Meillä on pentuja

HK1, BH, AD, REKÄ-YLE1 BORN TO WIN WHITE OODI

IPO2, BH IRON DE L'ESPRIT DU SUD

Pentueen kotisivut

2016

Tulossa UUSI BLOGI joka käsittelee harrastuskoiran rakentamista 1vrk ikäisestä kohti suuria tavoitteita ;) Kertomus siitä miten usko omaan rotuun säilyy, haluan näyttää esimerkkiä siitä että valkoisellapaimenkoirallakin pystyy harrastaa ja paljon.

 Lisäksi tulen blogissani kertomaan ongelmakoirakouluttamisesta, oman Koirakoulu SoulMate-yrityksen silmin.

Uudet kotisivut avattu

www.soulmatehuskies.com

BH suoritettu nuorimmallekin jäsenelle

Sain aikaiseksi käydä Oodin kanssa BH-kokeessa ja oli varmaan minun koirista kokonaisuudessaan paras BH-suoritus. Ehkä vaikuttaa kun koiralla jo vähän enemmän ikää, viettikestävyys olis ihan kiva jo ja vaikka en ollut treenannut koiraa juuri ollenkaan niin että palkkio ei ole näkyvillä niin näytti se silti osaavan samalla tavalla. Taisi pysyä kontaktikin melko lailla koko kaksi seuruukaaviota läpi mikä on hyvä suoritus kenelle vain :D Muutama pieni virhe, jotka johtuvat vähäisesti treenistä mm. kaksoiskäskytyksiä maasta sivulle ja jotain pientä. Oodi on koiristani erilainen siinä mielessä että se tuntui vain nostavan viettiä mitä kaummin palkkiota ei kuulu. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä tästä koirasta vielä saa leivottua kasaan!

Nyt on paikka lunastettu PK-kokeisiin, joista ensimmäinen on varmaankin erikoisjäljellä sillä sitä on päästy treenaamaan eniten. Valkoistenpaimenkoirien rotumestaruuskoe pidetään syyskuussa ja sinne ajattelin ilmoittaa molemmat talon valkoiset!

Rekikoirien käyttökokeessa

Valjakkokoirille käyttötuloksia, mukava päätös kaudelle!

Siperianhusky Susitievan Heluna "Unna" toimi hienosti kokeessa yksin johdossa, saaden pisteitä 54/60p ja tuloksen REKÄ JOH1

Valkoinenpaimenkoira Born To Win White Oodi REKÄ YLE1 55/60p

Kokeessa arvosteltiin:
Suuntien noudattamista risteyksissä ja avoimella kentällä eli ilman selkeää uraa
Täyskäännöksen tekemistä (kääntää koko valjakon ympäri)
Tien ylitykset
Häiröiden ohitukset, valjakoiden ohituksia
5min paikallaolon (3 valjakkoa pysähtyneenä rinnakkain)
Koiran luonteen arviointi (käsiteltävyys, sosiaalisuus)

Jälkikelit

Kauhava 2.4.2014

Uskomatonta miten aikaisin tänä keväänä treenit päästiin aloittamaan! Ajoimme suoraan pohjoisen safareilta takaisin Pohjanmaalle ja täällä pystyy jatkamaan suoraan kesälajien parissa :) Olispa aina näin ihanaa, ei ollenkaan sitä loskakelivaihetta! Ellei nyt joku kaamea takatalvi tähän vielä ilmesty...

Olen vielä vähän talviunessa itse, ei mitään suuria suunnitelmia vielä tehty tulevan kauden osalta. Treenivarusteetkin ovat jossakin hyvässä jemmassa, pitää alkaa kaivella varastoja. Piti muka lomailla pari viikkoa ilman koiria ja tehdä muita juttuja, no onnistuin kuitenkin 1,5 vrk olemaan treenaamatta mitään etelään palattuani :p Kisakoiria näyttäisi edelleen olevan 3 eli kiirettä tulee pitämään tänäkin kesänä! Pitäisi malttaa jättää joku pois treenistä mutta kaikki toimivat hyvin niin ei pysty valita!

Talvihoidossa ollut Pessi sai olla ensimmäinen treenattava tälle kesälle ja vetaisi perus peltojäljen, pari kulmaa, yksi esine. Aloitan joka koiralla treenit keväisin aina helpolla perustreenillä, eli laitan osaavallekin koiralle jäljelle melko paljon ruokaa ja päätän treenin yhteen onnistuneeseen ilmaisuun. Pessi toimi kuin vanha tekijä (johan tämä onkin vissiin 6. jälkikesä meille), viretilaongelmakin on näyttänyt poistuneen viime kesän tahkomisen seurauksena. Nyt koira jäljestää liina löysällä, tarvi paljon pitää kuin pikkurillillä liinasta kiinni. Kulmat jäljesti tarkasti, ilmaisu varma. Ei kait tässä tarvi kuin ihailla miten koira työskentelee kun se jo osaa niin paljon! Tuntuu niin helpolta :) Vaikka sitä se ei todellakaan ole aina tämän koiran kanssa aina ollut!

Pessin osalta ei varmaan kauheasti tarvi jälkeä enää viilata kevään aikana niin koira on valmis voittajaluokan FH-kokeeseen. Hyvä fiilis!

Pentusuunnitelmia

Suunnitteilla kesälle 1-2 siperianhuskypentuetta:

Susitievan Heluna "Unna" x Tullatuulen Jami
Yhdistelmä koiranetissä

Susitievan Heluna (3,5v)

Tullatuulen Jami (kuvassa 11 vuotias)

Unna on luotettava ja erittäin älykäs nuori safarijohtajani. Se on koko kennelin hyvähermoisin ja avoimin koira. Sillä on erittäin voimakas miellyttämishalu ja erinomainen kontakti ihmiseen, minkä ansiosta sitä on erittäin helppo kouluttaa. Unna on kova narttu, piirre jota itse arvostan erityisen paljon. Miinuksena lievä dominanssi ja tarve yrittää kohota laumassa. Unnalla on kokeista REKÄ-JOH1-tulos. Unnan silmät tarkistettu terveiksi. Näyttelyistä arvio EH.

Unnalla on yksi aikaisempi pentu, Nuuk joka on osoittautunut erittäin lupaavaksi rekikoiraksi sekä hyvin itsevarmaksi uroksen aluksi. Nuuk on perinyt äidiltään kovuutta sekä hyvää toimintakykyä. Sempä takia ajattelin käyttää Unnaa uudestaan jalostukseen.

SM-REK-6-09 Tullatuulen Ystävä x Tullatuulen Jami, astutettu 6/2014
Yhdistelmä koiranet

Tullatuulen Celma x Susitievan Jack Wolfskin, astutettu 6/2014

Tullatuulen Celma

Valjakollinen pentuja

Koiramääräni tuplaantui, vain yhdessä yössä! Tämän rodun harrastuksen hyvä puoli on onneksi se, että voi jättää kaikki pennut itselle! ;) Ensi vuodelle kasvaa siis paljon uusia työkoiria ja toivottavasti myös kisakoiria!

Tämä on itselleni erittäin tärkeä ja kauan odotettu pentue! Jollakin tavalla saavutin Neelan kanssa viimein sielunrauhan. Kaikki vaiva mitä tämän koiran koulutuksen eteen on tehty, on nyt edessäni 7 kertaisena! Neela on ollut opettavaisin koira mitä olen koskaan työstänyt. Se on koko safarikennelin kovimpia työntekijöitä, opasvaljakon johtaja ja huippu kisakoira. Nyt Neela on myös jalostuskoira. Kukapa olisi uskonut :)

Toivotaan että pennuista kasvaa isänsä ja äitinsä kaltaisia todellisia valjakon helmiä! Tämä on myös mielenkiintoinen matka itselleni ja haaste siihen kuinka pitkälle pentujen henkistä kehittymistä voi viedä sosiaalistamisen avulla.

Tullatuulen Neela x Tullatuulen Hank (4u ja 3n)
Saana, Sasu, Saku, Sälli, Sisu, Seela, Sohvi

Näyttely- ja terveystuloksia

Oma poika siperianhusky Nuuk Pellossa hienosti JUN ERI. Näyttelytulos on nyt siis plakkarissa. Nuukista on kasvanut upearakenteinen uros: hyvin kulmautunut, korkeajalkainen, pitkärunkoinen, erittäin lihaksikas, voimakas uros.

Pojan tehot näkyvät jo nyt valjakossani. Aivan uskomaton asenne ja nopeuttakin näyttää löytyvän. Tällä viikolla Nuuk juoksi töissä ensimmäisen kerran koko safarin keulana (1v 4kk ikäisenä) ja jo kokeiltiin mennä päiväsafaillakin mukana (30km). Nuukista on kasvamassa todella upea koira.

Nuuk valjakon keulassa (oikea)

Terveystuloksia sen verran että valkoinenpaimenkoira Oodi kävi silmätarkastuksessa, tuloksena RD (multifokaali). Mutta onneksi tämä ei estä koiran jalostuskäyttöä, meinasin jo hajota kun silmälääkäri alkoi selittää että "täällä on jotakin muutoksia"! Keväällä vielä luonnetestiin niin Oodi täyttää valkoisenpaimenkoiran PEVISA-ehdot.

Pentuja tulossa

Kisasuunnitelmat menivät tältä kaudelta uusiksi sillä Etelä-Suomessa ei tullut lunta ja kaikki valjakkokisat on peruttu helmikuulle asti. Niimpä päätin tehdä "toisenlaisia kisasuunnitelmia" ja suunnata katseen jo tulevaan.

Ultrassa paljastui että maaliskuun alkupuolella odotettavissa on kilpavaljakon vahvistuksia! Odotukset tästä yhdistelmästä ovat todella kovat, toivotaan että pentuja tulee koko valjakollinen ;)
           
Tullatuulen Neela x Tullatuulen Hank
Yhdistelmä koiranet

Pentueen isä Tullatuulen Hank

Neela on juossut syksyllä Susanna ja Erkki Burklandin valjakossa mm. sulanmaan SM-pronssia (REK1, nopein siperianhuskyvaljakko), pohjoismaiden mestaruuden SP4-luokassa sekä Italian MM-kisoissa 5. sijan DS2-luokassa (kickbike). Neela on paras narttuni ja juoksee minulla johtajana myös safaritöissä. Neela on erittäin nopea ja voimakkaasti työskentelevä rekikoira ja itselleni hyvin erityinen otus.

Tullatuulen Hank on kennel Susitievan parhaita uroksia ja juoksee Johanna Kokkosen kilpavaljakossa kaudella 2014. Hank on yksi ahkerimpia ja vahvimpia Susitievan työkoiria. Hank on rakenteeltaan ja ulkomuodoltaan minun silmään koko kennelin komein koira. Hank on rauhallinen, avoin, tasapainoinen ja vahva uros.

(Kaikki pennut jäävät itselleni)

Joulusafareilla

Niin se vain vierähti jälleen yksi joulu Lapissa koirasafarioppaana! Ei ole tämän työn voittanutta tullut vastaan edelleenkään! Kennel Susitievan huskyt ovat vieneet minut mukanaan, ja kun jälleen palasin lumiseen pohjoiseen, huomasin että osa minusta vain kuuluu sinne edelleenkin hyvin vahvasti!

Tässä työssä tuntuu monesti ettei edes ole töissä, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa ja osaa, kaikki tuntuu niin helpolta! Tai se on helppoa kun on lahjakas siinä mitä tekee. Ei se kaikille olisi ollenkaan helppoa :) Kelloa ei tullut katsottua kertaakaan päivien aikana vaikka työpäivät kestivät keskimäärin 10h. Meillä on hirmu hyvä tiimi! On tosi motivoivaa olla töissä paikassa jossa omaa työtä arvostetaan ja jossa työntekijöiden välillä on suuri luottamus. Minulla on ollut hyvä onni matkassa ja toivottavasti se onni jatkuu seuraaviinkin talviin! :)

Tammikuu 2014 on alkanut, minulla ja koko laumalla on hyvä fiilis! Kaikki omat koirani ovat juosseet mukana safareilla lähes päivittäin, myös paimenet :) Lauma on nyt erittäin tasapainoinen, kaikki stressi on poissa, sen huomaa heti kun itse voi hyvin. Kilpakennelissä lainassa ollut siperianhusky Neela on tullut takaisin kotiin ja lauman koko on nyt kasvanut takaisin 8:aan.

Koirille on kertynyt treenikilometrejä työt mukaan lukien tähän mennessä 400-500km, ne ovat kovassa kunnossa! Paimenetkin vetivät jouluna jo noin 25km päivämatkoja. Saksanpaimenkoira Lore oli välillä safarin ykkösjohtajana ja hoiti homman erittäin esimerkillisesti! Siinä on koira joka ylittää odotukset joka kerta! Sen asenne ja älykkyys ylittävät monen huskyn, olenkin sanonut että jos se olisi fyysisiltä ominaisuuksiltaan hyskyn veroinen niin siinä olisi huippu rekikoira! Toki iso koko ja kömpelömpi rakenne ovat hidastavia tekijöitä, nopeilla keväturilla vauhti ei ehkä enää riitä hyvän huskyn mukaan. Mutta perus safarityössä se painelee mukana kuin vanha tekijä! Myös valkoinenpaimnekoira Oodi on juossut mukana joulusafarit, siinä on muuten riski koira vetämään raskasta lapsirekeä!

Iltaisin koirat ovat pääseet sisälle ja olemme katselleet aivottomina telkkaria. Olemme nauttineet joka hetkestä täysillä! Tuhina vain käy kainalossa raskaan työpäivän jälkeen kun joku onnellinen on vuorostaan päässyt pitkästä aikaa sohvalle viereen ;)

Valjakkoajon MM-kisat Italiassa

Siperianhusky Tullatuulen Neela on juossut Erkki Burklandin valjakossa syksyllä vielä kaksi upeaa tulosta.

26.-27.10.2013  Ruotsissa Neela juoksi DR4-luokassa ykkössijalle ja samalla Pohjoismaiden mestariksi!
yhdessä SM-REK8-13 Tullatuulen Essin, SM-REK8-13 Taiga Quest Dolphinin ja SM-REK8-13 Tullatuulen Jeminan kanssa!

Narttutiimi oli tehnyt todella kovasti töitä. Tämä tulos kertookin miten kovatasoisia koiria Erkin tiimissä juoksee,  sillä ne päihittävät tiimejä joissa on lähtökohtaisesti voimakkaampia uroskoiria. 

10.11.2013 Italia, valjakkoajon MM-kisat. DS2 sij. 5/16
Syyskauden päätavoite. Huonoa tuuriakin oli matkassa sillä Erkki joutui jakamaan tiiminsä, 6 koiran luokassa ei ollut tarpeeksi osallistujia :( Niimpä Neela juoksi DS2-luokassa (kickbike) yhdessä SM-REK8-13 Tullatuulen Jeminan kanssa. Koirat olivat juosseet vain yhden kisan ja pari treeniä yhdessä (eikä Neela ole minun kanssa juossut tätä luokkaa koskaan aiemmin) eli varsin lyhyellä kokeilulla Erkki starttasi Iltalian erittäin kuraiselle ja märälle radalle! Lämpötilakin Italiassa oli 15-18 astetta eli hurjan lämmintä verrattuna Suomen keleihin!

Susannan kertoman mukaan koirat tekivät parhaansa mutta eivät pärjänneet vahvemmille urostiimeille. Sijoitus siis 5/16 mutta se on silti oikein hieno saavutus!

...

Kuulemani mukaan Neela on matkustanut aivan erinomaisen hyvin! Se on syönyt matkoilla ihan hyvin eikä ole stressannut. Susannan kertoman mukaan se ei ole pelännyt reissuissa mitään eikä ketään, ei edes laivan kannen kovia ääniä, liehuvia pressuja tai liukasta alustaa. Kisoissa Neela oli ollut ihan innoissaan, se oli nuollut kaikkien handlerien naamat :) Kisapaikalla oli paljon ihmisiä mutta Neela oli vetänyt maaliin asti päättäväisenä vaikka oli pitänyt mutkitella ihmismassan ohitse! Neela ei ole edes paljoa ollut johtajana mutta se oli hoitanut roolin erinomaisesti!

Olen todella tyytyväinen kaikesta tästä kokemuksesta mitä Neela on saanut! Se on kasvanut henkisesti niin paljon ettei sitä enää tuntisi samaksi koiraksi mitä se aikanaan oli kun hain sen isolta tarhalta. Mä tiesin että Neela pärjää "maailmalla", se rakastaa uusia seikkailuja ja on pohjimmiltaan kauhean utelias koira. Mutta silti kyyneleet valuvat silmistäni kun näen tämän koiran onnellisuuden. Kun se "hymyilee" ja hyppii riemusta!
Neelan tausta kun on varsin vaikea, se oli täysin apaattinen, tunteeton ja varautunut kun se minulle aikanaan tuli. Mutta nyt Neela on saanut toteuttaa itseään ja tehdä sitä missä se on luonnonlahjakkuus!

Olen todella onnellinen että Neela on päässyt "kaltaistensa seuraan" ja se on saanut juosta kovatasoisessa porukassa, kokeilla rajojaan ja näyttää mihin pystyy. Neela on koira joka menee aina täsysillä, en ole vieläkään tavannut kovin montaa näin motivoitunutta rekikoiraa! Neela on myös äärimmäisen nopea koira ja soveltuukin parhaiten sprinttikoiraksi. Itse arvostan kaikkea palautetta mitä olen tästä koirasta saanut sillä ulkopuolisen näkemys tuo aina lisää omaan mielipiteeseen. Vaikka tiesinhän minä että Neela on hyvä koira mutta on hienoa kuulla kun joku muukin sanoo samaa :)

Neela viettää joulun vielä Orimattilassa jonka jälkeen koira palaa takaisin kotiinsa. Susanna aikoo ajaa talven nelostiimillä joten hänellä on vähän liikaakin koiria treenissä tälä hetkellä. Pitää miettiä mitä sitten seuraavaksi tekisi, jos vaikka ilmoittautuisi itse muutamaan kisaan. Vaihtoehtona on myös Neelan jalostuskäyttö.

Tai sitten me vain makoilemme sohvalla lopputalven ;) Joka tapauksessa, on jo ikävä Neelaa ja on ihana saada se takaisin kotiin!

Loppusyksyn jälkiponnistus

Huhtikuun lopussa aloitettu jälkikausi vetelee viimeisiään, ei ehkä kelien puolesta mutta oma treenimotivaatio alkaa jo pikku hiljaa hiipua kohti talvihorrosta. Treenipäiväkirjan mukaan olen ajanut kauden aikana koirillani varmaan 150-200 jälkeä. Lore ja Oodi ovat ajaneet pelkästään peltojälkiä ja Pessi joitakin kymmeniä metsäjälkiä.

Kisamenestystäkin tuli vaikka määrällisesti jälkikokeita kertyi koirilleni vain 4 kpl.

• Saksanpaimenkoira Lore onnistui kauden tärkeimmässä kokeessa omalle tasolleen ja ajoi syyskuussa FH2 koulutustunnuksen 93p (erittäin hyvä)

• Pari viikkoa myöhemmin Lore kävi hakemassa tuomarin arvostelun IPO-jäljeltä (B ja C osa ovat vielä koulutuksellisesti kesken mutta osallistuimme jälkiosuuteen). Koiralle IPO-jälki oli helppo nakki verrattuna edelliseen (vain 300 askelta, 2 esinettä ja 20min vanha jälki) ja tuloksena saimmekin A95p (erittäin hyvä). Tuomari sanoi että tämän tyyppisellä koiralla on mahdollisuus ajaa 100 pistettä. Oli tosi antoisaa saada palautetta asiantuntijoilta sillä olen ajanut jälkiä koko kesän yksin enkä oikein tiedä oman koirani todellisesta tasosta. Nyt tiedän että olen ilmeisesti onnistunut koulutuksessa ihan hyvin :)

Sumuisessa Ikaalisissa IPO A1 95p

• Loren ollessa hyvällä koulutustasolla ajattelin yrittää saada sille vielä yhden ykköstuloksen jotta saisimme mahdollisesti osallistumisoikeuden ensi vuoden IPO-FH SM-kisoihin. Lokakuun lopun pitkän sadejakson päätteeksi ajelimme kokeilemaan onneamme Ouluun. Vähän mietitytti vesi etukäteen kun koko kesä on ollut niin kuiva ja aurinkoinen ja treenit sen mukaisia. Oulun FH-kokeesta odotin  paljon mutta tällä kertaa tuli epäonnistuminen. Lore ajoi toisella suoralla harhajäljelle ja koe keskeytettiin, 28p. Kokeessa ollut alusta oli koiralle erittäin vaikea (5cm, kuollut sänkiheinä ja todella paljon vettä, jopa lammikoita). Koira ei oikein tuntunut pääsevän jäljen imuun vaan joutui tarkentamaan koko ajan (olen opettanut sen etenemään joka askeleen niin nyt ei saanut rytmistä kiinni kun askeleet tuntuivat katoavan koko ajan). Koira ei ole aikaisemmin koskaan reagoinut harhajälkiin. Koira oli jäljestäessään epävarman oloinen, en ole ehtinyt vielä tällä kaudella treenaamaan sille näin vaikeita alustoja enkä ollenkaan vesilammikoiden ylitystä. Ne piti olla ensi kesän hommia sitten! Eli töitä on tiedossa jotta tämä koira ajaa ensi syksynä vaikealtakin alustalta ykköstuloksen ;) Olikin jo liian hyvä flow menossa! Nuori koira ei ollut ihan vielä valmis tähän koitokseen mutta ensi syksynä ollaan! Aikaa meillä kyllä on, Lore täytti vasta 3v eli on tässä lajissa vielä hyvinkin nuori!

       

Lokakuun alun aurinkoisia jälkitreenejä (ennen sitä ällöttävää sadeviikkoa)

Ensilumi

Vakio päivitys, jotta voi sitten taas joskus luntata täältä että milloin satoi ensilumi!
 Kauhava 17.10.

Koirilla on hienot uudet Boosterin heijastinliivit! Hyvä vinkki oli tämä ostos, tosi hyvä näkyvyys ja pysyy hyvin kiinni! Eikä menty konkurssiin näiden varusteiden takia ;)

Koirien kuntokin näyttää nousevan samalla kun ilmat viilenevät, pikku hiljaa tässä mennään. Kauden tavoitteet ovat vähän epäselvät kyllä mutta josko ne talven mittaan selviävät. Nyt kun Neela on lainassa, tiimi on vähän puutteellinen kisatiimiksi. Sakemanni Lore sitä kyllä hyvin täydentää. Jotain kisoja varmaan kuitenkin ja käyttökokeeseen olisi hyvä viedä ainaki nämä nuoret johtajat! Safarihommatkaan eivät ole vielä poissuljettu, ties vaikka me ollaan vielä oikeassa duunissakin tälläkin talvikaudella :) Vähän polttelisi kyllä...

Neelan kisamenestystä ja kuulumisia

3-vuotias siperianhuskyni Tullatuulen Neela on aloittanut syksyn treenit ja kisat vakuuttavasti Susanna ja Erkki Burklandin valjakossa!

Neela ja uudet kaverit

Neela muutti Orimattilaan heinäkuussa ja on sopeutunut uuteen laumaan erittäin hyvin! Ihmekös tuo sillä talossa asuu useita Neelan sukulaisia, liekö samanhenkistä porukkaa ;) Neela vierailee tulevan kauden tässä huippu kisatiimissä ja palaa sitten kevättalvella takaisin omaan kotiinsa. Olen äärimmäisen kiitollinen että tämä lahjakas koira saa mahdollisuuden kokeilla omia kykyjään tasokkaassa seurassa!

Neela on aloittanut syksyn ensimmäiset kärrykisat oikein hyvin! Koira tekee töitä täysillä, keskittyy, ei välitä häiriöistä, syö&juo kisareissuilla hyvin ja osaa rauhoittua ja levätä. Uskoin että koira pärjää mutta ainahan se vähän jännittää, etenkin kun Neelalla on hieman huonoja kokemuksia menneisyydestä ja se on hyvin kokemusköyhä koira. Koulutuksen ja sosiaalistamisen myötä Neelasta on kuitenkin kasvanut kelpo koira joka kyllä pärjää maailmalla...vaikka minulla välillä onkin Neelaa ikävä. Mutta vain välillä, sillä Neelalla on nyt paras mahdollinen koti mitä sille koiralle vain voi tarjota :)

22.9. Pekolassa Neela juoksi Erkin 5-koiran tiimissä hienosti ykkössijan (DR6-luokka)
28.9. Ohkolassa Neela juoksi elämänsä ensimmäisen 2 koiran luokan kisan (DS2, kickbike), sijoittuen 5/13. Kuulemma meni niin hyvin että tämä kaksikko saattaa juosta seuraavaksi Italiassa MM-kisoissa :)

Ohkola DS2-luokassa Erkki, Neela&Kiisa (kuva Susanna Burkland)

12.-13.10. Jämijärvi, Sulanmaan SM-kisat. Neela juoksi 8-koiran luokassa. Erkin tiimi onnistui todella hyvin! SM-pronssia alaskalaisten jälkeen, nopein siperianhuskyvaljakko! Lisäksi Neelalle ensimmäinen REK1-tulos :)

Erkki ja tiimi, sulanmaan SM-pronssia!

Neela jatkaa parin viikon päästä vielä pohjoismaiden mestaruuskisoihin ja syksyn päätteeksi Italian sulanmaan MM-kisoihin! Hurjia seikkailuja siis tiedossa! Ainakin vähän erilaisia seikkailuja kuin Poikkijärven karkureissuilla, nyt saa Neela juosta sydämensä kyllyydestä myös valjaissa ;)

Luonnetestausta

Suursnautseri Stator Hot Hot Hot "Hottis"
Luonnetesti 12.10.2013, tuomarit Jari Keinänen ja Reijo Hynynen

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taistelutahto +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +3 Vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3, Hyväntahtoinen, luoksepäästävä avoin
+++ Laukausvarma

Yht. 174p.


Olin tyytyväinen koiran tulokseen. Oikein hyvät pisteet sai ja oikeastaan varsin "riisenimäinen" koira Hottis on. Joskin ehkä pehmeämpi kuin rotu keskimäärin tulisi olla tai se mitä minä rodusta itse haluaisin. Mutta tällaisen koiran kanssa on helppo mennä minne vain (kun koira on täysin avoin, hermot ok ja toimintakykykään ei arjessa rajoita) ja sillä on harrastuskoiraksi oikein hyviä ominaisuuksia (kuten voimakas tasitelutahto, mikä leikkiessä varmasti olisi voinut olla arviona suurikin mutta kokonaisuus ratkaisee).

Hottis on ollut meillä laumajärjestyksen alaosastossa (9 koiraa) joten sen henkinen kehitys on vähän kärsinyt vahvemmista koirista. Olin positiivisesti yllättynyt että koira puolusti hyvin, koira on vahvistunut aikuistuttuaan paljon ja nyt siltä näköjään on alkanut löytyä puolustuspuoltakin, mikä ehdottomasti kuuluu tälle rodulle, mainitaanhan se rotumääritelmässäkin. Eli hyvä kun löytyy vähän luonnettakin!

AD

Oodi on suorittanut AD-kokeen hyväksytysti (20km pyörä + tottis)! Tämä laji oli helppo homma tällaiselle koiralle joka vois juosta vaikka maratonin eikä siltikään lopu virta!

Vaasan kestävyyskokeessa oli muuten 4 valkoistapaimenkoiraa! Härrekyyd, alkaa omaa rotua näkymään koekentillä! Viikko sitten pikkukylän jälkikokeessa oli 3 valkoista! Mahtavaa! Ja vähän aikaa sitten joku vielä sanoi että näistä ei ole mihinkään, täältä ne tulevat harrastuskoiriksi, uskokaa tai älkää. Ja jos ette usko niin minä väännän omani sinne joka tapauksessa, sanoivat muut mitä tahansa ;)

Melkein onnistunut koekäynti

Tänään korkattiin kokeet metsäjäljen puolella. Koirana 4,5-vuotias valkoinenpaimenkoira Pessi, jolla pari kesää treenattu pelkästään peltojälkeä ja nyt vasta siirryimme takaisin metsiin. Koiran kanssa olen saavuttanut syksyksi mukavan "harmonian" myös metsäjäljellä, se malttaa edetä rauhallisemmin kuin nuorena "koltiaisena", hyvällä tekniikalla, ajaa jälkeä oikeastaan lähes samalla tyylillä kuin FH-jäljellä, toki olen tarkkuutta vaatinut myös maastossa. Janatyöskentely on ollut yllättävän vaikea opettaa kun niin monta vuotta jälki on alkanut koiran nenän alta mutta sain senkin kuntoon, vähän tosin viime tingassa. Esineissä koira on ollut aina todella hyvä ja käyttää nenäänsä tehokkaasti. Se on aina tuntunut niin helpolta tälle koiralle. En ole esineitä juuri enää tänä kesänä treenannutkaan, välillä vain pitänyt intoa yllä.

Koepäivänä maasto onnistui oikein hyvin 194/200p. Janalta eteni määrätietoisesti suoraan, harmittavasti otti takajäljen. Sen jälkeen mentiin kuin juna koko jälki, 3 kulmaa täysin moitteettomasti. Kaikki esineet koira ilmaisi hyvin. Turhaan katselin jalkoihin mahdollisia jääneitä keppejä, olisi pitänyt luottaa koiraan :) Sen opin tästä koekäynnistä, lopetan turhan vahtimisen ja annan jatkossa koiran tehdä itse töitä! Aikaakin jäi reippaasti yli. Nyt siis tiedän jatkossa koesysteemit eikä tarvi enää hätäillä itse ;)

Esineruudussa koira oli hyvässä vireessä, lähetin keskeltä etsimään, koira kaarsi vasemmalle ja juoksi suoraan takakulmaan ja toi esineen. 30s meni etsintään. Helppo nakki!

Tottikseen mennessä koiralla oli hyvä fiilis, hyvä viretila. Paikkamakuussa koira valitettavasti nousi laukauksen aikana seisomaan, toljotti siinä kyllä paikallaan loppuun asti, mutta liike jäi puutteelliseksi. Seuraamisessa oli hetkittäin huonoja kohtia, jäävät teki hyvin, noudot hyvin (yksi vino palautus, tasamaanouto vähän hidas), eteenemenokin onnistui. Tuomari oli tiukka ja ilmeisesti paikkamakuun epäonnistumisen takia tiputti pisteemme niin että vaadittava tulos jäi saamatta :( Harmitti kovasti, sillä koira teki muut liikkeet ihan ok, noh pystyy se parempaankin mutta kuitenkin "valkoiseksipaimenkoiraksi" ihan ok. Pienestä se sitten jäi kiinni tulos, harmitti tietenkin sen takia hirveäsi kun maastot onnistuivat loistavasti!

Joskus toivoisi että tulisi se päivä kun tämäkin koira onnistuisi eikä pistemäärä jäisi aina just sen "riman" väärälle puolelle. Epäonnen kesä. Sellainen "mikään ei onnistu"-fiilis. Pitäisi taas treenata lisää, etenkin niitä laukauksia näköjään. Ei se ollutkaan tälle koiralle helppoa vaikka olen aina ajatellut koiran olevan laukausvarma. Aina tulee jotakin uutta vaikeutta kun yhdestä pääsee. Pessi on vaikea koira kisakumppanina, kesti pitkään saada se sietämään häiriöitä ja sen jälkeen oppia kouluttamaan sille riitävän korkea viettikestävyys. Nyt se onnistui jo melkein kuten toivoin, mutta edelleen vain melkein...

Olisipa kaikki asiat Pessille yhtä helppoa kuin jäljestäminen ja nenänkäyttö yleensä niin ei kai meillä koskaan ongelmia olisikaan! Yritän kaivaa tästä sen positiivisen puolen. Jonakin päivänä kun vuosia kuluu eteenpäin, tulen vielä moneen kertaan kaipaamaan tätä jälkikoiraa. Kaikessa vaikeudessaankin se on erittäin hyvä nenänkäyttäjä. Voi olla että minulla on vielä monta taitavempaa tottiskoiraa mutta maastossa tämä koira saattaa olla pitkään se kaikista mieluisin.

Vetokauden avaus

Syksy 2013 ensimmäinen vetotreeni

Lämpötila tipahti vihdoin alas (+3), yöllä oli auton ikkunatkin jäätyneet. Ihanaa! Viimeistään tällä viikolla alkavat treenit varmasti usealla kilpailijalla ja työkenneleissä ympäri Suomen, näyttäisi ilmat viilenevän myös etelässä. Innokkaimmat ja tavoitteellisimmat kisaajat ovat toki aloittaneet jo ajat sitten. Yksi oma koiranikin on jo ensimmäiset kilpailut ajanut viikonloppuna! Noh, minulla ei ole tälle kaudelle vieläkään kovin suuria tavoitteita eli ehdimme hissuksiinkin kyllä aloitella. Olemme kyllä treenailleet paljonkin, olen ajanut elokuun alusta lähtien pyörällä näiden kanssa 10-15km lenkkejä ravivauhdilla, niin että koirat juoksevat vapaina pyörän vierellä. Omat koirani juoksevat myös maastossa vapaana päivittäin, niiden kunto on kyllä hyvä ja uskon että sen ansiosta voin melko nopeaan tahtiin nostaa treenien pituutta.

Olen löytänyt uuden kotini läheltä tähän lajiin todella hyvin soveltuvat hiekkatiet. Useita eri reittivaihtoehtoja ja moni tie menee ympyrän joten ei tarvitse tehdä U-käännöksiä. Koirille kivaa vaihtelua. Harmi vain että tämän harrastuksen osalta joudun odottamaan sitä todellista kisastarttia vielä varmaan parin kauden verran, sillä koiramääräni on vieläkin vajaa ja koirat hyvin nuoria. Lisäksi olen lainannun nopeimman huskyni huippu kilpavaljakkoon täksi kaudeksi. Pientä lohtua tulevaan talveen tuo toki kaksi paimenkoiraa jotka sinnikkäinä vetävät huskyjen mukana ja korvaavat ainakin vielä yhden kauden niitä puuttuvia palasia tiimistä :)

Nuuk (11kk) ensimmäistä kertaa valjaissa

Kefeus Ikpik (1v) ensimmäinen syksyn startti

Tänään oli upea aurinkoinen ja kuuran täyttämä syysaamu! Ainutlaatuinen aamu kahdelle vuotiaalle huskylleni, Ikpik ja Nuuk strarttasivat vetouransa tänään! Molemmat lähtivät vetämään hyvin. Ikpik on vielä kovin hento ja kevyt ja vaatii vielä paljon lihastreeniä. Se ei ole ollut lauman mukana kesäkaudella, joten on vähän jäljessä muista kunnon osalta. Nuuk sen sijaan on iso ja riski uros, jolla raameja ainakin vetämiseen löytyy! Nyt näyttäisi lupaavalta myös pääkopan osalta! Ihan mahtava fiilis katsoa kun nuoret koirat oivaltavat työnteon ja lähtevät vetämään kuin olisivat sitä aina tehneet! On se verissä tuo vetäminen tällä rodulla (ja geeneillä).

Tarkoituksena on ajella koiria syksyn mittaan auton edessä sillä minulla ei ole mönkijää. Eikä paljoa vielä muutakaan omaisuutta. Haluaisin tietenkin kaikki tänne heti nyt, mutta pitäisi voittaa lotossa että saisi hankittua kaiken mitä haluaisin, huoh! Mutta niin ne ovat muutkin joutuneet aikanaan aloittamaan, pikku hiljaa hankintoja kohti parempaa. Yritän muistaa sen ja malttaa odottaa...Ainakin minulla näyttäisi olevan nyt useampi hyvä koira ja se on ehkä kuitenkin se kaikista tärkein hankinta :) Syksyn mittaan aion juoksuttaa noita edelleen välillä myös pyörän vierellä sekä tehdä lihastreeniä renkaan vedon avulla. Viikonloppuna kokeilimme jo vähän tätä lajia ja kaikki vetivät rengasta hyvin, pieni ja siro Ikpik oli vähän tiukilla vielä raskaan painon kanssa mutta oppi sekin että sisulla se rengas lähtee liikkeelle! Toki kaikista pienimmältä ei voi vaatia samaa voimaa kuin isoilta pojilta :)

Ikpik harjoittelee vetämisen saloja

FH2 takataskussa

No nyt uskaltaa jo todeta että kesän jälkiharjoitukset ovat sujuneet hyvin! On arvioi muualtakin kuin omasta päästä (kun yksin olen jälkiä polkenut koko kauden).

Saksanpaimenkoira Lorelle tänään Vaasasta FH2 ykköstuloksella 93p/100!!!

Sellainen tuntuma on ollut kesän mittaan että teknisesti koira on hyvällä tasolla, paljon paremmalla kuin vielä vuosi sitten ykkösluokan kokeessa. Arvelin että koira kykenee ajamaan 90 pisteen jälkiä jos se ajaa omalla tasollaan. Odotin kokeesta hyvää tulosta ja sen me sitten saimmekin! Tasapainoinen suoritus, hyvä viretila. Paalulta lähtö oikein varma. Koira jäljesti löysällä liinalla. Kulmat ajoi melkein kaikki suoraan oikein, yhdessä pyörähti. Kaari erinomainen. Ilmaisi kaikki esineet.

Pieniä pistemenetyksiä tuli muutama ja ne koin olevan harjoituksen puutetta.

1) Koira ei ole ajanut koko kesänä yhtäkään vieraan ihmisen jälkeä -> oli ekalla suoralla normaalia epävarmempi ja katseli pari kertaa minuakin että onko kaikki ok, pyärähti kerran ja oli joku riistaharhakin ehkä mihin meinasi singota tai joku mystinen kohta mitä mietti aika pitkään ennen kuin jatkoi suoraan. Ekalta suoralta taisi tulla isoimmat pistemenetykset.

2) Koiran esineilmaisu ei ollut niin sähäkkää ja varmaa kuin omilla tutuilla esineillä, joskin kaikki esineet koira kyllä kokeessa ilmaisi. Ehkä se yllättävin itselle, että koiran vahvin osio, ilmaisu oli tänään liian hidasta minun makuun ja tuomari taisi siitä pikkuisen rokottaakin. Jatkossa korjaamme tilanteen niin josko sieltä rapisisi sitten vielä pari pistettä lisää! Ilmaisu kun on muuten tällä koiralla erittäin varma, tänä kesänä koira on löytänyt kaikki esineet niin harjoituksista kuin kokeesta!

3) Polviin asti oleva heinä aiheutti ajoittain koiralle ns. rytmityksen katkeamista ja totesinkin että pitäisi vissiin treenata tällaistakin alustaa. Nyt on ollut kahdessa kokeessa tosi pitkä heinä ja itse en henk koht siitä pidä. Koira ei aja ihan niin intensiivisesti kuin lyhyellä heinällä, minun koirat ainakaan, alkavat heti yrittää mennä "siitä mistä aita on matalin" jos on vahvempi hajuvana. Joku sanoisi varmasti että hallinnan puutetta, täytyy sitä vissiin sitten tehdä seuraavaksi.

Sunnuntai-illan ratoksi tilasin pitsan ja lösähdin sohvalle, pitkästä aikaa vapaailta! Koira olisi ansainnut kyllä oman pitsan ja sohvan, niin sinnikkäästi se on jaksanut minun kanssa treenata! Vähän jo väsy painaa loppukaudesta ohjaajalla mutta vielä on muutama viikko poljettava jälkiä, nyt kun rauta on kuumaa (ja maa ilman lunta)! Ja kun kerta näitä koiria on pitänyt haalia näin monta...seuraavalla koiralla koepaikka olisi jo varattuna myös.

Pikku levon jälkeen omat ajatukset kääntyvät kuitenkin varmasti jo tulevaan sillä nyt kun tämä koe meni näinkin hyvin, minua kiinnostaisi ajaa vielä pari voittajaluokan koetta. Jos koira ajaa samalla tasolla jatkossakin niin uskaltaisin mahdollisesti laittaa tavoitteet tulevalla kaudella jopa lajin SM-kisoihin! Uskon omaan koiraani ja nyt myös omaan taitoonikin ;) Aikaahan meillä ainakin on, koira on näissä karkeloissa vielä hyvinkin nuori ja kokematon. Katsotaan mitä vielä teemmekään. Ainakin sen tiedän että olen ilmoittanut Loren tälle syksylle vielä IPO1-jäljelle. Se on sitten vähän erilainen laji se taas, tosin hallinta ja tekniikka pitäisi sinnekin meillä riittää! Mielenkiinnolla odotan pistearvostelua siitä lajista verrattuna tähän.

Loppukesän treenipeltoja, on nimittäin lääniä täällä peltojen valtakunnassa!

Positiivisia asioita

Hyvä viikko takana! Olen saanut monta pientä asiaa kohdilleen ja sitä kautta elämä tuntuu taas vähän paremmalta kuin aiemmin!

1) Olen löytänyt uuden treeniryhmän, jee! Olen saanut erittäin mukavan vastaanoton porukkaan ja tuntuu että josko sitä pääsisi taas eteenpäin kun on osaavia ihmisiä ympärillä! Koirat pääsevät jatkamaan suojeluharrastusta ja se on erittäin tervetullutta! Plus että käytössä on oikein hyvä kenttä, piilot ja esteet ja pieni punainen tupa :) Tottiksetkin on alkaneet mennä kertaheitolla ison harppauksen eteenpäin kun on hyvä kenttä ja saa pitkästä aikaa harjoitella kunnon häiriöitäkin! Ja ohjattuja treenejä on 3 x viikossa, luksusta  sanon minä!

2) Oodi on päässyt hakutreeneihin pitkästä aikaa! Järkeä ei koiralla vielä ole paljoa, eikä hienoja teknisiä kuvioita mutta vauhtia ja viettiä sitäkin enemmän :) On mukava että pääsimme lähialueen porukkaan syksyksi. Kerta viikossa ollaan nyt käyty hakuporukassa. Tehotreenit teen sitten yllytyshullun ystäväni Vesterisen luona etelässä, aina kun sinne jollakin kyydillä vain pääsee! Mun omat yksityistreenit, ne parhaat treenit ;)

3) Onni on asua lähellä MUSH:n tehdasta! Mikä voisi olla parempaa kuin pakastin täynnä suosikkituotteitani! Vihdoin ja viimein lihat joissa hinta ja laatu kohtaavat! Ei nimittäin millään viitsi maksaa lemmikkikauppojen kolminkertaisia hintoja kun on tottunut saamaan samat tuotteet isoissa erissä paljon edullisemmin. No nyt löytyi. Oli kyllä jo aikakin, koirien kulutus treenien myötä alkaa olla sitä luokka että kevyt kesäruoka ei enää vetele ollenkaan. Suosittelen, aktiivisille koirille MUSH pork-beef ja MUSH fat booster! Vielä kun saisi tietyn nappulan samaan hintaan mitä pohjoisen aikana!

4) Uuden kotini läheisyydessä on useita pitkiä ja haaraisia autottomia hiekkateitä! Olemme koirien kanssa polkeneet niitä ristiin rastiin ja odotan innolla miten paljon niitä vielä ehdimmekään koluta syksyn ja talven mittaan! Mikäs sen parempaa kuin talvikausi jota taas odottaa, etenkin nyt kun valjakkoni on taas täysi kutonen sillä Ikpik palasi takaisin oman lauman luokse tällä viikolla!