Käväistiin Kemijärvellä tokokisoissa katsastamassa AVO treenikunto. Tuomari Heli Kelhälä. Etukäteen oli jo tiedossa että huippupisteitä on turha odottaa kun osa liikkeistä on vielä osittain opettamatta. Mutta jotakin päiviä on vain lyötävä lukkoon jotta saa itsestä irti treenata edes jonkin verran liikkeitä kisakuntoon. Valmistelevat treenit jäivät +30 asteen helteiden takia tekemättä mutta onneksi koira osaa vähälläkin tekemisellä melko hyvin aina joten ajattelin että kannattaahan sinne silti lähteä kokeilemaan.
Ja kannatti käydä, tuloksena AVO2 ihan tasaisella suorituksella. Pisteitä lähti eniten siitä että jouduin monessa liikkeessä antamaan kaksoiskäskyjä, esim 3 min paikkamakuu näkösuojassa onnistui hyvin mutta lopussa jouduin sanomaan kahteen kertaan istu-käskyn. Luoksetuloa ja hyppyä en ollut aikaisemmin ottanut ollenkaan kokonaisina liikkeinä, joten niissä tuli koiralla vielä aika paljon epäröintiä varsinkin loppuasentojen kanssa. Kokonaisuudessaan heikointa oli seuraaminen, jossa en saanut Pessille hyvää virettä ollenkaan tällä kertaa, se oli huomattavan laiskaa. Pessi kai huomasi vasta loppuosan liikkeissä että tämähän on muuten tokoa nyt! Heh. Mutta minkäs teet kun jännitin itse taas aivan liikaa niin koira alkaa rauhoittelemaan. Siksipä juuri kisakokemusta on hankittava meille molemmille!
Pisteet:
Paikkamakuu 7 (kaksi käskyä loppuperusasentoon, mutta pysyi maassa sentään tällä kertaa)
Seuraaminen 7,5 (se oli huonoa pitkään pitkään aikaan, syynä minun jännitys ja huono vietti)
Liikkeestä maahanmeno 9,5 (vissiin vähän käänsin päätä avuksi)
Luoksetulo ja liikkeestä seisominen sen yhteydessä 6 (alku vauhdikas, pysähtyi ihan hyvin mutta jouduin sanoa kaksi käskyä lopussa kun ei osannut tulla perusasentoon ja oli vähän pihalla lopussa muutenkin kun ei oltu harjoiteltu tätä)
Liikkeestä seisominen 8 (pysähtyi heti mutta kun palasin koiran taakse, kääntyi vähän minua kohti, taas huonosti harjoiteltu liike, tulee paranemaan)
Nouto 7 (hyvä vauhti, jäi seisomaan eteen kun olisi pitänyt istua ja piti antaa taas toinen käsky)
Kaukokäskyt (istu-maahan-istu-maahan) 10! (Ei ylimääräistä liikettä, tätä liikettä sentään on harjoiteltu varmaan jo vuoden verran ja se näkyy heti)
Hyppy 0 (hyppäsi taas kerran innokkaasti ja istui hyvin mutta oli kiertynyt liikaa esteen sivulle joten paluuhyppy epäonnistui, tämä ongelma on ollut välillä myös treeneissä, uutta matoa koukkuun ensi kerralla)
Yhteisvaikutus 9 (Tuomari kehui että olemme kehittyneet joka kerta mitä hän on meitä nähnyt, se on aina kiva kuulla. Heli on hirmu mukava, kannustava ja reilu tuomari)
Pisteet 142 AVO2 ja sija 3
Sai taas uutta intoa treenaamiseen! Oli tosi kiva olla Pessin kanssa reissussa kahdestaan ilman yhtäkään penikkaa! Positiivista oli se että Pessille vaikeimmat liikkeet onnistuivat nyt todella hyvin (paikkamakuu, liikkeestä seisominen). Nämä ovat menneet välillä nollille. Seuraaminen ja hyppy taas epäonnistuivat, ne ovat Pessin parhaat liikkeet yleensä. Eli niistä jatkossa varmasti tulee hyvät pisteet ja kun uudet liikkeet saa vielä kohdilleen niin varmasti ykköstulos on ensi kerralla jo odotettavissa. Tällä kertaa tarkoitus olikin vain hakea itselle kokemusta. Keskiviikkona käyn varmaan vielä möllitokoissa Rovaniemellä, toivottavasti tällä kertaa ilman jännitystä niin että saisi oikeasti hyvän fiiliksen itselle ja koiralle. Sitten treenitaukoa vähän ja muut liikkeet vielä valmiiksi, seuraavat tokokisat vasta elo-syyskuussa. Kesä nimittäin on maastolajien aikaa, tarkoituksena on panostaa jälkeen, mahdollisesti myös kokeisiin asti.
Ai niin, toissaviikolla saimme kerholta pokaalin viime vuoden tokomenestyksestä (Joukkue piirinmestaruus). Kiitos!
lauantai 11. kesäkuuta 2011
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Iloja ja suruja
Niin mukavan vilkasta kuin kesän alku onkin ollut ison koiralauman keskellä, täytyy kirjoittaa jokunen rivi myös viime viikkojen huonoista uutisista. Koulun projektipentu Häjy joutui lopettamaan aktiivitreenit kolme viikkoa sitten. Päätökseen vaikutti koiran terveysongelmat (joista en näin netissä sen enempää tällä kertaa kerro kun kyseessä ei ole minun omistama koira). Häjyllä ikää siis vain 7kk ja erittäin lupaavasti alkanut ura kohti aktiiviharrastus/työkoiraa lopahti hirmuisen suureen pettymykseen.
Häjy on ollut alusta asti ainakin minun silmissä aivan loistava työkoiranalku. Häjy on koko ajan ollut myös kouluttajamme suosikkipentu ja hän jos joku on työkoiria urallaan nähnyt. Yhdellä sanalla sanottuna kuvaisin Häjyä sanalla "sika"! Röyhkeä, ärsyttävän itsevarma ja melkoisen kova uros joka tunkee itsensä väkisin joka paikkaan kielloista huolimatta. Siis juuri sellainen joka etsisi "maalimiehen" vaikka minkälaisten esteiden takaa. Häjyn vahvuutena on erinomaiset hermot, jätkä et hätkähdä koskaan mistään. Häjy on myös aivan valtavan saalisviettinen koira, pienenä pentuna se saalisti kaikkea mikä liikkuu: lumihiutaleita, lehtiä, minun käsiä tai persustaa jos otin juoksuaskeleen :) Tosin, Häjy on valtavan tosikko, kaikki leikkiminen menee aina "tappeluksi", sallittuihin kohteisiin kohdistettuna taistelutahto on enemmän kuin kohdillaan! Myös alustavissa jälkitreeneissä Häjy oli todella aktiivinen ja jäljesti jokaikisen askeleen intensiivisesti. Häjy on pentu joka tekee töitä aina valtavalla aktiviteetilla ja ennen kaikkea täysillä! Tietenkin siihen vaikuttaa ne sadat tunnit joita olemme Saijan kanssa koiraan uhranneet. Tätä pentua on viety eteenpäin suurella motivaatiolla, iltamyöhään kestäneiden pienten harjoitusten avulla. Ehkä juuri siksi pettymys oli suurin, aika mitä koiran harjoituksiin käytettiin on paljon pois muusta ja muiden koirien harjoituksista...ja koska odotukset tästä pennusta olivat TODELLA suuret. Koko ajan ajattelin että Häjystä tulee virkakoira.
Noh, mitään ruusuista ei Häjyn koulutus ollut. Mutta niin kertakaikkisen opettavaista! Häjy ei nimittäin ole mikään helppo koira, ei todellakaan! Se on minun käteen ehkä liiankin kova koira ja jo pelkästään kontaktin saaminen koiraan on kestänyt useamman kuukauden harjoittelun. Häjy kun on sitä mieltä että ihmisiä ei tarvita vaan kaiken voi hoitaa itsekin. Siinä missä muut pennut taapersivat ensimmäiset kuukaudet kiltisti ihmistä seuraten, Häjyä joutui viedä eteenpäin pakotteilla jo aivan ensimmäisistä viikoista alkaen. Se ei koskaan usko ensimmäistä kieltosanaa vaan kokeilee joka päivä rajoja uudelleen. Opettavainen otus! Mutta niin vain sain suhteen luotua tähänkin koiraan ja puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä olemme saavuttaneet. Harmi vain että juuri kun homma alkoi toimia, yhteinen taival Häjyn kanssa päättyi. Häjy siirtyy huomenna kotikoiraksi tuttavalleni tähän lähelle. Jos kaikki menee hyvin, Häjy saa viettää loppuelämän rentoa elämää. Jännityksenä ehkä itse koen sen, miten työnarkomaanin pää kestää pelkkää "tavallisen" koiran elämää. Vietti voi tehdä tepposia jossakin vaiheessa. Mutta olen luvannut hakea poikaa aina välillä meille treenaamaan ja juoksemaan omien koirieni kanssa metsässä.
Ole Häjy kiltti poika uudessa kodissa, jookos!
Surusta oli noustava kuitenkin pian ja koulua jatkettava, vielä olisi vuoden verran jäljellä. Ratkaisuksi koirattomuuteen kokeilemme ainakin näin alustavasti jatkaa uuden pennun kanssa. Pennun minkä hain Tampereelta 2 viikkoa sitten, Häjyn sisko Lore! Kasvattaja Hanna Holmavaara teki meille hienon lahjoituksen kun saimme uuden pennun tilalle. Pennun jonka kasvattaja oli alunperin jättänyt itselleen jalostuskoiraksi. Lore on narttu ja muutenkin todella erilainen kuin veljensä. Sen hyviä puoli ovat vilkkaus ja huomattavasti parempi kontakti ihmiseen kuin veljellään. Hermot tuntuvat olevan koko tämän pentueen paras ominaisuus. Ei tyttö paljoa hätkähtele vaikka ei ole nähnyt ensimmäisten 7kk aikana yhtään mitään! Ensimmäinen tavoite onkin viedä Lorea joka paikaan ja totuttaa uusiin tilanteisiin. Tähän mennessä koiralla on ollut ihan hyvä toimintakyky, mitään suurta ongelmakohtaa ei ole ainakaan löytynyt. Ainot iso miinus on ehkä se että tätä koiraa ei voi ollenkaan palkata ruoalla, siitä syystä esimerkiksi jäljestäminen tulee olemaan todella haastavaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paljon on työtä tehtävänä jotta saamme muut pennut kiinni, tuskin Loresta koskaan tulee veljensä kaltaista mutta se on iloinen ja vietikäs koira jolla on varmasti omanlainen tulevaisuus: mahdollisesti minun omana harrastuskoirana koulun jälkeen, kuka tietää!?!
Häjy on ollut alusta asti ainakin minun silmissä aivan loistava työkoiranalku. Häjy on koko ajan ollut myös kouluttajamme suosikkipentu ja hän jos joku on työkoiria urallaan nähnyt. Yhdellä sanalla sanottuna kuvaisin Häjyä sanalla "sika"! Röyhkeä, ärsyttävän itsevarma ja melkoisen kova uros joka tunkee itsensä väkisin joka paikkaan kielloista huolimatta. Siis juuri sellainen joka etsisi "maalimiehen" vaikka minkälaisten esteiden takaa. Häjyn vahvuutena on erinomaiset hermot, jätkä et hätkähdä koskaan mistään. Häjy on myös aivan valtavan saalisviettinen koira, pienenä pentuna se saalisti kaikkea mikä liikkuu: lumihiutaleita, lehtiä, minun käsiä tai persustaa jos otin juoksuaskeleen :) Tosin, Häjy on valtavan tosikko, kaikki leikkiminen menee aina "tappeluksi", sallittuihin kohteisiin kohdistettuna taistelutahto on enemmän kuin kohdillaan! Myös alustavissa jälkitreeneissä Häjy oli todella aktiivinen ja jäljesti jokaikisen askeleen intensiivisesti. Häjy on pentu joka tekee töitä aina valtavalla aktiviteetilla ja ennen kaikkea täysillä! Tietenkin siihen vaikuttaa ne sadat tunnit joita olemme Saijan kanssa koiraan uhranneet. Tätä pentua on viety eteenpäin suurella motivaatiolla, iltamyöhään kestäneiden pienten harjoitusten avulla. Ehkä juuri siksi pettymys oli suurin, aika mitä koiran harjoituksiin käytettiin on paljon pois muusta ja muiden koirien harjoituksista...ja koska odotukset tästä pennusta olivat TODELLA suuret. Koko ajan ajattelin että Häjystä tulee virkakoira.
Noh, mitään ruusuista ei Häjyn koulutus ollut. Mutta niin kertakaikkisen opettavaista! Häjy ei nimittäin ole mikään helppo koira, ei todellakaan! Se on minun käteen ehkä liiankin kova koira ja jo pelkästään kontaktin saaminen koiraan on kestänyt useamman kuukauden harjoittelun. Häjy kun on sitä mieltä että ihmisiä ei tarvita vaan kaiken voi hoitaa itsekin. Siinä missä muut pennut taapersivat ensimmäiset kuukaudet kiltisti ihmistä seuraten, Häjyä joutui viedä eteenpäin pakotteilla jo aivan ensimmäisistä viikoista alkaen. Se ei koskaan usko ensimmäistä kieltosanaa vaan kokeilee joka päivä rajoja uudelleen. Opettavainen otus! Mutta niin vain sain suhteen luotua tähänkin koiraan ja puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä olemme saavuttaneet. Harmi vain että juuri kun homma alkoi toimia, yhteinen taival Häjyn kanssa päättyi. Häjy siirtyy huomenna kotikoiraksi tuttavalleni tähän lähelle. Jos kaikki menee hyvin, Häjy saa viettää loppuelämän rentoa elämää. Jännityksenä ehkä itse koen sen, miten työnarkomaanin pää kestää pelkkää "tavallisen" koiran elämää. Vietti voi tehdä tepposia jossakin vaiheessa. Mutta olen luvannut hakea poikaa aina välillä meille treenaamaan ja juoksemaan omien koirieni kanssa metsässä.
Ole Häjy kiltti poika uudessa kodissa, jookos!
Surusta oli noustava kuitenkin pian ja koulua jatkettava, vielä olisi vuoden verran jäljellä. Ratkaisuksi koirattomuuteen kokeilemme ainakin näin alustavasti jatkaa uuden pennun kanssa. Pennun minkä hain Tampereelta 2 viikkoa sitten, Häjyn sisko Lore! Kasvattaja Hanna Holmavaara teki meille hienon lahjoituksen kun saimme uuden pennun tilalle. Pennun jonka kasvattaja oli alunperin jättänyt itselleen jalostuskoiraksi. Lore on narttu ja muutenkin todella erilainen kuin veljensä. Sen hyviä puoli ovat vilkkaus ja huomattavasti parempi kontakti ihmiseen kuin veljellään. Hermot tuntuvat olevan koko tämän pentueen paras ominaisuus. Ei tyttö paljoa hätkähtele vaikka ei ole nähnyt ensimmäisten 7kk aikana yhtään mitään! Ensimmäinen tavoite onkin viedä Lorea joka paikaan ja totuttaa uusiin tilanteisiin. Tähän mennessä koiralla on ollut ihan hyvä toimintakyky, mitään suurta ongelmakohtaa ei ole ainakaan löytynyt. Ainot iso miinus on ehkä se että tätä koiraa ei voi ollenkaan palkata ruoalla, siitä syystä esimerkiksi jäljestäminen tulee olemaan todella haastavaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paljon on työtä tehtävänä jotta saamme muut pennut kiinni, tuskin Loresta koskaan tulee veljensä kaltaista mutta se on iloinen ja vietikäs koira jolla on varmasti omanlainen tulevaisuus: mahdollisesti minun omana harrastuskoirana koulun jälkeen, kuka tietää!?!
Bar-Mixin Jeronika "Lore" 7kk
torstai 2. kesäkuuta 2011
Iloisia koiria match showssa
Pyörähdettiin junioreiden kanssa Pellon match showssa penturyhmässä. Tarkoituksena lähinnä sosiaalistaminen ja harjoittelu tulevia näyttelyitä varten. Mukana siperianhusky Unna ja sakemanni Lore, molemmilla ikää 7kk. Lore oli hakemassa kokemuksia joita tarvitaan nyt kiireen vilkkaa. Kasvattajalla olon aikana Lore ei ole nähnyt maailmaa juuri ollenkaan.
Koirat juoksivat ja seisoivat ihan heinosti, mitä sitä turhaa harjoittelemaan etukäteen :P Unna sijoittui paremmin, oli pentujen punaisten neljäs. Unna palkittiin lopuksi "mätsärin iloisin hännänheiluttaja"-palkinnolla. Se on kyllä niin totta, Unnan häntä heilui koko ajan ja pusujakin sateli kaikille :) Unna on meidän ihana pikku ilopilleri!!! Kyllä noiden hyvähermoisten koirien kanssa on muutenkin niin helppo liikkua missä vain, ne ei stressaa ikinä mistään! Syksyllä Unnana kanssa huskyerkkariin ainakin vaikka käyttökoira onkin. Mutta josko iloinen hännänheilutus toisi sielläkin hyvän arvostelun :) Ainakin Unna on tosi hyvässä lihaskunnossa vapaana juoksemisen seurauksena ja sillä on ihan hyvät liikkeet...ja siniset valloittavat silmät joilla voi hämätä tuomaria xD
Koirat juoksivat ja seisoivat ihan heinosti, mitä sitä turhaa harjoittelemaan etukäteen :P Unna sijoittui paremmin, oli pentujen punaisten neljäs. Unna palkittiin lopuksi "mätsärin iloisin hännänheiluttaja"-palkinnolla. Se on kyllä niin totta, Unnan häntä heilui koko ajan ja pusujakin sateli kaikille :) Unna on meidän ihana pikku ilopilleri!!! Kyllä noiden hyvähermoisten koirien kanssa on muutenkin niin helppo liikkua missä vain, ne ei stressaa ikinä mistään! Syksyllä Unnana kanssa huskyerkkariin ainakin vaikka käyttökoira onkin. Mutta josko iloinen hännänheilutus toisi sielläkin hyvän arvostelun :) Ainakin Unna on tosi hyvässä lihaskunnossa vapaana juoksemisen seurauksena ja sillä on ihan hyvät liikkeet...ja siniset valloittavat silmät joilla voi hämätä tuomaria xD
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)