Pikainen kertomus erikoisjälkikokeesta, jossa siis Pessi saavutti ensimmäisenä valkoisenapaimenkoirana Suomessa koulutustunnuksen FH1!!! Virossa yksi koira ainakin on tämän tehnyt, Saksasta löytyykin sitten jo useampi harrastava erikoisjälkikoira. Onneksi edes jossakin ylläpidetään jopa jalostusta ajatellen tämän rodun erinomaista luontaista kykyä jäljestää. Ei kyllä häviä kantaisälleen sakemannille, ei ainakaan meillä!
Oli vähän hätäinen valmistautuminen, otin taas "väärän" arpanumeron ja meillä vuoro yksi, pelloille ajettuamme minulla oli 5 min aikaa valmistella koira :/ Onneksi koira on jotakin maailmaa jo nähnytkin niin pystyy keskittyä pikaisestikin töihin. Sen verran ehdin että kiepsautin haistelemassa ihmiset läpi (jotta ne eivät häiritse pellon laidalla) ja pikku kierroksen kävelytin jotta sain koiran vireen laskettua. Ei se nyt ihan priima ollut mutta ihan hyvässä mielentilassa koira jäljen ajoi kuitenkin, kun treeneissä suurena ongelmana on usein ollut vireen liiallinen nouseminen.
Arpa ei suosinut myöskään alustan suhteen. Meidän jälki oli erittäin pitkä heinä, välillä yli polvien. Sekään ei nimittäin suosinut virettä nostavalle koiralle vaan oli tavallaan välillä koiran mielestä liiankin helppo ja nokka nousi ajoittain ylemmäs. Jäljellä oli hajua paljon, verrattuna ryhmän viimeiseen joka ajoi 5cm mittaisella heinällä. En tiennyt että maasto saa vaihdella eri koirilla noin paljon samassa kisassa. Mutta hyvä koira ajaa missä vain ja siitä on lähdettänä, en vain ole tämän koiran kanssa koskaan pitkää heinää ajanut. Hallinnalla olisi saanut tarkemman tehtyä siitäkin.
Ensimmäinen suora kulki aivan metsän laidassa. Hyvin koira aloitti, tarkasti nenä maassa, hyvä nopeus mutta noin 100m kohdalla tuli selvä riistan haju ja koira nosti pään metsään päin. Siinä sen verran sitten sekosi myös ohjaaja että muutama metri tämän jlkeen koira teki ilmaisun mitä minä tyhmänä en hyväksynyt kun luulin että se pöljäilee vieläkin riistan perään :/ Kulmaan päästyämme työskentely sitten parani. Kulmat koira ajoi ihan hyvin, ei kyllä niin supertarkasti mihin pystyy, välillä vähän oikaisi kun oli liian helposti hajua ilmassa. Ratamestari oli tehnyt taas niin ovelan jäljen että luulin sata varmasti koiran lähteneen harhajäljelle kun jälki palasi takaisin lähes ensimmäisen suoran tuntumaan! Itse asiassa koira otti tästä varmasti ilmavainun ensimmäisellä suoralla mikä selitti alun haparointia ja pään nostamista. Oikeaan harhajälkeen ei sitten ollut kuitenkaan reagoinut ollenkaan eli hyvä niin. Esineitä löytyi vain 2 (kun yhden mokasin itse), esineilmaisu on ollut koiralle se vaikein tai lähinnä esinemotivaation ylläpitäminen.
Kuitenkin tasainen suoritus loppuun asti ja sillä irtosi tänään 78/100p FH1 ja sijoitus 2. Vain yksi koira meidän lisäksi saavutti koulutustunnuksen. Olin tyytyväinen, vaikkakin vähän jäi kismittämään se pitkä heinä, olisi tuo koira vähän tarkemmin työskennellyt lyhyellä heinällä mutta nytpä tiedän mihin paneutua ensi kesänä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti