Vastoinkäymisiä

Blogi on ollut tauolla näköjään jo kolmatta kuukautta. Vuodenvaihteen molemmin puolin ei ole oikein tapahtunut mitään kommentoitavan arvoista. Koirien kanssa on ollut vähän raskas jakso, vastoinkäymisten putki josta ei tunnu tulevan loppua ollenkaan. Mutta uskottavahan se on että jossakin vaiheessa se suunta aina kääntyy väistämättä myös ylöspäin!

Vastoinkäymiset alkoivat joulukuussa, Nuuk pennulla todettiin jonkinlainen hengitystiesairaus. Pentu meinaa tukehtua pienessäkin rasituksessa ja sen hengitys on jatkuvasti rohisevaa. Tähän mennessä eläinlääkärit ovat löytäneet kohonneet eosinofiiliarvot (autoimmuunisairaus???), nyt tuo erittäin lupaava rekikoirapentu syö kortisonia eikä tiedetä onko se loppuelämän lääkitys. Puntarissa on tällä hetkellä valitettavasti myös pennun lopettaminen sillä jos käyttökoira ei jaksa edes normaalia kilometrin parin lenkkiä niin tulevaisuus ei ole koiralle hyväksi :/  Eräs kokenut kasvattaja epäilee pennulla myös mahdollista äänihuulten halvausta, ns Wheezer disease. Jos tästä on kyse niin meillä on erittäin huono tuuri sillä tätä sairautta ei tiedettävästi ole Suomessa ainakaan diagnosoitu puhdasrotuisella siperianhuskylla, vain parilla alaskalaismixillä. Olisi siis ennakkotapaus. Mahdollinen leikkaus voisi auttaa mutta silti ei voida sanoa tulisiko pennusta pitkän matkan vetokoiraa. Ja montakohan sataa sellainen leikkaus maksaisi...Huoh. Jos joskus saisi vähän ylimääräistä rahaa (mitä tässä taloudessa ei koskaan ole) niin käyttäisin penikan vielä kunnon eläinlääkärillä Oulussa.

Nuukista on kasvanut aivan upearakenteinen koira ja hyvin pitkälle sen tyylinen mitä haluaisin tulevaisuudessakin. Siitä tulee myös aivan selkeä johtajakoira, pentu on aivan "itseään täynnä", peinelee metsissä sata metriä muita edellä ihan yksin eikä välitä kenestäkään mitään. Tämä hyvin itsenäinen kakara on jo karannutkin lenkeillä maastoon monta kertaa, vain 3kk ikäisenä! Edessä on vielä paljon koulutusjaksoja, ehkä pentu joku päivä tulee huomaamaan että ei pärjääkään maailmassa yksin ;) Toistaiseksi tämä kohtalaisen kova, itsevarma ja tietyllä tapaa omituinen pentu koettelee vielä hermojani moneen kertaan... mutta siitäkin huolimatta tiedän että tästä pennusta tulee HEMMETIN HYVÄ! Pidän koirista joilla on luonnetta ja etenkin tietynlaista kovuutta! Kumpa vain olisin saanut tämän pennun terveenä niin käsissä olisi tulevaisuuteen suuri johtajakoiran alku mahdollisesti aina kilpajohtajaksi asti...huoh, käännetään vielä lisää veistä haavassa...

Siperianhusky Nuuk 3kk

Huskyjen kanssa on ollut myös muita ongelmia. Narttuni ottivat pahanlaisesti yhteen vuodenvaihteessa, sillä seurauksella että johtajakoirani on maannut 3 viikkoa olohuoneessa kauluri päässä, tosi pahat haavat molemmissa etujaloissa. Noh, johtajakoirani ei sitten osallistu kisoihin vaan tilalle oli otettava lainakoira. Se ongelma saatiin vielä paikattua mutta nytpä johtajaparini ovat niin suuressa vihassa toisiaan kohtaan että toinen narttu ampuu suoraa kiinni toiseen jos vain näkee sen jossakin. Nyt sitten tämä pikku paskapää on melkoisen kovalla koulutuksella ja eristettynä muusta laumasta. Jos oikein huono tuuri käy niin nämä nartut eivät koskaan enää pysty juoksemaan rinnakkain, jos edes peräkkäin. Tosin tein aika selväksi että seuraavasta tappelusta lähtee henki jos vielä meinaa minun silmien alla tapella. Siltikin, ykkösjohtajien menettäminen on vaikea ongelma sillä ei olisi oikein varaa luopua kummastakaan. Kilpatasoisia johtajia kun ei joka pentueesta saa :(

Puolentoista viikon päästä olisi SM-kisat edessä mutta koirani eivät ole parhaimmillaan, en ole pystynyt niitä juoksuttaa tarpeeksi sairaslomien takia. Ei oikein meinaa onnistua nyt tämä harrastus...Jos olisin rikas niin voisin pitää riittävän paljon koiria jotta olisi varaa tiputtaa joku sairaslomalainen pois. Mutta taitaa mennä vielä monta vuotta ennen kuin olen siinä tilanteessa että käsissä on oma tasainen kilpatiimi ja pari varakoiraa. Miksi vain ei voi saada kaikkea heti nyt :p

P.s Pieni valonpilkahdus tulevaan kuitenkin eilen kun jalostusnarttuni valkoinenpaimenkoira Oodi kuvattiin terveeksi lonkista ja kyynäristä!!! Itse asiassa tämän kirjoittaminenkin sai minut hymyilemään pitkästä aikaa!