Toko-kokeessa AVO-luokassa Rovaniemellä. Lyhyesti sanottuna surkea reissu. Haaveet ykköstuloksesta jäivät aivan liian kauas heti ensimmäisten kahden liikkeen jälkeen ja liikkeet vain huononivat mitä pidemmälle suoritus jatkui. Paikkamakuu oli ok, tosin heti alusta lähtien huomasin että koira ei ollut taaskaan "kuulolla". Seuraamiseen sain koiraa nostatettua ihan hienosti ja siitä tulikin hyvä. Tuomari Veijo Kinnunen kehuikin lopuksi että oli tosi näyttävän näköistä seuraamista! Mutta se ei paljoa lohduta kun useammasta liikkeestä napsahti sitten ihan nolliakin...Jos jotakin hyvää niin kaikissa kisoissa tuomarin ovat kehuneet meidän seuraamista. Mikä on tietenkin hyvä juttu! Olen saanut käännöksiä ja perusasentoja nopeammiksi. Seuraaminen on mielestäni melko valmista. Muuten sitten kaikki onkin yhtä sillisalaattia näköjään.
Se hyvä puoli on epäonnistumisissa että ne laittavat miettimään miten tästä eteenpäin jatketaan. Syitä kahteen peräkkäiseen heikkoon kisaan (toki toisesta tuli kakkostulos sentään) tuli mietittyä koko automatka ja koulusta jotakin oppineena luulen tietäväni ratkaisun ongelmiin. Kisan jälkeen kaivettiin ensin vaikut korvista ja tein pari vähän reippaampaa pakotetta kentän laidalla. Korjattiin mm. liikkeestä maahanmeno jota en vain voi käsittää ettei koira halunnut sitä kisapäivänä tehdä. Kotimatkalla ajoin toisen treenikentän kautta missä tein aika pitkän ja vaativan harjoituksen pakotteilla ja heti kun koiran pisti töihin niin aktiivisuus ainakin triplaantui. Siinä mielessä tykkään Pessistä että se on tarpeeksi kova sietämään pakotteita ja tuntuu vain paranevan kun niitä osaa oikein käyttää.
Toinen asia on häiriöiden sieto mutta sitä ei saa kuin tekemällä. Vietti on rajallinen, sitä ei saa nostettua kovinkaan paljoa enempää enää leikillä tai ruoalla. Olen kokeillut erilaisia vaihtoehtoja miten mennä kisapaikalle. Edellisenä päivänä on jätetty pois ruoka tai kentälle on menty suoraan autosta/viritellen/pitkän ajan kuluttua yms mutta ne ovat kikkailuja jotka eivät oikeastaan paneudu itse ongelmaan eli vietittömyyteen ja siihen että koira ei tee töitä MINULLE. Tämän päivän tokokisassa KAIKISTA huonoin asia oli se että joka liikkeen alusta ja vähän muualtakin (seuraamista lukuunottamatta) puuttui kontakti. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn ainakin luoksetulon stopissa, kaukokäskyissä ja hypyssä kun koira ei kuullut tai tarkemmin sanottuna ei halunnut kuulla ensimmäistä käskyä. Tulkitsin sen niin että joko koiraa ei motivoi kilpailut tai se tekee tuota väistääkseen painetta ja menee passiiviseksi. Koira ei saisi ikinä oppia menemään passiivisuuden puolelle, tällaisen oppimalla voi olla iso urakka edessä. Toki yksi tekijä on oma jännittäminen mikä pitää tietenkin aina muistaa. Siitä ei voi syyttää kuin itseään.
Aion nyt tehdä parin kuukauden putken tehokuuria jossa
1. ruokaa ei saa koskaan muuten kuin töitä tekemällä (tottis, jälki)
2. Pessi muuttaa pääasiassa erilleen toisista koirista niin että hauskaa on vain minun kanssa
3. kontakti ei ole mikään sinne päin vaan sitä on pidettävä
4. koiran ei anneta väistää passiivisuuteen vaan löysäilystä seuraa aktiivinen pakote jonka jälkeen koira palkitaan heti jos se korjaa oikeaan tekemiseen
5. toko ja jälkiharjoituksia melkein päivittäin jotta oppii tekemään myös pitkäkestoista treeniä ja paljon myös ilman palkkiota
En tiedä, olen alkanut miettiä että jos ja jos ja jos tämä ei tehoa ja en saa koirasta irti kisoissa samaa mitä teemalla "kyllä se kotona osaa", voi olla että Pessistä tulee kotikoira ja ykkös kisakoiraksi nousee jompi kumpi junioreista Lore/Hottis. Nuorukaisilla riittää ainakin viettiä, toki aika mitä olen Pessiä työstänyt on satoja ellei tuhansia tunteja eikä ole helppoa antaa kaikkea periksi, saati sitten alkaa tekemään sitä samaa urakkaa uuden koiran parissa. Saapi nähdä. Ehkä olen huomenna taas jo vähän positiivisempi Pessinkin suhteen taas...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti