Sun aika mennä on

Raskas päivä...Voiko luopumiseen koskaan valmistautua tarpeeksi. Luna, minun ensimmäinen oma siperialainen. Tänä aamuna sinä itsekin taisit ensimmäisen kerran myöntää olevasi kipeä. Tulit minua vastaan mutta häntäsi ei heilunut iloisena kuten ennen vaan se oli koipien välissä. Et pystynyt istumaan koska takapääsi oli kipeä. Mutta viimeiseen asti sinä jaksoit rakastaa ihmisiä täydestä sydämestä. Sinä olit taas maailman onnellisin kun pääsit minun syliini. Kuten olet aina minun kanssani ollut.

En tiedä kauanko sinulla on jo ollut oireita, ehkä vuosia, vähintäänkin monia kuukausia. Minulle tulit vajaa 4kk sitten. Tämä aika on sisältänyt useita eläinlääkärireissuja. Syksyllä sinulla todettiin melko varmaksi krooninen keuhkosairaus johon ainoana hoitona on elinikäinen kortisonilääkitys. Yskä ja nuha vaivasivat sinua jo pitkään ennen kuin tulit minulle. Kohtukin poistettiin marraskuussa peräpään vuotojen takia. Pari päivää sitten virtsa/emätinaukosta alkoi taas valumaan pahanhajuista verta. Kohtu ei siis ollutkaan syynä tähän. Eläinlääkäri arveli Lunan sairastavan jonkinlaista verenkiertoon liittyvää autoimmuunisairautta, mahdollisesti tautia missä veri ei hyydy normaalisti. Tänään sitten tauti nosti päätään kunnolla. Veri oli levinnyt myös sisäisesti. Mahan alueen iho oli täynnä mustelmia ja vatsa oli turvoksissa. Ehkä siis jonkinlainen sisäinen veranvuoto? Eläinkääläri oli kanssamme samaa mieltä, koiralla on liian monta vaikeasti hoidettavaa sairautta. Niimpä Luna nukutettiin pois tänä aamua.

Luna on ensimmäinen oma eläimeni jolle minun on täytynyt tehdä tämä päätös. Vaikka syy oli varsin selkeä ja olimme jo pitkään tienneet että Lunan sairastaminen voisi jonakin päivänä johtaa tähän, on toisen olennon elämän päättäminen jotenkin silti kamalan raakaa. Oma periaatteeni ei anna periksi ihmisen ylivertaisuutta eläimiin verrattuna. Sitä että ihmisellä on oikeus päättää milloin jonkun toisen elämä päättyy. Se on asia mihin tulen vielä moneen kertaan joutumaan, toivottavasti en kuitenkaan vähään aikaan. Toivon että nykyiset ja tulevat eläimeni saavat elää pidemmän ja terveemmän elämän kuin tämä pikku siperialainen.

Kiitos Luna siitä maailmasta minkä toit minulle. Sinun kautta olen tutustunut moneen uuteen ystävään, päässyt kiinni valjakkoajon pariin. Sinä olit minun ensimmäinen husky mutta et varmasti viimeinen. Voin vannoa että tämä kaikki oli vasta alkua siihen kaikkeen mahtavaan mitä koiralaumallani on vielä edessä!

Luna lokakuun auringossa Toivolassa. Sinun ensimmäinen päiväsi meillä. Mieltä lohduttaa se että sait elää viimeiset aikasi onnellisena. Sait viilettää metsissä vapaana joka päivä ja välillä käydä myös sohvaperunana mamman kainalossa kun olimme Louella. Sait uuden ystävän Hottiksen. Harmi että et ehtinyt viettää aikaa perheeseemme tulevan toisen huskyn kanssa, joka kasvaa vielä Sammalvaarassa sisarusten parissa. Tuo pikku husky tuo toivottavasti ripauksen sinusta meille talven aikana. Joka tapauksessa sinä olit Luna kaunein husky mitä olen koskaan nähnyt. Juoksentelehan vapaana ja iloisena sielläkin missä nyt olet.