9 viikkoa

Pessi kyllä puree kamalasti käsiä ja roikkuu minun tukassa! Ollaan yritetty vähän kaikenlaista kieltämistä mutta ei mikään oikein tunnu auttavan, ei poikaa pahemmin edes poskesta nipistäminen laannuta, taitaa olla aika kova luonne. Huomioimatta jättäminenkään ei tehoa, hmm, ehkä sitten vain toivotaan että menee ohi iän myötä.

Koska Pessin todettiin olevan melko dominoiva, olemme nyt alkaneet käyttää ovista kuljettaessa katsekontaktivaatimusta ja että pitää istua ennen kuin saa mennä ulos. Muutenkin yritetään kasvattaa lupavaatimusta kaikkeen toimintaan.

Viikko ei alkanut lupaavasti. Alkoi maanantaina kallistamaan päätä vasemmalle sekä kaatuilemaan, joten soitin eläinlääkärille jonne käynti iltapäivällä. Molemmissa korvissa oli korvatulehdus. Sai antibiootit ja korvatipat. Voi pientä poikaa. Heti pienenä lääkekuurille. Meille saapui onneksi iltapäivällä ihana vieras, siskoni Taru. Satukin pääsi siis taas välillä töihin kun oli lapsenvahti :P

Tiistaina saimme sitten ehkä vieläkin odotetumman vieraan kun Ansku rakas ihana meidän kulta tuli hakemaan meidän muuttokuormaa kohti Lappia!!! Pessi tunnisti Anskun heti, heittäytyi selälleen rapsutettavaksi ja tunnisti että tämä tyyppi kuuluu meidän laumaan! Ei ole kyllä ketään muuta ihmistä tervehtinyt noin! Olin niin onnellinen että Pessi oli leimautunut myös Anskuun niin hyvin vaikka Ansku joutuikin olla pari viikkoa pois laumamme luota. Menimmekin ulos pitämään hauskaa! Sitä meillä todellakin oli!

Pessi tapasi myös Marjon iiiiison Duke-koiran (leonberguros)sekä jonkun vastaantulevan lapinkoiran. Menisi mielummin ohi koirista mutta on nyt nähnyt vähän isompiakin koiria niin että oli minun selän takana suojassa.

Perjantaina järjestin läksiäisbileet. Päivän mittaan tuli useita vieraita, illalla bileet, joissa paikalla vanhoja tuttuja sekä muutama uusi naama. Ei enää aristellut juurikaan ketään vaan innostui leikkimään kaikkien kanssa! Jäi Ansku-siskon kanssa kotiin nukkumaan kun menimme baariin ja hyvin oli mennyt.

Lauantaina oli paljon hässäkkää kun edessä oli muuttopäivä! Menin ensin vielä aamulla Raholaan pentujen leikkipaikkaan, missä oli pienten koirien tapaaminen, lähinnä terrierejä ja villakoiria. Pessiä pelotti kovasti karvaturrit, meni nurkkaan piiloon häntä koipien välissä. Olin turvana mutta annoin pentujen myös tulla nuuhkimaan. Puolen tunnin kuluttua reipastui vähän ja olisi jo vähän innostunut leikkimäänkin yhden mäyräkoira pennun kanssa. Ihmisiä ei pelännyt, paikalla oli myös pieniä lapsia joten olin tosi ylpeä siitä. Oli hässäkkää ja meteliä, teki varmasti tosi hyvää Pessille, ainakin muut niin mainasivat että heidänkin koirat olivat olleet aluksi ujoja!

Iltapäivällä alkoi muuttohommat. Porukat tuli sekä Anskun isä. Ei pelännyt kyllä yhtään enää vanhempiakaan ihmisiä vaan touhusi mukana minkä ehti. Raskas päivä oli kaikille, talo tyhjeni ja Pessikin varmaan ihmetteli että mitä täällä tapahtuu kun ihmisiä tulee ja menee ja tavarat katoaa. Illalla pääsimme eläintarhan kanssa sitten viimein matkaan ja ajoimme kohti Kauhavaa. Innostui valtavasti Kauhavalla pihan hajuista ja olisi mielellään kiertänyt ulkona pidempäänkin mutta koska oli niin myöhä, menimme saunan ja iltavillin jälkeen kaikki onnellisina nukkumaan! Aika Tampereella on ohi hetkeksi aikaa!!!

Sunnuntaina oli edessä kamalan pitkä ajomatka kohti Lappia. Itselläni iski järkyttävä mahatauti, joten emme päässeet lähtemään niin ajoissa kuin olisi ollut toive. Pessi ulkoili pakkassäässä Anskun ja Tarun kanssa metsässä sillä aikaa kun minä podin sängynpohjalla mahakipua ja kuumetta. Iltapäivällä starttasimme kuitenkin matkaan, minä makasin takapenkillä pojan kanssa ja Ansku yritti jaksaa urheana ajaa. Matka sujui upeasti, Pessi pissasi kiltisti aina kun pysähdyimme jonnekin tien laitaan ja nukkui jaloissani tyytyväisenä. Oulussa onneksi oli pidempi paussi, Pessi sai leikkiä Anskun kavereiden kanssa itsensä uuvuksiin ja matka taas jatkui. Puolen yön jälkeen viimein perillä, minkä jälkeen nopea tutustuminen uuteen taloon ja menimme kaikki keittiöön nukkumaan. Tästä alkaakin sitten aivan uusi elämä meillä kaikilla. Tervetuloa uuteen kotiin Pessi-peikko!

8 viikkoa

Tällä viikolla yritimme alkaa opettamaan ulospissaamista sekä totutimme kynsien leikkaamiseen, harjaamiseen, suihkuun ja korvien tutkimiseen. Pessi oli taas paljon hoidossa, lähinnä veljeni luona Hervannassa ja Marin ja Markon luona, missä tutustui Jojo-kaniinkin. Jojo näytti kyllä pojalle kaapin paikan ja ajoi pois reviiriltään ;) Pessi jaksaa touhuta jo tosi paljon pidempään kuin viime viikolla vaikka nukkuukin vielä paljon kun on uusia asioita ja ne pistää väsyttämään. Iltaisin meillä on aivan tajuton iltavilli, tietenkin heti hiljaisuusajan jälkeen ;) Viskottiin kunnolla leluja pitkin eteistä ja hirmu juokseminen mutta antaa pojan kaahailla! Tuntuu että koko ajan saa olla keksimässä leikkejä pojalle! Pessin lempileuksi on tullut vessaharja ja kippo! Aivan ehdoton lelu!


Pojalle on tullut ulkonakin itsevarmuutta lisää, huitelee jo itse vähän pidemmälle joten kontaktinpitämisharjoituksia lisättävä ja tänne-kutsua vain paljon. Vieraita ihmisiä pelkää mielestäni aika paljon, Hervannassa pihassa tuli 2 eri poikaa vastaan. Pessi ensin perääntyi pari metriä mutta toimintakyky palautui nopeasti ja kun kävelijä kohdalla, sitä jo haisteltiin. Todella tärkeää kyllä nyt nähdä vain paljon ihmisiä ja huomata ettei ole mitään pelättävää. Kävimme myös Musti&Mirri kaupassa, jossa aika rauhallista, muutama ihminen ja yksi koira. Aluksi tärisi kun oli minun sylissä mutta rauhoittui nameilla. Otti nameja myös myyjältä. Pidin kuitenkin sylissä kauppaan mentäessä ettei liian pelottavaa, poispäin sitten mentiinkin itse kävellen. Aika hulinaa on tuossa meidän talon kohdalla, kova liikenne jatkuvasti ja ihmisiä. Niinpä tuli tarve päästä jonnekin omaan rauhaan. Teimme aamulenkin Hervantaan metsään missä ei varmasti ole ketään muita. Harmi vain kun pakkasta oli -15 astetta mutta käytiin noin 20min kävelemässä. Poika seurasi ja uskaltautui vähän haistelemaan metsän jälkiä. Kova on nenän käyttö!



Pessi tunnistaa jo meidän auton, juoksee innoissaan autolle ja kurkottelee jo autoon nousua varten valmiina. Ei vissiin ole kamala asia auto :) Kävin tankillakin jossa pari minuuttia istui autossa yksin, täysin rauhallinen! Yksinoloharjoitusta lisätty nyt niin että haen pyykit tai käyn Kkaupassa 15 min. On ollut täysin rauhallinen kun palaan. Loppuviikolla Pessi oli jo 2-4 tuntiakin yksin kun kävin töissä! Ei oo kyllä koskaan ollut itellä niin kiire kotiin kun on jotain tuollaista mikä odottaa! Onneksi on vapaat tyajat ja pystyy joustamaan nämä pari viikkoa ennen virkavapaata.

Loppuviikosta menimme ulos kun paistoi aurinko. Kokeilin ihan vain lähteä menemään kohti lampea. Poika oli niin uskomattoman rohkea että tepasteltiin sitten ihan lammelle asti. Siellä annoin pojan olla irti, seurasi vain minua. Yksi koira meni ohi, katsoi pitkään mutta otti sitten minuun kontaktia. Olen aivan ällikällä lyöty miten paljon tuo poika on rohkaistunut parin päivän aikana! Ei pelkää vieressä meneviä autojakaan yhtään. Ensimmäinen oikea lenkki pojan kanssa tuntui sydämessä niin suurelta asialta että melkein itken. Olen niin miljoonasti ylpeä tuosta jätkästä!
Aloin myös huvikseni opettamaan maahan-käskyä kun tuntuu että poika on koko ajan kyselemässä ja ottamassa kontaktia että keksi mulle joku homma :) Oppin tosi nopeasti, parissa päivässä kun käytin naksutinta apuna ja namia palkkana.

Kävimme myös pidemmän automatkan Turkuun. Puolessa välissä oli pissatauko. Tosi hyvin meni matka, poika nukkui vain. Menimme Johannan ja Jonatanin luo. Ei kyllä enää ujoillut lähes ollenkaan uusia ihmisiä, käveli vain katsomaan että missä se nami on mitä vierailta aina saa, jeah!!! Jonatanin kanssa pelasi fudista ja jäi hoitoon sinne illaksi. Vähän lepsunut nyt säännöt kun oli päässyt sohvalle kainaloon kattoon telkkaria ja Satu päästi aamulla sänkyynkin nukkumaan! O-ou! Turussa katselimme keskustan vilinää hetken ja tutustuimme muutamaan muuhunkin kaveriini sekä Ankka-kissaan.

7 viikkoa

Pessi vietti 3 ensimmäistä viikkoa kerrostalossa Tampereella. Tämä oli hyvä asia, sillä olimme suunnitelleet tehososiaalistamiskuurin pojalle ennen Lappiin muuttoa, pohjoisessa kun ei ole ihan helppoa toteuttaa vastaavaa. Tarkoitus oli tutustuttaa vieraisiin ihmisiin, pariin koiraan, kadun ja autojen hälinään sekä ennen kaikkea autolla matkustamiseen, tulisihan meillä olemaan edessä 800km matka Lapin kotiin pienen pojan kanssa.


Kun kotiin kotiin oli tutustuttu, menimme toisena aamuna ensimmäiselle ulkoilulle kerrostalon kotipihaan. Opettelimme oman nimen tunnistusta ja tänne-sanaa nameilla. Pessi oli ulkona tosi rohkea, seurasi meitä jaloissa joka paikkaan ja tykkäsi telmiä lumessa!
Tutustuimme myös rottaan sekä yhteen uuteen huoneeseen jonne mennessä pitää saada lupa. Pääsi huoneeseen noin joka toinen kerta ja joka toinen jäi Anskun tai minun kanssa oven taakse. Aloitimme heti pian jo yksinoloharjoitukset niin että jäi minuutiksi oven taakse. Lelut, pallo ja vetoleikit kiinnostivat kovasti. Puree paljon, puruluita kului heti. Pessi aloitti pian myös kovasti komentamaan kissoja. Kissat eivät kyllä lämmenneet ollenkaan, Millakin päätti jättää valkoisen turrikan omiin oloihin eikä enää yrittänyt kaveerata uuden tulokkaan kanssa. Aloin kieltämään ja miettimään mitä asialle pitäisi jatkossa tehdä.

