Mitäpä muuta sitä toivoisi, on lääniä missä eläimet voi temmeltää vapaina ja jokaiselle löytyy oma kolo pihasta! Täällä voi treenata jälkeäkin niin paljon kuin sielu sietää. Ja voi vain katsella että mihin suuntaan lähtisi tänään kävelylle, metsäpolkuja riittää kilometrikaupalla. Tällaisesta paikasta olen haaveillut jo monta vuotta ja nyt meillä on hyvä olla. Oppii arvostamaan kun kaupungissa tarpeeksi kauan on joutunut olemaan ja huomaa miten ongelmallista koirankin kanssa on kun aina pitää miettimällä miettiä että mihin menisi ulkoilemaan. En malta olla laittamatta tähän puolivuotiaan uroksen alun kuvaa, aika komea minusta on tullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti