy vain saada se hallintaan. Toisia koiria aloitamme nyt ohittamaan päivittäin niin että kierrämme ensin tarpeeksi kaukaa ettei Pessi paineistu liikaa ja sitten pikku hiljaa lähemmäksi jos siltä näyttää että koira alkaa luottamaan ohituksiin. Eiköhän me tämäkin saada kuntoon, kaiken muun Pessi jo ohittaa niin nätisti kun on vain jaksanut tehdä töitä.

Lemmenjoella

Taas on tavaraa auto täynnä! Pakkasimme rinkat ja lähdimme käväisemään Lemmenjoen kansallispuistossa Inarissa. Mukana oli myös veljeni Pekka, joka on Pessin mielestä ehkä maailman paras jätkä eikä Pekkaa voinut päästää hetkeksikään silmistä. Aurinko paistoi pohjoisessa vielä lämpimästi, yölläkin taisi olla vielä 10 astetta lämmintä. Eipä tarvinut palella. Lauantaina kävelimme 4,5km Sotkajärvelle, minne teimme leirin. Pessi tietää jo että kun rinkat laitetaan selkään, silloin edessä on pitkä lenkki eikä kannata jolkutella turhia jotta jaksaa. Pessi käveli hienosti lauman keskimmäisenä koko retken. Välillä tosin teinipoika oli sitä mieltä että koko kansallispuisto on hänen reviiriään ja haukkui muita leiriin tulevia ihmisiä.


Sunnuntaina lähdimme kiipeämään Joenkielisen päälle, korkeutta 550m. Päällä teimme hyvät ruoat ja otimme muutaman ihan siistin kuvankin kun oli aikaa chillailla ja makoilla, auringon paisteessa lähes 20 lämmintä.


Tälle päivälle matkaa kertyi noin 6km, Pessi oli aika väsynyt retken päätteeksi mutta illan saikin sitten vain makoilla leirissä.

Maanantaina kokosimme leirin rinkkaan ja kävellä lompsotimme autolle vielä noin 5km. Kotimatkaa kertyi ajettavaksi lähes 3h, on tuonne pohjoiseenpohjoiseen vielä matkaa Kolaristakin, huh! Eipä tarvinut erityisemmin koiraa aktivoida tuon reissun jälkeen vaikka vähän silti ollaankin treenattu ja Pessi on fanittanut ja riekkunut veljeni kanssa aivan liikaakin tällä viikolla ;) Pitää ens viikolla laittaa äijä vähän vähemmälle huomiolle, alkaa taas näkyä melkoista dominointia nimittäin.