Punainen auto, takapenkillä kaksi valkoista kaverusta (joo, niin varmaan sanoo kissamme Oliver) starttasi äitienpäivänä kohti Utsjokea. Matkaa reissullemme kertyi taas sellainen 800km, mutta sehän on pikkumatka jo Pessin mielestäkin. Kiva oli ajella pikkuteitä. Pysähdyimme matkalla Roosan luona, siellä Pessin piti kovasti paimentaa 2 ja 4v. lapsia. Utsjoella vastassa oli myös 3v. Elena.tyttö. Pessillä olikin paljon uutta pohdittavaa mutta Elenan kanssa ystävystyivät jo varsin hyvin vaikka välillä piti yrittää komentaa lasta haukkumalla. Miten se vain juoksee eikä asetu, niin! Mutta selvästi paremmin jo on lasten kanssa, pikkuhiljaa. Elenakin oli tosi nätisti koiran kanssa, ei tullut kohti liikaa eikä pelännyt vaikka Pessi haukkuikin.
Utsjoella oli kyllä jälleen kerran kuvaamisen arvoiset maisemat! Pessikin pysähtyi kivien ja kantojen päälle katselemaan pilviä ja vuoria. Eipä joka poika pääsekään tuollaisille apajille! Àilegas-tunturin päällä oli vielä vähän luntakin, siellä olikin kiva telmiä! Voi pojat! Emäntä kun oli napannut mukaan vielä keltaisen ankka-vinkulelunkin! Me vähän myös treenailimme paikalla oloa mikä oli varsin helppoa kun teki mieli vain istua ja fiilistellä! Tämä oli reissu, mistä kuvat kertovat tuhat kertaa enemmän kuin sanat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti