Stadin kundista lapinkoiraksi. Uusi koti oli mielenkiintoinen, paljon huoneita ja nurkkia tutkittavaksi.
Ensimmäisinä päivinä tuli heti kamala lumimyräkkä, sai poika heti tottua kunnon talveen! Niinpä emme yrittäneet ulos pissaamista vaan keskityimme telmimään sisällä. Kun uuteen ympäristön oli tutustuttu, lähdimme vierailemaan naapurissa Monikan ja Esan luona. Ajattelimme käydä vähän katsomassa hevosia. Samalle reissulle osui myös mummo, potkukelkka, pieniä lapsia, miehiä ja kissoja. Tekipä tosi hyvä nähdä näitä pelottavia mörköjä!
Toisena päivänä suunnistimme katsomaan lampaita että poika tottuisi, niitä kun on myös meidän naapurissa. Lampaat eivät pelottaneet mutta kouluikäiset lapset kylläkin, meni ihan auton alle asti piiloon mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja olisi tahtonut paimentaa lapsia.
Itselläin alkoi 3kk virkavapaa, olo ei siis voisi olla parempi! 90 päivää lomaa!!!!!! Menimme nauttimaan kaikesta vapaudesta pulkkamäkeen, sinne tuli myös Anskun veli Ohto ja Sirpa moottorikelkalla. Ei poika pelännyt kelkkaa yhtään. Olipa hauskaa leikkiä ja höpöillä!
Anna-Emilia ja Iiris tulivat viikonlopuksi kylään Kokkolasta. Käytiin hakemassa vieraat rautatieasemalta jossa paljon vilinää, koiria ja eri-ikäisiä lapsia. Ei pelännyt mitään muuta kuin kouluikäisiä lapsia jotka telmivät lumihangessa. Kävimme mökillä, jossa tutustuminen Nelli-koiraan. Nelliä ensin haisteltiin häkin läpi. Kokeilimme päästää Nellin irti, ensin Pessi meni ulvoen karkuun mutta yritimme pitää sitten Nelliä kiinni ja Pessiä meidän lähellä jotta tuntisi turvaksi. Kova oli pelko mutta ei kai siitä mitään pahempaa, palautui tosi nopeasti aina toimintakyky, tuli Nellin peräänkin kun vein Nellin takaisin häkkiin. Pitäisi varmaan hoitaa nuo koiratapaamiset vähän varovaisemmin mutta ehkä se rohkeus lisääntyy kun huomaa että selviää pinteestä, tiedä sitten. Jäimme vielä kylille katselemaan menoa kun Ansku ja muut kävivät Ruotsissa. Aluksi pelkäsi valtavasti kaikkea eikä suostunut liikkumaan perässäni. Sain nameilla ja juoksulla houkuteltua matkaan, reipastui kyllä ja kiersimme katsomassa ihmisiä potkukelkkoineen sun muuta. Taas lopuksi alkoi pelätä pikkulasta ja alkoi pyrkiä autoon. Muuten ei kyllä enää pelkää ihmisiä. Mökilläkin meni suoraan nuolemaan naapurin mummon kättä. Iltapäivällä vielä jatkui hulina kun Aarnen perhe tupsahti kylään. Ihmetteli ja haisteli pientä Mikaelia. Kovasti riitti illallakin vielä energiaa leikkiä A-E:n kanssa. Käytiin illalla vielä tekemässä laavulle nuotio. Tosi reippaasti liikkui metsässä vilkkuvalo kaulassa. Nuotiota ei ensin ymmärtänyt, joten jouduimme pitämään koko ajan silmällä mutta lopuksi kai alkoi vähän ymmärtää varoakin tulta.
Kävimme myös Ylläksellä katselemassa ihmisiä. Siellä paljon hulinaa, lapsia, suksia. Kävelimme rinnettä pitkin laavulle. Ei pelännyt juuri yhtään vaan käveli tosi reippaasti meidän kanssa. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti