Arttu

Niin siinä kävi että Pohjasenvaarassa asuva Jenni sai minut houkuteltua ostamaan isosta pentukatraasta (10 pentua) laumaamme uuden huskypojan. Tämä pentu oli porukan sosiaalisin, sen tärkein puuha oli kotonaan päästä jatkuvasti ihmisen syliin ja pussailemaan. Jenni kutsuikin tätä "pönkijäksi", auta armias jos joku muu sisaruksista oli sylissä ja hän ei! Pentu sai nimen Arttu, johdettu vähän virallisesta nimestä Kefeus Crow's Azurit. Tämän pennun ostamiseen vaikutti ennen kaikkea sen hyvä tausta. Jennillä on erittäin hyviä käyttösiperialaisia. Emä Crow vaikutti tasapainoiselta, hyvähermoiselta ja avoimelta kaikin puolin. Pentueen isä Kuurna taas on ystäväni Johannan paras kilpauros kennel Susitievassa. Kuurna on ollut valjakossa jossa Johanna on voittanut 6 koiralla suomenmestaruudenkin viime vuonna. Kuurnalla on useita jälkeläisiä kennel Susitievassa. Se on tasapainoinen ja avoin uros joka on yksi niistä koirista jonka kanssa usein leikin vieraillessani Johannan tarhalla. Pidän itse "huumorintajuisesta" koirasta. Kun vielä sain mahdollisuuden valita itselleni minkä pennun haluan niin en voinut jättää näin hyvää tilaisuutta käyttämättä. Hyviä käyttökoiria kun ei niin vain aina osteta koska usein kasvattaja haluaa pitää parhaat itsellään. Mutta nyt tuli hyvä tilaisuus kun pentuja syntyi niin iso määrä. Tämä poika tulee varmasti olemaan huippukoira valjakossa ja ehkäpä sen kanssa pääsee kilpailemaan jonakin päivänä, toivotaan parasta :)

Kefeus Crow's Azurit "Arttu" 8 viikkoa

Hain Artun meille heti 7 viikkoisena. Alusta asti se on ollut tosi rohkea ja hyvähermoinen jätkä. Ei ole pelännyt vielä mitään. Kissojen kanssa se on päässyt heti samalle aaltopituudelle, Unnasta puhumattakaan. Huskyt painivat keskenään päivittäin. Lenkeillä Arttu on tepsuttanut muiden perässä, joka päivä teemme parin kilometrin pituisiä seikkailuja kotimetsässä ja Artulla on kova kiire päästä isompien perään. Unna on pojan välillä vienyt vähän liiankin kauas omasta pihasta. Yöt Arttu on nukkunut alusta asti ulkona, ensin sakemanni Loren kainalossa ja sitten löytyi koppi minne sujahti Unnan perässä.

Unna ja Arttu, kavereita heti


Lorekin on kiva kiipeilyrata

Poika on ehtinyt olla meillä nyt reilun pari viikkoa. Tähän mennessä olen huomannut että se on selvästi itsenäisempi kuin Unna, enemmän tyypillinen husky siis. Poika on tosi rohkea, se irtautuu kauas ihmisestä metsässä. Ensimmäisellä viikolla se jo meni metsässä hukkaan kun lähti liian kauas. Sitten alkoi poikaa jännittää ja ulvonta vain kuului. Minäpä ajattelin että opetan pentua pysymään mukana ja pitämään itse huolta laumastaan. Kun tulimme Unnan kanssa takaisin lenkiltä, poika oli löytänyt lähimetsästä takaisin pihaan. Toinen omatoiminen "rohkeuskoe" oli 8 viikkoisena. Olimme isojen kanssa uimassa, isot hyppivät laiturin päästä veteen. Arttu siinä aikansa steppaili, katsoi että hei, Lore on tuolla keppi suussa ja plumps, se oli menoa laiturin päästä. Pari sekuntia vähän ehdin itsekin jännittää että pitääkö tässä sukeltaa itsekin laiturin päästä mutta sieltä se ukko sitten tuli pintaan ja ui takaisin. Eipä hypännyt sitten enää toista kertaa ;)

Muuten ollaan lähinnä käyty vähän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Oikeastaan tämä pentu on mennyt niin omalla painollaan jo että välillä ei edes muista että meillä on tuokin. Jotenkin kuluvan vuoden aikana Louella on nähnyt jo niin paljon koiria että niihin suhtautuminen menee jo hyvinkin pelkällä maalaisjärjellä. Ja totuus on se että hyväpäisen, itsevarman pennun kanssa kaikki on hyvin yksinkertaista. Kun on kasvattanut jotakin joka on ollut vähän toisenlaista niin tämä on maailman helpointa jo.

Sieppijärven onkikilpailuissa lasten läträttävänä


Vehnäterrieri Maggien kanssa temuamassa

Eli ensi keväänä minulla on jo oma pieni minivaljakko, jihuu! Olen niin koukussa ;) Nyt jo odotan aivan hurjan paljon että tulisi syksy ja pääsisi jo treenaamaan Unnaa valjakossa. Mielessä pyörii jo käyttökokeet ja kilpailut, noh, sinne asti on pitkä matka vielä. Siihen tarvitaan myös onnea. Jokaisesta huskysta ei sellaiseen ole vaikka olisi kuinka hyvät perintötekijätkin taustalla. Täytyy toivoa että nämä kaksi ensimmäistä ovat innokkaita työkoiria, aika näyttää sitten minkälaisilla koirilla sinne kisoihin asti lopulta päästään. Ensin täytyy oppia itse paljon paljon paljon vielä koska kuten kaikessa koiraharrastuksessa, ohjaajalla ja koulutuksella on valtavan suuri merkitys. Minä taas uskon että myös huskyn kohdalla koulutuksessa voisi olla suurempikin rooli mitä tämän päivän huskyohjaajat ajattelevat. Koska se on koira, siinä missä muutkin.

Kesätreenit 2011

Sain uutta intoa alkaa työstämään Pessiä PK-jälkikokeeseen. Kiitos tähän motivaatioon treenikaverini Minnalle joka sanoi että Pessin pitäisi jo mennä kokeeseen :) Toinen treenikaveri Raisa taas oli parina päivänä kiva tsemppaaja tottiskentällä. Ehkä tästä tosissaan nyt vain väännetään puuttuvat palaset kohdilleen ja sitten menoksi! Tottiksesta puuttuu vielä eteenmeno ja jäljeltä pitäisi saada varmuutta ilmaisuun. Esineruutu on luullakseni ok vaikka ei olla sitä tänä kesänä vielä harjoiteltu, edellisinä kylläkin jo paljon ja se on aina ollut Pessille helppoa.

Tällä viikolla on tullut paljon onnistumisia, kuten eilinen ilmaisutreeni jossa Peetu ilmaisi kaikki kepit pellolla. Tänään tottiksessa teimme hyppynoudon, Pessi tykkää hypyistä ja A-esteestä. Alkaa oikeastaan tulla vähän sellainen kutina että kyllä tästä ehkä tulee kisakesä!

Olen tehnyt kaikille koirille fysiikkatreenejä pyörällä ja vaaraa ylös juoksuttaen sekä uimassa melkein päivittäin. Kunnon kohoaminen alkaa näkyä varsinkin Pessillä jolla on raskaampi rakenne, ennen se ei jaksanut niin pitkiä lenkkejä kuin muut meidän laumasta.

Mahdollisia kokeita olisi, josko jonnekin yrittäisi saada paikkaa...Onhan se kisaaminen itselläkin ollut mielessä koko kesän, päätin että treenaan tosissani heinäkuun ja päätän sitten mitä teen.
PK-jälki1(vaihtoehtoja):
20.8. Haukipudas (ilm. 3.8.)
22.8. Kannus (ilm. 11.8.)
28.8. Rovaniemi (ilm. 12.8.)/Haapavesi (ilm. 1.8.)
30.8. Kemi (ilm. 17.8.)
9-11.9. Rovaniemi
13.9. Kemi (ilm. 31.8.)
18.9. Raahe (ilm. 1.9.)
Erikoisjälki1:
17.9. Kemi (ilm. 31.8.)

Millainen on täydellinen koira?

Tässä kun on muutaman koiran kehitystä jo vähän seuraillut niin ensimmäistä kertaa käsissä tuntuu olevan koira jonka ominaisuuksista ei puutu mitään. Tai niistä ominaisuuksista mitä minä haluan koiralle.

Tämä koira on 8kk ikäinen siperianhuskynarttumme Susitievan Heluna eli Unna. Unna oli heti "minun koira". Kun hain sen Johannalta ja ajoin pentu sylissä kotiin, tuli heti tunne että tästä koirasta tulee jotakin enemmän. Unna joka ensimmäiset päivät tapitti jatkuvasti kontaktissa minuun, en tiennyt miten sitä olisi palkinnut kun kontaktia tuli loputtomiin ja siinä vaiheessa namitkin olivat jo loppuneet ;) Mietin jo hetken että tuliko sittenkin ostettua palveluskoira, mutta huskylta se kyllä ainakin näytti :)

Unnalla on näiden kokemusten perusteella mielestäni koiralaumamme paras hermorakenne. Huomioon ottaen sen että laumassa on vieläpä keskimääräistä parempihermoiset koirat! Eli hermot ovat todellakin kohdallaan! Tarhakoirana alkutaipaleen eläneen pennun voi viedä aivan minne vain ja joka paikassa on vain kivaa! (häntä heiluu aina) Pari viikkoa sitten kävimme Rovaniemen keskustassa, missä Unna laittoi heti nukkumaan keskelle toria, 50m päähän lavasta jolla soitti bändi. Ihmiset kirjaimellisesti kävelivät koiran yli, eikä se Unnaa häirinnyt! Unnalla on myös erinomainen toimintakyky, se on testeissäni kiivennyt mm. kaikenlaiset ritiläportaat ullakoille asti, ja vauhdilla!

Unnan pravuuri on ehdottomasti loputon pussailu kaikille jotka osuvat vastaan. Jokainen uusi ihminen saa ensimmäisenä pusun! Saman saavat myös Louen kotieläinpihan eläimet, lampaat ja possut pitää pussata joka kerta kun ohi kävellään :D Unna on erittäin sosiaalinen siperianhusky! Muita ominaisuuksia ovat sopiva pehmeys, ei ollenkaan liian pehmeä mistä en tykkäisi ollenkaan. Minulle ei sovi pehmeä koira. Unna on myös erittäin vilkas, mikä tekee sen touhuamisen seuraamisesta hauskaa. Uskon että tällä yhdistelmällä pitäisi tulla jotakin sellaista mitä minun mielestä tarvitaan erinomaiselta käyttökoiralta: hermoja, toimintakykyä ja vilkkautta! Ensi talvi näyttää löytyykö Unnalta myös se tärkein käyttöominaisuus eli VIETTI. Saa nähdä täyttääkö Unna suuret unelmat myös valjakossa! Näin kesällä ainakin vetoa on löytynyt jo 10km pyörälenkeillä, saa nähdä!

Tällainen on minun koiralauman täydellinen koira.

Alla Unnan vanhemmat kesähelteisessä Susitievassa:

Isältä peritty siniset silmät, muuten paljon äitinsä näköinen ja äidiltä on peritty myös ne rautaiset hermot!

isä: Sumu Usvan Barokki emä: Tullatuulen Willa

Pellolta metsään

Mikä olisikaan parempaa aikaa treenata omia koiria kuin 4 viikon kesäloma koulusta! Näin ajattelin mutta väsyy se tämäkin joskus koiriin. Eli siis harjoittelun pidän minimissään jotta jaksaisin taas syksyllä painaa Loren kanssa koulussa pk-lajeja. Ei voi mitään, vaikka jälkikokeetkin mielessä kummittelevat jo, mutta saa nähdä saanko koiraa vielä tälle vuodelle kisakuntoon. Pitäisi tehdä jälkiä melkein joka päivä.

Eilen tein Pessille pitkästä aikaa erilaisen jäljen eli paluun metsään. Koko viime kesä meni treenatessa pelkästään peltojälkeä, samoin tämä alkukesä. Olen saanut jäljestämistä tarkemmaksi, varsinkin kulmatyöskentely on nyt jo melkoisen hyvää. Vauhti on tippunut pois, toki ainahan se voisi olla parempi mutta minkäs teet kun on opettanut koiran vähän liian "villiksi" jäljelle lähtemiseen pentuna.

Tänään jälki ehkä 200m, ensin 50m janaa pellolla, hyvin eteni ja lähti etenemään. Sitten 50m peltoa minkä jälkeen jälki siityi kuivaan metsään. Yksi esine, 3 kulmaa joista yksi terävä. Ilmaisua hiotaan edelleen. Muuten jäljestäminen olisi "kisakunnossa". Kisoja rajoittaa eniten tottiksen puuttuvat osat, olen nyt kamalan huono motivoitumaan treenaamaan tottista. Koiran vietin vähäisyys aiheuttaa ongelmia jotta saisin tottiksen omasta mielestäni tarpeeksi hyväksi. Toki se varmaan riittäisi kyllä mutta haluan mennä kisoihin niin että koira olisi hyvässä vireessä. Tauko tuo motivaatiota niin koiralle kuin ohjaajalle, hope so! Viettiä kun ei lisää saa, sitä on vain osattava säädellä.

jäljen ylösotto pellolta

esineen ilmaisu metsässä