Matka kohti etelää

Niin alkoi matka kohti etelää. Auto tietenkin taas aivan tupaten täynnä, vaikkakin perheemme 6 muuta eläintä jäivät vielä tilan puutteen vuoksi Lappiin :D Ensimmäisenä oli vastassa pari päivää Oulussa. Olimme kaikki aivan ihmeissämme kun täällä on näin paljon ihmisiä. Kovasti alkoi ahdistaa ja ikävä tulla omia pikku kuvioita. Nyt jo! Pessi ryntäili pyörien ja ihmisten perään, haukkui vastaan tulevia koiria, mietimme että saapa vain nähdä mitä tästä kaupunkielämästä tulee! Täytyy antaa pojalle aikaa sopeutua. Pessillä on nyt kova mörkökausi. Nostaa niskakarvoja pystyyn kun näkee toisia koiria ja haukkuu taas paljon ihmisiä. Toisaalta antaa jo aika hyvin vieraiden rapsuttaa vaikkei vielä kaikkien, eikä tarvikaan. Saa nyt nähdä miten nuo toiset koirat, vaihtelee paljon, välillä ei reagoi yhtään ja välillä meinaa syödä elävältä. Huomasin tässä että pojalla on tullut voimaa hurjasti lisää, saan ihan tosissani jo pidellä, eipä ole poika pohjoisessa edes vetänyt mihinkään voimalla.

Oulusta jatkoimme kohti Lestijärveä. Siellä Pessi ja Oliver olivat aivan villeinä, olis pitänyt koko ajan vain olla ulkona. Teimme vähän etsimistä pellolle ja kävimme rannassa kahlailemassa kepin perään. Vielä ei uskalla uimaan asti kuitenkaan lähteä.

Mökille olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa mutta piti lähteä Tarun yo-juhliin la aamuna. Meidän ukko olikin varsin edustavana juhlissa kun pojalla oli oikein kraka kaulassa! Komia on aina komia! Pessi saikin paljon huomiota juhlissa. Odotti kiltisti ladon kulmassa kiinni, välillä pääsi kuitenkin hääräämään vieraiden sekaan kun oli niin lämmin ja nätti päivä! Pessi tutustui taas pieniin menijöihinkin vähän etäämmältä mutta ei enää pelkää lapsia kovin paljon.

Illalla lähdimme sitten ajelemaan kohti Tamperetta koska seuraavalle päivälle oli luvattu lähes 30 lämmintä ja silloinhan me ei kyllä autossa voida olla! Uuteen kotiin päästyämme kaikkia ahdisti niin paljon!!! Kerrostalo! Pessi haukkui ensin paljon käytävän ääniä mutta alkoi parin päivän päästä jo tottua.

Uusia kavereita

Olimme tänään Minnan briard-tyttöjen kanssa metsässä. Minna tietää koirista tosi paljon ja harrastaa pk-puolella omien koiriensa kanssa. Niinpä luotin että Minnalla koirat ovat hallussa eikä tule huonoja kokemuksia. Pessillä olikin ihmeteltävää kun autosta tuli yksi kerrallaan aina vain uusi koira. Kävimme ensin pienen lenkin yksi koira kerrallaan ja lopuksi kaikki 4 laumana. Pessi aluksi vähän kummasteli noita karvakasoja mutta kolmannen tytön kohdalla ei enää ujoiltu. Ihan hienosti meni, ensimmäisen koiran kohdalla Pessi nosti niskakarvat pystyyn (ensimmäistä kertaa huomasin tuollaista) mutta Gipsy 10v. otti Pessin leikkisästi vastaan. Musta rasta-koira leikki kaikista mieluimmin, Salli 3v oli vähän ujo kuten Pessi joten mentiin enemmän omia latuja. Pessi olikin aivan rätti kun pääsimme kotiin, 1,5h kun tuli metsässä leikittyä tänään!