Ensimmäisen viikon aikana meillä kävi muutama kaverini kylässä. Pessi oli selvästi varautunut vieraita kohtaan. Ei antanut koskea heti mutta namien jälkeen jo reipastui. Koska olin vielä töissä, jouduin jättämään Pessiä hoitoon pari kertaa viikossa. Onneksi ihanat ystäväni ja veljeni tulivat meille lapsenvahdiksi aina pyydettäessä ja Pessillekin tuli ystäviini vahva side jo silloin, varsinkin veljeni Pekka on aina todella rakas ja Pessi menee ulisten vastaan hoitosetää.

Pessi autoili heti toisesta päivästä lähtien. Ensin oli autossa takapenkillä valjaissa Anskun vieressä. Rauhoittui heti. Ajoimme Hervantaan veljeni Pekan luo jossa hissillä meno. Ei ongelmia, tepasteli vain perälle asti. Ansku lähti takaisin pohjoiseen parin päivän jäljeen, joten autolla ajo harjoittelu jatkui niin että Pessi oli yksi takapenkillä. Vähän levoton oli alkuun mutta rauhoittui aina kun annoin namia ja pidin omaa kättä taakse turvana. Tosi nopeasti Pessi oppi autoilun, niinpä matkustimmekin lähes joka päivä jonkun pikku lenkin eikä koskaan ollut mitään pahoinvointiakaan, pian Pessi laittoi jo nukkumaan autossa heti kun lähdettiin liikkeelle.

Loppuviikosta oli myös ensimmäinen koirakontakti: Heidi, Tero ja Osmo tulivat käymään. Vähän meni huonosti tuo kohtaaminen kun Osmo ehti rynnätä haistelemaan nukkuvaa Pessiä. Laitoin sitten Pessin taakseni ja suojelin sitä. Pikkuhiljaa nameilla uskalsi tulla lähemmäs Osmoakin, haistelemaan. Ei päästetty Osmoa kohti ihan suoraan kun Osmon leikki on jo rajumpaa, vaikka pojilla ei ole ikäeroa kuin pari kuukautta. Vähitellen Pessi innostui haastamaan Osmoa leikkiinkin, pideltiin kuitenkin vähän Osmoa varmuuden vuoksi.

Loppuviikon pidimme rauhallisena kun niin paljon tullut uutta. Harjoittelimme istu- ja tänne- käskyjä. Pessi oppi istumaan heti toisena päivänä ruokakupin avulla. Myös irti-käskyä aloitimme treenaamaan kun Pessi tuppasi olemaan liian innokas moppisiivoaja! Pessi alkoi loppuviikosta jo pissata uloskin muutaman kerran vaikka tuntuikin että sisälle pissaaminen oli jotenkin paljon mukavempaa ja turvallisempaa. Kävimme myös pimeässä kellarissa tutustumassa, ei pelännyt yhtään vaan tuli reippaasti perässäni.

Kotiintulo

Kotimatka meni ihan mukavasti. Ensin pelotti noin 15 minuuttia mutta rauhoittui nopeasti jalkoihin nukkumaan ja tuhisi siinä Tampereella asti, eipä sitten tarvinnutkaan pysähtyä. Tulimme kotiin klo 14, tutustuimme ensin osaan kämpästä ja kissoihin jo heti ovella. Kissat vähän pelottivat, samoin oma peilikuva mutta muuten stadin kundi tepasteli rohkeasti suoraan huoneesta toiseen. Sanoimme iloisesti nimen ja kun juoksi kohti, sanoimme ”tänne”. Pessi tunnistikin jo nimensä kun Hannele oli niin hienon nimen pojalle keksinyt :)

Kissat olivat heti kovin kiinnostuneita että mikä tuo mykky on, varsinkin Milla olisi tahtonut tehdä tuttavuutta. Mutta kun se vain nukkui ja nukkuin, mikä ihme se on!