
Ensimmäinen virallinen tokokoe takana. Mitähän siitä nyt sitten sanoisi...käytiin munimassa oikein urakalla Rovaniemellä. Täydellinen riman alitus koiralta joka omana itsenään vetäisi helposti vaikka täydet pisteet!
Alku näytti lupaavalta, sain koiran jälleen hyvin rentoutumaan koepaikalla. Makoiltiin nurmikolla odotellen ryhmäliikkeitä. Luoksepäästävyydestä täysi 10, Allan Aula kehui että olemme selvästi harjoitelleet ;) Sitäpä olemme kyllä tehneet, kiva että tuo onnistui jälleen noin hyvin! Sitten alkoikin alamäki. Paikkamakuussa noin 1,5 minuutin kohdalla jätkä tempaisi seisomaan! Voi paska! Pessi on puoli vuotiaasta asti ollut aina täysin varma paikkamakuussa. Vähän ajan kuluttua laittoi takaisin maahan kun tuijotin koiraa siihen malliin että tämä ei käy päinsä. Harmittavasti kuitenkin tuloksena 0 ja se tiesi heti kättelyssä sitä että 30 pistettä oli menetetty ja lopuista liikkeistä pitäisi saada lähes täydet pisteet jotta ykköstulos olisi vielä mahdollinen.
Yritin luoda koiraan tsemppiä tuleviin liikkeisiin, luottamus oli hyvä että kyllä me vielä näytetään ja vedetään ne kympit! Ilmeisesti kuitenkin koira näki minun pettymykseni läpi ja meni epävarmaksi. Ensimmäinen seuraaminen oli ok, tosin ei normaalia Pessille vaikka 9 tulikin. Toisessa seuraamisessa alkoi sitten tarjota heti liikkeelle lähdettyä seisomista. Tämä ennakointi jatkui läpi kaikkien osuuksien. Liikkeestä maahanmenossa ennakoi, samoin liikkeestä seisomisessa, en saanut koiraa millään seuraamaan. Jotenkin aivan epätodellinen olo, Pessin kaksi vahvinta liikettä epäonnistuivat aivan täydellisesti (seuraaminen ja paikkamakuu). Luoksetulo ja hyppy sentään onnistuivat.
Pisteet siis:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkttynä 9
Seuraaminen vapaana 7
Liikkeestä maahanmeno 5
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 9
yht 123/200, III tulos.
Melkoisten itsepohdiskelujen jälkeen tulin siihen tulokseen että käsissä on todellakin kovin ohjaajaherkkä koira. Saattoi myös olla että heilutin vasenta kättäni jotenkin kummasti ja koira tulkitsi sen seisomis-käskyksi. Kokeen jälkeen sisuuntuneena päätin vetää kisan uudelleen samalla kentällä jotta koiralle ei jäisi epävarma olo. Nyt kun jännitys oli poissa, Pessi veti taas normaaliin tyyliin liikkeet läpi täysin oikein. Hyvä niin. Uskon todellakin että tämä oli vain poikkeus, syvemmälle suohon emme kyllä aio enää ikinä vajota. Nyt on käyty vetämässä se huonoin kisa, ens kerralla on sitten eri meininki!!!
Leikkikouluksi meni koko homma, ens kerralla sitten vähän töitäkin