Sisarukset uimakoulussa

Eikös kaikki lapset viedä yleensä jossakin vaiheessa uimakouluun? Hannele järkkäsi pentutreffit Hyvinkään koirauimalaan. Se sopikin meille hyvin kun ei Pessi oikein oppinut koko kesänä vielä kunnolla uimaan. Josko nyt sitten vähän saisi hommasta kiinni niin pääsisi ens kesänä jo näyttämään vesitemppuja järvimaisemissakin!

Anne, Elina ja Rex hakivat meidät asemalta, vähän pojat pääsivät keskenään jo leikin alkuun mutta sitten pitikin sumplia miten kaksi isoksi venähtänyttä uroksen alkua saadaan samaan autoon. No menihän se just ja just ja perillä odotti lisää sisaruksia...ah, ja the Tyyne!!! Kyllä Pessi hetken jaksoi olla kiinnostunut muustakin elämästä kuin siskostaan mutta Tyynen saapuessa korvat taas katosivat totaalisesti ja sama tuntui jatkuvan mihin viime treffeillä oltiin päästy, Pessi vain niin rakastaa siskoaan :)

Uimahalliin ja pelastusliivit päälle. Yksi velipojista, Roy, olikin jo ihan hurja vesipeto ja meni ihan omia suuntiaan Indy mamman kanssa. Pessi meinasi että minä en kyllä mene tuonne...hulluja nuo kaksi... minä vain tässä mielummin maistelen vettä eri kohdista...


Kolme muuta vähän arastelivat veteen menoa mutta ei siinä jääty ihmettelemään vaan uittaja tuuppasi koirat veteen. Muutaman kierroksen jälkeen Pessikin alkoi jo ihan itsekseen loikata veteen. Ens kerralla kuulemma voisi jo ottaa ilman liivejä. Oli kyllä ihan kiva kokemus!


Tässä velipoika Rex, joka uikin jo ihan hienosti kun pääsi alkuun:


Pitkä päivä vaan kertyi kun junalla reissattiin edes takaisin. Täytyy kyllä mainita miten upeasti tuo koira käyttäytyi junassa ja asemilla, ei ollut moksiskaan mistään vaikkei olla junilla nyt matkusteltukaan!

Lempeä jättiläinen 10kk

Tulipa tässä todettua että pentulaatikolta saatu nimi "lempeä jättiläinen" on palannut Pessin perusolemukseksi mörköilyn ja teiniangsteilun jälkeen. Pessi on viime viikolla hoksannut että naisiin ei tehoa reuhkaaminen eikä pureminen vaan rapsutuksia saa aina jos laittaa pään sänkyä vasten ja naamalle sellainen maailman söpöin nalle- ilme, korvat vähän luimuun ja sitten pitää pestä ja nuolla Satun nassu ja kädet huolellisesti joka puolelta! Myös pään laittaminen kainaloon on tuonut rapsutuksia useasti ja sitäkin pitää yrittää joka väliin :)

Pessistä on tullut muutenkin yli kiltti ja rauhallinen. Jotenkin KAIKKi vaan on yhtäkkiä helpompaa. Olen yrittänyt esitellä vieraille ihmisille että meillä on vähän ongelmia tämän teinin kanssa mutta sitten kun koiran ottaa autosta niin ongelmia ei tunnu olevan missään! Ei oikein meinaa itsekään uskoa! Pessi tulee nykyään jo paljon paremmin toimeen toisten koirien kanssa. Ottaa paljon chillimmin eikä lähde rähinöimisiin mukaan vaan on oppinut väistämään tilanteita. Narttujen kanssa hengaaminen on tainnut olla erittäin hyvä juttu rajoja opetellessa. Pessi on nyt myös päässyt leikkimään paljon toisten koirien kanssa ja se tuo pikku hiljaa itsevarmuutta, pieniä askelia kerrallaan mennään. Ohitukset sujuvat jo lähes täysin ilman mitään haukkumisia ja yleisesti ottaen koira yrittää dominoida meitä huomattavasti vähemmän kuin ennen. Hoitotoimenpiteet sujuvat ja koira antaa koskea itseensä paljon paremmin. Olemme olleet nyt paljon mustavalkoisempia ja vaatineet koiralta enemmän ja se näkyy. Huomioimattomuus tuotti jotain paljon enemmän mitä olin etukäteen ajatellut ja rauhoitti koiraa entisestään. Ehkä joskus vanhempana vielä oikea jääkausi jos vielä tulee ongelmia.

Lempeä jättiläinen on kohta kasvanut yli rotumääritelmän. Iso poika todellakin tuli, korkeutta noin 67cm ja painoa 36kg!

Koirakavereita

Taas uusia leikkikavereita! Pessi on viime aikoina ollut aina nuorin ja kiusatuin kloppi toisten koirien parissa, on tullut komentoa niin äidiltä kuin toisilta uroksiltakin. Mutta tänään Pessi sai viimein olla se isompi poika ja päättää mitä milloinkin tehdään! Vierailimme Oulussa Marjan ja Harrin luona. Heillä on muutaman kk ikäinen labbispentu Vilkku. Pojat pääsivät pellolle rymistelemään. Vilkkua vähän pelotti" iso karvainen valkoinen jääkarhu" mutta niin olisi kyllä minuakin pelottanut jos olisin yhtä pieni käärylä kuin Vilkku. Vilkku päätyi usein selälleen peltoon mutta silti pojat leikkivät ihan kivasti keskenään. Varsinkin silloin jos toinen sai maailman hienoimman kepin tai luun suuhunsa niin johan alkoi toista kismitämään ja perään piti päästä! Vilkku oli tosi reipas ja suloinen pentu ja aiheutti meille entisestään kovaa kuumetta siitä mahdollisesta tulevasta mustasta koiranpennusta!!!

Toko

Pellossa tokotreeneissä. Jännitti taas miten sujuu toisten koirien vieressä oleminen mutta tosi hyvin meni kun muut 3 koiraa olivat rauhallisia eivätkä yhtään reagoineet. Pessi muutaman kerran lähinnä olisi tahtonut mennä leikkimään toisten kanssa ja vähän haukkui jos toinen koira alkoi leikkiä pallolla tms mutta lopuksi ihan jo makoili selällään toisten vieressä rentoutuen täysin ja tahtoi vain rapsutteluja. Pessillä oli kovasti virtaa ja yritti välillä komentaa minua että tehdään nyt jo jotain eikä vain seisoskella. Oli tosi motivoitunut treenaamaan ja piti hirmuisen hyvin kontaktiakin sen jälkeen kun alkuihmettely oli suoritettu. Pessi teki tänään vähän liiankin hyvin, yritin näyttää meidän ongelmakohtia mutta niitä ei näyttänyt olevan ollenkaan ;)

Muutamia hyviä neuvoja saimme taas. Perusasento on hieman liian edessä, tähän palkkaus toisella tavalla. Perusasennossa vasemmalle ja oikealle käännöksiä varten saimme hyvän pyörimisharjoitteluneuvon. Tänään menimme myös luoksepäästävyyttä ja paikallaoloa. Luoksepäästävyydessä Pessi pysyi taas ihan tattina paikallaan. Se hyvä puoli siinä ettei Pessi ole kiinnostunut vieraista ihmisistä. Enemmänkin tämä varmaan lähtisi peruuttamaan kuin kohti. Paikkaharjoittelua olemme tehneet sen verran paljon että uskon Pessin olevan valmis jo olemaan paikalla koirien vieressäkin mutta ei vielä tänään sitä ryhmässä menty. Pitää huolehtia siitä että harjoitus pysyy koiralle yllättävänä eikä voi koskaan tietää milloin vapautus tulee. Pessi nimittäin helposti ennakoi tilanteita. Jatkossa voisi tehdä nopeitakin palkkauksia jotta koiran mielenkiinto säilyy hyvänä.

TALVEN RIEMUA

Piti karata pohjoiseen kun kuuli että siellä on jo talvi! Eihän me voida jäädä paitsi siitä kaikesta! Iloa meillä kyllä riittikin, tuli juostua ja ryömittyä pitkin pihaa koira kannoilla. En tiedä kumpi meni edellä ja kumpi perässä mutta yhdessä se oli jotenkin vieläkin hauskempi toteuttaa ja taas sai hyvän syyn reuhkaamiseen kun pystyi syyttää koiraa aikuiseksi kasvamisen unohtumisesta. Olipa kiva viikonloppu meillä pohjoisessa ja nätit maisemat taas kerran! En olekaan vielä koskaan ollut Lapissa tähän aikaan vuodesta.