perjantai 25. joulukuuta 2009

Iloista joulua!

Jouluaatto 2009


Äitini valaa Pessille tinaa uuden vuoden aattona

Pessi sai äidiltä myös oman joululahjan sekä joka päivä nakkeja ja ties mitä muuta hyvää...ilmankos Pessi seurasi tiiviisti äitiäni koko reissun ajan

maanantai 21. joulukuuta 2009

Paljon onnea Pessi 1v!!!

Pessi täytti tänään 1 vuotta, uskomatonta että aika on kulunut niin nopeasti! Onnea myös kaikille Pessin sisaruksille: Tyynelle, Kamulle, Rexille ja Roylle!

tiistai 15. joulukuuta 2009

Kissojen valloittama koti



Petra leikittää Myytä ja Oliveria suuren suosin saanneella raapimispuulla!

Pakkanen paukkuu Käkivaarassa! Eilen pakkasta oli reilut 20 astetta ja tänään mittari on hiponut lähempänä kolmekymmentä. Mutta tämähän on lauha paikka, nimittäin kylän puolella on ollut ainakin viisi astetta kylmempää.




Siitä on jo liian kauan kun Satu ja Pessi lähtivät kohti etelän aurinkoa. Näillä leveysasteilla aurinkoa ei paljoa joulun aikaan näe. Parhaimmillaan sen voi juuri erottaa horisontista, mutta yleensä auringon vaikutus näkyy vain kultaisena koristeena puiden latvoissa. Kissoja ei tunnu Pessin poissaolo tai pakkanen paljoa painavan vaan pikemminkin päin vastoin. Niiden mielestä on ihanaa kun Ansku kerranki lämmittää taloa! Ja mikä parasta; Pessi ei juoksentele perässä kieli pitkällä!



Milla villinä




Onneksi Satu on kertonut miten Millan saa lepytettyä...




Myy hakee Kaapoa peiton alta leikkimään

maanantai 14. joulukuuta 2009

Puuhailuja

Tulipahan talvi viimein tännekin! Koiraa pakkaset ei tunnu hidastavan, yhtä innolla nenä viipotti hajujen perässä tänäänkin. Vietimme aamulla pari tuntia omassa maailmassa, tuntui ettei kukaan muu ihminen ollut tajunnut miten kaunis Näsijärven ranta oli kirpeässä pakkassäässä...onneksi...saimme olla kahden vain ja koirakin sai olla vapaana.


Käytiin pitkästä aikaa tokoilemassakin kentällä. Aika pitkä pätkä jo seuraamista + täyskäännösten harjoittelua. Sitten muutama liikkeestä seisominen, mitkä ei oikein tänään onnistunu niin hyvin kuin sisällä jo menee, kentällä kävelevät lapset olivat liian suuri häiriö ja Pessi unohtui vain tuijottamaan niitä. Lopuksi luoksetuloon vauhtia, vapauttamalla jalkapallon perään. Huomasin että jalkapallo näyttäis olevan ehdottomasti paras palkkio, tuli tuplasti vauhtia poikaan lisää kun näki pallon. Pallon avulla onnistui sitten liikkeestä seisominenkin hurjan hyvin kun piti vielä kokeilla kerran kiellon päälle!

Muuten ei olla tehty mitään jännää, paitsi itsenäisyyspäivänä kokeilin kepillä jäätä ja vein Pessin ulos samaan aikaan kuin kaupunki järjesti ilotulituksen. Halusin kokeilla onko tullun paukkuarkuutta. Olimme parin kilometrin päässä ampumispaikasta, eikä koira reagoinut mitenkään! Niin hyvä juttu! Me vain tehtiin pikku noutoharjoituksia samaan aikaan kun taivaalla paukkui pommit ja koira vain oli sitä mieltä että lisää leikkimistä ja treenaamista! Huh, näyttäisi varsin hyvältä, pitää vielä totutella ampumisiin kevään aikana niin tulevaisuus pk-puolella on meidän ;) Perjantaina Pessi pääsi vihdoin myös metsään irrottelemaan vinttikoirakaverin Osmon kanssa! Ei varmaan tarvi sen enempää kertoa minkä määrän rymyämistä kaks nuorta koiraa saa aikaan kun molemmat ovat vain kiertäneet 2 viikkoa remmilenkkejä. Voin sanoa että jos koirat olisivat itse saaneet päättä, oltais metsässä oltu varmaan pari päivää putkeen eikä vieläkään olisi väsy painanut! Muita kuulumisia vielä sen verran että ostin uuden auton, citroen C5 farmarin, sillä silmällä että sinne mahtuu helposti 2 isoa koiraa ;)

Viikonloppuna kävin messarin näyttelyissä. Kaaosmaisesta päivästä ei kauheasti jäänyt käteen mitään ihmeitä, olin suunnitellut katselevani useita eri rotuja kun niin paljon upeita koiria paikan päällä mutta missasin lähes kaiken kun jumiuduin 1,5 tunniksi parkkipaikkajonoon. Kiukun nieltyäni päivästä tuli kuitenkin suht kiva. Ehdin katsella melkein kokonaan suursnautserit, sillä lopputuloksella että päätin lopullisesti että meille sellainen tulee ensi vuonna!!! Olen luvannut että tuo koira tulee oleman enemmän Anskun vastuulla, minulle riittää vielä koulutettavaa tämän oman nulikan kanssa! Päätin myös että minun seuraava oma koira on ehdottomasti sakemanni, sellainen iso uros (sitten joskus...) Ne vaan on niin upeita, ovat aina olleet...Yksi kiva puoli näyttelyissä oli myös se että ehdin käyttää autossa odottanutta Pessiä kävelyllä näyttelyhallin ulkoalueella. Halusin kokeilla miten teini-mörkö-riekkuja-ukko käyttäytyy alueella missä on paljon koiria. Pari kuukautta sittenhän se meni vielä ihan möykkäämisen puolelle mutta nyt ollaan treenattu koirien ohittamisia päivittäin. Se kyllä näkyi, käskyn alla Pessi käveli täysin hiljaa lähelläni koirien ohitse. Olin todella tyytyväinen! Vielä on tekemistä, on päiviä jolloin kaikki opit unohtavat, mutta hyvältä näyttää!

Sunnuntaina vuorossa oli mikäs muu kuin UIMAKOULU Hyvinkäällä. Mukana oli Pessin sisaruksista Tyyne ja Roy, lisäksi näimme Pessin enon Egon sekä isoäidin Ophien. Kiitos Egon, joka näytti mallia miten altaaseen loikataan, Pessi innostui kauheasti lähtemään Egon perään ja parin kerran jälkeen uimaan mentiin jo niin että piti jopa pidätellä pannasta että Ego ehtii alta pois! Olipahan ihanaa, odottakaahan vaan, ens kesänä Pessi jo haastaa Sieppijärven tytötkin pohjoisen vesillä ;D

tiistai 8. joulukuuta 2009

Näyttelymenestystä

Hih, vaikka koiran kanssa näyttelyt jäivät haaveeksi, paikkasi perheemme pienempi jäsen tilannetta viikonloppuna! Aapo-rotta käväisi Jyväskylän näyttelyissä ja pokkasi sieltä parhaan uroksen palkinnon tullen kotiin kunnon ruusukkeiden kanssa! Pitihän siitä oikein kuva ottaa, tiedä vaikka olisi perheemme ainoat ruusukkeet ;) Itse en olleenkaan ajatellut että Aapossa olisi ainesta muotovalioksi, saati sitten että rotan kanssa alkaisin näyttelyitä kirtämään mutta kasvattaja meinasi että pojalla olisi menestystä jatkossakin tiedossa! Tiedä sitten josko tyydytän pikkumiehen kanssa näyttelyhaikailuja ja käväisen joskus vielä kokeilemassa itsekin mitä rottanäyttelyissä tapahtuu :)

VSP, ROP4


Koiran kanssa ei olla tehty mitään kivaa, paitsi Aapo ja Pessi ovat koko ajan nenäkkäin eikä Pessi meinaisi malttaa jättää rottaa rauhaan vaan tahtoisi siitäkin leikkikaverin kuten kaikista otuksista maan päällä mitkä vain vähänkin osoittavat vauhdikasta liikettä! Sen seurauksena Pessi usein päätyy kiinni sängyn jalkaan kunnes rotta on saanut jaloitella, paikkamakuu on muuten toivotonta yritystä :D Onneksi rotta on tottunut jo kasvattajakodissa vieressä hiippailevaan valkkariin!

torstai 3. joulukuuta 2009

Noutoharjoitus

Tavoitteena valmis nouto jouluksi :) Lueskelin vähän Esa K Viitasen kirjaa ja tässä meille oppeja miten lähteä eteenpäin:


Vaihe 1:

- koira tarttuu esineeseen ja luovuttaa sen sanalla kiitos

- koira nostaa esineen lattialta

- esineestä kiinni pitäminen noin 5s

o kädet sivulla

o hipaisen itse esinettä

o otan esineestä kiinni mutta silti ei saa vielä irrottaa

Vaihe 2:

- Esine laitetaan kauemmas/ koira kantaa esinettä kun itse ottaa askelia taaksepäin

- Esine koiran taakse, koira kääntyy esine suussa luovuttamaan

- hakee esineen muutaman metrin päästä

Vaihe 3:

- opetetaan odottamaan lupaa noutamiselle

- noutaa komennosta esineen

Vaihe 4:

- Harjoitellaan vaikeammissa ympäristöissä

- Harjoitellaan erilaisilla esineillä

- Muokataan luovutusasento eteen istuen


Harjoittelussa olemme siinä vaiheessa että Pessi on oppinut kantamaan kaikenlaisia leluja ja tavaroitani käteeni sanalla "ota". Viime viikolla aloin käyttämään aina samaa esinettä treenaamisessa. Aloin pidentämään suussapitoaikaa muutamalla sekunnilla kun nosti esineen suoraan edestäni. Alkoi toimia jo ihan hyvin. Sitten otin askelia taaksepäin ja koira kantoi esinettä minulle.

Tällä viikolla kokeilin jo käskyttää pesuasennosta hakemaan esineen joka oli noin 2m päässä. Hyvin meni. Otetta pitäisi vielä parantaa, välillä vain riiputtaa sitä minulle niin että juuri ja juuri pysyy mukana. Pitää vissiin vielä erikseen ottaa nostamistreenejä ja palkata vain hyvistä kantamisista. Tänään piti jo 5 sekuntia esinettä suussa ennen luovutusta. Ihme ja kumma mutta koirahan kehittyy! Ajan pidentämisen myötä on myös alkanut itse tarjoamaan eteen istumista, minähän sen olen heti napannut ja kehunut kovasti!

Onneksi on sentään jotain pientä askarreltavaa täällä etelässäkin, muute on NIIN hemmetin tylsää, pimeää ja kuraista että pää meinaa hajota...