Väsy painaa viikonlopun jälkeen mutta tuli ainakin nähtyä liuta oman rodun edustajia. En vieläkään oikein osaa sulattaa sitä miten paljon rodussa näkyy heikkohermoisia ja tuomaria väistäviä koiria. Harva ihminen edes osaa katsoa merkkejä joita koira tekee rauhoitellessaan itseään (esim. jatkuva maan nuuskiminen ja passiivisuuteen väistäminen, toisena ääripäänä hyperaktiivisuus, ulvominen ja pomppiminen). Niitä sitten selitellään jonakin aivan muuna kuten "se haistelee koko ajan nartun pissoja" tai "se haluaisi vetämään eikä malta olla paikoillaan". Huonohermoisia huskyja on valitettavasti paljon. Osa syy siihen on ehdottomasti sekin etteivät rodun omistajat jaksa käyttää koiriaan yhtään missään oman tarhan ulkopuolella ja sitten vain tuodaan suoraan koira tarhasta näyttelyyn. Minusta ärsyttävää, sillä silloin koiran kokemattomuus peittää osaksi sen mitä todellisesta luonteesta voisi päätellä. Mutta, eihän huskyjen tarvitse kuin osata vetää mahdollisimman hyvin?!? Kärjistettynä tämän rodun luonneominaisuuksia mietitään aivan liian vähän eikä niitä oikein testata missään. Onneksi on edes rodun erikoisnäyttely missä koirat tulevat erikoiseen ympäristöön ja voi edes vähän arvioida miten paljon mikäkin yksilö ottaa painetta uusista asioista. Valitettavaa vain on se etteivät edes kaikki kasvattajat osaa tulkita koirensa käyttäytymistä yhtään! Huoh, Louen koulun jälkeen maailma ei ole enää entisensä vaan katson koiria ihan eri silmillä, joskus ehkä raskastakin kun näkee aina niin paljon ongelmia ja varsinkin siellä remmin toisessa päässä ;)
Reissusta saldona kuitenkin muutama mielenkiintoinen urosbongaus mahdollista tulevaisuutta varten. Tutustuin muutamaan kasvattajaan joita en ole henkilökohtaisesti ennen tavannut. Todella hienoa nähdä heitä ja koiria.
Parhaimpana saldona kuitenki oman koiran upea käytös koko viikonlopun ajan! Eli koiran jonka kanssa aloitimme siitä että jos käden nostaa ylös niin ei tarvitse singota paniikissa remmin päähän. Koiran joka ei antanut kenenkään ihmisen koskea tai käsitellä. Koiran joka ei luottanut keneenkään ihmiseen...Nuori koira Neela jonka ostin maaliskuussa 2012 oli koko kaksi päivää aika lailla lunkisti ihmisten ja koirien seassa, niin ja koko ajan häntä pystyssä! Ei minkäänlaista läähätystä tai vouhkaamista, sunnuntaina se jo makoili rennosti selällään kehän laidalla. Kehässä koira ei väistänyt isoa miestuomaria ollenkaan, antoi katsoa hampaat jne. Neela sai arvosteluun sanat "avoin ja miellyttävä koira"! Härrekyyd että on matkaa tultu tähän päivään. Ja toki voin onnitella myös itseäni onnistuneesta koulutuksesta, erittäin palkitsevaa nähdä jotakin tällaista. Koiran entinen omistajakin katsoi näyttelykehään ja sanoi että Neela on aivan eri koira kuin ennen. Olen tyytyväinen ja olen edelleenkin joka päivä onnellinen että tein päätöksen ostaa tuon lahjakkaan koiran! Koska jo talvella näin koirasta viitteitä siitä onnellisesta ja tasapainoisesta koirasta mitä sen eleettömän ja aran kuoren alla oli. Neela oli kehässä luonteeltaan keskitason koira, näyttelyssä oli paljon paljon paljon arempia ja huonohermoisempia (jalostukseenkin käytettyjä) koiria, se oli hyvä nähdä sillä nyt arvostan koiraani taas enemmän ja voin suunntella sen kanssa tulevaisuutta entistä varmemmin.
Kotiin tuomisena muuten AVO EH, tuomarina ruotsalainen Sonny Ström.
(Suurimpana ongelmana ilmeisesti vielä kehittymätön rintakehä ja jotakin liikkeen tehokkuudessa mutta koira on vasta nuori, kokeillaan vielä parin vuoden päästä mitä siitä kasvaa )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti