Iloja ja suruja

Niin mukavan vilkasta kuin kesän alku onkin ollut ison koiralauman keskellä, täytyy kirjoittaa jokunen rivi myös viime viikkojen huonoista uutisista. Koulun projektipentu Häjy joutui lopettamaan aktiivitreenit kolme viikkoa sitten. Päätökseen vaikutti koiran terveysongelmat (joista en näin netissä sen enempää tällä kertaa kerro kun kyseessä ei ole minun omistama koira). Häjyllä ikää siis vain 7kk ja erittäin lupaavasti alkanut ura kohti aktiiviharrastus/työkoiraa lopahti hirmuisen suureen pettymykseen.

Bar-Mixin Jesper "Häjy" 7kk

Häjy on ollut alusta asti ainakin minun silmissä aivan loistava työkoiranalku. Häjy on koko ajan ollut myös kouluttajamme suosikkipentu ja hän jos joku on työkoiria urallaan nähnyt. Yhdellä sanalla sanottuna kuvaisin Häjyä sanalla "sika"! Röyhkeä, ärsyttävän itsevarma ja melkoisen kova uros joka tunkee itsensä väkisin joka paikkaan kielloista huolimatta. Siis juuri sellainen joka etsisi "maalimiehen" vaikka minkälaisten esteiden takaa. Häjyn vahvuutena on erinomaiset hermot, jätkä et hätkähdä koskaan mistään. Häjy on myös aivan valtavan saalisviettinen koira, pienenä pentuna se saalisti kaikkea mikä liikkuu: lumihiutaleita, lehtiä, minun käsiä tai persustaa jos otin juoksuaskeleen :) Tosin, Häjy on valtavan tosikko, kaikki leikkiminen menee aina "tappeluksi", sallittuihin kohteisiin kohdistettuna taistelutahto on enemmän kuin kohdillaan! Myös alustavissa jälkitreeneissä Häjy oli todella aktiivinen ja jäljesti jokaikisen askeleen intensiivisesti. Häjy on pentu joka tekee töitä aina valtavalla aktiviteetilla ja ennen kaikkea täysillä! Tietenkin siihen vaikuttaa ne sadat tunnit joita olemme Saijan kanssa koiraan uhranneet. Tätä pentua on viety eteenpäin suurella motivaatiolla, iltamyöhään kestäneiden pienten harjoitusten avulla. Ehkä juuri siksi pettymys oli suurin, aika mitä koiran harjoituksiin käytettiin on paljon pois muusta ja muiden koirien harjoituksista...ja koska odotukset tästä pennusta olivat TODELLA suuret. Koko ajan ajattelin että Häjystä tulee virkakoira.


Noh, mitään ruusuista ei Häjyn koulutus ollut. Mutta niin kertakaikkisen opettavaista! Häjy ei nimittäin ole mikään helppo koira, ei todellakaan! Se on minun käteen ehkä liiankin kova koira ja jo pelkästään kontaktin saaminen koiraan on kestänyt useamman kuukauden harjoittelun. Häjy kun on sitä mieltä että ihmisiä ei tarvita vaan kaiken voi hoitaa itsekin. Siinä missä muut pennut taapersivat ensimmäiset kuukaudet kiltisti ihmistä seuraten, Häjyä joutui viedä eteenpäin pakotteilla jo aivan ensimmäisistä viikoista alkaen. Se ei koskaan usko ensimmäistä kieltosanaa vaan kokeilee joka päivä rajoja uudelleen. Opettavainen otus! Mutta niin vain sain suhteen luotua tähänkin koiraan ja puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä olemme saavuttaneet. Harmi vain että juuri kun homma alkoi toimia, yhteinen taival Häjyn kanssa päättyi. Häjy siirtyy huomenna kotikoiraksi tuttavalleni tähän lähelle. Jos kaikki menee hyvin, Häjy saa viettää loppuelämän rentoa elämää. Jännityksenä ehkä itse koen sen, miten työnarkomaanin pää kestää pelkkää "tavallisen" koiran elämää. Vietti voi tehdä tepposia jossakin vaiheessa. Mutta olen luvannut hakea poikaa aina välillä meille treenaamaan ja juoksemaan omien koirieni kanssa metsässä.

Ole Häjy kiltti poika uudessa kodissa, jookos!

Surusta oli noustava kuitenkin pian ja koulua jatkettava, vielä olisi vuoden verran jäljellä. Ratkaisuksi koirattomuuteen kokeilemme ainakin näin alustavasti jatkaa uuden pennun kanssa. Pennun minkä hain Tampereelta 2 viikkoa sitten, Häjyn sisko Lore! Kasvattaja Hanna Holmavaara teki meille hienon lahjoituksen kun saimme uuden pennun tilalle. Pennun jonka kasvattaja oli alunperin jättänyt itselleen jalostuskoiraksi. Lore on narttu ja muutenkin todella erilainen kuin veljensä. Sen hyviä puoli ovat vilkkaus ja huomattavasti parempi kontakti ihmiseen kuin veljellään. Hermot tuntuvat olevan koko tämän pentueen paras ominaisuus. Ei tyttö paljoa hätkähtele vaikka ei ole nähnyt ensimmäisten 7kk aikana yhtään mitään! Ensimmäinen tavoite onkin viedä Lorea joka paikaan ja totuttaa uusiin tilanteisiin. Tähän mennessä koiralla on ollut ihan hyvä toimintakyky, mitään suurta ongelmakohtaa ei ole ainakaan löytynyt. Ainot iso miinus on ehkä se että tätä koiraa ei voi ollenkaan palkata ruoalla, siitä syystä esimerkiksi jäljestäminen tulee olemaan todella haastavaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paljon on työtä tehtävänä jotta saamme muut pennut kiinni, tuskin Loresta koskaan tulee veljensä kaltaista mutta se on iloinen ja vietikäs koira jolla on varmasti omanlainen tulevaisuus: mahdollisesti minun omana harrastuskoirana koulun jälkeen, kuka tietää!?!

Bar-Mixin Jeronika "Lore" 7kk

Iloisia koiria match showssa

Pyörähdettiin junioreiden kanssa Pellon match showssa penturyhmässä. Tarkoituksena lähinnä sosiaalistaminen ja harjoittelu tulevia näyttelyitä varten. Mukana siperianhusky Unna ja sakemanni Lore, molemmilla ikää 7kk. Lore oli hakemassa kokemuksia joita tarvitaan nyt kiireen vilkkaa. Kasvattajalla olon aikana Lore ei ole nähnyt maailmaa juuri ollenkaan.

Koirat juoksivat ja seisoivat ihan heinosti, mitä sitä turhaa harjoittelemaan etukäteen :P Unna sijoittui paremmin, oli pentujen punaisten neljäs. Unna palkittiin lopuksi "mätsärin iloisin hännänheiluttaja"-palkinnolla. Se on kyllä niin totta, Unnan häntä heilui koko ajan ja pusujakin sateli kaikille :) Unna on meidän ihana pikku ilopilleri!!! Kyllä noiden hyvähermoisten koirien kanssa on muutenkin niin helppo liikkua missä vain, ne ei stressaa ikinä mistään! Syksyllä Unnana kanssa huskyerkkariin ainakin vaikka käyttökoira onkin. Mutta josko iloinen hännänheilutus toisi sielläkin hyvän arvostelun :) Ainakin Unna on tosi hyvässä lihaskunnossa vapaana juoksemisen seurauksena ja sillä on ihan hyvät liikkeet...ja siniset valloittavat silmät joilla voi hämätä tuomaria xD

Kesä ja retket, täältä tullaan!

Tänä kesänä valloitammekin tunturit rytinällä, sillä laumamme koiramäärä on kasvanut eksponentiaalisesti sitten viime kesän ;) Näyttäisi myös että minun fyysinen kunto on tehnyt saman! Elämä siis hymyilee, ja leveästi hymyileekin! Tulevana kesänä on tarkoituksena käydä ainakin vaeltamassa pidempi lenkki Kilpisjärvellä ja kesälomareissulla länsirannikolla sekä varmaan Tallinnassa josta lisää myöhemmin.

Kotikulman Aalistunturi tuli valloitettua sunnuntaina. Mukana omat vakiokoirat Pessi, Unna ja Hottis, vahvistuksena koulun sakemannisisarukset Häjy ja Lore. On huikeaa katsella kun kaikki koirat tulevat keskenään niin hyvin toimeen, toivotaan että jatkossakin vaikka samanikäisiä lähes kaikki ovatkin. Pessi on selkeä alfa ja tulee luultavasti aina olemaankin. Tässä muutama ryhmäkuva pilvisestä mutta raikkaasta ja vielä ötökättömästä(!!!) kesäilmasta:

Häjy & Hottis

Unna 6kk

Siperianhusky Unna (Susitievan Heluna) täytti puoli vuotta. Vielähän tuo tyttö on kovin pienikokoinen. Pienuudellaan ja sinisillä silmillä Unnasta on tullut aivan ylihemmoteltu vauva joka saa loputtomasti huomiota ;) Saa nähdä kostautuuko hemmottelu mutta pitäähän minulla olla joku "pehmolelukin" kun poikien kanssa saa vääntää jatkuvasti ja niille ei voi dominanssin takia vastaavaa tehdä. Huomiota Unnalle kyllä haluaa antaakin, en ole koskaan nähnyt näin kontaktihaluista huskyä. Unna tapittaa jatkuvasti silmiin ja haluaa miellyttää ihmisiä. Kumpa tämä piirre säilyisi aikuisenakin :)

Unna on minun mukana Loella tämän viikon, vähän sosiaalistumassa. Sinänsä uskomatonta että vaikka koira on asunut ensimmäiset 5kk isossa tarhassa, ei se pelkää oikein mitään. Nyt jo menee aika reippaasti kaikkien ihmisten luokse ja leikkii toisten koirien kanssa. Huomenna käymme myös Rovaniemen keskustassa katsomassa "informaatiovirtaa". Unna on rohkea, se menee kaikki alustat reippaasti. Ritiläportaatkin kiivettiin eilen, samat missä esim. Hottiksella on vaikeuksia. Hyvä mittari toimintakyvyn suhteen. Unna on myös hirmu vilkas ja nopea. Unnasta tulee ehkä se minun "elämäni husky", ainakin se tällä hetkellä vaikuttaa sellaiselta. Poikkeuksellisen sosiaalinen ja miellyttämishaluinen tyttö, mielenkiinnolla odotan mitä tästä pennusta tulee! Toivottavasti hyvä valjakkokoira, mahdollisesti myös johtaja, kuka tietää!

Unna ja Hottis ovat tällä hetkellä kuin paita ja peppu, yltyvät hurjiin leikkeihin. Päätimmekin pitää pennut nyt suurimmaksi osaksi erillään Pessistä jotta itsenäistyvät. Pessi on niin hallitseva johtaja laumassa että muut eivät saa tilaa aikuistua. Unna meni viikonloppuna ensimmäisen ruokajäljen, tuota voisi kokeilla sellaisena pienenä kesäpuuhasteluna uutta talvea odotellessa.

Unna sydän Hottis

ruokajälki

Luonnetesti

Pessi 2v 3kk kävi luonnetestissä Pellossa, tuomareina Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto. Halusin ehdottomasti Keinäsen testiin, koska hän todellakin kaivaa koiran ominaisuudet kunnolla esiin, kuormittaa taisteluleikissä, puolustuksessa ja seinässä koiraa kunnolla. Muutenkin arvostan Keinäsen koiranlukutaitoa aivan äärimmäisen paljon!

Tässä tulokset (video tulossa myöhemmin):

Toimintakyky +1 (kohtuullinen)

Terävyys +1 (pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)

Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)

Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)

Temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)

Kovuus +3 (kohtuullisen kova)

Luoksepäästävyys +2a (aavistuksen pidättyväinen)

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteensä 158p, hyväksytty

Testi video: http://www.youtube.com/watch?v=MVfMk1nn9BI

Arvosteluosa: http://www.youtube.com/watch?v=4lcTjDsBCV0

Pessi selviytyi testistä todella hyvin! Voin sanoa että olen ylpeä tästä valkoisestapaimenkoirasta! Kyseessä on rotu jossa on niin kovin paljon edelleen ongelmia luonnepuolella. Itse arvostan koirassani eniten sitä, että se pystyy puolustamaan laumaa ja itseään ja että sillä on kohtalaisen hyvä taistelutahto. Nämä ominaisuudet jäävät usein ainakin minun mielestä aivan puutteelliseksi valkoisellapaimenkoiralla. Pessillä on myös hyvä toimintakyky. Tuomarit sanoivatkin että miettivät pitkään laittaisivatko sen +2 mutta olisi voinut vähän itsenäisemmin vielä kuulemma puolustaa jotta tämä olisi irronnut. Hyvä toimintakyky näkyy kuitenkin arjessa siinä että Pessi on esimerkiksi täydellisen alustavarma ja se uskaltaa mennä outoihinkin paikkoihin missä on paljon romua, pimeää, ääniä tms. Olen viime viikkoina tehnyt Pessille aika monta omituista harjoitustilannetta niin kellareissa, ritiläportaissa, ullakoilla, navetoissa jne. ja aina se on mennyt reippaana joka paikkaan. Hyviä ominaisuuksia ei ole ennen ehkä osannut huomata kunnes tuli toisia koiria, joille nämä asiat ovat olleet paljon vaikeampia (esimerkiksi meidän suursnautseri Hottis). Ainoa miinus on koiran pieni pidättyväisyys, sen eteen on töitä tehty aivan älyttömän paljon. Nykyään tämä ei juuri enää häiritsevästi koirassa näy, arjessa ja kisoissa pärjää hyvin tämän ominaisuuden kanssa. Testin ainoa yllätys oli ehkä se että Pessi oli kovempi mitä ajattelin mutta nyt kun miettii niin on se kyllä oikeassa. Eniten mietitytti terävyys, tässä testissä se ei tullut ilmi, nuorena poikasena Pessi on pariin kertaan tempaissut vieraan ihmisen hihansuuhun kiinni mutta aikuisena tätä ei ole enää ollut.

Voisi siis sanoa että Pessi on hyvin pitkälle äitinsä poika, ja hyvä niin :) Aika samanlaisen arvion sai kuin Indy mamma, ainoa ero taisi olla että Pessi on ehkä jopa vieläkin kovapäisempi ;) Se kyllä näkyy, aika kovia kamppailuja on välillä saanut vääntää uroksen kanssa. Suurin aihe tähän on toki Pessin voimakas dominanssi, se yrittää aina haastaa muita koiria, pennuillekin pitää pullistella. Pessi yrittää myös vähän väliä osoittaa dominanssia minulle. Mutta minulle ei kyllä kovin pehmeä koira sopisikaan, haastavuus on vain hyvä asia tässäkin tapauksessa!