Uintia...Vai räpiköintiä?

Auringon saattelemana lähdimme kävelylenkille...joka venyi tapamme mukaisesti. Lähdimmekin asunnolta aivan toiseen suuntaan mihin tavallisesti Pessin kanssa lähdemme. Päästyämme jalkakäytävälle muistimme miksi emme yleensä sitä reittiä valitse! Viuh vauh pyöriä..! Ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä. Jokaisen pyöräilijän kohdalla Satu oli skarppina harjoittelemaan ohittamista. Ei vain voi tajuta, että miten Pessi ohittaa 10 pyöräilijää hienosti, mutta säntää 11. pyöräilijän perään.
Rullaluistelija oli uusi ja Todella kiinnostava näky Pessin mielestä. Onneksi Satu oli skarppina. Muuten olis luistelija saanu kyytiä.

Menimme kuten muutkin päivän paistattelijat kohti Alisenjärveä. Me jäimme kuitenkin omaan pieneen "uimarantaan" eikä tungeksittu sinne missä muutkin olivat. Satu innostui kahlaamaan ja Pessi perässä. Kovasti Satu yritti saada poikaa uimaan, mutta poika kääntyi rantaa kohti kun jalat loppuivat alta. No, Pessin ensimmäinen kelluntakokemus kuitenkin! Ah sitä lemua mikä noista kahdesta turrikasta tuli. Ei ollut mikään maailman puhtain "uimaranta". Täytyisi päästä uimarantaan, jossa voisi itsekin uida. Silloin Pessikin varmasti tulisi perässä. Eihän laumaa voi jättää!

Pienen niittylenkin jälkeen suuntasimme kotiin ja huomasimme että aikaa oli vierähtänyt kolme tuntia.