Käväistiin Pessin kanssa kotihallissa kisaamassa tokon AVO-luokassa. Pessin kanssa kilpailemme harvakseltaan, edellinen koe taisi olla viime kesänä. Pessin kanssa kokeet ovat olleet melko hakemista, jotta saan koiran oikeaan viretilaan. Tämä koira on myös kohtalaisen ympäristöherkkä. Pessi on vähän hankala koira monessakin suhteessa mutta olemme menneet koko ajan eteenpäin. Ajat ovat muuttuneet siitä kun ensimmäisissä kisoissa jännitin miten koira edes pysyy hanskassa kisapaikalla. Vaikein liike oli silloin tuomarin tarkastus koska tämä koira on pidättyväinen. Tänäänkin nämä asiat kummittelivat vielä muistoissa kun halli oli täynnä lappalaisrotuisia koiria (erikoisnäyttelyviikonloppu) mutta ei minun enää tarvi miettiä etteikö koira käyttäytyisi hyvin. Tuomarin tarkastuksessa pidän koiraa aina pannasta paikoillaan ja Pessi tietää mikä homma se on.
Oleellisin muutos viime kesästä tähän päivään on koulutustapa. Olen siirtynyt painotuksessa lähes pelkästään laumavietin käyttöön. Koira joutuu suorittaa minulle ja saa siitä palkaksi usein iltaruoan. Teen aktivoivia pakotteita ja koira on siirtynyt hyvin pitkälle jo siihen että pelkkä minun kehu riittää sille palkaksi. Tänään jännitin mitä koulutustapa on tuottanut. Ja olihan se tuottanut, teimme mielestäni kokonaisuudessaan tasapainoisimman kisasuorituksen ikinä vaikka harmittavasti Pessille varma liike, kaukokäskyt menivät nollille ja pilasivat ykköstuloksen mahdollisuuden :/
Paikkamakuu 10
Seuraaminen 9
Liikkeestä maahan 9,5
Luoksetulo 5
Liikkeestä seiso 9,5
Nouto 8
Kaukokäskyt 0
Hyppu 6
Kokonaisvaikutus 8
137p, III-tulos
Luoksetulon seisominen meni pitkäksi kun en vain jaksa sitä viilata liikaa jotta luoksetulo pysyy vauhdikkaana mahdollista pk-koettakin ajatellen. Noudossa vino palautusasento koska heitin itse kapulan vinoon. Kaukokäskyissä ei noussut istumaan kahden käskyn jälkeen, annoin periksi sen liikeen sitten. Hyppyyn kaksi käskyä. Harmi sillä kaukokäskyt koira on tehnyt usein kympin arvoisesti.
Minun pitää vielä viilata omaa olemustani noudosta eteenpäin. Eli täytyy pitää koira kasassa loppuun asti. Kaukokäskyihin vähän asennetta lisää ja hyppy nyt on valmis sellaisenaan. Ykköstuloksen metsästäminen jatkuu varmaan loppuelämän mutta kyllä tämä koira saadaan vielä kasaan. Ei se vain ole helppoa vaikka tuo tokon AVO luokka ei kyllä ole mikään ihmeellinen suoritus sinänsä!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Erilainen koira valjakko sprintissä
Olipa jännittävä kokemus, ensimmäinen valjakkoajon kilpailu takana, Levi Sprint! Osallistuin 4 koiran luokkaan, matka 2x8km. Kisasta teki erityisen mielenkiintoisen se, että päätin viime metreillä ottaa mukaan sakemannini Loren! Kolme muuta koiraa olivat lainassa Kokkosen Johannalta. Keulassa oli Johannan ykkösjohtaja Salla (Tullatuulen Ystävä). Uutena kokeiluna narttu Kefeus Narodnaja Fire sekä 2v uros Susitievan Eskimo. Alunperin oli tarkoitus ottaa Sallan kaveriksi johtoon Artun isä, Susitievan Kuurna, mutta rokotustodistukset olivat jääneet edellisen kisan jäljiltä Minnalle. Harmi mutta näillä mentiin tällä kertaa! En ollut harjoitellut etukäteen ollenkaan tällä tiimillä, mikä on tietenkin vähän pöljää. Toivoin parasta että vieras johtajakoira toimii minulla! Lisäksi Johannan koirilla on takana raskas 3kk safariputki lähes ilman lepopäiviä. En siis tiennyt mitä odottaa mutta lähdin oppimaan!
Olimme kovassa seurassa, mukana luokassa mm. siperianhuskyjen maailmanmetari Antti Mäkiaho sekä huippukilpailijoita alaskalaisilla lintukoiraristeytyksillä.
Ensimmäisenä päivänä jännitin niin paljon että mistään ei olisi tullut mitään ilman ystävääni Iinaa, joka avusti minua alusta loppuun, pissatti koirat jne. sillä aikaa kun minä pyörin ympyrää ja asensin rekeä paikoilleen. Kaikki oli uutta, miten juottaa koirat, miten lähtöalueelta lähdetään, missä vaiheessa laitamme koirat liinoihin...Koirat käyttäytyivät todella hienosti. Salla toimi keulassa ensimmäisenä päivänä virheettömästi. Myös muut koirat juoksivat hyvin, etenkin Lore joka oli kovassa seurassa vauhdi suhteen. Lore kävi lähdössä taas aivan kuumana ja kiskoikin huskyt liikkeelle melkoisella ponnistuksella :) Alaskalaivaljakot menivät puolen välin jälkeen vauhdilla ohi. Pystyimme pitämään kuitenkin kaksi muuta siperialaisvaljakkoa takana, sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen 5/7. Aika oli 21.03min, keskinopeus 23km/h mikä on ihan ok suoritus kun ei olla kovin paljoa edes treenattu.
Toisena päivänä lähdimme parantamaan edellistä aikaa. Pahin jännitys oli jo poissa. Ennen lähtöä jännitti miten koirat lähtevät, olivat vähän liiankin rauhallisen oloisia. Harmikseni toinen päivä ei onnistunut niin hyvin kuin ensimmäinen. Salla kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan risteyksessä, Eskimoa olisi pitänyt juottaa enemmän sillä se haukkoi useasti lunta ja hidasti valjakkoa. Naja oli vähän "turistisafarilla, ei oikein syttynyt ja kun vielä Lore sippasi noin 3km ennen maalia tuntui ettei valjakko kulje minnekään. Lopputuloksena pari minuuttia heikompi aika kuin edellisenä päivänä eli 23min. Loppusijoitus kuitenkin 4/5 (pari valjakkoa keskeytti). Ja hei, sakemannini kulki joka tapauksessa paremmin kuin joidenkin siperialaiset! Olen ylpeä tuosta likasta! :)
Kilpailu oli kuulemma erittäin haastava sillä yleensä kisoissa ei ole näin paljoa häiriötekijöitä. Reittiä ei oltu suljettu eli sunnuntainakin vastaamme tuli varmasti 30 hiihtäjää, osalla oli koira mukana. Turistit eivät kyllä tajunneet ollenkaan että oli menossa kilpailu, eivät juuri väistäneet. Yksikin pappa parkkeerasi poikittain keskelle uraa ja alkoi kaivaa kameraa taskusta. Nuorilla koirilla vain päät pyöri että mitä täällä tapahtuu ;D Erinomaista kokemusta siis nuorisolle, tosin kuulin että ihan ilman onnettomuuksia ei oltu kisasta selvitty. Uskomatonta vähän tällainen järjstely. Noh, samapa tuo minulle, oli ainakin mekoinen kokemus ja Salla toimi erinomaisesti ohituksissa!
Kisatiimi |
Ensimmäisenä päivänä jännitin niin paljon että mistään ei olisi tullut mitään ilman ystävääni Iinaa, joka avusti minua alusta loppuun, pissatti koirat jne. sillä aikaa kun minä pyörin ympyrää ja asensin rekeä paikoilleen. Kaikki oli uutta, miten juottaa koirat, miten lähtöalueelta lähdetään, missä vaiheessa laitamme koirat liinoihin...Koirat käyttäytyivät todella hienosti. Salla toimi keulassa ensimmäisenä päivänä virheettömästi. Myös muut koirat juoksivat hyvin, etenkin Lore joka oli kovassa seurassa vauhdi suhteen. Lore kävi lähdössä taas aivan kuumana ja kiskoikin huskyt liikkeelle melkoisella ponnistuksella :) Alaskalaivaljakot menivät puolen välin jälkeen vauhdilla ohi. Pystyimme pitämään kuitenkin kaksi muuta siperialaisvaljakkoa takana, sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen 5/7. Aika oli 21.03min, keskinopeus 23km/h mikä on ihan ok suoritus kun ei olla kovin paljoa edes treenattu.
Eskimo ja Lore, yhdessä kisoissa |
Toisena päivänä lähdimme parantamaan edellistä aikaa. Pahin jännitys oli jo poissa. Ennen lähtöä jännitti miten koirat lähtevät, olivat vähän liiankin rauhallisen oloisia. Harmikseni toinen päivä ei onnistunut niin hyvin kuin ensimmäinen. Salla kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan risteyksessä, Eskimoa olisi pitänyt juottaa enemmän sillä se haukkoi useasti lunta ja hidasti valjakkoa. Naja oli vähän "turistisafarilla, ei oikein syttynyt ja kun vielä Lore sippasi noin 3km ennen maalia tuntui ettei valjakko kulje minnekään. Lopputuloksena pari minuuttia heikompi aika kuin edellisenä päivänä eli 23min. Loppusijoitus kuitenkin 4/5 (pari valjakkoa keskeytti). Ja hei, sakemannini kulki joka tapauksessa paremmin kuin joidenkin siperialaiset! Olen ylpeä tuosta likasta! :)
Kilpailu oli kuulemma erittäin haastava sillä yleensä kisoissa ei ole näin paljoa häiriötekijöitä. Reittiä ei oltu suljettu eli sunnuntainakin vastaamme tuli varmasti 30 hiihtäjää, osalla oli koira mukana. Turistit eivät kyllä tajunneet ollenkaan että oli menossa kilpailu, eivät juuri väistäneet. Yksikin pappa parkkeerasi poikittain keskelle uraa ja alkoi kaivaa kameraa taskusta. Nuorilla koirilla vain päät pyöri että mitä täällä tapahtuu ;D Erinomaista kokemusta siis nuorisolle, tosin kuulin että ihan ilman onnettomuuksia ei oltu kisasta selvitty. Uskomatonta vähän tällainen järjstely. Noh, samapa tuo minulle, oli ainakin mekoinen kokemus ja Salla toimi erinomaisesti ohituksissa!
tiistai 6. maaliskuuta 2012
Monitoimikone Lore
Jälleen kerran olen erittäin ylpeä nuoresta sakemannistani!
Se että olen saanut sakemannin vetämään valjakossa erinomaisella asenteella oli vasta alkusoittoa sille millainen hieno rekikoira tästä tytöstä lopulta näyttäisi tulevan! Tällä viikolla oli ongelmia huskyneidin kanssa suunnista ja asenteesta, niimpä vaihdoin keulaan Loren. Yllätyksekseni Lore oppi suunnat välittömästi ja noudatti niitä tismalleen kuten halusin. Uusi johtajakoira on löytynyt!
Pari päivää tästä ja Lore ylitti odotukseni toistamiseen juoksemalla päiväsafarilla noin 25km matkan viiden koiran valjakossa pyöräkoirana. Lorella oli taas valtavat menohalut, se tekee erinomaisen räjähtävät lähdöt pysähdyksistä. Lore jaksoi juosta hyvin koko reissun, eikä pelkästään juosta vaan veti koko matkan, pääosin laukkavauhdilla. Ei ole mitenkään itsestäänselvyys saada sakemanni vetämään tällaisella asenteella. Etenkin kun kyseessä on vasta alle 1,5-vuotias juniori! Toivon meille vielä paljon kilometrejä tulevaisuudessa ja varmasti tämä koira nähdään vielä joku päivä kisoissa jos kehitys säilyy samana :)
Se että olen saanut sakemannin vetämään valjakossa erinomaisella asenteella oli vasta alkusoittoa sille millainen hieno rekikoira tästä tytöstä lopulta näyttäisi tulevan! Tällä viikolla oli ongelmia huskyneidin kanssa suunnista ja asenteesta, niimpä vaihdoin keulaan Loren. Yllätyksekseni Lore oppi suunnat välittömästi ja noudatti niitä tismalleen kuten halusin. Uusi johtajakoira on löytynyt!
Kotivaljakon johtajana helmikuussa 2012 |
torstai 1. maaliskuuta 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)