Minna näytti myös vähän miten treenata taistelutahtoa, sitä kyllä oli valtavasti hänen koirillaan. Hänellä oli koirille iso puhkaistu jalkapallo (hankintaan!). Neuvoi myös että kannattaa pitää kahta lelua kerrallaan ja vaihtaa heti toiseen ettei kyllästy ja pyytää heti luokse sillä leikkimään ettei ala leikkimään yksin. Pessi toikin pallon hienosti minulle heitettäväksi, joten hyvin on koiralla potentiaalia, tosin paljon pitää kyllä vahvistaa taistelutahtoa. Saalisviettiä on tullut kissojen myötä vahvaksi, saalisviettiä kannattaa hyödyntää niin että joutuu jahdata ensin lelua ja sitä kautta lelusta tulee mielenkiintoinen. Nyt onkin mietittävä että mitä koirasta haluaa. Nimittäin jos sen kanssa haluaa alkaa harrastamaan, olisi hyvä lisätä palloleikkejä ja vetoleikkejä reilusti, jos taas tahtoo viettejä ja dominointia pois niin…hmm…kestääköhän kissoilla hermot jos saalisvietin nostaa huippuun! Tiedä sitten onko Pessi liian flegmaattinen jätkä aktiiviharrastukseen mutta Minnan kanssa tuumattiinkin että parempi se niin on ensimmäiseksi koiraksi kuin sellainen duracell-menijä, tässä kun on niin monta uutta asiaa opeteltavana koiran elämästä. Pelkästään tuon johtajuus-asian kanssa riittää tekemistä.

Pessi on ystävystynyt myös Raisan lyhytkarvaisten collieiden, Oonan ja Kamun kanssa. Raisan pihalta lähtee kivat metsätiet, siellä on koirilla hyvä juosta vapaana! Kamukin oli tosi hyvää pataa Pessin kanssa vaikka aluksi mietimme miten Kamu suhtautuu toiseen urokseen. Mutta Pessi on vielä niin mukavan neutraali pentu kaikille, ettei poikienkaan välillä tule kränää, olispa helppoa jos sais aina olla näin. Oonasta oli tullut ihan aikuinen juoksun jälkeen, ei muka enää tahtonut leikkiä, esitti isoa tyttöä. Kamu ja Pessi viilettivät edellä. Mikäs siinä ollessa, tosi lämmin ilmakin, noin 15 astetta ja aurinko paistoi!

Uimamaisteri

On tämä Lappi kummallinen paikka kun vieläkin löytyy vähän lunta ja ulkona on 20 astetta lämmintä! Illalla kiipeiltiin jäiden päällä ja aamulla Pessi kipaisi veteen kahlaamaan ankkalelun perässä eikä ole kyllä yhtään moksiskaan vedestä. Viimeisellä heitolla ankka meni liian kauas, vaikka Pessi jo uskaltautuikin uimaan, alkoi se vielä hirvittää

Kävimme myös kesän ensimmäisen soutelun tyynellä Sieppijärvellä ja tietenkin otimme Pessin mukaan. Pessi vähän ensin pyöri ja hyöri mutta asettui sitten istumaan kun komensin että veneessä ei voi kulkea muualle kuin omalle paikalle. Niin ja kun otettiin valokuva niin pitäähän siinä poseerata komiasti!!!

Pessi on käynyt aina silloin tällöin naapurin Monkun ja Esan hevostallilla, mikä onkin pojan mielestä ehkä maailman mielenkiintoisin paikka, sieltä kun löytyy aina joku leivänkannikka tai koiranraksu varastettavaksi. Unohtamattta makkaraa, mitä Monkulta aina saa, vaikka pitääkin antaa rapsuttaa samaan aikaan, noh, ei se niin kamalaa ole palkintoon nähden, ehkä vähän jo voi antaakin rapsutella! Pessi antaa jo varsin hyvin vieraiden rapsuttaa. Välillä itsekin oikein yllätyn kun joku uusi ihminen saa koskea jopa persustaan. Olin kyllä eniten ihmeissäni kun viikko sitten meidän vieraana olleet Kari, Riitta ja Joni (12v) saivat todella tervetulleen vastaanoton Pessiltä. Pessi leikki isokokoisen Karin kanssa hurjan hauskaa ”ota kiinni jos saat” leikkiä, Pessi oli aivan haltioissaan Karista heti, meni suoraan autoon vastaan. Kyllä se vain jotenkin niin on että ne ihmiset, joilla on omia koiria tai ovat koiraihmisiä muuten tulevat Pessin kanssa juttuun parhaiten. Tämä koira kun vaistoaa ihmisestä heti.

Yllästunturilla retkeilemässä

Lämmintä on 20 astetta ja aivan tyyni aurinkoinen sää! Niinpä ajattelin että on päästävä käymään tunturivaelluksella vielä ennen kuin täältä muuttaa pois. Otin Pessin matkaan ja menimme Äkäslompolossa Varkaankurun pikkureitin, ehkä noin 4km. Välissä pysähdyimme tunniksi lepäämään ettei Pessi rasitu liikaa kun on vielä niin kovin nuori. Metsät olivat jo kuivuneet sielläkin kivasti, taustalla näkyi vielä luminen Ylläs ja jossakin kohtaa metsässäkin oli vielä lunta. Pessi kulki koko ajan lähelläni ja malttoi jopa levätä kun pysähdyimme.

Jotenkin tämän kaiken ihanuus huipentui siihen hetkeen kun makoilin selälläni metsän mättäällä ja Pessi tuli minun kainaloon makaamaan. Edessä näkyi luminen Ylläs-tunturi, aurinko paistoi ja oli aivan hiljaista. Olen saattanut joskus haaveilla tuollaisesta hetkestä. Siinä hetkessä minulla oli kaikki. Hienon hetken rikkoi kesän ensimmäinen hyttynen, jota Pessi pelkäsi kovasti, mikä hitto tuo inisevä otus on! Mutta nyt sai vielä kulkea ilman ötököitä, toista se on sitten muutaman viikon päästä! Minä niin rakastan Pessin rauhallisuutta, sitä että me vain makoilemme jossakin ”ei missään” ja fiilistelemme. Oli se sitten metsässä tai oman talon portailla aamuisin, on niin ihanaa kun ei ole minnekään kiire. Koira on vajaa 5kk ja on jo nyt niin rauhallinen tai pikemminkin tilannetajuinen :) Joku toinen pentu ei pystyisi pysähtyä hetkeksikään mutta Pessi on koko ajan silmä tarkkana että mitä Satu tekee niin sitä samaa minäkin tahdon tehdä.

Utsjoella

Punainen auto, takapenkillä kaksi valkoista kaverusta (joo, niin varmaan sanoo kissamme Oliver) starttasi äitienpäivänä kohti Utsjokea. Matkaa reissullemme kertyi taas sellainen 800km, mutta sehän on pikkumatka jo Pessin mielestäkin. Kiva oli ajella pikkuteitä. Pysähdyimme matkalla Roosan luona, siellä Pessin piti kovasti paimentaa 2 ja 4v. lapsia. Utsjoella vastassa oli myös 3v. Elena.tyttö. Pessillä olikin paljon uutta pohdittavaa mutta Elenan kanssa ystävystyivät jo varsin hyvin vaikka välillä piti yrittää komentaa lasta haukkumalla. Miten se vain juoksee eikä asetu, niin! Mutta selvästi paremmin jo on lasten kanssa, pikkuhiljaa. Elenakin oli tosi nätisti koiran kanssa, ei tullut kohti liikaa eikä pelännyt vaikka Pessi haukkuikin.

Utsjoella oli kyllä jälleen kerran kuvaamisen arvoiset maisemat! Pessikin pysähtyi kivien ja kantojen päälle katselemaan pilviä ja vuoria. Eipä joka poika pääsekään tuollaisille apajille! Àilegas-tunturin päällä oli vielä vähän luntakin, siellä olikin kiva telmiä! Voi pojat! Emäntä kun oli napannut mukaan vielä keltaisen ankka-vinkulelunkin! Me vähän myös treenailimme paikalla oloa mikä oli varsin helppoa kun teki mieli vain istua ja fiilistellä! Tämä oli reissu, mistä kuvat kertovat tuhat kertaa enemmän kuin sanat.

Kevään tulo ja metsäseikkailua

Viimein metsät ovat alkaneet kuivua niin paljon että pääsimme retkelle pojan kanssa! Vielä parempaa että sinne päästiin koko perheen kesken, Anskulla kun on nyt koko ajan niin paljon töitä ja vain muutama vapaapäivä. Alkoi aurinkokin taas paistaa! Kävimme myös Lestadiuspolulla. Pessi otti pitkospuut heti omakseen vaikka välillä olikin kiva kahlailla suon puolella vettä loiskutellen (tainnut jälleen kerran tulla omistajaansa!) Mutta kyllä se on koiralla koiran elämää silloin kun rapa ja vesi roiskuu, näin ainakin meillä tällä viikolla!!!

