Toivoa täynnä

Kävimme pyörähtämässä Pellossa arkitottistreeneissä kun tuota koirahäiriötä ei oikein täällä metsän keskellä meinaa olla ja pitäisi nyt oikeasti saada tuo äijä relaamaan ennen kisastartteja, liikkeethän se jo osaa hyvin mutta hallittavuus vielä kesken. Tänään meni ihan mukavasti, kyllä se pirulainen vain kehittyy (ja aikuistuu) vaikka minun hanskat on meinannu moneen kertaan lentää tiskiin! Tekikin varsin hyvää treenata erikseen vaan koirien keskellä olemista ja kohtaamista ja ihmisten tervehtimistä. Ettei tarvi aina sotkea siihen tottisliikkeitä sekaan. Nyt alan jo uskoa että BH-kokeeseen voisi joskus ilmoittautua!

Eilen oli erityinen päivä, ainakin 25 astetta lämmintä ja meillä vielä lunta pellolla. Mutta vielä erityisempi sen takia että vedin Pessille yli puolen vuoden tauon jälkeen piiiitkän jäljen Poikkijärven pelloille. Totesin siinä katsellessani että Pessi vaan on niin mielettömän luontainen jäljestäjä, olispa kaikki yhtä helppoa kuin jäkitreenit! Pessiä ei tarvitse edes palkata jäljellä, se palkkaantuu tekemisen riemusta eikä koskaan tahtoisi lopettaa vaan saa moneen kertaan huikkia että LOPPU tuli jo! Tänään tein melko suoran jäljen, 4 purkkia löytyi matkalta. . Aloittelen ilmaisun opettamista. Muutaman kerran nyt ensin yllättäviä purkkeja ja esineitä matkan varrella. Siirryn siihen että vain niistä saa palkan ja sitten erikseen sulkeisia lyhyellä keppi/esine jäljellä jos vaikka alkais nostaa niitä käteen. Kulmat meinas tänään mennä suoriksi ja välillä pyörittiin enemmänkin, vähän liikaa intoa tauon jälkeen vaikkakin tällä kertaa sain koiran sopivaan mielentilaan ettei mene liian vauhdilla. Alussa pitää ottaa vähän paikkamakuuta ja rauhoittumista ja silleen. Kulmia sitten erikseen, koko ihana kesä aikaa!

Pessi kävi todistettavasti tänään myös uimassa Sieppijärvessä vaikka olikin melko jäiset vedet vielä. Eipä ole mennyt syksyn uimakoulu hukkaan! Uskalsi se vaan sinne mennä kepin perään vaikka aluksi empi kauan...no hei haloo, keppien vuoksi mitä vaan!