Päivät ovat alkaneet lämmetä ja aurinko paistaa. Pessi on kyllä rentoutunut nyt aivan todella paljon kun on saanut hyviä koirakokemuksia ja nähnyt paljon eri-ikäisiä ihmisiä! Satukin rentoutui aivan täysin ja siitä lähtien meillä onkin ollut hurjan hauskaa yhdessä! Tuntuu että nyt vasta olen saanut luotua koiraan suhteen, jossa me ymmärrämme toisiamme! Leikimme paljon lumihangessa, Pessi sekoaa onnesta jos leikimme pientä taisteluleikkiä! Viiletämme pitkin metsiä vapaina, täynnä intoa kaikesta juuri siinä hetkessä. Johtajuus tuntuu olevan nyt hyvin minulla, Pessi odottaa että menen ensin ulos ovesta ja kulkee perässäni. Niinpä olen nyt uskaltanut lisätä reilusti erilaisia leikkejä ja vahvistan pojan itseluottamusta. Kieltämättä meillä on ollut aika kova kuri joten pojalla saattaa siksikin olla vähän huono itseluottamus. Mutta parempi niin, ei ainakaan tule heti johtajuusongelmia.
Mutta ei tämä nyt ihan niin ruusuilla tanssimista ole sentään aina ollut. Pessi on alkanut kokeilemaan rajojaan eikä enää tule sisälle kun käskemme vaan jäisi muka vielä yksin hengailemaan ulos. Kokeilin ensin murahtaa ja sanoa kovasti mutta se toimi vain kerran. Sitten taas juostiin minua karkuun mikä oli muka niin hauska leikki. Niinpä meninkin itse sisälle ja jätin pojan oven taakse. Johan tuli sitten vähän ajan päästä sisälle alistuvana kun ei ollutkaan enää hauska olla yksin ulkona. Tämäkään ei toiminut kuin pari päivää joten aloimme sitten palita nameilla sisälle tulosta ja se toimi lopukevääseen saakka motivaationa. Pessi on myös keksinyt että kaikki ohi menevät autot pitää pysäyttää. Tähän pitikin heti puuttua ettei jää tavaksi. Kokeilin ensin kieltää mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten ajattelin että josko namilla ja ohi-sanalla ja hommahan lähti ihmetyksekseni heti toimimaan. Pessi hoksasi nopeasti ja alkoi pian jo odottaa autojen tullessa että missä se nami on!
Yksi rasittava piirre on myös se että Pessi jahtaa nyt taas hulluna kissoja, Oliverin on saanut juoksuun, onneksi Milla sentään ei vielä ole antanut pojalle periksi. Pessi vain ei millään ymmärrä ettei kissat halua leikkiä hänen kanssaan.
Aloitimme tällä viikolla myös Pellossa pentujen arkitottelevaisuusryhmässä kun Pessi oli 15 viikkoa. Ennen treenejä kaikki yrittivät saada pennut rauhoittumaan aloilleen pitämällä pannasta niskasta kiinni. Tämä on kuulemma hyvä tapa saada koira ymmärtämään että nyt aletaan tehdä töitä. Ensimmäisellä kerralla treenasimme muiden koirien ohittamista. Pessillä on ollut ongelmia muiden koirien kohtaamisessa. 12-15 viikkoisena tuli mörkökausi jolloin ei millään meinannut uskaltaa ohittaa toisia koiria. Alkoi haukkumaan kovasti muita koiria ja menemään jopa pakoon jos jostakin tupsahti koira. Niinpä Pessi olikin ihmeissään kun treeneissä muihin koiriin ei otettu kontaktia eivätkä muut koirat olleetkaan yhtään vaarallisia. Pessi sulatti pikkukoirat ihan hyvin mutta sisälle tullut iso mastiffipentu vähän herätti huomiota. Toisia koiria ohitimme vastaantuloharjoituksessa ”tule” käskyllä. Kouluttaja kiinnitti huomiota että koska Pessi on dominoiva, en saa yhtään jäädä odottamaan sitä vaan minun on jatkettava matkaa heti. Toisena harjoituksena menimme sellaista että muut kiertävät Pessiä ja minua ja Pessin pitäisi rauhoittua huomioimaan minut. Kovin oli ensin vaikeaa kun ne kamalat koirat menivät jopa takaa mutta sain sitten katsekontaktin ja treeni päättyi siihen. Pessi olikin treenien jälkeen ihan väsynyt uudesta paikasta ja kokemuksesta mutta ihan hienosti meni. Tällä viikolla on taas tullut paljon uutta, Pessi onkin vähän väsyneen näkinen ja saikin kurssilla lempinimen Hessu Hopo, ja siltä kyllä näyttääkin.
Tämän viikon ohjelmaan kuului myös cityilyä Rovaniemellä kun Ansku oli siellä töissä. Menimme nyt ensimmäisen kerran keskustaan kävelykadulle aamupäivällä. Siellä oli aika rauhallista mutta kuitenkin enempi menoa kuin Sieppijärvellä, heh. Pessille tuli kokeumus myös parkkihallista. Käveli tosi reippaasti kyllä joka paikassa. Harjoittelimme pari kertaa ”viereen”-käskyä liikennevaloihin. Teimme 2kpl 15 min lenkkejä keskustaan. Pessi oli välillä autossa lepäämässä.
Vaikka olinkin onnellinen pohjoisessa asuessani, tuli pääsiäisenä tunne että nyt tahtoo nähdä omiakin läheisiä ihmisiä välillä. Niinpä sulloin pojan ja kamat autoon ja menimme Pohjanmaalle pääsiäisen viettoon. Kauhavalla tunnisti siskoni Tarun heti, ulisi onnesta kun näkivät! Pekka oli aluksi vähän vieras että hetkinen, kukas tämä nyt olikaan ja miten tuo on täällä eikä Tampereella. Mutta kunhan hokasi niin johan alkoi sellainen fanitus ettei siitä loppua sitten tullutkaan koko reissulla! Pureminen on kyllä melko ongelma vieläkin, niinpä kynsien leikkuukin on varsinaista trapetsitaiteilua. Pessi testasi aivan valtavasti Pekkaa ja Tarua ja rajoja hyppimisen ja puremisen suhteen. Huomasin että minun päällepä ei hyppinytkään nyt juuri ollenkaan enää. Piti itse muistaa olla tosi tiukka myös muualla, olla johtaja myös kodin ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti