Kevään touhuja kotipihassa

Poika kasvaa ja ämpärit vain suurenee! Ostin pojalle oman lastenämpärin sittarista mutta tällä viikolla sekin vaihtui jo astetta isompaan ;) On se ihan hulluna noihin kippoihin ja kappoihin! Pessi on jatkanut mallikkaasti treenejä niin pentukoulussa Pellossa kuin valkkaritreeneissä Rovaniemellä. Hyvä siitä vielä tulee kun nyt vain ensin tutustutaan muiden koirien läsnäoloon ja perusasioihin kuten reippaaseen palkitsemiseen ja leikkiin ja että on toooooosi hauskaa mennä treeneihin! Näyttelytreenit jo kovasti kiinnostaisivat mutta kun se toinen kives ei ole vieläkään laskeutunut! Toivottavasti nyt ei jää haaveeksi tuo homma meiltä! Rovaniemellä ukko on käynyt nyt joka viikkoa ja kaupunkielämä alkaa tulla tutuksi. Hienosti menee häiriönkin kanssa jo ”viereen” risteyksissä lähes heti. Nyt vain tuntuu että lähtee liiankin innolla ihmisten perään! Pitäisi alkaa kovasti ohittamaan niitä. Niin se aika muuttuu kun ensin on saanut kehottaa tulemaan ja nyt samasta asiasta pitäisi alkaa kieltämään että ”älä tule noin innolla”. Mutta katsotaan nyt ensin nuo autot pois ja sitten pikkuhiljaa ihmisten luo meneminen pois. Parempihan se noin on että on valtavasti rohkaistunut!

Pessi on tavannut nyt Petraa (2v), Mikaelia (1v) ja Jeminaa (3v) jonkin verran. Aina vain vähän arveluttaa nuo lapset jotka säntäilee joka suuntaan niin vauhdilla. Mutta selvästi on poika mennyt eteenpäin siinäkin. Lähtee kyllä lasten perään, utelias on. Nyt vain täytyy alkaa kiinnittämään huomiota siihen että lapsille ei haukuta eikä meitä suojella lapsilta (on ollut vähän havaittavissa). Olenkin alkanut nyt selvästi murahtaa koiralle jos alkaa suojella meitä. Pidän lapsia myös paljon sylissäni että näkee niiden olevan osa minua. Viimeksi ei meinannut millään lopettaa haukkumista kun Jemina oli kylässä. Oma koti taitaa olla tässäkin vielä lisätekijä. Mutta katselemme tilannetta.

Saalisvietti tuntuu olevan voimakas (no sehän tuli todettua jo 7 viikkoisena kissajahtaajana). Eikä ihme että on lisääntynyt entisestään kun kissoja jahtaa koko ajan. Palloleikeistä tuntuu tykkäävän myös kovasti, samoin lumipallojen heittämisestä. Koordinaatiokyky on yhtäkkiä kehittynyt kovasti kun saa jo ilmasta kiinni kopin. Täytyykin alkaa miettimään ettei tämä ole se stressiä aiheuttava tekijä liittyen autojen jahtaamiseen! Leikimme jatkossa siis harkitusti…Kissat kiinnostavat edelleen aivan valtavasti! Välillä olemme kulkeneet laumana metsissä, toivottavasti tuo jahtaaminen iän myötä vähenee, ainakin Oliverilla nimittäin meinaa huumorintaju loppua jo! Kotipihassa on ollut mukava touhuilla, niin koiran kuin emännänkin mielestä :)

Meidän koti on kyllä todellakin landella! Tuli nimittäin todettua että täällä ei kadulla kohtaa narussa pelkästään koiria vaan naapuri talutteli lammasrouvaa pitkin kyliä! Siinä olikin Pessillä melkoinen lenkkikaveri! :D Pessin naiset ovat olleet kovin kiireisiä kun Anskukin vain kirjoittaa opinnäytetyötä ja toinen akka lukee pääsykokeisiin, onneksi sentään poika saa emäntien perseet ylös edes lenkkien ajaksi!

16 viikkoa

Tässä videopätkä kun meidän pikku-tikku-ukko harjoittelee jäljestämistä, tähän lajiin minulla kuulemma olisi potentiaalia!



Pääsiäispäivä Kauhavalla. Kauhavalla olikin lumet jo sulaneet, niinpä pääsimme sottaamaan itsemme keskelle rapapeltoja!!! Ai ai, aivan uusia hajuja valtavasti! Poika oli aivan innoissaan ja vielä enemmän minä! Pohjoisessa kun on vielä täys talvi! Otimme ihania kevätkuvia ja teimme linturetkiä porukalla. Isää Pessi alkoi vähän vierastaa, niinpä isältä saikin makkaraa ja johan heistäkin tuli kavereita. Oli kyllä niin ihanaa käydä Kauhavalla ja porukatkin tykkäsivät Pessistä.

Ajo Kauhavalta Pohjoiseen. Hirveän pitkä matka taas, jotain 600km. Pysähdyimme vain pari kertaa lenkille ja pissalle, oli kiire kotiin. Ansku odottikin Sieppijärvellä, Pessi oli iloinen kotiintulosta, niin myös minä!

Keskiviikkona menimme Rovaniemelle tapaamaan Maarit Sallaa, joka kasvattaa valkkareita sekä muita valkkari-ihmisiä. he treenaavat joka keskiviikko ulkokentällä. Pessi sai Maaritilta paljon kehuja. Pessi ensin haukkui muita koiria mutta huomasi pian että muihin ei oteta kontaktia. Katselimme puoli tuntia kun muut harjoittelivat, minkä jälkeen kokeilimme kasinmuotoisesti kiertää kahta aikuista koiraa ”tule”-sanalla. Tarkoituksena oli saada Pessi kontaktiin enemmän minun kanssa kuin että kiinnittäisi huomion muihin koiriin. Pessi oli aivan upea! Vaikka uroskoira räyhäsi metrin päästä ei Pessi välittänyt mitään! Toimintakyky säilyi täysin! Go Pessi Go!!!

Torstaina olin itse lautailemassa Ylläksellä, Pessi oli Anskun kanssa kotona ja kävi rokotuksissa Pellossa. Oli ollut tosi rauhallinen siellä vaikka myös muita koiria hössöttämässä. Illalla ajelimme Muonioon, jossa odotimme Anskua ja treenasimme. Leikin ensin pojan kanssa hetken narulla ja heitin rengasta. Sitten tein muutaman kerran treenin viereen ja paikka. Pessi ei ollut kovin keskittynyt joten harjoittelimme sitten enemmän renkaan tuomista. Menimme myös kylille jossa kokeilimme mitä autoihin nyt sanotaan. Oli jo lievempi. Ohitimme myös yhden suomenpystykorvan kadun toisella puolella, Pessi ei haukkunut nyt yhtään.

Perjantaina paistoi taas aurinko. Aamulla lenkki metsään, Pessi osaa jo tuoda sinisen renkaan minulle takaisin kun sanon ”tuo”. Pessi oli tosi iloinen ja vapautunut ja vilisti pitkin metsää. Olen joka lenkillä pitänyt pienen pätkän ”lähellä” namien kanssa. Päivällä menimme kylille missä treenasimme autoja. Pessi ei enää lähtenyt hyppyyn kun sanoin ”ohi”, vähän hihna kiristyi mutta malttoi mielensä. Kehitystä siis tapahtunut. Keksin Pessille kivan leikin sisälle, laitoin nameja eri tasoille ja sanoin ”etsi”. Nenä vain suhisi kun poika hokas mistä on kyse :) Leikimme illalla hurjaa narunvetoa ulkona. Hannele neuvoi että taistelutahtoa pitäisi ylläpitää että innostuu jostakin tietystä lelusta niin paljon että sillä on kiva treenata! Kyllä pojalla sitä on kunhan saamme yhteistyn pelaamaan, tässä esimerkkiä:

Sunnuntaina olikin taas pentutreenit Pellossa. Siellä oli nyt ainakin 10 muuta pentua! Pessi saapui treeneihin hurjasti haukkuen. Ilmoitti että täältä minä tulen! Harjoittelimme ohittamisia kuten viime kerralla sekä toisten pujottelemista niin että itse saisi kontaktin koiraan joko lelulla tai nameilla. Pessillä tämä meni jo varsin hyvin. Sain narulla houkuteltua niin että katse pysyi lähes koko ajan minussa! Olimme tyytyväisiä tähän! Kotiläksyksi tuli maahan-käskyn treenaaminen niin että malttaa pysyä pidempään paikoillaan. Kuulemma kannattaa pyytää takaisin istumaan ja palkata vasta sitten sekä pidentää kestoaikaa palkkion välillä. Paikka-sanaan kannattaa liittääkin se että tulee itse takaisin viereen ja vapauttaa, jotta koira ei opi ennakoimaan aikaa milloin palkkion saa. Tosi hyvää tekee kyllä pojalle nuo treenit!

Nyt on sitten paras sosiaalistamiskausi takana! Ainakin kovasti on tehty hommia, toivottavasti se sitten riittää ja meidänkin pojasta tulee avoin ja reipas ukko! Ainakin hurjan suuri kehitys on tapahtunut näiden viikkojen aikana! Olen tutustuttanut Pessiä ainakin seuraaviin juttuihin:

o erilaisiin pintoihin: jää, ritilä, portaat, metsä

o paikkoihin: navetta, pimeä huone, parkkihalli, koirakentät, keskusta, eläinlääkäri

o eläimiin: kissa, koira, rotta, hevonen, lammas, lehmä

o ihmiset: miehet, vanhukset, lapset, hiihtäjät, laskettelijat, pyöräilijät

o kulkuneuvot: juna, auto, moottorikelkka

Veljekset Torniossa

Etelää kohti ajellessa tapasimme matkan varrella Pessin veljen Royn. Pessi oli muuttunut valtavasti pari viikkoa sitten olleista pentutreffeistä Helsingissä, silloin sisarukset olivat muka niin pelottavia ettei millään meinannut uskaltaa lähteä leikkiin mukaan. Nyt Pessi meni innolla Royn luo ja tahtoi tätä leikkimään. Roy taas oli juuri niin kuin Pessi viimeksi, haki turvaa Sannasta. Mutta kyllä pojat vain rentoutuivat lenkin aikana ja juoksivat pallon perässä. Roykin vähän jo innostui leikkimään. Olin hirmu onnellinen Pessistä, niin sitä pitää! Seuraavaan pentutapaamiseen täältä saapuu varmasti aivan eri mies! Oli mukava vaihtaa kokemuksia Sannan kanssa ja huomata että samoja vaiheita on pojilla meneillään.

15 viikkoa

Päivät ovat alkaneet lämmetä ja aurinko paistaa. Pessi on kyllä rentoutunut nyt aivan todella paljon kun on saanut hyviä koirakokemuksia ja nähnyt paljon eri-ikäisiä ihmisiä! Satukin rentoutui aivan täysin ja siitä lähtien meillä onkin ollut hurjan hauskaa yhdessä! Tuntuu että nyt vasta olen saanut luotua koiraan suhteen, jossa me ymmärrämme toisiamme! Leikimme paljon lumihangessa, Pessi sekoaa onnesta jos leikimme pientä taisteluleikkiä! Viiletämme pitkin metsiä vapaina, täynnä intoa kaikesta juuri siinä hetkessä. Johtajuus tuntuu olevan nyt hyvin minulla, Pessi odottaa että menen ensin ulos ovesta ja kulkee perässäni. Niinpä olen nyt uskaltanut lisätä reilusti erilaisia leikkejä ja vahvistan pojan itseluottamusta. Kieltämättä meillä on ollut aika kova kuri joten pojalla saattaa siksikin olla vähän huono itseluottamus. Mutta parempi niin, ei ainakaan tule heti johtajuusongelmia.

Mutta ei tämä nyt ihan niin ruusuilla tanssimista ole sentään aina ollut. Pessi on alkanut kokeilemaan rajojaan eikä enää tule sisälle kun käskemme vaan jäisi muka vielä yksin hengailemaan ulos. Kokeilin ensin murahtaa ja sanoa kovasti mutta se toimi vain kerran. Sitten taas juostiin minua karkuun mikä oli muka niin hauska leikki. Niinpä meninkin itse sisälle ja jätin pojan oven taakse. Johan tuli sitten vähän ajan päästä sisälle alistuvana kun ei ollutkaan enää hauska olla yksin ulkona. Tämäkään ei toiminut kuin pari päivää joten aloimme sitten palita nameilla sisälle tulosta ja se toimi lopukevääseen saakka motivaationa. Pessi on myös keksinyt että kaikki ohi menevät autot pitää pysäyttää. Tähän pitikin heti puuttua ettei jää tavaksi. Kokeilin ensin kieltää mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sitten ajattelin että josko namilla ja ohi-sanalla ja hommahan lähti ihmetyksekseni heti toimimaan. Pessi hoksasi nopeasti ja alkoi pian jo odottaa autojen tullessa että missä se nami on!

Yksi rasittava piirre on myös se että Pessi jahtaa nyt taas hulluna kissoja, Oliverin on saanut juoksuun, onneksi Milla sentään ei vielä ole antanut pojalle periksi. Pessi vain ei millään ymmärrä ettei kissat halua leikkiä hänen kanssaan.

Aloitimme tällä viikolla myös Pellossa pentujen arkitottelevaisuusryhmässä kun Pessi oli 15 viikkoa. Ennen treenejä kaikki yrittivät saada pennut rauhoittumaan aloilleen pitämällä pannasta niskasta kiinni. Tämä on kuulemma hyvä tapa saada koira ymmärtämään että nyt aletaan tehdä töitä. Ensimmäisellä kerralla treenasimme muiden koirien ohittamista. Pessillä on ollut ongelmia muiden koirien kohtaamisessa. 12-15 viikkoisena tuli mörkökausi jolloin ei millään meinannut uskaltaa ohittaa toisia koiria. Alkoi haukkumaan kovasti muita koiria ja menemään jopa pakoon jos jostakin tupsahti koira. Niinpä Pessi olikin ihmeissään kun treeneissä muihin koiriin ei otettu kontaktia eivätkä muut koirat olleetkaan yhtään vaarallisia. Pessi sulatti pikkukoirat ihan hyvin mutta sisälle tullut iso mastiffipentu vähän herätti huomiota. Toisia koiria ohitimme vastaantuloharjoituksessa ”tule” käskyllä. Kouluttaja kiinnitti huomiota että koska Pessi on dominoiva, en saa yhtään jäädä odottamaan sitä vaan minun on jatkettava matkaa heti. Toisena harjoituksena menimme sellaista että muut kiertävät Pessiä ja minua ja Pessin pitäisi rauhoittua huomioimaan minut. Kovin oli ensin vaikeaa kun ne kamalat koirat menivät jopa takaa mutta sain sitten katsekontaktin ja treeni päättyi siihen. Pessi olikin treenien jälkeen ihan väsynyt uudesta paikasta ja kokemuksesta mutta ihan hienosti meni. Tällä viikolla on taas tullut paljon uutta, Pessi onkin vähän väsyneen näkinen ja saikin kurssilla lempinimen Hessu Hopo, ja siltä kyllä näyttääkin.

Lisäksi olen alkanut opettaa "lähellä"-käskyä, missä Pessi kulkee oikealla puolellani ja tiputtelen nameja palkaksi. Tuo on kuulemma hyvä olla takataskussa arjen asioissa. Kiitti Hanneleelle vinkistä!

Tämän viikon ohjelmaan kuului myös cityilyä Rovaniemellä kun Ansku oli siellä töissä. Menimme nyt ensimmäisen kerran keskustaan kävelykadulle aamupäivällä. Siellä oli aika rauhallista mutta kuitenkin enempi menoa kuin Sieppijärvellä, heh. Pessille tuli kokeumus myös parkkihallista. Käveli tosi reippaasti kyllä joka paikassa. Harjoittelimme pari kertaa ”viereen”-käskyä liikennevaloihin. Teimme 2kpl 15 min lenkkejä keskustaan. Pessi oli välillä autossa lepäämässä.

Vaikka olinkin onnellinen pohjoisessa asuessani, tuli pääsiäisenä tunne että nyt tahtoo nähdä omiakin läheisiä ihmisiä välillä. Niinpä sulloin pojan ja kamat autoon ja menimme Pohjanmaalle pääsiäisen viettoon. Kauhavalla tunnisti siskoni Tarun heti, ulisi onnesta kun näkivät! Pekka oli aluksi vähän vieras että hetkinen, kukas tämä nyt olikaan ja miten tuo on täällä eikä Tampereella. Mutta kunhan hokasi niin johan alkoi sellainen fanitus ettei siitä loppua sitten tullutkaan koko reissulla! Pureminen on kyllä melko ongelma vieläkin, niinpä kynsien leikkuukin on varsinaista trapetsitaiteilua. Pessi testasi aivan valtavasti Pekkaa ja Tarua ja rajoja hyppimisen ja puremisen suhteen. Huomasin että minun päällepä ei hyppinytkään nyt juuri ollenkaan enää. Piti itse muistaa olla tosi tiukka myös muualla, olla johtaja myös kodin ulkopuolella.