perjantai 25. helmikuuta 2011

Eläintohtori


Josko sitä itsestäkin kirjoittaisi tänne muutaman rivin tähän väliin. Koirajutut ovat olleet vähän aikaa vain 90% teholla, se 10% minkä maltoin niiltä vapauttaa on mennyt viimeistellessä 6 vuoden projektiani eli väitöskirjaani Tampereen yliopistossa. Perjantaina sitten tuli käytyä vetämässä se viimeinen rutistus filosofian tohtorin tutkintoon eli väiteltyä Turun yliopiston professorin kanssa. Nyt on aika kevyt olo päässä, työ mikä on ollut aikamoinen taakka jatkuvasti on viimein valmis ja nyt saan keskittyä täysillä koiriin ja siihen liittyvään opiskeluun. Ansku sanoi että minusta tuli nyt eläintohtori, eikös se vähän niin ole jos on eläintenkouluttaja ja biologian alan tohtori ;) Vapaa-aika tuntuu oudolta ja helpolta, en malta odottaa tulevaa kevättä!

Koirille tiedossä tästä eteenpäin paljon sitä aikaa joka on ollut vähissä :) Itselleni annan ensimmäisenä lahjaksi uuden huskypennun jonka haen kotiin lähiviikkoina. Sitten tahdon käydä sekä Pessin, Hottiksen että Häjyn kasvattajan luona vierailulla ja kevään aikana voisi käydä vielä viettämässä pienen lomamatkan ulkomaille vain itselleni. Mikä voisi olla tämän parempaa!

Nyt jo kotona Louella eilisen pitkän ajomatkan jälkeen, Pessi ja Hottis tietenkin repesivät liitoksistaan kun hain ne koirahoitolasta. Sanoinkin että Korkeasaaresta on karannut taas kaksi VIRTAhepoa, aivan mahdotonta menoa! Samoin kuin kissallani Oliverilla, joka vaatii koko ajan sylissä rapsutuksia.

P.S. Minä sitten tykkään tästä uudesta tukastani! Rastoja jäi 9 kpl kun niitä ehti kolmen vuoden ajan olla 100.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Sun aika mennä on


Raskas päivä...Voiko luopumiseen koskaan valmistautua tarpeeksi. Luna, minun ensimmäinen oma siperialainen. Tänä aamuna sinä itsekin taisit ensimmäisen kerran myöntää olevasi kipeä. Tulit minua vastaan mutta häntäsi ei heilunut iloisena kuten ennen vaan se oli koipien välissä. Et pystynyt istumaan koska takapääsi oli kipeä. Mutta viimeiseen asti sinä jaksoit rakastaa ihmisiä täydestä sydämestä. Sinä olit taas maailman onnellisin kun pääsit minun syliini. Kuten olet aina minun kanssani ollut.

En tiedä kauanko sinulla on jo ollut oireita, ehkä vuosia, vähintäänkin monia kuukausia. Minulle tulit vajaa 4kk sitten. Tämä aika on sisältänyt useita eläinlääkärireissuja. Syksyllä sinulla todettiin melko varmaksi krooninen keuhkosairaus johon ainoana hoitona on elinikäinen kortisonilääkitys. Yskä ja nuha vaivasivat sinua jo pitkään ennen kuin tulit minulle. Kohtukin poistettiin marraskuussa peräpään vuotojen takia. Pari päivää sitten virtsa/emätinaukosta alkoi taas valumaan pahanhajuista verta. Kohtu ei siis ollutkaan syynä tähän. Eläinlääkäri arveli Lunan sairastavan jonkinlaista verenkiertoon liittyvää autoimmuunisairautta, mahdollisesti tautia missä veri ei hyydy normaalisti. Tänään sitten tauti nosti päätään kunnolla. Veri oli levinnyt myös sisäisesti. Mahan alueen iho oli täynnä mustelmia ja vatsa oli turvoksissa. Ehkä siis jonkinlainen sisäinen veranvuoto? Eläinkääläri oli kanssamme samaa mieltä, koiralla on liian monta vaikeasti hoidettavaa sairautta. Niimpä Luna nukutettiin pois tänä aamua.

Luna on ensimmäinen oma eläimeni jolle minun on täytynyt tehdä tämä päätös. Vaikka syy oli varsin selkeä ja olimme jo pitkään tienneet että Lunan sairastaminen voisi jonakin päivänä johtaa tähän, on toisen olennon elämän päättäminen jotenkin silti kamalan raakaa. Oma periaatteeni ei anna periksi ihmisen ylivertaisuutta eläimiin verrattuna. Sitä että ihmisellä on oikeus päättää milloin jonkun toisen elämä päättyy. Se on asia mihin tulen vielä moneen kertaan joutumaan, toivottavasti en kuitenkaan vähään aikaan. Toivon että nykyiset ja tulevat eläimeni saavat elää pidemmän ja terveemmän elämän kuin tämä pikku siperialainen.

Kiitos Luna siitä maailmasta minkä toit minulle. Sinun kautta olen tutustunut moneen uuteen ystävään, päässyt kiinni valjakkoajon pariin. Sinä olit minun ensimmäinen husky mutta et varmasti viimeinen. Voin vannoa että tämä kaikki oli vasta alkua siihen kaikkeen mahtavaan mitä koiralaumallani on vielä edessä!

Luna lokakuun auringossa Toivolassa. Sinun ensimmäinen päiväsi meillä. Mieltä lohduttaa se että sait elää viimeiset aikasi onnellisena. Sait viilettää metsissä vapaana joka päivä ja välillä käydä myös sohvaperunana mamman kainalossa kun olimme Louella. Sait uuden ystävän Hottiksen. Harmi että et ehtinyt viettää aikaa perheeseemme tulevan toisen huskyn kanssa, joka kasvaa vielä Sammalvaarassa sisarusten parissa. Tuo pikku husky tuo toivottavasti ripauksen sinusta meille talven aikana. Joka tapauksessa sinä olit Luna kaunein husky mitä olen koskaan nähnyt. Juoksentelehan vapaana ja iloisena sielläkin missä nyt olet.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Design heijastinliivit

Sain vihdoin aikaiseksi räpsäistä kuvat ystäväni tekemistä hienoista heijastinliiveistä! Nyt pitäisi koko porukan näkyä pimeässä! Kiitos Mari!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Häjy




Päivitystä sakemannin kuulumisiin. Koulussa kävimme läpi veljesten ominaisuuksia, omia ja kouluttajan havaintoja. Tämä pentue on erikoinen, niin rakenteeltaan kuin pääkopaltaan. Kouluttajamme sanoi että hyvin harvoin tapaa näin fyysisiä pentuja. Pojat ovat kouluttajan mukaan myös "vanhoina syntyneet". Ne ovat äärettömän rohkeita, välillä jopa sikailevat enemmänkin mitä koko sallii. Ego on suuri ja siinä riittää meillä naisilla tekemistä. Häjy on veljeksistä ehkä itsenäisin. Se on nyt jo aiheuttanut päänvaivaa ohjaajilleen painelemalla omille teilleen jos ei sillä hetkellä satu huvittamaan ohjaajan tekemiset. Pentu on luonteeltaan kova, mikä lisää haastetta. Koiran vahvin ominaisuus taas on suuri taistelutahto, Häjy tappelee kaikkea vastaan mistä se vain saa haastetta. Sillä on valtavan hyvä ja voimakas puruote jo nyt pienenä ja kova saalisvietti. Sen olen saanut todeta monesti kun koiran hampaat iskeytyvät esim lenkillä reiteen tai takin hihaan. Häjy on huikea pentu ja se tulee opettamaan minulle todella paljon! hyvässä ja pahassa ;)



Bar-Mixin J pentueen pojat