Valkoisia haaveita

Tulevaisuuden suunnitelmia...

Olen pohtinut pitkään rakkaan rotuni tulevaisuutta. Jostakin syystä on olemassa vain yksi rotu mikä on sydämessäni ylitse muiden: valkoinenpaimenkoira.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Niin kuvissa kuin myöhemmin tapaamieni yksilöiden myötä. Eikä pelkästään sen takia että valkoinen on lempivärini! Ensimmäiset tapaamani koirat olivat Hanneleen Indy ja Sissi. Ensitreffeillä en voinut muuta kuin ihailla näiden koirien olemusta. Se oli siinä :)

Ensimmäinen valkoinenpaimenkoira, Pessi tuli minulle noin 3 vuotta sitten... yllätys, yllätys, samaiselta Hanneleelta. Pentu vei minut mennessään, liiaksikin. Teini-iän koittaessa löysin itseni selailemasta ongelmakoirakirjoja ;) Samaan aikaan oli kauhea tarve saada kokeilla Pessin kanssa kaikkia mahdollisia harrastuslajeja. Tämä koira oppi niin nopeasti ja se halusi aina antaa koko sydämensä minulle. Uskoin että meistä voi tulla mitä vaan!

Tämän tunteen myötä uskoni rotuun on tänä päivänäkin vahva. Tällä hetkellä treenaan toki eniten muun rotuisten koirieni kanssa mutta tiedän että valkkarista voisi saada irti vielä paljon enemmän. Tiedän myös että Pessillä voisi olla paljon tiukemmat arkisäännöt, koira vie minua edelleen mennessään ;) En ymmärrä miksi tämän koiran kohdalla katson niin paljon "läpi sormien" :p Junioreillamme on paljon tiukempi kuri!

Kesän aikana kävin tärkeän matkan Virossa Monikan luona, kennel Born To Win White. Monikalla ja minulla on paljon samankaltaisia näkemyksiä rodun tulevaisuudesta. Monika harrastaa koiriensa kanssa jälkeä, tottista ja suojelua. Ja nimenomaan kilpailee! Tällä reissulla näin asioita joita toivoisin muidenkin kasvattajien ymmärtävän. Rotumääritelmäkin sanoo "Valkoinenpaimenkoira on perhe- ja seurakoira. Valpas vahti, erittäin lapsirakas, eloisa ja oppivainen työkoira. Missä näkyy tämän päivän työkoiran kasvatus?!? On sääli jos tästäkin rodusta tehdään sohvakoira, niitä rotuja on jo muutenkin tarpeeksi. Ostakoot ihmiset sellaisen muualta.

Syksyn aikana olen selaillut lähinnä netin kautta erilaisia koiria Keski-Euroopasta, Ruotsista jne. Muutamia mielenkiintoisia yksilöitä löytyy, hyviä koetuloksia IPO-puolelta, muutamia mielenkiintoisia videoitakin. Yritän päästä mukaan rodun tilanteeseen. Työtä tehdessäni päätin että jos ainakaan kotimaasta ei kerran löydy minulle sellaista koiraa mitä haluaisin niin täytyy alkaa kasvattamaan sellainen itse!

Eli suunnitelmana "käyttölinjaisen" valkoisenpaimenkoiran kasvattamisen aloittaminen!

Tätä varten täytyy tehdä muutamia merkittäviä asioita, mm. saada kunnon tilat koirille, käydä kasvattajan peruskurssi, anoa kennelnimi, matkustaa ja tavata kasvattajia eri puolella Eurooppaa, olla onnellinen saamistani suhteista kokeneimpiin kasvattajiin, toivoa että minulla on hyvä tuuri ja vielä enemmän onnea jne jne..

Yksi merkittävä seikka tosin jo varmistui:

Meille saapuu tuliaisena Helsingin Voittaja-näyttelystä valkoinenpaimenkoira narttu pentu,
Born To Win White Oodi, ikä 10 viikkoa. Arvioitu saapumisaika 5.12.2011... 

Tämä pentu tulee erittäin mielenkiintoisesta yhdistelmästä:

 RH-E FL, KK1, EST CH Joulumaan ArcticOodiLucia x IPO3, FH1 Gringo of White Finess

 Kuva Monika Laneman

Olen nähnyt emän itse viime kesänä ja leikittänyt sitä. Lucialla on erittäin voimakas saalisvietti ja taistelutahto ottaen huomioon tämän rodun. Se oli suurin syy miksi kiinnostuin tämän nartun jälkeläisistä. Lucian emä taas on kennel Joulumaan kantanarttu Fleed Wood Mac's Arja, lt 210p. Arja on erittäin hyvä koira!

Uros on Keski-Euroopasta ja sillä on suojelusta IPO3-tulos sekä erikoisjälkikoetunnus. Uros on itselleni kysymysmerkki mutta kasvattaja Monika Laneman sanoi pitäneensä näkemästään. Minun on siis luotettava vain viisaampiini :)

Oodi tulee olemaan yhteisomistuksessa Maarit Sallan kanssa. Monika on valinnut meille sopivan narttupennun. Hieman häiritsee se että ei ole itse päässyt näkemään tai valitsemaan pentua mutta kuten niin monesti ennenkin, hyvä tuuri on usein se mikä ratkaisee eniten!

En malta odottaa että viikko kääntyisi seuraavaan...Sisimmissäni on perhosia jollakin erityisellä tavalla mitä oli myös 3 vuotta sitten kun ensimmäinen valkoinen pallero tepasteli elämääni! Tavallaan en odota tältä pennulta mitään mutta samalla odotan kaikkea! Tiedän että jalostustavoitteeni ovat hurjan korkealla, ja niin ne pitääkin olla jotta tätä rotua saadaan oikeasti eteenpäin. Loppu on kiinni onnesta!

 
P.S. Suuri kiitos erityisesti Hannele Merikallio, Maarit Salla ja Monika Laneman!

Arttu 6kk

Arttu on kasvanut melkoista tahtia viime aikoina. Puoli vuotta ikää täynnä, painoa 19kg ja korkeutta 56cm. Artulla on ihan lupaavan oloinen rakenne tällä hetkellä. Luonteesta puhumattakaan! Poika on älyttömän hyvähermoinen. Ihan sama minne sen vie, on aina kuin kotonaan. Luonteeltaan avoin, hieman mielistelevä. Miinuksena ehkä hieman liiallinen pehmeys minun makuun. Arttu on rauhallisin meidän koirista. Tasapainoisen luonteensa puolesta odotukset ovat minulla korkealla, pään pitäisi riittää minkälaisiin tapahtumiin vain! Tämä poika tuskin hätkähtää mistään. Työinnon näemme sitten keväällä!

Arttu on saanut vähän ekstrahuomiota nyt kun likat ovat juoksussa. Jotenkin se päätyy minun kanssa sisälle, sohvallekin on jo yrittänyt mutta sieltä sai lähtöpassit ;)

Montako koiraa minulla on?

Kysymys jota minulta usein kysytään ja kysymys johon minulla itsellänikin meni tovi miettiä nyt kun viime päivinä on tapahtunut vähän muutoksia. Alkuviikosta kädet tärisivät ja sydän hakkasi kun kävimme Jarin kanssa keskusteluja koulun sakemannipentujen sijoituksesta. Selvisin kuitenkin loppujen lopuksi vähin perusteluin siitä, miksi tahtoisin oman projektini, Loren itselleni. Olen ilmeisesti vakuuttanut muut minun ja koiran välisestä hyvästä suhteesta ja siitä että tämä koira ei jää sohvakoiraksi vaan siitä tulee varmuudella minun ykkös kisakoira! Asiaa helpotti myös se, että narttuja ei juurikaan huolita virkakoiriksi. Yksi Loren veli on jo mennyt poliisikoiralaitokselle ja toinenkin saattaa lähteä vielä työkoiraksi. Potentiaalia tässä pentueessa kyllä on, harmi että Häjyn tie tähän päättyi hyvin aikaisin. Noh, Häjyllä onkin uusi tärkeä tehtävä "valjakkokoirana" ;) Mutta jos ei mitään suurta ja mullistavaa enää tapahdu niin Lore siirtyy minun omistukseen vuodenvaihteen jälkeen. Voin kertoa että olo on helpottunut ja olen myös todella onnekas! Ilman tätä koulua minulla ei olisi ollut mitään tietoa saati mahdollisuutta saada koiraa näin arvostetulta kasvattajalta, Hanna Holmavaaralta. Ihmiseltä joka tekee erittäin mielenkiintoista kasvatustyötä. Nykyinen pentue on siis Tsekin tuonti, vanhaa Keski-Eurooppalaista käyttölinjaa. Voi myös olla että Lore jatkaa tätä linjaa eteenpäin joskus tulevina vuosina.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen...Uuloffi lähtee takaisin kasvattajalle. Asiaa pitkään harkittuani totesin että tälle pennulle on parempi asua isossa laumassa omien sisarusten kanssa. Olemme kasvattajan kanssa jutelleet asiasta pitkään ja uskon että tämä on niin itseni kuin koiran kannalta paras ratkaisu.

Eli tämän viikon aikana yksi on tullut virallisesti lisää, yksi on lähtenyt. Jäljellä on 5 koiraa joista kaikista olen hyvin ylpeä! Jokaisella on omat suunnitelmat käyttökoirana ja osalla luultavasti myös jalostuskoirana. Kohta luvut menevät tosin jälleen uusiksi, sillä reilun viikon päästä meille tulee myös yksi uusi mahdollinen jalostuskoira, siitä lisää ensi kerralla...

Seuraava vakiokysymys ensimmäisen jälkeen on aina se miten jaksan "näin monta koiraa". Kaikki on suhteellista, jollakin on 20 koiraa ja jollakin 100, jollakin koirat vain ovat koko elämä :) ai niin, ja joillekin kohta myös ammatti, meinasin jo unohtaa!


Pessi (Hallaivuoren Apache, valkoinenpaimenkoira)
Lore (Bar-Mixin Jeronika, sakemanni)
Hottis (Stator Hot Hot Hot, suursnautseri)
Unna (Susitievan Heluna, husky)
Arttu (Kefeus Crow's Azurit, husky)