maanantai 27. helmikuuta 2012

Mielenkiintoinen vierailija

Meillä kävi hiihtolomaviikolla erittäin mieleinen vieras etelästä, Salla Vättö. Salla on mm. valkoisenpaimenkoirayhdistyksen jalostustoimikunnan puheenjohtaja. Sallalla on yksi oma valkoinen, BH, JK1, JK2 Brenda Eleni vom Bozener Hof "Saimi". Suurin aika Sallalla kuluu kuitenkin sakemannien ja suojelun parissa, jota hän on harrastanut kohta 20 vuotta.

Kävimme Sallan kanssa parina iltana yhteistreeneissä, tottista ja puruja. Näytin missä menemme Pessin kanssa, ja sain tukea ajatukselle mikä minua on vaivannut tämän koiran suhteen jo pitkään. Koira suorittaa teknisesti oikein mutta tunnetila ei ole hyvä. Sain Sallalta vinkiksi muutaman hyvän maalimiehen nimen, jotka voisivat saada koiran toimimaan tottiksessa paremmalla asenteella. Eli koiralta pitää kaivaa aktiivisuutta laumaviettiin perustavan koulutuksen perusteella. Olen samaa mieltä, etenkin jos haluan päästä eteenpäin PK-puolella. Tokossa matalampi vietti riittää. Eli tiedossa olisi pari reissua etelään, jos vain saisi itseä niskasta kiinni nyt ja veisi tuota koiraa vielä kisoihin. Totuus on se, että Pessi on parempi koira mitä antaa ymmärtää. Sen koulutus tosin vaatii osaamista, johon minulla ei ihan vielä ole kynsiä. Onneksi on olemassa pitkään harrastaneita ihmisiä joihin ottaa yhteyttä.


Olen innoissani että sain tavata Sallan! Ihmisen, jonka kanssa olisimme voineet jauhaa koirista tuntikausia! Olen todella tyytyväinen että tämän rodun jalostustyössä on mukana ihminen, joka todellakin ymmärtää jotakin koirista! Vain sitä kautta rotu voi mennä eteenpäin. On rohkeaa tehdä jalostukseen linjauksia ja olla se joka muutoksia haluaa tehdä. Ei ole aina helppoa ajatella erilailla, mutta se on ainoa tapa muuttaa asioita! Kuulin myös mielenkiintoisia tulevaisuuden suunitelmia rodun suhteen. Terveiset myös muulle jalostustoimikunnan porukalle, hyvää työtä!



tiistai 14. helmikuuta 2012

Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus!





On mulla upeita junnuja! Pakkaspäivän iloksi kokeilin laittaa Artun (8kk) keulaan Unnan rinnalle. Jätkä on synnynnäinen johtaja! Katsoi pelkästään eteenpäin, liinat tiukalla koko 4km reissun. Oli ehdottomasti päivän paras koira!

Seuraavall viikolla menin kuudella koiralla toisen lyhen reissun, kaksi vieraan lauman koiraa mukana. Arttu oli taas keulassa. Tuli mm. lenkkeilevän koiran ohitus vierestä, ei minkäänlaista reagointia. Aina kun pysähdytiin, Arttu laitoi makuulle ja lepäsi. Uskomattomat nuo pojan hermot! On oppinut heti myös pysymään paikoillaan keulassa eikä yritä kääntyä minnekään.

Näyttäisi että pojasta on tulossa kovaa vauhtia isänsä kaltainen suuri rekikoira :) Olen niin ylpeä tuosta pojasta!