lauantai 17. elokuuta 2013

Gringon muistolle

Kovasti pysäyttää välillä ajatus siitä että elämä näiden otusten kanssa voi joskus olla lyhyt. Tässä yksi esimerkki siitä miten aivan liian hyvä koira lähtee aivan liian aikaisin. Niin paljon tehty yhdessä ja sitten yhtäkkiä koira kuolee äkillisesti. Gringo oli varmasti yksi parhaimpia rodun edustajia koko maailmassa ainakin ajatellen rodun tulevaisuutta nimenomaan käyttöpuolella. IPO3 tulos arvosanalla erinomainen joka osa-alueesta on kova suoritus kaikille jotka tietävät miten paljon töitä sen eteen vaaditaan. Etenkin tällaisessa rodussa. Mä toivon että tytär Oodi näyttää joskus maailmalle mallia isänsä jalanjäljillä jotta muisto Gringosta ja tehdystä työstä säilyy täällä meille kaikille! Paljon on isä periyttänyt asioita tyttärelleen, niin ulkonäkönsä, avoimuutensa kuin uskomattoman työmotivaation, ja hyvä niin!



Oodin isä Gringo of White Finess (Itävalta)

Lisään alle muistoksi Gringon omistajan julkaiseman tekstin, jotta voin joskus palata siihen kun kysytään millaisia koiria Oodin suvusta löytyy. Tällainen oli siis Oodin isä Gringo, omistajansa Sonjan kuvailemana:

" Gringo was a dog with a greatly loveable character and found therefore many friends under the humans.
On one side he was an intransigently working dog, on the other side he went so weak and friendly in dealing with children, scared and disabled people.
He never he growled at anyone outside of the protection service work. On the camping ground he endured everything – stroking, pinching and sometimes rudely touches by children when I did not recognise immediately. Everything was a matter of course for him and his friendly kind toward the human’s never gone unquestioned.

We are missing him indescribable and it will surely need a long time until we can handle the sudden loss. I will retract some time from the dog sport, until I will be prepared to let a new dog into my heart.
We are looking forward to reports and photos about his descendant’s. It is wonderfull to look into these known amber coloured eyes."

Thanks for all the sympathy
Sonja and Werner

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti