Yllästunturilla retkeilemässä

Lämmintä on 20 astetta ja aivan tyyni aurinkoinen sää! Niinpä ajattelin että on päästävä käymään tunturivaelluksella vielä ennen kuin täältä muuttaa pois. Otin Pessin matkaan ja menimme Äkäslompolossa Varkaankurun pikkureitin, ehkä noin 4km. Välissä pysähdyimme tunniksi lepäämään ettei Pessi rasitu liikaa kun on vielä niin kovin nuori. Metsät olivat jo kuivuneet sielläkin kivasti, taustalla näkyi vielä luminen Ylläs ja jossakin kohtaa metsässäkin oli vielä lunta. Pessi kulki koko ajan lähelläni ja malttoi jopa levätä kun pysähdyimme.

Jotenkin tämän kaiken ihanuus huipentui siihen hetkeen kun makoilin selälläni metsän mättäällä ja Pessi tuli minun kainaloon makaamaan. Edessä näkyi luminen Ylläs-tunturi, aurinko paistoi ja oli aivan hiljaista. Olen saattanut joskus haaveilla tuollaisesta hetkestä. Siinä hetkessä minulla oli kaikki. Hienon hetken rikkoi kesän ensimmäinen hyttynen, jota Pessi pelkäsi kovasti, mikä hitto tuo inisevä otus on! Mutta nyt sai vielä kulkea ilman ötököitä, toista se on sitten muutaman viikon päästä! Minä niin rakastan Pessin rauhallisuutta, sitä että me vain makoilemme jossakin ”ei missään” ja fiilistelemme. Oli se sitten metsässä tai oman talon portailla aamuisin, on niin ihanaa kun ei ole minnekään kiire. Koira on vajaa 5kk ja on jo nyt niin rauhallinen tai pikemminkin tilannetajuinen :) Joku toinen pentu ei pystyisi pysähtyä hetkeksikään mutta Pessi on koko ajan silmä tarkkana että mitä Satu tekee niin sitä samaa minäkin tahdon tehdä.