14 viikkoa

Helsinginreissun hälinän ja pentutreffien jälkeen oli aika palata kotiin. Taru tuli meidän kanssa samalla junalla Lappiin. Selvästi muisti Tarun koska antoi heti rapsutella niin kuin ennenkin. Menimme poikkijärveen katsomaan hevosia. Pessi yllätti meidät menemällä Pekkoa kohti (12v. karjalankarhukoirauros). Menimme ensin vähän haistelemaan, päästin sitten Pessin irti kun tuntui että leikki olisi maistunut. Lopuksi päästimme myös Pekon irti kun ei se tuntunut välittäneen pennusta mitään, halusi vain minulta rapsutuksia. Ihme oli suuri kun koirat juoksivat peräkkäin pitkin pihaa! Pessillä on selvästi loksahtanut joku viikonlopun pentutreffien aikana, tuntuu että nyt on itseluottamusta tullut roppakaupalla lisää! Tästä on hyvä jatkaa!


Tiistaina kävimme Kolarissa mökillä. Näki Nellin (puolen vuoden ikäinen ruotsinhirvikoira) häkin läpi. Ei kyllä ollut mitään huonoja muistikuvia Nellistä, vaikka viimeksi Nelli ryntäsi aika vauhdilla Pessiä kohti ja Pessi joutui paeta auton alle. Ihan reippaasti haisteli häkin läpi. Pessi on kasvanut kk aikana valtavasti Nelliin nähden! Kk päästä ovat varmasti jo varsin tasaväkinen leikkipari. Illalla Petra (2v) oli meidän kanssa laavulla ja kotona saunomassa. Nyt jo selvästi paremmin Petran kanssa. Välillä yritti alkaa haukkua Petraa kohti. Murisimme koiralle ja puolustimme Petraa. Ei anneta koiran puolustaa meitä. Selvästi vielä epäilee jos Petra tulee koiraa kohti. Tästä asiasta voisi kysellä vähän mielipiteitä. Ehdottomasti lisättävä vielä lasten näkemistä ja varsinkin lasten kosketusta mitä ei ole vielä ollut juurikaan.

Keskiviikkona oli yksinoloa 4-5 tuntia kun olimme Ylläksellä. Ansku oli tehnyt sitä ennen pitkän hiihtolenkin koiran kanssa. Illalla menimme Pelloon viemään Tarun kotiin. Pellossa yllätti kunnolla, meni nuolemaan vieraan naisen naamaa kun nainen kyykistyi!!!

Torstaina Pekko-koiran kanssa hurjaa juoksua Monkun luona. On jo tosi paljon rohkeampi äijä, mahtavaa! Pekko opetti että hevoshakaan mennään hevosten perään, Pessi alkoi jo nyt matkia. Ei antanut Monkun rapsuttaa, joten Monkku otti kasan ruokaa ja alkoi rapsuttaa. Antoi sitten kunhan sai nameja palkkioksi. Täytyykin alkaa tekemään niin että namin saa vasta kun vieras on rapsuttanut. Vieras pitää namia nyrkin sisällä siihen asti. Antoi nimittäin rapsuttaa näin jo päänkin yli. Pessi on tavannut tällä viikolla paljon uusia ihmisiä ja alkaa jo selvästi reipastua!

Perjantaina Raisa tuli käymään 10kk lyhytkarvaisen collien, Oonan kanssa. Raisa tuli ensin sisälle ja toi herkkukeksejä. Pessi ihmetteli ja nuuski ja meni hakemaan keksit. Oli aika varovainen mutta lähdimme sitten kaikki ulos. Siellä otimme Oonan autosta, ensin vähän haukuttiin mutta lähdimme kaikki järvelle lenkille. Pessi oli tosi kiinnostunut Oonasta, joten päästimme Oonan irti. Niin vain kävi että koirat alkoivat leikkiä keskenään! Olimme hirmu onnellisia, Pessi tuntui vapautuvan aivan mahtavalla tavalla! Tästä se lähtee, hieno homma! Pitää ottaa uusiksi kun löytyi noin mukava leikkikaveri!

11 viikkoa: paljon lunta!

Pessi on alkanut käymään vähän ylikierroksilla leikeistä, meni jo vetoleikki vähän överiksi, hullaantui ihan täysin, alkoi nylkyttää nallea ja minuakin. Niinpä pistimme stopin kaikille taisteluleikeille, sen verran arveluttaa tuon koiran dominoiva piirre, ei halua ainakaan yllyttää sitä lisää taisteluleikeillä. Aloitimme koiran kanssa aivan uudet tavat, pyrimme rauhoittamaan koiran oloa, aivan liikaa stressiä nyt ollut. Aamulle emme tee heräämisestä enää mitään suurta numeroa vaan rapsutamme vain ohimennen. Vein heti ulos pitkälle lenkille kun oltiin herätty, koira oli aivan erilainen koko päivän. Nyt otammekin vähän rauhassa muutaman päivän ja olemme vain kotona. Kyllä sitä saa taas peiliin katsoa kun omat asiat vähän niin ja näin niin heti heijastuu huono mieli koiraankin, nyt ollut aivan erilainen viikko kun itse taas tasapainossa.

Teimme tavallisia pikku juttuja ja ensimmäisen lenkin hihnassa kylillä. Upeasti poika käveli edellä korvat pystyssä ja askellus on niin komea että huh huh! On tainnut periä sen isältään! Tutustuimme pieneen koiraan joka teki tuttavuutta innokkaasti mutta Pessi meni taas auton alle piiloon. Kävimme myös katsomassa Niinaa ja Mikaelia, alle 1v. pikkulasta. Pelkäsi vähän taas vaikka oli nähnyt Migulin aikaisemminkin jo. Kävimme myös moottorikelkalla Aarnen luona, Pessi istui kanssani reessä ja ihmetteli että mikä tämä vekotin oikein on mutta olisi mennyt rekeen mielellään uudestaankin kun olimme lähdössä takaisin, hirmu hienosti tuo jätkä sopeutuu kaikkeen uuteen. Pistäydyimme Monkun luona navetassa katselemassa lehmiä. Oli taas siellä tosi rohkea. Jotenkin on Monkun luona kuin kotonaan vaikka on uusia ihmisiäkin. On niin utelias uusista hajuista siellä. Loppuviikosta pistäydyimme Monikan luona navetassa katsomassa lehmiä. Oli taas siellä tosi rohkea. Jotenkin on Monkun luona kuin kotonaan vaikka on uusia ihmisiäkin. On niin utelias uusista hajuista siellä.

Täällä on niin paljon lunta ja ihana talvi! Kävimme myös vähän pidemmän lenkin moottorikelkalla pilkille kotijärvelle. Ihan hyvin rauhoittui syliin nukkumaan. Pilkillä oli mukana Anskun veljen perhe, tosi paljon reippaampi oli nyt jo Petraa (2v) kohtaan. Touhusi mukana kun me nostimme ahvenia pilkillä. Vähän tuli kylmä joten käärin peittoon ja lähdimme huristelemaan kotia kohti väsyneen ukon kanssa.

Aamukävely Uudenmaantietä pitkin Nordbergeille. Ei kyllä ollut moksiskaan häkkikoirista joita oli matkan varrella, kamala räyhääminen joka toisesta pihasta. Oliver meinasi väkisin tulla meidän matkaan, heh, sitä Pessi ihmettelee, että mitä kissatkin tulevat mukaan mutta se olisikin tosi hieno juttu jos kulkisimme laumana kaikki! Kävimme pojan kanssa ensimmäisen kerran Rovaniemellä. Piipahdimme Musti&Mirri-kaupassa. Siellä poika oli aika levoton, olisin tahtonut rynnätä ulos ovesta kun tuli ihmisiä sisälle vaikka kaupassa oli tosi hiljaista muuten. Ostimme nameja ja puruluita. Pessi on vielä niin kovin vauva :) Kävimme myös vähän kadulla kävelemässä, että tottuisi ihmisiin, tosin emme vielä menneet ihan keskustaan asti.

10 viikkoa: muutto Sieppijärvelle

Stadin kundista lapinkoiraksi. Uusi koti oli mielenkiintoinen, paljon huoneita ja nurkkia tutkittavaksi.

Ensimmäisinä päivinä tuli heti kamala lumimyräkkä, sai poika heti tottua kunnon talveen! Niinpä emme yrittäneet ulos pissaamista vaan keskityimme telmimään sisällä. Kun uuteen ympäristön oli tutustuttu, lähdimme vierailemaan naapurissa Monikan ja Esan luona. Ajattelimme käydä vähän katsomassa hevosia. Samalle reissulle osui myös mummo, potkukelkka, pieniä lapsia, miehiä ja kissoja. Tekipä tosi hyvä nähdä näitä pelottavia mörköjä!


Toisena päivänä suunnistimme katsomaan lampaita että poika tottuisi, niitä kun on myös meidän naapurissa. Lampaat eivät pelottaneet mutta kouluikäiset lapset kylläkin, meni ihan auton alle asti piiloon mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja olisi tahtonut paimentaa lapsia.


Itselläin alkoi 3kk virkavapaa, olo ei siis voisi olla parempi! 90 päivää lomaa!!!!!! Menimme nauttimaan kaikesta vapaudesta pulkkamäkeen, sinne tuli myös Anskun veli Ohto ja Sirpa moottorikelkalla. Ei poika pelännyt kelkkaa yhtään. Olipa hauskaa leikkiä ja höpöillä!

Anna-Emilia ja Iiris tulivat viikonlopuksi kylään Kokkolasta. Käytiin hakemassa vieraat rautatieasemalta jossa paljon vilinää, koiria ja eri-ikäisiä lapsia. Ei pelännyt mitään muuta kuin kouluikäisiä lapsia jotka telmivät lumihangessa. Kävimme mökillä, jossa tutustuminen Nelli-koiraan. Nelliä ensin haisteltiin häkin läpi. Kokeilimme päästää Nellin irti, ensin Pessi meni ulvoen karkuun mutta yritimme pitää sitten Nelliä kiinni ja Pessiä meidän lähellä jotta tuntisi turvaksi. Kova oli pelko mutta ei kai siitä mitään pahempaa, palautui tosi nopeasti aina toimintakyky, tuli Nellin peräänkin kun vein Nellin takaisin häkkiin. Pitäisi varmaan hoitaa nuo koiratapaamiset vähän varovaisemmin mutta ehkä se rohkeus lisääntyy kun huomaa että selviää pinteestä, tiedä sitten. Jäimme vielä kylille katselemaan menoa kun Ansku ja muut kävivät Ruotsissa. Aluksi pelkäsi valtavasti kaikkea eikä suostunut liikkumaan perässäni. Sain nameilla ja juoksulla houkuteltua matkaan, reipastui kyllä ja kiersimme katsomassa ihmisiä potkukelkkoineen sun muuta. Taas lopuksi alkoi pelätä pikkulasta ja alkoi pyrkiä autoon. Muuten ei kyllä enää pelkää ihmisiä. Mökilläkin meni suoraan nuolemaan naapurin mummon kättä. Iltapäivällä vielä jatkui hulina kun Aarnen perhe tupsahti kylään. Ihmetteli ja haisteli pientä Mikaelia. Kovasti riitti illallakin vielä energiaa leikkiä A-E:n kanssa. Käytiin illalla vielä tekemässä laavulle nuotio. Tosi reippaasti liikkui metsässä vilkkuvalo kaulassa. Nuotiota ei ensin ymmärtänyt, joten jouduimme pitämään koko ajan silmällä mutta lopuksi kai alkoi vähän ymmärtää varoakin tulta.

Kävimme myös Ylläksellä katselemassa ihmisiä. Siellä paljon hulinaa, lapsia, suksia. Kävelimme rinnettä pitkin laavulle. Ei pelännyt juuri yhtään vaan käveli tosi reippaasti meidän kanssa. Jes!