Erilainen koira valjakko sprintissä

Olipa jännittävä kokemus, ensimmäinen valjakkoajon kilpailu takana, Levi Sprint! Osallistuin 4 koiran luokkaan, matka 2x8km. Kisasta teki erityisen mielenkiintoisen se, että päätin viime metreillä ottaa mukaan sakemannini Loren! Kolme muuta koiraa olivat lainassa Kokkosen Johannalta. Keulassa oli Johannan ykkösjohtaja Salla (Tullatuulen Ystävä). Uutena kokeiluna narttu Kefeus Narodnaja Fire sekä 2v uros Susitievan Eskimo. Alunperin oli tarkoitus ottaa Sallan kaveriksi johtoon Artun isä, Susitievan Kuurna, mutta rokotustodistukset olivat jääneet edellisen kisan jäljiltä Minnalle. Harmi mutta näillä mentiin tällä kertaa! En ollut harjoitellut etukäteen ollenkaan tällä tiimillä, mikä on tietenkin vähän pöljää. Toivoin parasta että vieras johtajakoira toimii minulla! Lisäksi Johannan koirilla on takana raskas 3kk safariputki lähes ilman lepopäiviä. En siis tiennyt mitä odottaa mutta lähdin oppimaan!

Kisatiimi

Olimme kovassa seurassa, mukana luokassa mm. siperianhuskyjen maailmanmetari Antti Mäkiaho sekä huippukilpailijoita alaskalaisilla lintukoiraristeytyksillä.

Ensimmäisenä päivänä jännitin niin paljon että mistään ei olisi tullut mitään ilman ystävääni Iinaa, joka avusti minua alusta loppuun, pissatti koirat jne. sillä aikaa kun minä pyörin ympyrää ja asensin rekeä paikoilleen. Kaikki oli uutta, miten juottaa koirat, miten lähtöalueelta lähdetään, missä vaiheessa laitamme koirat liinoihin...Koirat käyttäytyivät todella hienosti. Salla toimi keulassa ensimmäisenä päivänä virheettömästi. Myös muut koirat juoksivat hyvin, etenkin Lore joka oli kovassa seurassa vauhdi suhteen. Lore kävi lähdössä taas aivan kuumana ja kiskoikin huskyt liikkeelle melkoisella ponnistuksella :) Alaskalaivaljakot menivät puolen välin jälkeen vauhdilla ohi. Pystyimme pitämään kuitenkin kaksi muuta siperialaisvaljakkoa takana, sijoitus ensimmäisen päivän jälkeen 5/7. Aika oli 21.03min, keskinopeus 23km/h mikä on ihan ok suoritus kun ei olla kovin paljoa edes treenattu.

Eskimo ja Lore, yhdessä kisoissa

Toisena päivänä lähdimme parantamaan edellistä aikaa. Pahin jännitys oli jo poissa. Ennen lähtöä jännitti miten koirat lähtevät, olivat vähän liiankin rauhallisen oloisia. Harmikseni toinen päivä ei onnistunut niin hyvin kuin ensimmäinen. Salla kääntyi kaksi kertaa väärään suuntaan risteyksessä, Eskimoa olisi pitänyt juottaa enemmän sillä se haukkoi useasti lunta ja hidasti valjakkoa. Naja oli vähän "turistisafarilla, ei oikein syttynyt ja kun vielä Lore sippasi noin 3km ennen maalia tuntui ettei valjakko kulje minnekään. Lopputuloksena pari minuuttia heikompi aika kuin edellisenä päivänä eli 23min. Loppusijoitus kuitenkin 4/5 (pari valjakkoa keskeytti). Ja hei, sakemannini kulki joka tapauksessa paremmin kuin joidenkin siperialaiset! Olen ylpeä tuosta likasta! :)

Kilpailu oli kuulemma erittäin haastava sillä yleensä kisoissa ei ole näin paljoa häiriötekijöitä. Reittiä ei oltu suljettu eli sunnuntainakin vastaamme tuli varmasti 30 hiihtäjää, osalla oli koira mukana. Turistit eivät kyllä tajunneet ollenkaan että oli menossa kilpailu, eivät juuri väistäneet. Yksikin pappa parkkeerasi poikittain keskelle uraa ja alkoi kaivaa kameraa taskusta. Nuorilla koirilla vain päät pyöri että mitä täällä tapahtuu ;D Erinomaista kokemusta siis nuorisolle, tosin kuulin että ihan ilman onnettomuuksia ei oltu kisasta selvitty. Uskomatonta vähän tällainen järjstely. Noh, samapa tuo minulle, oli ainakin mekoinen kokemus ja Salla toimi erinomaisesti ohituksissa!