Myös Kolarinsaaren mökiltä lähti jäät tällä viikolla. Se oli hienon näköistä, enpä ole aikaisemmin vastaavaa nähnyt! Ensin jäät lähti omasta kohdasta ja sitten yläjoelta tuli aina vain lisää jäälauttoja, välillä jäistä muodostui kunnon pato mökin kohtaan.

Koirakaveruutta

Olimme Monkun luona 3 tuntia, Pessi hääräsi pihassa katsellen hevosia, Pekko-koiraa, lapsia ja kissoja. Rolle-kissa kiinnosti kyllä ylivoimaisesti eniten, on se hemmetti kun ei saa kissaa liikkeelle ajatettua! Kouluikäisiä lapsia arasteli, ei antanut koskea mutta viimein namien kanssa antoi vähän rapsutella. Pessille meinasi käydä köpelösti ennen kotiinlähtöä kun yksi hevonen potkaisi Pessiä kylkeen kun Pessi lähti seuraamaan liian lähellä perässä hevosta ja Erikaa. Onneksi potku oli kevyt ja ulinan jälkeen Pessi vain jatkoi reippaana matkaa hevosen perässä, tosin nyt varoi huomattavasti enemmän menemästä lähelle.

Pessi tutustui illalla vielä taas yhteen koirakaveriin, Erikan 11v. terrieriin Roniin, joka on kuulemma aika ärhäkkä. Mutta ei poikien kesken ollut mitään hässäkkää, menimme yhdessä metsään ja pojat menivät peräkanaa. Pessille heitin palloa niin ei ollut koko ajan Ronin kimpussa. Roni jopa kiinnostui lopuksi että mikä tämä valkoinen ukko on, joka on noin kiltti eikä olisi malttanut lähteä ollenkaan kotiin vaan olisi pitänyt nuuskia ympäriinsä, tais luulla Pessiä tytöksi! Pessi on saanut nyt monta koiratuttavuutta. Oona-collieta olemme tavanneet toisenkin kerran, juoksivat peräkkäin aivan täpöä eikä Pessi kömpelönä vielä meinannut pysyä perässä, uikutti vain takana että odota minua! Myös Sannariinan 2v karjalankarhukoiraurosta, Juroa kävimme moikkaamassa, ukot leikki hirmu hurjaa leikkiä hetken pihassa ringissä, minkä jälkeen lähdimme yhteiselle kävelylle. Pessi olisi tahtonut aina vain leikkiä mutta hoksasi sitten luovuttaa kun Juroa kiinnostikin enemmän jo muut hajut.

Viikonloppuna mökillä oli sattumalta 3 valkoista mutta silti kovin eri näköistä koiraa kun naapureilla oli hoidossa 1v. pyreneittenpaimenkoira Olga. Olga ja Nelly (ruotsin valkoinen hirvikoira) tosin olivat ihan mustia kurasta kun olivat viimein päässeet pihaan irti temmeltämään. Ajattelinkin sitten ottaa Pessin mukaan menoon ja katsoa miten nämä tulevat toimeen. Pessiä vähän pelotti taas Nellyn suuri energia mutta Olga olikin tosi rauhallinen tyttö. Siinä sitten vähän aikaa pihassa juostiin ja piilotettiin yhdessä yksi hirvenluukin.Olipa hauskan näköistä kun 3 valkoista pentua mutta kaikki silti niin erilaisia rotuja!

Vappu

Oli mahtavan lämmintä! 15 astetta! Lumet sulivat vihdoin metsistä mutta Ylläksellä oli vielä laskukelit! Pessi oli mukana. Kävimme välillä ulkoiluttamassa poikaa. Nätisti odotti autossa. Pessi oli taas tullut mökkihöperöksi. Olisi tahtonut sännätä kaikkien suksijoiden perään, sai kunnolla pitää kiinni ettei vietti vienyt! Noh, ihan hyvää tuo teki, varsinkin kun siellä oli taas niin paljon lapsia.