Huskyja ja safareita

Svansteinissa valjastamassa koiria

Joulu oli ja meni lähes kokonaisuudessa huskysafareilla Kittilässä ja Ruotsin Svansteinissa. Kotona kävin lähinnä nukkumassa ja keräämässä eväskoriin täydennystä. Olenpahan ainakin saanut puuhata sydämeni kyllyydestä koirien kanssa. Minulla on ollut ilo saada oppia niin Kokkosen Johannalta kuin Kiisken Pauliinalta. Johannalla on noin 70 koiraa, Pauliinalla 100. Olen saanut ajaa jo kymmeniä kilometrejä valjakoita ja joka päivä odotan että saisin ajaa koirilla taas uudestaan ja uudestaan! Ja joka päivä odotan että minulla olisi jo se ikioma valjakko.

Safarityö on raskasta, välillä on juostava hikipäässä kun aikataulut ovat tiukkoja, koiria on vahdittava etteivät ne tappele tai pure liinoja poikki. Safareilla joutuu välillä juoksemaan turistien apuun tai potkuttelemaan ylämäkiin kun koirat ovat väsyneitä. Taukoja ei juuri ole, joskus ehtii syömään päivän aikana. Tässä työssä on opittava nopeasti uudet asiat, usein keskellä täydellistä kaaosta. Kokemuksista kyllä oppii ja uskonkin tämän joulusesongin jälkeen olevani huiman paljon valmiimpi valjakkomusheri! Kiitos Johanna ja Pauliina että olen saanut ottaa vastuuta ja oppia paljon lisää tästä maailmasta!

Tapaninpäivänä safareilla pyörähti tällaisiakin koiria. Ansku sai ajaa omalla valjakolla jossa oli pyörässä Lore ja Pessi, keulassa Artun isä Kuurna. Minä ajoin edellä 8 koiralla. Pakeneva emäntä oli niin tärkeä paimenille että ne vetivät kuin höyryjunat koko reitin! Ansku joutui kuulemma jatkuvasti jarruttamaan ;) Pessin työntekoon olin erityisen tyytyväinen! Loren lahjakkuuden tähän hommaan jo tiesinkin, Loresta tulee hieno lyhyen matkan rekikoira! Loren veli Häjy on kuulemma myös juossut safareilla! Eihän sakemannin kestävyys ole huskyn luokkaa mutta kyllä ne aikuisena juoksevat sen 10 km ihan helposti. Unna taas oli minun valjakossa ja meni hienosti kaksi kierrosta! Unna on jo vanha tekijä! Oli nyt jo toista kertaa mukana turistisafareilla!

Lore ja Unna Kittilässä

Giewont Adventuresin koiria