Pessin aamu meni odotellessa kun Ansku kävi hammaslääkärissä. Onneksi pojan ei tarvinnut odottaa kuin pari tuntia. Kotiin saavuttuani oli Pessi tottakai täynnä energiaa, joten kävin heti tekemässä jäljen tuohon kotipellolle. Vähän minua arvelutti, koska heinä oli pitkää. Mieleen kajahtivat kuitenkin Muonion leirillä olleen kouluttajan sanat siitä, että maasto ei ole se ratkaisevin tekijä.
Pessi tietää, että aina kun Ansku tai Satu poistuu pihalle hetkeksi, seuraa siitä jäljen ajaminen. Tästä seuraa armoton levottomuus. Tällä kertaa Pessi aivan uikutti ovella. Annoin kuitenkin jäljen vanhentua ja Pessin rauhoittua lähes tunnin.
Heinä oli kyllä todella pitkää ja märkää, mutta se ei näyttänyt haittaavan Pessiä ollenkaan. Pessi ajoi hienosti kaikki neljä kulmaakin ilman minkäänlaista haparointia. Lihapullan palasetkin löytyivät pääosin heinikosta. Täytyy selvästikin seuraavaksi reenata jäljen löytämistä, sillä siinä näytti olevan Pessilla hankaluuksia kaiken sen täpinän kanssa.
Iltasella kävimme myös Leastadius polulla
Mikä hymysuu! Kiva kun ootte treenannu! Toi pidempi heinikko on hyvä koska se on helpompi kuin kuiva metsä, siihen jää tarkempi haju ja työskentelystä tulee varmenmpaa. Katotaan sitte ens viikolla lisää, voisit nyt treenata sitä lelujen piilottamista sisällä ja ulkona sanalla "hakee"
VastaaPoista