Iloja ja suruja

Niin mukavan vilkasta kuin kesän alku onkin ollut ison koiralauman keskellä, täytyy kirjoittaa jokunen rivi myös viime viikkojen huonoista uutisista. Koulun projektipentu Häjy joutui lopettamaan aktiivitreenit kolme viikkoa sitten. Päätökseen vaikutti koiran terveysongelmat (joista en näin netissä sen enempää tällä kertaa kerro kun kyseessä ei ole minun omistama koira). Häjyllä ikää siis vain 7kk ja erittäin lupaavasti alkanut ura kohti aktiiviharrastus/työkoiraa lopahti hirmuisen suureen pettymykseen.

Bar-Mixin Jesper "Häjy" 7kk

Häjy on ollut alusta asti ainakin minun silmissä aivan loistava työkoiranalku. Häjy on koko ajan ollut myös kouluttajamme suosikkipentu ja hän jos joku on työkoiria urallaan nähnyt. Yhdellä sanalla sanottuna kuvaisin Häjyä sanalla "sika"! Röyhkeä, ärsyttävän itsevarma ja melkoisen kova uros joka tunkee itsensä väkisin joka paikkaan kielloista huolimatta. Siis juuri sellainen joka etsisi "maalimiehen" vaikka minkälaisten esteiden takaa. Häjyn vahvuutena on erinomaiset hermot, jätkä et hätkähdä koskaan mistään. Häjy on myös aivan valtavan saalisviettinen koira, pienenä pentuna se saalisti kaikkea mikä liikkuu: lumihiutaleita, lehtiä, minun käsiä tai persustaa jos otin juoksuaskeleen :) Tosin, Häjy on valtavan tosikko, kaikki leikkiminen menee aina "tappeluksi", sallittuihin kohteisiin kohdistettuna taistelutahto on enemmän kuin kohdillaan! Myös alustavissa jälkitreeneissä Häjy oli todella aktiivinen ja jäljesti jokaikisen askeleen intensiivisesti. Häjy on pentu joka tekee töitä aina valtavalla aktiviteetilla ja ennen kaikkea täysillä! Tietenkin siihen vaikuttaa ne sadat tunnit joita olemme Saijan kanssa koiraan uhranneet. Tätä pentua on viety eteenpäin suurella motivaatiolla, iltamyöhään kestäneiden pienten harjoitusten avulla. Ehkä juuri siksi pettymys oli suurin, aika mitä koiran harjoituksiin käytettiin on paljon pois muusta ja muiden koirien harjoituksista...ja koska odotukset tästä pennusta olivat TODELLA suuret. Koko ajan ajattelin että Häjystä tulee virkakoira.


Noh, mitään ruusuista ei Häjyn koulutus ollut. Mutta niin kertakaikkisen opettavaista! Häjy ei nimittäin ole mikään helppo koira, ei todellakaan! Se on minun käteen ehkä liiankin kova koira ja jo pelkästään kontaktin saaminen koiraan on kestänyt useamman kuukauden harjoittelun. Häjy kun on sitä mieltä että ihmisiä ei tarvita vaan kaiken voi hoitaa itsekin. Siinä missä muut pennut taapersivat ensimmäiset kuukaudet kiltisti ihmistä seuraten, Häjyä joutui viedä eteenpäin pakotteilla jo aivan ensimmäisistä viikoista alkaen. Se ei koskaan usko ensimmäistä kieltosanaa vaan kokeilee joka päivä rajoja uudelleen. Opettavainen otus! Mutta niin vain sain suhteen luotua tähänkin koiraan ja puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä olemme saavuttaneet. Harmi vain että juuri kun homma alkoi toimia, yhteinen taival Häjyn kanssa päättyi. Häjy siirtyy huomenna kotikoiraksi tuttavalleni tähän lähelle. Jos kaikki menee hyvin, Häjy saa viettää loppuelämän rentoa elämää. Jännityksenä ehkä itse koen sen, miten työnarkomaanin pää kestää pelkkää "tavallisen" koiran elämää. Vietti voi tehdä tepposia jossakin vaiheessa. Mutta olen luvannut hakea poikaa aina välillä meille treenaamaan ja juoksemaan omien koirieni kanssa metsässä.

Ole Häjy kiltti poika uudessa kodissa, jookos!

Surusta oli noustava kuitenkin pian ja koulua jatkettava, vielä olisi vuoden verran jäljellä. Ratkaisuksi koirattomuuteen kokeilemme ainakin näin alustavasti jatkaa uuden pennun kanssa. Pennun minkä hain Tampereelta 2 viikkoa sitten, Häjyn sisko Lore! Kasvattaja Hanna Holmavaara teki meille hienon lahjoituksen kun saimme uuden pennun tilalle. Pennun jonka kasvattaja oli alunperin jättänyt itselleen jalostuskoiraksi. Lore on narttu ja muutenkin todella erilainen kuin veljensä. Sen hyviä puoli ovat vilkkaus ja huomattavasti parempi kontakti ihmiseen kuin veljellään. Hermot tuntuvat olevan koko tämän pentueen paras ominaisuus. Ei tyttö paljoa hätkähtele vaikka ei ole nähnyt ensimmäisten 7kk aikana yhtään mitään! Ensimmäinen tavoite onkin viedä Lorea joka paikaan ja totuttaa uusiin tilanteisiin. Tähän mennessä koiralla on ollut ihan hyvä toimintakyky, mitään suurta ongelmakohtaa ei ole ainakaan löytynyt. Ainot iso miinus on ehkä se että tätä koiraa ei voi ollenkaan palkata ruoalla, siitä syystä esimerkiksi jäljestäminen tulee olemaan todella haastavaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paljon on työtä tehtävänä jotta saamme muut pennut kiinni, tuskin Loresta koskaan tulee veljensä kaltaista mutta se on iloinen ja vietikäs koira jolla on varmasti omanlainen tulevaisuus: mahdollisesti minun omana harrastuskoirana koulun jälkeen, kuka tietää!?!

Bar-Mixin Jeronika "Lore" 7kk