Näin on sanonut kerran jos toisenkin kouluttaja J.Keinänen. Tänään taas kerran tuli todettua että näinhän se on. Kävimme Jarin kanssa läpi Pessin jäljenajoa ja siihen liittyviä ongelmia. Lähinnä sitä että koiralla on liian kova kiire päästä jäljen päähän ja jos jäljellä ei ole ruokaa, koira alkaa sähläämään ja on viimeisissä harjoituksissa hukannut pariin kertaan koko jäljen kulmissa.
Tänään tuli taas paljon uutta ajateltavaa. Eniten siitä että jäljen ajon vire tehdään siitä vaiheesta kun koiran otetaan autosta/sisältä/tarhasta, ja samoin kun jälki päättyy. Koiran pitää päästä rauhalliseen mielentilaan. Eli koira tulee hallinnassa jäljen alkuun ja lähtee hallinnassa sieltä pois. Pentuaikojen harjoitukset vaihtuvat siihen että koira alkaa tehdä jälkeä ohjaajalleen ja juuri sillä tavalla kuin ohjaaja haluaa. En ole osannut aikaisemmin VAATIA tarkkaa jäljenajoa mutta olen halunnut sen oppia. Tänään opin taas jotakin, kiitos ihmisen, joka vain on koirien kanssa aivan älyttömän taitava! Tänään tehty kolme lyhyehköä peltojälkeä ja heti huomasin kehitystä tapahtuneen.
Jälki ottaa vielä sen verran aikaa että on hyvin todennäköistä että tänä vuonna emme ole vielä valmiita kisoihin. Yritän ehkä saada Pessin suoraan erikoisjäljelle ensi kesäksi (mikä olisi aika hienoa koska Suomessa ei vielä yksikään valkoinenpaimenkoira ole tätä tietääkseni tehnyt) ja teen metsäjälkeä sitten myöhemmin. Nyt kun PK-tottiksen kanssa ei ole kiirettä, tämä tarkoittaa että syksy on varattu tokokisoille. Niistä ensimmäinen AVO-luokan kisa reilun viikon päästä Rovaniemellä. On kiva mennä tokoilemaan! Pessi on nyt aika hyvässä tokovireessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti