sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Hakutreenit jatkuvat sisätilaetsintänä

Otettiin porukalla kauden päätöstreenit hakumetsällä. Oikein onnistuneet treenit koko köörillä! Hottikselle nämä olivat palauttavat kivat harjoitukset kisojen jälkeen (kuukausi ehti tosin vierähtää siitä). Joka pistolla oli maalimies, otimme lähinnä syvyyttä ja palkka tuli satunnaisesti eri kohdissa haukkuilmaisua. Innokas työskentelijä jolla on vielä monta ukkoa etsittävänä tulevaisuudessa! Ensi kaudella hommat jatkuvat toivottavasti sitten Anskun ohjauksessa! Hottis ja Ansku ovat hyvä tiimi!

Oodi veteli tossut jalassa muutaman oikein hyvän, suoran piston. Koira osaa jo haukkuakin mutta yritän tehdä tälle yhden asian kerrallaan. Aika vilkas on tämä penikka, nyt jo vuotias, paljon pitää minun osata huolehtia että koiralla pysyy palikat kasassa. Intoa on todella paljon kun vaan pysyy se järkikin mukana tällä pikku viipottajalla! Oodista tulisi luultavasti erinomainen viestikoira, sitä jään pohtimaan talven ajaksi!

Nyt treenit ovatkin jo jatkuneet vanhassa autiossa mummolassa, jossa on kolme kerrosta huoneita etsittävänä. Toimintakykyä ja nenänkäyttöä tiedossa koko talveksikin siis, ei haku tähän lopu, ehei suinkaan! Molemmille koirille rakennan sisällä haukkuilmaisua tai lähinnä viilaan asentoa ja häiriöitä, kuten ohjaajan läsnäoloa siihen osa-alueeseen talven aikana.



tiistai 23. lokakuuta 2012

Kauden viimeinen esineruutu

Lore sai 2v syntymäpäivän kunniaksi mukavaa ohjelmaa, ensin esineruutua ja sitten isolla hiekkamontulla juoksemista koko lauman kera! Tai no ei se kyllä ollut syy, muistin vasta illalla että sekä Unna että Lore ovat täyttäneet juuri 2v! Mutta oli vain hyvä fiilis, mahtava ilma ja oma valokuvaajakin halusi tulla matkaan! Tulikin tosi hyvät kauden päätöstreenit Lorelle, Hottikselle ja Pessille! Nämä kaikki osaavat esineruudun periaatteet, kukin tyylillään :)

Hyvä fiilis tuli myös kun pari päivää lumen tulon jälkeen tuttavani soitti että oli hukannut autonavaimet metsään. Tämä "pelastuspartio" lähtikin sitten liikenteeseen kokeilemaan josko ne löytyisivät. Eikä siinä edes tarvittu ihmeitä kun ensimmäinen alueelle lähettämäni koira, Lore toi avaimet kouraani vain parin minuutin etsimisen jälkeen! Kyllä koiran nenä on ylivertainen! Siellä oltais ihmisten voimin pyöritty koko ilta kun avaimet olivat jo lumen alla. Pessi ja Hottis saivat sitten tyytyä tahallaan hukattuihin esineisiin jotta niillekin tuli jotakin iloa autossa istumisen lisäksi!
Lorella on jo vainu

Pari päivää myöhemmin päätinkin sitten esine-etsinnät tältä kaudelta ja tein vaikeahkon treenit hiekkamontulle. Tuo on niin hauska maasto kun siellä on rinteessä paljon reikiä ja muita mukavia kiipeilypaikkoja. Tulee samalla toimintakykyharjoitus.

Nämä kolme koiraa ovat varsin erilaisia esineruudussa. Hottiksella on eniten treenejä alla sillä se on jo kilpaillut. Hottis käy läpi laajasti koko alueen. Se sai nytkin useaan kertaan selvästi hajun mutta valitettavasti kokemattomuuttaan vielä luovuttaa helposti jos ei heti löydä eli ei oikein usko nenäänsä vaan jatkaa matkaa. Tänään löytyi kuitenkin sitten viimein se vaikein piilo eli rinteen kolossa oleva jääkiekko, koira uskalsi hyvin kiivetä sen hakemaan lähes pystysuorasta seinämästä. Hottikselta hyvä suoritus!

Lore on tasainen koira jolla on erinomainen esinemotivaatio ja se pystyy tehdä paljon toistoja, koira on ihan pöljä kaikelle mitä minä vain piilotan! Loresta tulee erittäin hyvä esinekoira, nouto vain on vielä vähän kesken, esineet löytyvät mutta ihan vielä ei koira muista mitä sitten piti tehdä vaan saattaa rallitella esineen kanssa itsekseen tai tiputtaa sen välille. Ei olla treenattu vielä tämän koiran kanssa paljoa esineitä kokonaisuutena noutoineen. Sen verran kuitenkin että olen pohtinut josko Loren paras laji olisi esintäkoe, eri esine-etsintöineen, sitä kohti varmaan ensi kesänä! Niin innokas puuhastelija tuo on!

Haalarihousu Hottis esineruudussa
Hottis miettii miten tuonne ylettyy

Palkka ansaittu, löytö tuli!
Pessillä on kolmikon tarkin nenä (tai oikeastaan tarkin työskentely), se ei vouhota vaan pitää itsensä alhaisessa viretilassa mikä näkyy heti suoritusvarmuutena. Pessillä on myös erittäin voimakas taistelutahto, se ei koskaan luovuta vaan saattaa etsiä minuuttitolkulla kunnes haettu asia on löytynyt! Pessi on luottokoira joka yleensä löytää lopulta esim. tyttöjen metsään hukatut pallot. Pessille esineruutu on se vahvin alue, joskin motivaation kanssa on oltava tarkkana ettei tee liikaa vaan juuri silloin kun muka tosi tärkeä esine on hukassa ja koirakin kokee että sille on annettu "maailman tärkein tehtävä"! Pessin hyvää nenänköyttöä pitää päästä näyttämään ensi kesän jälkikokeissa, nyt kun tottiskin on hyvällä mallilla menossa!

Pessi taituroi esineruudussa

perjantai 12. lokakuuta 2012

Unna ja Nuuk

Siperianhusky Unnalle syntyi yksi urospentu 4.10.2012. Poika sai nimeksi Nuuk (lastenelokuvan Unna ja Nuuk mukaan). Poika on kuin ilmetty Panda, perinyt äitinsä värityksen, silmäkajaleineen. Isästä ei tällä hetkellä näy vielä mitään yhtäläisyyttä mutta toivotaan että perisi sitten vaikka isän suuren rekikoiran olemuksen tämä pieni mies! :)

Nuuk 1vrk
Pentu on erittäin toivottu sillä isästä ei ole jäänyt maailmaan aiemmin kuin yksi narttupentu. Tämä yksi poika täyttää toivottavasti ne suuret unelmat uroksen jatkosta. Pentu vaikuttaa erittäin voimakastahtoiselta, saa nähdä millainen taistelija siitä vielä tulee! Monta perkelettä saattaa vielä kuulua vaaran päällä...;)

Pentu painoi syntyessään hurjat 650g! Unnalla olikin vaikeuksia saada pentu ulos! Ehdmme jo ajaa "sataakolmeakymppiä" eläinlääkäriin, kunnes poika pyörähti eläinlääkärin pihassa auton takapenkille. Viikossa paino on jo reilusti tuplat, 1,5kg ja maito se vain maistuu! Kauhea vaatimaan emältä maitoa!

5vrk ikäisenä Nuukille tuli ilmeisesti jonkinlainen silmätulehdus, silmä turposi isoksi kunnes puhkesi ja sisältä tuli märkää. Kävimme hakemassa eläinlääkäriltä antibiootit. On se hurjaa näin pienelle antaa lääkkeitä! Vähän on ollut haastavaa, etenkin kun ukko tappelee vastaan aikamoisesti ;) Mutta nyt silmä on jo paranemaan päin ja jännäämme kun kohta silmät avautuvat että onko silmässä kaikki ok. Toivotaan parasta!

Unna on lähtenyt jo lenkeille mukaan ja alkaa selvästi vähän pitkästyttää viikon makaaminen. Se hyvä puoli pienessä pentueessa on että mamma on nopeasti takaisin treeneissä! Hyvä niin sillä minulla on ollut ikävä luottojohtajaani! Ensi viikolla alan varmaan jo juoksuttaa vähän pyörän vierellä, katsoo nyt.

Viikko edellisestä, 1.5kg jo!


tiistai 9. lokakuuta 2012

7 koetta, 7 tulosta

Kauden 2012 saldoa

Tapahtumarikas syyskuu on tuonut blogiin niin paljon kerrottavaa etten ole ehtinyt puoliakaan niistä tänne vielä päivittää! Tässä nyt kertaus viimeisten 5 viikon kilpailuista ensiksikin...

Valkoinenpaimenkoira Pessi 
  • Syyskuun alussa TOKOSTA upealla tuloksella 2 x AVO1 ja sijoittui molempina päivinä ykköseksi. Jatkamme pienen ohjaajan syysloman jälkeen viimeisen ykkösen metsästystä.
  • Syyskuun lopulla pyöräiltiin hyväksytysti AD-KOE (20km+PK-seuraamiskaavio).
  • Lokakuun ekana viikonloppuna rodun ensimmäisenä yksilönä Suomessa erikoisjäljeltä koulutustunnus FH1 pisteillä 78/100 sij 2.
Suursnautseri Hottis
  • Syyskuussa kaverini ohjaamana AD-KOE (20km+PK-seuraamiskaavio). Helppoa kuin lastenleikki tälle koiralle!
  • Lokakuun ekana viikonloppuna HAKUKOKEESTA tulos HK1 256p (tottis 83p) sij 1.
Saksanpaimenkoira Lore
  • Syyskuussa erikoisjäljeltä koulutustunnus FH1 pisteillä 84/100 sij 2.

Eli onnistuimme jokaisessa kokeessa saamaan koulutustunnukseen vaadittava tulos! Koirat onnistuivat omalle tasolleen jokaisessa kokeessa, mikä on tietenkin aivan käsittämättömän hienosti niiltä! Se tietenkin vaatii ohjaajaltakin osaamista, jotta saa koiran tekemään kilpailussa keskittyneen suorituksen, kaikkine vireen säätelyineen ja viime hetken kikkailuineen. Tämä on toki vasta alkua mutta olen kyllä tyytyväinen myös itseeni kouluttajana. Jokaisella koirallani on heikkouksia ja vahvuuksia ja niitä soveltamalla on päästy uudelle tasolle, josta on mukava jatkaa kohti ensi kesää ja korkeampia luokkia! Sitten vaaditaankin koirilta ja ohjaajalta taas vähän enemmän, kehitys jatkukoon!

Näyttäisi siltä että jatkan ainakin erikoisjälkeä kakkosluokkaan molempien kanssa. Loren päälaji on vieläkin auki, haemme muitakin PK-lajeja kuvioihin. Pessin tottis on niin hyvällä mallilla että kestäisi helposti jo metsäjäljenkin vetäistä, katsotaan mitä ja missä järjestyksessä. Hottis jatkaa hakutreenejä. Sitten on vielä tietenkin pieni ja pippurinen valkoinen Oodi, josta onkin vaikka mihin!!! :)


Näyttelyissä käyntiä jatkaa lähinnä vain Hottis, muut satunnaisesti jotakin...

Kesän näyttelyistä hyviä ja odotettuja tuloksia kaikilta:
Hottis 2 x ERI, joista 1 x ROP, SERT, CACIB
Oodi 1 x ERI
Unna 1 x EH
Neela 1 x EH



sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Valkoisellepaimenkoiralle FH1

Pikainen kertomus erikoisjälkikokeesta, jossa siis Pessi saavutti ensimmäisenä valkoisenapaimenkoirana Suomessa koulutustunnuksen FH1!!! Virossa yksi koira ainakin on tämän tehnyt, Saksasta löytyykin sitten jo useampi harrastava erikoisjälkikoira. Onneksi edes jossakin ylläpidetään jopa jalostusta ajatellen tämän rodun erinomaista luontaista kykyä jäljestää. Ei kyllä häviä kantaisälleen sakemannille, ei ainakaan meillä!

Oli vähän hätäinen valmistautuminen, otin taas "väärän" arpanumeron ja meillä vuoro yksi, pelloille ajettuamme minulla oli 5 min aikaa valmistella koira :/ Onneksi koira on jotakin maailmaa jo nähnytkin niin pystyy keskittyä pikaisestikin töihin. Sen verran ehdin että kiepsautin haistelemassa ihmiset läpi (jotta ne eivät häiritse pellon laidalla) ja pikku kierroksen kävelytin jotta sain koiran vireen laskettua. Ei se nyt ihan priima ollut mutta ihan hyvässä mielentilassa koira jäljen ajoi kuitenkin, kun treeneissä suurena ongelmana on usein ollut vireen liiallinen nouseminen.

Arpa ei suosinut myöskään alustan suhteen. Meidän jälki oli erittäin pitkä heinä, välillä yli polvien. Sekään ei nimittäin suosinut virettä nostavalle koiralle vaan oli tavallaan välillä koiran mielestä liiankin helppo ja nokka nousi ajoittain ylemmäs. Jäljellä oli hajua paljon, verrattuna ryhmän viimeiseen joka ajoi 5cm mittaisella heinällä. En tiennyt että maasto saa vaihdella eri koirilla noin paljon samassa kisassa. Mutta hyvä koira ajaa missä vain ja siitä on lähdettänä, en vain ole tämän koiran kanssa koskaan pitkää heinää ajanut. Hallinnalla olisi saanut tarkemman tehtyä siitäkin.

Ensimmäinen suora kulki aivan metsän laidassa. Hyvin koira aloitti, tarkasti nenä maassa, hyvä nopeus mutta noin 100m kohdalla tuli selvä riistan haju ja koira nosti pään metsään päin. Siinä sen verran sitten sekosi myös ohjaaja että muutama metri tämän jlkeen koira teki ilmaisun mitä minä tyhmänä en hyväksynyt kun luulin että se pöljäilee vieläkin riistan perään :/ Kulmaan päästyämme työskentely sitten parani. Kulmat koira ajoi ihan hyvin, ei kyllä niin supertarkasti mihin pystyy, välillä vähän oikaisi kun oli liian helposti hajua ilmassa. Ratamestari oli tehnyt taas niin ovelan jäljen että luulin sata varmasti koiran lähteneen harhajäljelle kun jälki palasi takaisin lähes ensimmäisen suoran tuntumaan! Itse asiassa koira otti tästä varmasti ilmavainun ensimmäisellä suoralla mikä selitti alun haparointia ja pään nostamista. Oikeaan harhajälkeen ei sitten ollut kuitenkaan reagoinut ollenkaan eli hyvä niin. Esineitä löytyi vain 2 (kun yhden mokasin itse), esineilmaisu on ollut koiralle se vaikein tai lähinnä esinemotivaation ylläpitäminen.

Kuitenkin tasainen suoritus loppuun asti ja sillä irtosi tänään 78/100p FH1 ja sijoitus 2. Vain yksi koira meidän lisäksi saavutti koulutustunnuksen. Olin tyytyväinen, vaikkakin vähän jäi kismittämään se pitkä heinä, olisi tuo koira vähän tarkemmin työskennellyt lyhyellä heinällä mutta nytpä tiedän mihin paneutua ensi kesänä!!!

lauantai 6. lokakuuta 2012

Hakukoe raportti

En ole saanut tänne kirjoitettua vielä viimeisestä kisaviikonlopusta. Aika lailla veti mehut loppuun tuo 5 peräkkäistä viikonloppua...Mutta tässä vielä avattuna hienot koesuoritukset, ensin Hottiksen:

Hottis hakukokeessa 6.10.2012 Rovaniemi: HK1 256p Tottis 83p

Jännittävin ja hieman epävarmoinkin mielin lähdimme sateiseen aamuun Rovaniemelle. Odotin koiralta lähtökohtaisesti maastosta hyvää suoritusta mutta tottis mietitytti, miten saisin koiran pidettyä kasassa kaavion läpi. Arpaonni ei suosinut, olimme vihoviimeisiä. Tai sama kai se, kaatosateessa odottaminen vain meinasi välillä käydä raskaaksi ohjaajalle...koska se meidän vuoro tulee! Miten viritän koiran suoritukseen ettei se lässähdä odottaessa autossa jne. Kokemusta, kokemusta, sitä minä vielä tarvitsen paljon! Noh, ensimmäinen "kolmen lajin" koe tämä vasta olikin minulle!

Hakurata oli kohtalaisen vaativa. Tai vaativampi kuin koskaan treeneissä meillä. Olin pistottanut koiraa jo 7-8 kertaa ja rata alkoi häämöttää loppua. Hottis risteili hyvin, vähän siellä täällä, ei mitään hienoa laatikkomaista työskentelyä mutta vietti pysyi korkealla ja sitähän minä eniten haen :) Viimein Hottiksen häntä alkoi heilua ison kiven takana. Odotin haukkumista mutta se ei alkanut. Sitten tyttö kipusi ISON kiven päälle (2m korkea ja saman verran ainakin leveä), vähän aikaa kaivoi kiven päällä ja pam, ilmaisu alkoi viimein! Vaikea umpipiilo mikä oli jäänyt joillakin voittajaluokan koirillakin huomaamatta! Olin enemmän kuin tyytyväinen! Toinen maalimies löytyi vastakkaiselta puolelta, syvältä suopursujen seasta. Suoritus oli siinä! Tuomari vähensi pisteitä ilmaisun katkeamisesta kiven päällä (Hottis kävi välillä alhaalla ja kiipesi uudestaan haukkumaan), toisella maalimiehellä kiersi kerran piilon ja jatkoi haukkumista sitten. Työskentelystä vähän rokotettiin, alussa ei meinannut irrota tarpeeksi syvälle ja yhteen kohtaan jouduin pistottaa uudelleen. Mutta kokonaisuudessaan hyvin, eihän meillä mikään hurja määrä treenejä ole alla ollut, ei etenkään umpipiiloja, vaikeita maastoja tai vieraita maalimiehiä. Koira teki töitä niin hyvin siis kuin sille oli opetettu! Pisteitä 146/170p.

Sitten esineruutuun. Tätä olimme työstäneet paljon koko kesän, vähän vaikeaa tälle koiralle nimittäin, ehkä rotuominaisuus. Hössöttää ja juoksee enemmänkin kuin tekisi tarkkaa nenätyöskentelyä. Vähän yllättäenkin Hottis ei oikein meinannut millään irrota ruudun takaosaan, vasta toisessa reunassa löytyi hyvä hajuvana ja syvyyttä tuli. Noh, se riitti tänään, esine löytyi ruudun etuosasta aika viime sekunneilla luulisin. Tuomari sanoikin ettei koira oikein työskennellyt tosissaan ja vähensi meiltä pari pistettä tästä ja yhden esineen pureskelemisesta. Pisteitä esineruudusta 27/30p.

Sitten tottiskentälle. Olin onneksi ehtinyt tehdä viikolla tutustumisen tähän kenttään, tai lähinnä esteisiin. Tottis oli meillä epävarmin, sillä viimeisten parin, kolmen viikon aikana koiralle meinasi tulla ylitsepääsemätön este aiheesta seuraaminen + laukaukset. Hottis ei ole aiemmin reagoinut laukauksiin mutta ilmeisesti olin pitänyt tätä osuutta liian itsestäänselvyytenä ja aloitin laukaustreenit tälle koiralle liian myöhään. Hottis on tehnyt valtavan hyvää tottista aina BH-kokeesta lähtien, uskoisin että parhaimmillaan yli 90 pisteen tottista. Valitettavasti tämän varsin pehmeän koiran vietti näytti laskevan laukauksista, seuraaminen ei ollut kokeessa enää niin hottia kuin ennen mutta koira pystyi silti toimimaan ja kahlasimme kaavion läpi arvosanalla tyydyttävä. Jäävät liikkeet koira suoritti oikein, tosin vähän hitaasti siihen nähden mitä tämä koira normaalisti pystyy. Ehdin jo miettiä että saa nähdä miten meidän käy mutta noutokapulan nähdessään koira tsemppasi oikein kunnolla (onneksi tällä koiralla on hyvin voimakas saalisvietti)!!! Noudot koira teki täsmällisesti, A-esten takana olevat sekunnit tuntuivat ikuisuudelta mutta sieltä musta luppakorva ponnisti takaisin yli! A-este kun kasattiin kokonaiseksi liikkeeksi vasta viikkoa ennen kisaa, hups! Noudoista koira sai arvosanoja erittäin hyvä ja erinomainen. Erinomainen oli myös eteenmeno, hyvä vauhti ja maahanmeno! Paikkamakuu tälle koiralle varma. Yllätys oli suuri kun tuomarin loppupisteet olivat 83/100p! Lopun piristys toi meille siis koulutustunnuksen HK1! Tällä tasaisella suorituksella irtosi samalla alokasluokan voitto! Tosin, paljon jäi vielä parannettavaa ennen kuin koira (ja ohjaajakin) ovat valmiita kakkosluokkaan! Mutta tätä on mukava muistella koko pitkän talven! Hoo on ansainnut talviloman (vaikka tämä ikiliikkuja koira ei ymmärräkään mitä lomapäivät ovat), sillä meillä on ollut varsin pitkä ja tiivis treeniputki. Nyt on sitten junioreiden vuoro välillä!

Hottista parhaimmillaan - noudot