Tampereen valkkaripojat

Tutustuimme Tampereella kahteen valkkariurokseen, Sulo 2v ja Asla 6kk. Pyysin poikia kävelylle meidän kanssa. Itseäni kiinnosti kovasti varsinkin Asla joka on Joulumaan kasvatteja Rovaniemeltä. Asla olikin juuri niin avoin jätkä mitä odotinkin etukäteen. Mutta kova oli myös komentamaan Pessiä nuoresta iästä huolimatta. Aika iso ego on tälläkin pikku-ukolla joskin oli Pessilläkin tuossa iässä samat systeemit ;) Kauniita koiria olivat molemmat! Tosi hyvin sujui pojilla kemiat vaikkakin loppuvaiheessa kaksikko keksi alkaa haukkumaan Pessiä pois heidän laumastaan ja Aslalla varsinkin ei meinannun pinna pysyä. Ajattelimmekin että voisi ens kerrralla ottaa Pessin ja Aslan kahdestaan leikkimään niin Aslan ei tarvitse yrittää esittää Sulolle omia paimentamiskykyjään ;) Tässä pari kuvaa poikien metsäretkeltä:

Tampereella kun on vähän haastavempaa keksiä Pessille hasteita niin olemmekin muutaman kerran tehneet vähän toisenlaista "työtä" nimittäin kävelleet kaupungilla laukku olalla :) Pessi kävelee tosi nätisti laukun kanssa ja samalla tutustumme ihmisvilinään kun koira kävelee nätisti vierellä.

Esineruutu

Pitkästä aikaa kokeiltiin esineruutua, ei oikein koko loppukesänä olla otettu huonon noutamisen takia. Ei tuo noutaminen kovin paljoa ole edistynyt vieläkään mutta ajattelin että pitäisi tätä lajia silti viritellä. Menimme Pessin kanssa Tampereella lähimetsään, laitoin pojan istumaan ja lähdin itse tallomaan aluetta. Varmasti paljon muitakin hajuja toisista koirista jne. Ankkalelu metsään ja koira perään. Pessi ei aluksi tainnut oikein muistaa mitä tässä tapahtuu, löysi ankan nopeasti mutta lähti jäljestämään ja varmistamaan että olisiko siellä vielä jotain parempaakin piilotettuna. Sitten sain koiran tuomaan ankan minulle. Pudotti eteen mutta palkkasin koska ei olla tätä nyt menty. Toisella kerralla ankka vähän lähemmäs. Pessi meni ohi ja etsi isolta alueelta kauempaakin. Ei tullut luokse vaikka huhuilin vaan etsi taas niin kauan että löytyi. Noh, ainakin on hyvä työskentelymotivaatio, ei jätä kesken mutta en sitten tiedä siitä ohjattavuudesta ;) Tällä kertaa tuli heti vauhdikkaasti luokse hakemaan namit. Kolmas esine oli sukkamytty, se löytyi nopeasti ja kulkeutui samoin tein luokseni. Mielestäni ei yhtään hullumpi treeni, tosin Pessi oli aika haukotteleva näin aamusta eikä ihan paras viretila päällä.

Toinen treeni seuraavana päivänä:

Kylläpä sai kävellä monta kilometriä että pääsee sopivaan metsään, koko ajan joku lenkkeilijä vastassa tai muuten vaan huonoa maastoa. No viimein sitten jonkinlainen kohta löytyi, Pessille liivit päälle ja itse viemään ensin majavalelun piiloon noin 20m päähän. Se löytyi heti. Sitten vielä 4 muuta lelua, 1 niistä niin ettei Pessi nähnyt mihin kohtaan jätin. Tämäkin löytyi nopeasti. Todella reipasta menoa ja hyvin lähti tuomaan heti minulle asti. Jättää kyllä vieläkin lelun eteeni mutta ehkä yhdistän myöhemmin sitten noudon kanssa. Pessi oli muutenkin hirmu iloinen kun pääsi pitkästä aikaa kunnolla vapaana juoksentelemaan metsässä. Tässä pari kuvaa kun onnistui niin hyvin vaikka kiire olikin itsellä ohjata, palkata ja kuvata yhtä aikaa :P

Hallainvuoren lauma vieraanamme

Käkivaarassa raikui koirien haukku ja murina varmasti koko Sieppijärven kylään asti kun vieraaksemme saapuivat Hallainvuoren lauma, Hannele + koirat Indy ja Sissi. Pessi, äiti ja täti leikkivät aamusta iltaan hurjia takaa-ajoleikkejä rallaten taloa ympäri maa tömisten. Pessi tahtoi kovasti oppia leikkimään mamman ja Sissin kanssa mutta äiti oli pojalleen välillä kovana eikä Pessi päässyt aina helpolla mukaan narttujen leikkeihin. Mutta Pessi oli tyytyväinen että sai juosta leikin mukana ja ottaa mallia esikuviltaan, Pessi on vielä niin hölmö kakara ettei oikein ymmärrä mitä missäkin tilanteessa tapahtuu ja koska mitäkin saa tehdä ;) Mutta Pessi fanitti naisiaan taas aivan sata lasissa eikä mikään muu kuten Satu tai Ansku mahtuneet pojan pään sisälle koko viikonloppuna, vain yksi asia oli mielessä, ihana ÄITI!


Ensimmäisenä päivänä teimme kävelyretkenretken Käkivaarassa ihanassa aurongonpaisteessa ja kuuraisessa metsässä, luonnon värit olivat mahtavat. Kaikki taisivat unohtaa kaupungin pölyt samoin tein. Kävimme retken myös Kolarinsaaressa mökillä. Kotiin tullessa pellollamme seisoi 3 hirveä, se oli upea näky! Onneksi koirat eivät ehtineet saada vainua ja painua perään, sen verran kovia nenänkäyttäjiä nämä kaikki ovat!


Nenänkäytöstä päästiinkin jäljestämisaiheeseen, päätimme perjantaiaamuna vähän treenailla kotipellolla, opetin Hanneleelle miten päästä alkuun jäljen tekemisessä. Sissi oli luonnonlahjakkuus tässä lajissa ja olisi tahtonut mennä paljon pidemmänkin jäljen, tosi tarkasti eteni ja haisteli joka askeleen. Pessi näytti mallia miten vähä pidempi jälki hoidetaan, Pessillä homma sujui taas varsin hyvin. Illalla kävimme vielä porukalla tottistreeneissä Pellossa. Annika pitää siellä tokon alkeiskurssia. Minua jännitti kovasti miten Pessi suhtautuu toisiin koiriin, pelotti rähinä mitä viime kerroilla on ollut ilmassa. Mutta homma menikin sata kertaa hienommin kuin olin ajatellut, ei yhtäkään ääntä päästänyt vaikka kentällä oli noin 8 muuta koiraa. Pessi otti hyvin kontaktia ja kaikki onnistui aivan kuten kotonakin. Vähän seuruuta ja paikkamakuuta, eniten harjoittelimme juuri tuota kontaktia. Hannelekin näki kuinka taivata meidän pikku-ukko jo on ;)


Lauantaina aurinko jaksoi paistaa aina vaan ja lähdimmekin retkeilemään Ylläksen tuntureille. Kolmella valkoisella riitti taas virtaa, vähän liikaakin, ei oltu päästy kuin matkan alkuun kun Indy plumpsahti reppunsa kanssa järveen ja mitä muut perässä: ai me mennään uimaan ja hups vaan kaikki olivat märkiä! Itse en voinut muuta kuin nauraa, matka jatkui mukavissa tunnelmissa vaikka itse en kovin ylös pystynytkään kiipeämään tällä kertaa mutta kuulemma oli kivat maisemat olleet.


Sunnuntaina ajelimme jo liiankin tutuksi käyneen PIIITKÄN reitin Pohjanmaan kautta Tampereelle. Pessikin mahtui mukaan "tila-autoomme" pienen kikkailun jälkeen. Pessi pääsi sunnuntaina vielä näyttämään sukulaisilleen omia Pohjanmaan huudeja ja pitkiä peltoja ja sai hetken verran vielä kulkea pohojanmaalla "leveästi" ennen kaupungin ahtauttta. Hannele, Indy ja Sissi hyppäsivät junaan, Pessi vähän mökötti aluksi eroa mutta pojan on nyt hyvä vähän levätä juoksentelun jälkeen. Olipa ihana viikko, aika tosiaan taas kerran vain pysähtyi.

Ensilumi

Eipä ehtinyt edes vielä lunta toivoa niin johan illan päälle alkoi ripsiä hiutaleita juuri kun ajoimme viimeiset kilometrit Tampereelta Sieppijärvelle. Ihaninta ikinä olla taas kotona! Täällä on niin kaunista kun on vielä lehtiruskaa ja maa oli valkoinen!

Meille muutti tänään pikkuinen ragdoll pentu Pikkumyy. Myy tarvitsi uuden kodin. Meillähän kissakiintiö on jo ehdottoman täynnä mutta silti jotenkin se pikkuinen valkoinen kissa päätyi meille. Myy tutustui jo Oliveriin mutta Pessiä pelkäsi kovasti, heh, tosin Pessi pelkäsi enemmän Myytä joka ajoi Pessin saunaan asti piiloon kovalla sähinällä. Tais tyttö ottaa erävoiton jo heti ekana päivänä :)




















Pessi 9kk


















Tein aamulla Pessille jäljen, sitä olikin helppo seurata itsekin kun hieman lumiseen peltoon jäi kivasti omat jäljet. Harjoituksena pelkästään kulmia ja oikein keskittyneesti ja tarkasti jätkä veti tänään jäljen!

Huomenna sitten saamme vieraaksi Pessin kasvattajan Hanneleen ja Pessi saa taas fanittaa äitiään kokonaiset 4 päivää! Saapa nähdä millaisiin seikkailuihin kolme valkoista pääsevät viikonlopun aikana!

Johtajuuskysymyksiä ja uusia kuvioita

Nyt on taas kerran aika pysähtyä tarkentamaan omaa käyttäytymistä koiran kanssa. Pessi täytti juuri 9kk ja pojasta on tullut todella suojeleva nuori murkku jolla lisäksi on voimakas mörkökausi. Viikon aikana on säpsähdelty heinäpaaleille, tuulessa heiluvalle pressulle, vaatekasalle, puskan takaa ilmestyneelle pipopäiselle miehelle ja mitä milloinkin. Kotireviiriä Pessi puolustaa voimakkaasti ja ilmoittaa ulvoen vieraista tulijoista. Aloitimmekin toteuttaa mustavalkoisesti vieraiden tervehtimisrituaalia missä Pessin pitää odottaa istuen tai maaten paikoillaan kunnes olemme itse tervehtineet vieraat ensin. Samaan syssyyn meillä alkoi perushuomioimattomuus, tämä on nyt jo viikossa rauhoittanut paljon koiraa.

Kaiken lisäksi Peikko lähti viikonloppuna mukanani Tampereelle uuteen asuntoon. Nyt kun tulee uusi muutos muutenkin, on jotenkin helpompi uudistaa kaikki samaan syssyyn ja tehdä koiralle uudet tavat selväksi. Lenkeillä Pessi kulkee nätisti sivullani, ei se ole koskaan kyllä vetänytkään mutta olen silti tarkentanut vielä huomiota että missään kohdassa lähtiessä lenkille ei rynnitä yhtään ja jos koira kiihtyy ja stressaantuu jostakin, rauhoitan koiran välittömästi ja yritän muutenkin olla itse äärimmäisen rauhallinen ja itsevarma ohituksissa. Olen taas katsonut Cesar Milanin DVD:tä ja itseluottamus on huipussaan, näyttää niin helpolta että varmasti mekin pystytään samaan :P Todella ylpeä olen ollut tähän pariin päivään mitä olemme Tampereella kulkeneet. Pessi ei kiinnitä yhtään huomiota ihmisiin vaikka olemme nähneet monenlaista vilskettä, pyöriä, rullaluistelojoita, juoksijoita jotka menevät ohi takaakin vauhdilla. Pari lastakin meitä tuli tervehtimään ja Pessi alkuepäilyn jälkeen rauhoittui hienosti lasten viereen. Yritän edelleen välttää etteivät vieraat huomioi koiraa että se alkaisi luottaa siihen että me ohitamme kaiken mitä tulee vastaan.

Toisista koirista Pessi ottaa hirmuisesti painetta. Olimme lauantaina match showssa missä Pessi räyhäsi ihan hirveästi toisille koirille jos ne tulivat liian lähelle. Tuo oli kyllä tosi kova stressi koiralle joka on taas päässyt Lapissa mettittymään pahasti mutta olimme paikalla niin kauan kunnes koira oli rauhoittunut ja lopulta makoili maassa ja antoi toisten koirien mennä ohi. Tuli kyllä sellainen olo että onneksi meidän ei tarvitse väkisin tehdä tästä näyttelykoiraa. Ei sinänsä enää harmita ettei toinen kives laskeutunut. Positiivista päivässä oli se että jos Pessin pisti tekemään töitä, seuraamaan tai muuten tokoilemaan koirien ympäröimänä, olisi vierestä saanut varmaan mennä vaikka karhu eikä se olisi häirinnyt. Tämä oli itselle erittäin helpottavaa tulevaisuuden harrastuksia ajatellen. Koira pystyy tekemään töitä paineistettuna ja häiriön alaisuudessa. Päätinkin että huonoja kokemuksia päivästä ei mietitä vaan iloitaan näistä tärkeimmistä asioista! Teimme ulkona Suvin kanssa myös tokon luoksepäästävyyskokeen mikä meni todella upeasti eikä Pessi siinä paineistunut vieraasta ihmisestä joka tuli taputtamaan päätä. Match showssa ei sitten antanut taas kerran tuomarin katsoa hampaita, olisi kuulemma muuten saanut ehdottomasti punaisen nauhan, ravasti todella nätisti ja seisoi paikallaan (heti rauhassa kun sai tehdä jotain ns. työtä) mutta lopputulos sinisten neljäs isoissa pennuissa.

Luulen että Pessillä on erittäin kova suojeluvietti, täytyy varmaan kysyä tähän neuvoja ja miettiä miten koira voisi purkaa viettiä oikein, miten sen saa hallittua ja miten siitä voi palkata oikeassa kohdassa. En usko että koiran luonnetta voi muuttaa, tuskin suojeluvietti koskaan kokonaan pois jää, täytyy vain saada se hallintaan. Toisia koiria aloitamme nyt ohittamaan päivittäin niin että kierrämme ensin tarpeeksi kaukaa ettei Pessi paineistu liikaa ja sitten pikku hiljaa lähemmäksi jos siltä näyttää että koira alkaa luottamaan ohituksiin. Eiköhän me tämäkin saada kuntoon, kaiken muun Pessi jo ohittaa niin nätisti kun on vain jaksanut tehdä töitä.