Äidin kanssa Hallainvuorella

Satu kaipasi vähän lomailua arkeen ja niinpä soitimme Hanneleelle ja tempaisimme pikku reissun päiväseltään Helsinkiin. Kävimme Hallainvuorella ja Viikin pelloilla retkeilemässä pitkän lenkin, Pessi sai jolkotella äitinsä Indyn ja tätinsä Sissin kanssa vapaana. Olipa ihana ja rentouttava päivä, tekee taas niin hyvää Pessille olla lauman opeissa. Hienosti ohitimme ihmisiä ja muita koiria kun Pessi tunsi olevansa turvallisen jengin ympäröimänä. Mallioppiminen on kyllä parasta mitä tässä ikävaihessa voi tarjota vielä vähän epävarmalle nuorukaiselle.

Indy pisti Pessin ensin ojennukseen, tämä nuorukainen kun on alkanut egoilla vähän liikaakin, melkoinen alfauros! Jalka nousee jo korkealle ja merkkaillaankin vähän väliä...ja ikää siis vasta 7kk! Mutta alku tervehtimisten jälkeen lauma kulki täysin sulassa sovussa, Sissikin innostui muutaman kerran kunnon leikkispurtiin Pessin kanssa vaikka vähän pitikin esittää ettei muka kiinnosta tuollainen kakara :) Oli kiva nähdä pitkästä aikaa Sissiäkin, niin kaunis neitokainen on Sissitä kasvanut! Kiitos Hannele taas kerran.

Tampereenseudun valkkaritreffit

Pessi on taas tavannut paljon muita koiria, eilen olimme Ansku kavereiden, Ainon ja Miian kanssa koirapuistossa. Siellä Peikko leikki 2v. sekarotuisen Okon kanssa.


Osallistuimme tänään Tampereen valkkaritapaamiseen, missä mukana oli 4 aikuista valkkaria, Pessi ja yksi vajaa 3kk ikäinen taaperopentu! Olipa siellä yksi Pessin sukulainenkin, nimittäin Weissen Lindenhof kennelin D-pentueen narttu eli Pessin äidin läheinen sukulainen. Aluksi minua taas jännitti kamalasti miten me hoidamme tutustumisvaiheen kun Pessi on niin kova haukkumaan alussa mutta sitten muut sanoivat että tänne vain ja tilanne meni ihan hyvin. Menisi varmaan paremmin jos en stressaisi niin paljon... Pienen pennun luokse en heti päästänyt, turha säikäyttää pikkuista uroksen rähinöinnillä. Vaikka tuo pikkupentu oli kyllä todella avoin tapaus, Maarit Sallan kasvatteja kuulemma.

Oliver vs Pessi

Pieni asunto pakottaa valkoiset selvittämään viimein välinsä...pakkosopeutumista ;) Kissani Oliver on pariin kertaan nyt näyttänyt Pessille kaapin paikan ja hyökännyt kunnolla sähisten kohti. Se on kyllä koomisen näköistä kun 6 kilonen ajaa yli 30 kiloisen piiloon pöydän alle ja ulina vaan kuuluu! Oliver on saanut nyt pari erävoittoa, joten ehkä viimein meillä alkaa kissajahti vähän vaimentua. Mutta on valkoiset silti hyviä kavereita. Kunhan Pessi vain malttaa olla rauhassa nini Oliver käy jo välillä puskemassa Pessin kuonoa ja kehrää, hellyyttävää! Ja yhden asian valkoiset kaverukset ainakin osaavat tehdä yhdessä: kerjätä minulta ruokaa! Varsinkin sipsit saavat Oliverin hulluksi! Tänä yönä heräsin siihen kun Pessi kyyhötti istumassa sängyssäni tyynyni vieressä. Piti tulla mamin luo turvaan kun se kissa on muka niin kamala! Pessihän on sitä mieltä ettei hän ole taaskaan tehnyt mitään pahaa :p No ei kyllä sääliä saanut sen enempää vaan alas joutui sängystä, yritti vielä toiseen kertaan hivuttautua kainalooni nukkumaan mutta vaikka kuinka teksi mieli ottaa peikko sänkyyn nukkumaan niin ei. Heh, huomaa heti että kun Ansku ei ole komentamassa pois sängystä niin Pessi kokeilee että pääsisikö nyt minun viereen :D Lupasin ja vannoin kyllä Anskulle etten anna periksi...vaikka tiukkaa tekeekin!


Pessi täytti tänään 7kk, korkeutta on nyt 64cm, painoa paljon, pitäisi käydä punnituksessa, iso se on joka tapauksessa...No käytiin punnituksessa, 31kg eli ihan sopivan painoinen.

Oliver valvottaa meitä joka yö, ei ole kyllä kissan paikka kerrostalo kesällä. Niinpä aamut venyy lähes puoleen päivään, enhän minä nukkuisi mutta kun tuo koira on niin pirun aamu-uninen :P

Bestikset Pessi ja Osmo

Pessi pääsi taas pitkästä aikaa leikkimään parhaan kaverinsa kanssa eli Osmo-grayhoundin! Pojat ovat parin viikon aikana aikuistuneet muka huomattavasti, nyt maltettiin jo kävellä rauhassa vierekkäin ennen metsään vapauttamista eikä koko ajan härkitty toista matkan varrella. Rajulta leikit välillä näyttävät kun hampaita louskutellaan puoliin ja toisiin. Osmolla vauhtia riittää ja Pessillekin tekee hyvää päästä välillä kisaamaan vinttikoiran kanssa nopeudesta :P Pojilla on kyllä aina joku jekku mielessä, ovat jotenkin niin samalla aaltopituudella, eikä ihme kun sama ikävaihe!

Kävimme tänään katsomassa vinttikoirien vieheajokisoja! Pessille teki hyvää katsella hälinää ja ohi kulkevia koiria. Parempaan suuntaan jo on mennyt selvästi, välillä unohtaa jo kokonaan muut koirat eikä rähise! Ollaan tällä viikolla oltu myös koirapuistossa, meni tosi hienosti se vaikka jännitinkin itse etukäteen, Pessi osasi olla suht nätisti myös 4kk ikäisten sakemanni ja akita-pentujen kanssa vaikkei ole mitään kokemusta nuoremmista pennuista. Pienemmät pelkäsivät aluksi Pessiä kun se on niin iiiiiiso ja haukkuu mutta tunnin jälkeen akita-pentukin jo haastoi Pessiä hurjaan painiin!

Uintia...Vai räpiköintiä?

Auringon saattelemana lähdimme kävelylenkille...joka venyi tapamme mukaisesti. Lähdimmekin asunnolta aivan toiseen suuntaan mihin tavallisesti Pessin kanssa lähdemme. Päästyämme jalkakäytävälle muistimme miksi emme yleensä sitä reittiä valitse! Viuh vauh pyöriä..! Ihmisiä, ihmisiä ja ihmisiä. Jokaisen pyöräilijän kohdalla Satu oli skarppina harjoittelemaan ohittamista. Ei vain voi tajuta, että miten Pessi ohittaa 10 pyöräilijää hienosti, mutta säntää 11. pyöräilijän perään.
Rullaluistelija oli uusi ja Todella kiinnostava näky Pessin mielestä. Onneksi Satu oli skarppina. Muuten olis luistelija saanu kyytiä.

Menimme kuten muutkin päivän paistattelijat kohti Alisenjärveä. Me jäimme kuitenkin omaan pieneen "uimarantaan" eikä tungeksittu sinne missä muutkin olivat. Satu innostui kahlaamaan ja Pessi perässä. Kovasti Satu yritti saada poikaa uimaan, mutta poika kääntyi rantaa kohti kun jalat loppuivat alta. No, Pessin ensimmäinen kelluntakokemus kuitenkin! Ah sitä lemua mikä noista kahdesta turrikasta tuli. Ei ollut mikään maailman puhtain "uimaranta". Täytyisi päästä uimarantaan, jossa voisi itsekin uida. Silloin Pessikin varmasti tulisi perässä. Eihän laumaa voi jättää!

Pienen niittylenkin jälkeen suuntasimme kotiin ja huomasimme että aikaa oli vierähtänyt kolme tuntia.