Pessi ja Illusia

Pieni saalistaja!

2012-01-27T17:06:00.000+02:00

Video saalisleikistä (Oodi 4kk):
http://www.youtube.com/watch?v=TBlgrxDl0rA&feature=youtu.be

Talossamme asuu pieni valkoinen ötökkä joka roikkuu välillä hihansuissa, vie isoilta koirilta lelut suusta ja huutaa kuin hyeena jos näkee että leikin jonkun toisen koiran kanssa :)

Olen vahvistanut Oodin saalisviettiä noin kuukauden ajan, hyvällä tuloksella! Tullessaan meille tämä pentu ei uskaltanut alkaa ihan täysillä leikkimään, mutta kun huomasi että pureminen ja repiminen on sallittua, on pennun leikkiminen kehittynyt suorastaan eksponentiaalisesti! Tällä hetkellä uskoisin että tällä koiralla tulee olemaan hyvä saalisvietti harrastuksia ajatellen, ehkä jopa suojeluun asti! Olen ottanut lyhyitä leikkihetkiä päivittäin, myös luoksetulossa olen käyttänyt nyt patukkaa palkkiona. Todella mielenkiintoista nähdä mihin neidin vietti vielä kehittyy! Olen joka tapauksessa erittäin tyytyväinen, olen saanut TODELLA hienon valkoisenpaimenkoiran!

Kiitos Monika, Imbi ja Maarit!

Lisäksi olen vähän treenannut perusasioita:
- Nenänkäyttö: ruokavana sisähallissa/ruokakupin etsintä.
Oodilla on keskittynyt, tarkka ja syvällä nenällä menevä etsiminen, tulee hyvä jälkikoira! Saisi olla aavistuksen ahneempi ruoalle mutta kun on tarpeeksi kova nälkä, etsintä onnistuu hyvin.
- Toimintakyky: erilaiset alustat, ritilätasot, pimeä, portaat, erilaiset hallit, navetat + leikkiminen niissä.
En ole havainnut toistaiseksi vielä suurempia ongelmia rohkeudessa. Menee jo kierreritiläportaatkin ylös alas mikä on monelle koiralle itsessään jo kuormittava suoritus
- Tottelevaisuusliikkeiden alkeet: kontakti, seuraaminen, luoksetulo, takapään hallinta, käännökset jne
Niin, en muistanut miten hemmetin nopea valkoinen on oppimaan uusia asioita! Juuri niin kuin Pessi aikoinaan! Oppii kaiken aivan tuosta noin vain. Olisipa koiran kouluttaminen aina yhtä helppoa ;)

Eniten olen kuitenkin panostanut sosiaalistamiseen ja saalisvietin kehittämiseen koska nyt on niiden tärkein kehittymisvaihe!

You never know what you're gonna get!

2011-12-31T21:53:00.002+02:00

Vuosi 2011 on ollut erittäin mielenkiintoinen ja voin sanoa oppineeni koirista enemmän kuin olisin ikinä osannut kuvitella! Takana on nyt 1,5v opiskelua eläintenkouluttajaksi Ammattiopisto Lappian opetuksessa, Louella. Minulla on ollut valtavan suuri onni saada oppia kokeneelta koira-ammattilaiselta, Keinäsen Jarilta! Tämän tasoista opetusta en tuskin olisi koskaan tullut saamaan mistään muualta. Aiheina ovat olleet mm. ongelmakoirat, koiran käsittely ja hoitotoimenpiteet, erilaiset lajiharjoitukset sakemannipentujen kanssa (jälki, haku, suojelu, tottis, verijälki, ominaishajun etsintä), koiran ruokinta, koirahoitolan pito, trimmaus, ensiapu, koirien jalostus ja kasvatus jne jne. Opetusta on jäljellä vielä 3kk minkä jälkeen on aika hankkiutua viimeiseen työharjoitteluun sekä näyttökokeeseen. Yrityksen suunnittelusta puhumattakaan! Kevät tulee olemaan jännittävää ja kiireistä aikaa mutta varmasti hyvin antoisaa!

Tämä vuosi on myös tuonut laumamme 4 uutta koiraa! Huskyt Unna & Arttu, sakemanni Lore ja valkoinenpaimenkoira Oodi. Meillä on siis varsinainen sateenkaariperhe, niin erilaisia ja eri näköisiä otuksia nämä kaikki ovat. Yhteistä kaikille tosin on se että jokainen on meillä käyttökoira ja jokaiselle on olemassa oma tulevaisuuden suunnitelma! Sempä takia nämä koirat ovat olleet hyvinkin tarkkaan harkittuja ja tällä hetkellä näyttäisi siltä että valintani ovat olleet oikeat! Vain yksi huskypoika ei sopeutunut meidän laumamme ja palautui takaisin kasvattajalle.

Vuoden parasta antia on ollut ehdottomasti myös huskyjen maailma! Siihen minut ovat koukuttaneet Johanna, Jenni ja Pauliina. Viimeinen silaus on ollut se että olen päässyt ajamaan turistivaljakoita joulusesongin ajaksi. Joka päivä tahtoo vain uudestaan ja uudestaan ajamaan ja oppimaan lisää! Kiitos ystävät ja opettajat siitä!

Lore ja Hottis, ne erilaiset rekikoirat!

Otsikkoni ajatus vie siihen että joskus saat enemmän kuin olisit ennalta ajatellut. Tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa se että treenasin saksanpaimenkoiraa PK-puolelle ja yhtäkkiä siitä onkin tullut myös lahjakas rekikoira! Tai että otin huskyn ja nyt haluan niitä valjakollisen. Osa koiristani on myös mielestäni niin hyvä hermoisia ja tasapainoisia koiria että ne tulevat luultavasti olemaan tulevaisuudessa jalostuskoiria. Ajat ovat muuttuneet siitä kun kolme vuotta sitten ostin koiran jonka halusin olevan vain tavallinen kotikoira. Olen saanut paljon enemmän siis mitä halusin. Sitäpaitsi tämä matka on vasta alkua!

Huskyja ja safareita

2011-12-27T20:54:00.001+02:00

Svansteinissa valjastamassa koiria

Joulu oli ja meni lähes kokonaisuudessa huskysafareilla Kittilässä ja Ruotsin Svansteinissa. Kotona kävin lähinnä nukkumassa ja keräämässä eväskoriin täydennystä. Olenpahan ainakin saanut puuhata sydämeni kyllyydestä koirien kanssa. Minulla on ollut ilo saada oppia niin Kokkosen Johannalta kuin Kiisken Pauliinalta. Johannalla on noin 70 koiraa, Pauliinalla 100. Olen saanut ajaa jo kymmeniä kilometrejä valjakoita ja joka päivä odotan että saisin ajaa koirilla taas uudestaan ja uudestaan! Ja joka päivä odotan että minulla olisi jo se ikioma valjakko.

Safarityö on raskasta, välillä on juostava hikipäässä kun aikataulut ovat tiukkoja, koiria on vahdittava etteivät ne tappele tai pure liinoja poikki. Safareilla joutuu välillä juoksemaan turistien apuun tai potkuttelemaan ylämäkiin kun koirat ovat väsyneitä. Taukoja ei juuri ole, joskus ehtii syömään päivän aikana. Tässä työssä on opittava nopeasti uudet asiat, usein keskellä täydellistä kaaosta. Kokemuksista kyllä oppii ja uskonkin tämän joulusesongin jälkeen olevani huiman paljon valmiimpi valjakkomusheri! Kiitos Johanna ja Pauliina että olen saanut ottaa vastuuta ja oppia paljon lisää tästä maailmasta!

Tapaninpäivänä safareilla pyörähti tällaisiakin koiria. Ansku sai ajaa omalla valjakolla jossa oli pyörässä Lore ja Pessi, keulassa Artun isä Kuurna. Minä ajoin edellä 8 koiralla. Pakeneva emäntä oli niin tärkeä paimenille että ne vetivät kuin höyryjunat koko reitin! Ansku joutui kuulemma jatkuvasti jarruttamaan ;) Pessin työntekoon olin erityisen tyytyväinen! Loren lahjakkuuden tähän hommaan jo tiesinkin, Loresta tulee hieno lyhyen matkan rekikoira! Loren veli Häjy on kuulemma myös juossut safareilla! Eihän sakemannin kestävyys ole huskyn luokkaa mutta kyllä ne aikuisena juoksevat sen 10 km ihan helposti. Unna taas oli minun valjakossa ja meni hienosti kaksi kierrosta! Unna on jo vanha tekijä! Oli nyt jo toista kertaa mukana turistisafareilla!

Lore ja Unna Kittilässä

Giewont Adventuresin koiria

Pessi 3v

2011-12-21T11:23:00.001+02:00

Suuren suuret onnittelut jättipojallemme Pessille! Pojastahan on tullut vallan aikuinen mies!

Voisin kutsua tätä aikaa kolmen vuoden avioliitoksi. Ensimmäinen vuosi meni tuijottaessa vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Se oli jatkuvaa halailua ja pussailua molemmin puolin. Olimme aina kahdestaan ja kuljimme yhdessä joka paikassa. Sitten suhde alkoi ajautua karille, mies ei halunnut enää miellyttää minua joka asiassa vaan alkoi tehdä päätöksiä oman pään mukaan. Elimme vuoristorataa, minä heitin välillä rukkaset tiskiin, välillä piti käyttää "kaulintakin". Joinakin päivinä mies ei tullut kotiin perässäni vaan jäi kuljeksimaan omille seikkailuilleen. Odotin turhaan ikkunassa josko se palaisi...Viimeinen pisara oli kun mies ihastui toiseen naiseen, sen nimikin kun oli kuvaava, Hottis. Oli varmaan todella kaunis nainen se. Elimme vähän aikaa kolmiodraamaa. Sitten laitoin säännöt suhteeseemme, oli aika lopettaa lässyttäminen. Mies alkoi tulla kotiin kun kerroin että on tultava. Myös "äijien pullistelut grillijonossa" olivat taakse jäänyttä elämää!

Sitten uskalsin ajatella, että on turvallinen aika kasvattaa perhettämme. Laumamme lisääntyi, tuli lapsia yksi jos toinenkin. Mies otti viimein isällisen roolinsa ja alkoi huolehtia laumastaan. Minä määräsin millä metodeilla lapsia kasvatetaan. Mies kun meinasi välillä hoitaa tehtävät oman pään mukaan, minulle sellainen tapa kun ei kelvannut.

Nyt vietämme kolmannen yhteisen joulun! Arki on tullut suhteeseemme, elämä ei ole enää vuoristorataa vaan tasaista harmaatakin näkyy välillä. Niinhän ne sanovat muutkin, että pitkässä parisuhteessa arki tulee väistämättä eteen. Minä tarvitsin enemmän omaa aikaa, lähdin opiskelemaan. "Lapset" vievät kaiken ajan iltaisin. Meillä ei ole enää niin paljon yhteistä aikaa kuin ennen. Joskus ikävöin sitä aikaa, mutta me molemmat tiedämme että näin olemme onnellisempia. Vaikka arki onkin kiireistä ja laumamme on suuri, olet Pessi aina minulle se kaikista tärkein!

Onnea kolmivuotiaalle!

Oodi tuli taloon

2011-12-07T19:39:00.001+02:00

Pitkä oli matka tytöllä Tallinnasta Sieppijärvelle! Neljän päivän matkustamisen jälkeen 10 viikkoisen Oodin tie vei Maarit Sallan taloon Rovaniemelle. Sitä ennen Oodia hoiti myös Hyvösen Anu ja Kennel Kustom Karake's valkoinen lauma, kiitos teille! Maaritin kainalo ei ollut sekään vielä viimeinen etappi vaan aamu toi tytön elämään vielä yhden uuden ihmisen ja meidän yhteinen matka kotiin alkoi.

Oodi on erittäin rohkea, utelias ja sosiaalinen pentu! Se haluaa mennä kaikkien ihmisten luokse, yleensä se lähtee seuraamaan ohikulkijoita ja ajelehtii kauas ennen kuin saan sen huomaamaan että oma lauma menee toisessa suunnassa. Tämä on itselleni tietenkin varsin miellyttävä seikka. Tässä rodussa avoimuus ja rohkeus kun eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä. Mutta ne ovat mielestäni ehdoton lähtökohta jotta rotua pystyy alkaa kehittämään eteenpän. Alku on siis lupaava :)

Oodin ensimmäiset päivät meillä olivat vähän pitkiä kun se joutui olla kanssani työkeikalla huskytarhalla. Tyttö poseerasi varmaan joka turistin kuvissa, onhan se niin pieni ja söpö valkoinen olio! Oma laumani otti pennun vastaan jo vähän siihen tyyliin että "onkohan tämä hoidossa vai jäämässä meille", näitä uusia koiria kun on viime aikoina meillä pyörinyt moneen otteeseen. Eli olivat aika välinpitämättömiä, vain Arttu olisi tahtonut heti alkaa leikkimään uuden kaverin kanssa.

Parin päivän päästä matkattiin taas uuteen paikkaan eli koulun penkille Louelle. Kovin hienosti tuo pentu sopeutuu joka paikkaan. Nyt tosin huomaa että rankka reissaaminen väsyttää. Mutta kun elämä tästä rauhoittuu aloilleen niin alamme puuhaamaan kaikkea kivaa yhdessä! Jännittävää sanon minä!

Valkoisia haaveita

2011-11-30T14:57:00.000+02:00

Tulevaisuuden suunnitelmia...

Olen pohtinut pitkään rakkaan rotuni tulevaisuutta. Jostakin syystä on olemassa vain yksi rotu mikä on sydämessäni ylitse muiden: valkoinenpaimenkoira.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Niin kuvissa kuin myöhemmin tapaamieni yksilöiden myötä. Eikä pelkästään sen takia että valkoinen on lempivärini! Ensimmäiset tapaamani koirat olivat Hanneleen Indy ja Sissi. Ensitreffeillä en voinut muuta kuin ihailla näiden koirien olemusta. Se oli siinä :)

Ensimmäinen valkoinenpaimenkoira, Pessi tuli minulle noin 3 vuotta sitten... yllätys, yllätys, samaiselta Hanneleelta. Pentu vei minut mennessään, liiaksikin. Teini-iän koittaessa löysin itseni selailemasta ongelmakoirakirjoja ;) Samaan aikaan oli kauhea tarve saada kokeilla Pessin kanssa kaikkia mahdollisia harrastuslajeja. Tämä koira oppi niin nopeasti ja se halusi aina antaa koko sydämensä minulle. Uskoin että meistä voi tulla mitä vaan!

Tämän tunteen myötä uskoni rotuun on tänä päivänäkin vahva. Tällä hetkellä treenaan toki eniten muun rotuisten koirieni kanssa mutta tiedän että valkkarista voisi saada irti vielä paljon enemmän. Tiedän myös että Pessillä voisi olla paljon tiukemmat arkisäännöt, koira vie minua edelleen mennessään ;) En ymmärrä miksi tämän koiran kohdalla katson niin paljon "läpi sormien" :p Junioreillamme on paljon tiukempi kuri!

Kesän aikana kävin tärkeän matkan Virossa Monikan luona, kennel Born To Win White. Monikalla ja minulla on paljon samankaltaisia näkemyksiä rodun tulevaisuudesta. Monika harrastaa koiriensa kanssa jälkeä, tottista ja suojelua. Ja nimenomaan kilpailee! Tällä reissulla näin asioita joita toivoisin muidenkin kasvattajien ymmärtävän. Rotumääritelmäkin sanoo "Valkoinenpaimenkoira on perhe- ja seurakoira. Valpas vahti, erittäin lapsirakas, eloisa ja oppivainen työkoira. Missä näkyy tämän päivän työkoiran kasvatus?!? On sääli jos tästäkin rodusta tehdään sohvakoira, niitä rotuja on jo muutenkin tarpeeksi. Ostakoot ihmiset sellaisen muualta.

Syksyn aikana olen selaillut lähinnä netin kautta erilaisia koiria Keski-Euroopasta, Ruotsista jne. Muutamia mielenkiintoisia yksilöitä löytyy, hyviä koetuloksia IPO-puolelta, muutamia mielenkiintoisia videoitakin. Yritän päästä mukaan rodun tilanteeseen. Työtä tehdessäni päätin että jos ainakaan kotimaasta ei kerran löydy minulle sellaista koiraa mitä haluaisin niin täytyy alkaa kasvattamaan sellainen itse!

Eli suunnitelmana "käyttölinjaisen" valkoisenpaimenkoiran kasvattamisen aloittaminen!

Tätä varten täytyy tehdä muutamia merkittäviä asioita, mm. saada kunnon tilat koirille, käydä kasvattajan peruskurssi, anoa kennelnimi, matkustaa ja tavata kasvattajia eri puolella Eurooppaa, olla onnellinen saamistani suhteista kokeneimpiin kasvattajiin, toivoa että minulla on hyvä tuuri ja vielä enemmän onnea jne jne..

Yksi merkittävä seikka tosin jo varmistui:

Meille saapuu tuliaisena Helsingin Voittaja-näyttelystä valkoinenpaimenkoira narttu pentu,
Born To Win White Oodi, ikä 10 viikkoa. Arvioitu saapumisaika 5.12.2011...

Tämä pentu tulee erittäin mielenkiintoisesta yhdistelmästä:

RH-E FL, KK1, EST CH Joulumaan ArcticOodiLucia x IPO3, FH1 Gringo of White Finess

Kuva Monika Laneman

Olen nähnyt emän itse viime kesänä ja leikittänyt sitä. Lucialla on erittäin voimakas saalisvietti ja taistelutahto ottaen huomioon tämän rodun. Se oli suurin syy miksi kiinnostuin tämän nartun jälkeläisistä. Lucian emä taas on kennel Joulumaan kantanarttu Fleed Wood Mac's Arja, lt 210p. Arja on erittäin hyvä koira!

Uros on Keski-Euroopasta ja sillä on suojelusta IPO3-tulos sekä erikoisjälkikoetunnus. Uros on itselleni kysymysmerkki mutta kasvattaja Monika Laneman sanoi pitäneensä näkemästään. Minun on siis luotettava vain viisaampiini :)

Oodi tulee olemaan yhteisomistuksessa Maarit Sallan kanssa. Monika on valinnut meille sopivan narttupennun. Hieman häiritsee se että ei ole itse päässyt näkemään tai valitsemaan pentua mutta kuten niin monesti ennenkin, hyvä tuuri on usein se mikä ratkaisee eniten!

En malta odottaa että viikko kääntyisi seuraavaan...Sisimmissäni on perhosia jollakin erityisellä tavalla mitä oli myös 3 vuotta sitten kun ensimmäinen valkoinen pallero tepasteli elämääni! Tavallaan en odota tältä pennulta mitään mutta samalla odotan kaikkea! Tiedän että jalostustavoitteeni ovat hurjan korkealla, ja niin ne pitääkin olla jotta tätä rotua saadaan oikeasti eteenpäin. Loppu on kiinni onnesta!

P.S. Suuri kiitos erityisesti Hannele Merikallio, Maarit Salla ja Monika Laneman!

Arttu 6kk

2011-11-22T21:48:00.006+02:00

Arttu on kasvanut melkoista tahtia viime aikoina. Puoli vuotta ikää täynnä, painoa 19kg ja korkeutta 56cm. Artulla on ihan lupaavan oloinen rakenne tällä hetkellä. Luonteesta puhumattakaan! Poika on älyttömän hyvähermoinen. Ihan sama minne sen vie, on aina kuin kotonaan. Luonteeltaan avoin, hieman mielistelevä. Miinuksena ehkä hieman liiallinen pehmeys minun makuun. Arttu on rauhallisin meidän koirista. Tasapainoisen luonteensa puolesta odotukset ovat minulla korkealla, pään pitäisi riittää minkälaisiin tapahtumiin vain! Tämä poika tuskin hätkähtää mistään. Työinnon näemme sitten keväällä!

Arttu on saanut vähän ekstrahuomiota nyt kun likat ovat juoksussa. Jotenkin se päätyy minun kanssa sisälle, sohvallekin on jo yrittänyt mutta sieltä sai lähtöpassit ;)

Montako koiraa minulla on?

2011-11-18T20:27:00.020+02:00

Kysymys jota minulta usein kysytään ja kysymys johon minulla itsellänikin meni tovi miettiä nyt kun viime päivinä on tapahtunut vähän muutoksia. Alkuviikosta kädet tärisivät ja sydän hakkasi kun kävimme Jarin kanssa keskusteluja koulun sakemannipentujen sijoituksesta. Selvisin kuitenkin loppujen lopuksi vähin perusteluin siitä, miksi tahtoisin oman projektini, Loren itselleni. Olen ilmeisesti vakuuttanut muut minun ja koiran välisestä hyvästä suhteesta ja siitä että tämä koira ei jää sohvakoiraksi vaan siitä tulee varmuudella minun ykkös kisakoira! Asiaa helpotti myös se, että narttuja ei juurikaan huolita virkakoiriksi. Yksi Loren veli on jo mennyt poliisikoiralaitokselle ja toinenkin saattaa lähteä vielä työkoiraksi. Potentiaalia tässä pentueessa kyllä on, harmi että Häjyn tie tähän päättyi hyvin aikaisin. Noh, Häjyllä onkin uusi tärkeä tehtävä "valjakkokoirana" ;) Mutta jos ei mitään suurta ja mullistavaa enää tapahdu niin Lore siirtyy minun omistukseen vuodenvaihteen jälkeen. Voin kertoa että olo on helpottunut ja olen myös todella onnekas! Ilman tätä koulua minulla ei olisi ollut mitään tietoa saati mahdollisuutta saada koiraa näin arvostetulta kasvattajalta, Hanna Holmavaaralta. Ihmiseltä joka tekee erittäin mielenkiintoista kasvatustyötä. Nykyinen pentue on siis Tsekin tuonti, vanhaa Keski-Eurooppalaista käyttölinjaa. Voi myös olla että Lore jatkaa tätä linjaa eteenpäin joskus tulevina vuosina.

Mutta palatakseni alkuperäiseen kysymykseen...Uuloffi lähtee takaisin kasvattajalle. Asiaa pitkään harkittuani totesin että tälle pennulle on parempi asua isossa laumassa omien sisarusten kanssa. Olemme kasvattajan kanssa jutelleet asiasta pitkään ja uskon että tämä on niin itseni kuin koiran kannalta paras ratkaisu.

Eli tämän viikon aikana yksi on tullut virallisesti lisää, yksi on lähtenyt. Jäljellä on 5 koiraa joista kaikista olen hyvin ylpeä! Jokaisella on omat suunnitelmat käyttökoirana ja osalla luultavasti myös jalostuskoirana. Kohta luvut menevät tosin jälleen uusiksi, sillä reilun viikon päästä meille tulee myös yksi uusi mahdollinen jalostuskoira, siitä lisää ensi kerralla...

Seuraava vakiokysymys ensimmäisen jälkeen on aina se miten jaksan "näin monta koiraa". Kaikki on suhteellista, jollakin on 20 koiraa ja jollakin 100, jollakin koirat vain ovat koko elämä :) ai niin, ja joillekin kohta myös ammatti, meinasin jo unohtaa!

Pessi (Hallaivuoren Apache, valkoinenpaimenkoira)
Lore (Bar-Mixin Jeronika, sakemanni)
Hottis (Stator Hot Hot Hot, suursnautseri)
Unna (Susitievan Heluna, husky)
Arttu (Kefeus Crow's Azurit, husky)

KV Seinäjoki

2011-10-30T21:58:00.002+02:00

Hottis käväisi näyttelydebyytin Seinäjoella. Tuloksena JUN EH. Tuomari Leni Finne. Lisätietoja Hottiksen omalla sivulla: http://hottisriiseni.blogspot.com/

Paljon onnea Lore 1v!

2011-10-23T19:40:00.015+03:00

Lorzen synttärit menivät kyllä aivan ohi ja synttäripäiväkin vietettiin ulkotarhassa. Mutta vuosi tosiaan tuli täyteen ja jokainen päivä siitä (tai 7kk iästä asti mitä olemme yhdessä viettäneet) on ollut elämäni parasta aikaa! Kaikkine rasittavine piirteineenkin Lore on ollut minun käteen täydellisesti sopiva koira! Sen parhaita ominaisuuksia ovat erinomaiset hermot, voimakas saalisvietti, aktiivisuus sekä nopeus.

Lore on koira jonka ominaisuudet ovat mielestäni erittäin hyvässä tasapainossa. Sillä ei oikeastaan ole suurempia heikkouksia ja ehkä siitäkin johtuen tämä koira näyttäisi soveltuvat hyvin moneen eri harrastuslajiin. Loren kanssa ollaan kuluneen kesän ja syksyn aikana tehty pelto-ja metsäjälkeä hieman normaalista poikkeavalla koulutustavalla (saalisvietti) ja tällä hetkellä Lore on mielestäni hyvin pitkälle kisavalmis jälkikoira. Se jäljestää askel askeleelta ja ilmaisee esineet saalisvietin kautta nopeasti ja innokkaasti. Jos joku miinus pitäisi jäljeltä löytää niin ehkä nokka saisi olla hieman syvemmällä maassa.

Loren päälaji tulee mahdollisesti olemaan suojelu. Tässä lajissa likka on osoittanut melko hyvää kehitystä jo nyt pentuna. Lorella on voimakas saalisvietti, sen puru on ollut alusta lähtien täydellinen ja se tekee erittäin hyviä hyökkäyksiä. Viimeisimmässä harjoituksessa nyt 1-vuotiaana koira alkoi ensimmäisen kerran osoittaa puolustusalueelle siirtymistä tilanteessa jossa maalimies alkoi varastaa saalista. Kehittämisen varaa tulee olemaan eniten ehkä rohkeudessa mutta täytyy muistaa että kyseessä on vielä hyvin nuori koira.

Parhaimmillaan me olemme Loren kanssa tottiskentällä, missä todellakin voidaan puhua tekemisestä ME! Olen erityisen ylpeä siitä suhteesta mitä olen tuohon koiraan saanut rakennettua tämän 5kk aikana. Meillä oli koulussa muutama päivä sitten epävirallinen BH-koe jossa pääsimme likan kanssa loistamaan. Meillä todellakin oli HAUSKAA yhdessä ja niin meillä on aina kun teemme tottista! Lore on aivan uskomattoman nopea reaktioissaan ja voin sanoa että olen itsekin onnistunut erinomaisesti koulutuksessa! Olen siis oppinut jotakin :)

Lorelle on treenattu myös henkilöetsinnän alkeet. Se ilmaisee maalimiehen haukkumalla. Muita aktiviteettaja koiralla on ollut pyöräily, valjakko ja pari verijälkeäkin olemme kokeilleet. Valjakossa Lore menee jo mukavasti liinat tiukalla, toki ei aivan niin suurella intensiteetillä kuin "hullupäiset" veljensä mutta menee kuitenkin. Lore on tällä hetkellä hyvässä fyysisessä kunnossa ja ensi keväänä on tarkoitus osallistua sen kanssa AD-kokeeseen eli kestävyyskokeeseen.

Lyhyesti sanottuna: tämä koira on liian hyvä ollakseen totta ;) siksipä tämä koira ei taida olla myynnissä ulkopuolisille, näin ainakin sydämessäni toivon...

Odottelen josko saisimme 1-vuotis ryhmäkuvan Bar-Mixin J-pentueen neljästä Louella kasvaneesta apinasta :)

Unna is back!

2011-10-22T22:04:00.005+03:00

ja "paita ja peppu" meno jatkukoon! Tosin tästä eteenpäin vähän rajoitetummin että kiinnostaa tuo valjakossa juokseminenkin aina välillä ;) Unna palautti samalla Artun takaisin omalle paikalleen huskytarhassa. Pikkujätkä on saanut pari päivää vähän kukkoilla ;)

Unna 1 vuotta!

2011-10-20T21:09:00.007+03:00

Paljon onnea pikku prinsessalleni vaikka oletkin tällä hetkellä ärsyttävä teini ja luulet tietäväsi maailmasta kaiken. Luulet myös olevasi maailman paras siperianhusky ;) Mistäköhän olet sellaista puhetta kuullut, hih ;)

Unna on viettänyt viikon huomioimattomuudella kasvattajakodissaan. Siellä on isot pojat pitäneet kuulemma vähän jöötäkin ettei pääse ego kasvamaan enää ainakaan isommaksi mitä se nyt on ;) Unna on myös kovin mukavuudenhaluinen, yritän vähän saada sille motivaatiota tehdä taas töitäkin eikä vain juoksennella vapaana kohti Käkivaaran auringonlaskuja! Muutenhan Unna on mahtava koira jolla on isot odotukset meidän koiralaumassa niin työ-kuin jalostuskoirana. Aika näyttää...

Huom! Unna ei asu meillä enää nykyään sisällä eikä varsinkaan sohvalla, mistä lie moinen mielenhäiriö aikanaan tullut ja oikein kuvakin siitä todisteena! ;)

Uuloffi

2011-10-18T18:53:00.006+03:00

Kävin ostamassa Artulle "pyöräparin" eli saman ikäisen uroshuskyn :) Pentu on vain 3 päivää Arttua nuorempi. Tämä pentu on siinä mielessä arvokkaampi että kasvattaja ei ole juuri koiriaan muille myynyt. Sain kuitenkin ylipuhuttua Maijun myymään yhden pojan mustavalkoisesta veljeskatraasta minulle. Olen siis onnekas :) Tämäkin pentue on erittäin mielenkiintoinen. Narttu Panda on osittain Seppala-linjaa ja on juossut huimalla motivaatiolla jopa alaskalaisten kanssa. Uros taas on ystäväni Pauliinan kasvatti kennel Silent Creek:sta. Tuli mitä tuli, ainakin jään mielenkiinnolla odottamaan mitä keväiset hanget meille näistä pojista vielä tuovatkaan! Hyvät edellytykset tulevalle kisakoiralle on taas olemassa ainakin teoriassa :)

Talvitaipaleen Uuloffi

Kohti talviunia

2011-10-14T16:57:00.009+03:00

Tänään on ollut koko päivän jo pakkasen puolella. Outoa...taas se PITKÄ talvi tulee! Onneksi minulla on sentään uusi talvinen koiraharrastus, ehkä tämä talvi ei ole niin pitkä kuin edelliset. Olen intohimoinen koiraharrastaja, miten maltan jättää maastolajien harjoittelun taas puolen vuoden tauolle! Noh, tuokoot huskyt ja valjakkoajo minulle toisenlaista ajateltavaa ja palveluskoirille siten (ansaitun?) treeniloman. Ansaitun kysymysmerkillä sen vuoksi että tämän syksyn koetavoitteet menivät melko perseelleen osittain huonon tuurin myötä, osittain koiran asenteen takia.

Hottiksen piti käydä viikko sitten AD-kokeessa eli kestävyyskokeessa, jossa matkana 20km pyöräily. Hottis oli erinomaisessa fyysisessä kunnossa mutta teloi tassunsa juuri pari päivää ennen koetta. Tälle syksylle emme muihin kestävyyskokeisiin sitten päässeet enää koska kokeiden alaikärajat vaihtelevat järjestäjien sääntöjen mukaan. Ensi keväänä uudestaan siis paremmalla onnella. Hottis on edistynyt pk-puolen lajeissa erinomaisesti, ensi vuonna tavoitteena mahdollisesti sekä jälki- että hakukoe. Hottis on talvilomansa ehdottomasti ansainnut, toki tämä intohimoinen juoksija tulee varmasti jolkottelemaan myös valjakon mukana talven mittaan :)

Pessin kanssa olimme 5 viikon asumuserossa ja samalla täydellisellä treenitauolla. Pessi oli ensin Anskun kanssa pari viikkoa, sitten veljeni luona Tampereella viikon ja lopuksi vanhempieni luona Etelä-Pohjanmaalla. Syy tähän oli osittain epäonnistunut koiran motivointi tottelevaisuuskokeessa ja muutenkin ehkä oli hyvä huomata että kaikki ei ole sujunut niin hyvin mitä olisin toivonut. Totta ainakin osittain, joka tapauksessa tämän jakson jälkeen Pessi teki elämänsä peltojäljen, asumusero on tuottanut tulosta ja koira meni vihdoin sillä tarkkuudella mitä siltä olen yrittänyt vaatia. Kumpa olisin ollut yhtä taitava kouluttaja jo kaksi vuotta sitten kun ensimmäinen koira minulle tuli. Olisin osannut vaatia koemaista jäljestämistä jo silloin. Noh, muutaman viikon jälkeen oli ikävä jopa jo tuota jukuripäätä, valehtelisinhan minä jos en myöntäisi että Pessi on se minun tärkein koira niin hyvinä kuin huonoina päivinä :)

Mutta tosiaan ensimmäiset lumihiutaleet ovat sataneet maahan, tässä vielä viikko pari varmaan saa nauttia peltojäljestä, yritän saada sen kohdilleen Pessille vielä syksyn aikana. Hottis ja Lore ajavat jälkeä kohtalaisen hyvällä kokonaisuudella jo!

Syksyn aikana saattaa tulla vielä muutoksia koirakokoonpanoon mutta kaikki on vielä auki. Sen verran on varmaa että veljeni uusi porokoiranpentu tulee tähän vähäksi aikaa pyörimään kunnes jatkaa matkaansa uuteen kotiin :)

MEJÄ

2011-10-03T21:07:00.003+03:00

Opeteltiin koulussa uutta lajia, verijälkeä. Lore kiinnostui ihan kivasti jäljestämään. Kokeilin kotona haskeilla, niillä kun molemmilla on vähän riistaviettiä. Unna osoittautui aivan liian vilkkaaksi, toki innokkaaksi mutta vauhtia oli enemmän kuin järkeä. Arttu meni keskittyneemmin. Ajattelin ehkä tehdä Artulle tuosta kesälajin, sen verran hyvältä tuo meno näytti. Kuulemma muutama husky on tuossa lajissa kisannutkin menestyksekkäästi. Olen nyt ajanut 3kpl lyhyitä jälkiä pennulle, päässä palkkana lihanpala. Kivaa puuhaa koiralle juoksemisen rinnalle!

Uusi tarha

2011-10-02T21:39:00.004+03:00

Lore sai vihdoin oman asumuksen pihallemme, koko kesän sitä odotettiinkin. Tarvikkeet ovat odottaneet jo hetken, tarvittiin vain pari ylimääräistä lomapäivää ja hieman sisua. Ihan kelpo asumus siitä tulikin, saimme ison lämpöristetyn kopin Rovaniemen sukulaisilta!

On hyvä että koiralauman voi välillä jakaa kahtia, varsinkin Loren erilleen muista. Muuten nuo leikkisivät keskenään koko ajan. Välillä nartut kuumuvat liikaa, toistaiseksi kuitenkin kaikki ovat sulassa sovussa ilman tappeluita. Lore on noussut Hottiksen yläpuolelle laumassa ja on nyt alfanarttu. Saa nähdä mitä loppuvuoden aikana tulevat toiset juoksut ja aikuistuminen saavat aikaan. Uskoisin kyllä että nämä tytöt säilyttävät leikkisyyden keskenään myös aikuisena, sen verran hyvin tulevat edelleen toimeen!

Siperianhusky erikoisnäyttely 2011

2011-09-11T22:01:00.014+03:00

Unna JUN H

Erkkari Kannuksessa, samalla kyläreissu mummolassa Kokkolassa :) Tämä oli minulle aivan uusi kokemus ja Unnalle toinen pyörähdys näyttelykehässä. Unna esiintyi junioriluokassa. Tosi huipun kehäkäytöksen ja seisomisten jälkeen tuomarilta ei kuitenkaan irronnut kuin JUN H. Olin tietenkin vähän pettynyt kun viikko sitten tuli EH mutta oikeanlainen arvostelu oli kuitenkin. Noh, minulle upea seisominen, kontakti ja äärettömän hyvä hermoinen käytös merkitsevät paljon enemmän. Liikkeistä ja kulmauksista tuli hyvää palautetta, arvosanaa laskivat lähinnä kai se että Unna on kovin hoikka ja rintakehä vielä kehittymätön. Otsa on myös liian loiva. Mutta ehkä ensi vuonna uudestaan!

Samalla esitin muutaman muunkin koiran kun sujui tuo kehässä juokseminen vissiin ihan hyvin ja kouluttamaankin pääsin taas molempina päivinä, mielenkiintoista. Aina joku oli nyppäämässä hihasta että "voisitko katsoa tätä minunkin koiraa". Ennen näyttelyitä koulutin kolmen eri kasvattajan koiria näyttelyä varten, eikä turhaan sillä kaikki nämä koirat saivat hyvät arvostelut ja liikkuivat todella hyvin kehässä! Paikalla kun näkyi paljon niitä "suoraan tarhasta revittyjä" tapauksia jotka vain riuhtoivat remmissä menemään ja liikkeetkin jäivät sitten heikoiksi.

Kaikenkaikkiaan kiva reissu, Unnallekin löytyi yksi uusi urosvaihtoehto tulevaisuutta varten ja tutustuin pariin todella mielenkiintoiseen käyttökoira kasvattajaan!

Unna ja Neela junnut

Valjakkokauden avaus

2011-09-04T14:07:00.009+03:00

Unna on juossut nyt muutaman kerran valjakossa! Alku on ollut lupaava! Matkat ovat olleet lyhyitä, 1-3km. Pitää yrittää malttaa mieli ettei polta puhki nuoren koiran intoa vaikka kesän aikana on pyörälläkin menty jo sellaista 10km siivua. Ensin Unna juoksi Pauliinan koirien (Kennel Silent Creek) mukana Louella 8 koiran valjakossa. Minullakin oli suuri motivaatio herätä aamu kuudelta kun oli vielä viileämpää. Syyskuu on ollut ällöttävän lämmin, pöh!

Muutaman treenin jälkeen pistäydyimme vieraisilla sitten Unnan kasvattajakodissa Sammalvaarassa jossa Unna sai juosta äitinsä vierellä yhden kierroksen. Johanna sanoi että Unnassa on jopa ihan johtajakoiran ainesta :) Unna muistuttaa päivä päivältä enemmän viilipytty emäänsä Willaa, se istuu valjakossakin aivan hiljaa kunnes lähdetään eikä stressaa oikein mistään. Eniten Unnassa näkyy se että tyttö on aika mukavuudenhaluinen, sitä ällötti jos vieressä oli nuori riekkuva uros, katse oli sen mukainen että vie minut äkkiä pois täältä ;) Mutta mamman kanssa menikin sitten tosi hienosti.

Unna äitinsä Willan rinnalla

Vielä Unna joutuu treenata vieraiden koirien kanssa mutta josko tuo omakin koiralauma pikkuhiljaa kasvaisi. Taas tuli puhelu että olisi mahdollisesti myynnissä ihan kohtalaisen kivoja työkoiria minulle. Useampi kasvattaja on myös luvannut lainata minulle talveksi hyviä koiria jotta pääsen alkuun ja kilpailemaankin saa kuulemma mennä! mikä voisi olla sen parempaa!

Unna FCI5 ryhmänäyttely

2011-09-03T20:51:00.004+03:00

Kauan siinä menikin että pääsi oman koiran kanssa sellaiseen tapahtumaan kuin koiranäyttelyt! Oltiin Unnan kanssa "kenraaliharjoituksissa" Rovaniemen ryhmänäyttelyissä, viikon päästä sitten varsinainen päätapahtuma eli siperianhusky erikoisnäyttely Kannuksessa. Unna meni tosi hienosti kehässä, heilutti tietenkin häntää ja seisoi hienosti! Tuloksena JUN EH. Olen erittäin tyytyväinen, Unna kun on täysin käyttölinjainen husky. Unna otti muutenkin erittäin lunkisti taas koko näyttleyalueella pyörimisen, rautahermo kuten äitinsä.

Arvostelu:
10kk kevytrakenteinen ja jäntevä juniori. Rintakehä vielä matala ja kokonaisuudessa ilmava. Päässä oikeat mittasuhteet. Loiva otsapenger. Raajoissa hyvät kulmaukset. Kevyt luusto. Oikea karvan laatu ja hännän asento. Kevyt askel. Etuliikkeet huiskivat.

Tuomari Harry Tast

Odotettu päivä

2011-09-02T21:52:00.006+03:00

Nimittäin Unnan ensimmäinen treeni valjakossa! Suureksi iloksemme saimme Louelle erinomaisen treenikaverin ja kämppiksen, Pauliina Kiisken kennel Silent Creek, Kittilä. Pauliina on kilpaillut alaskalaisilla MM-kisoista lähtien eli voisiko parempaa opettajaa saada! Motivaatio korkealla olemme heränneet joka aamu kuuden aikaan jotta olisi vähän viileämpi. Kolmena peräkkäisenä päivänä teimme pikku lenkit mönkijällä (3km, 1km, 3km). Johtajakoirina Silent Creek Galabriel ja Silent Creek Pirena. Ensimmäisen treenin jälkeen Unna oli vähän korvat luimussa. Toinen meni jo paremmin ja kolmantena päivänä Unna menikin koko lenkin jo kireällä liinalla, koko ajan laukaten. Hieno likka! Lupaa hyvää! Nyt vain pitää malttaa tehdä hyvin lyhyitä harjoituksia ettei aja pentua puhki. Kuntohan Unnalla on kova, lihaksisto myös kehittynyt hyvin. Kesällä on tehty muutamia 10km pyörälenkkejä aina kun lämpötila on sallinut. Niistä viimeisin Muonion Jerisjärvellä viikko sitten

Unna, Lore, Pessi ja Hottis Jerisjärvellä 15km maastossa

Hottis pyörähti myös valjakossa ensimmäisenä aamuna. Hottis ei vielä oppinut vetämään mutta kuntohan tällä riittää jolkottelemaan mukana vaikka kuinka pitkään. Hottista häiritsi laitumella olevat lehmät ja muutenkin taisi vähän jännittää. Ensi viikolla voisi kokeilla uudestaan taas. H pääsi perjantaina sitten aivan omalle lenkille minun kanssa eli 19km pyörälenkki. Tyttö ei paljoa uupunut, olisi mennyt varmaan vielä pitkän matkan lisääkin. Nyt sitten ei muuta kuin muutama kerta viikossa pyöräilyä ja lokakuussa sitten suursnautseriyhdistyksen AD-koe eli kestävyyskoe, jossa koira juoksee pyörän vieressä 20km. Ei pitäisi tuottaa minkäänlaisia vaikeuksia meille tai ainakaan Hottikselle tämä koe.

Keppi ja porkkana

2011-08-13T21:18:00.010+03:00

Toko-kokeessa AVO-luokassa Rovaniemellä. Lyhyesti sanottuna surkea reissu. Haaveet ykköstuloksesta jäivät aivan liian kauas heti ensimmäisten kahden liikkeen jälkeen ja liikkeet vain huononivat mitä pidemmälle suoritus jatkui. Paikkamakuu oli ok, tosin heti alusta lähtien huomasin että koira ei ollut taaskaan "kuulolla". Seuraamiseen sain koiraa nostatettua ihan hienosti ja siitä tulikin hyvä. Tuomari Veijo Kinnunen kehuikin lopuksi että oli tosi näyttävän näköistä seuraamista! Mutta se ei paljoa lohduta kun useammasta liikkeestä napsahti sitten ihan nolliakin...Jos jotakin hyvää niin kaikissa kisoissa tuomarin ovat kehuneet meidän seuraamista. Mikä on tietenkin hyvä juttu! Olen saanut käännöksiä ja perusasentoja nopeammiksi. Seuraaminen on mielestäni melko valmista. Muuten sitten kaikki onkin yhtä sillisalaattia näköjään.

Se hyvä puoli on epäonnistumisissa että ne laittavat miettimään miten tästä eteenpäin jatketaan. Syitä kahteen peräkkäiseen heikkoon kisaan (toki toisesta tuli kakkostulos sentään) tuli mietittyä koko automatka ja koulusta jotakin oppineena luulen tietäväni ratkaisun ongelmiin. Kisan jälkeen kaivettiin ensin vaikut korvista ja tein pari vähän reippaampaa pakotetta kentän laidalla. Korjattiin mm. liikkeestä maahanmeno jota en vain voi käsittää ettei koira halunnut sitä kisapäivänä tehdä. Kotimatkalla ajoin toisen treenikentän kautta missä tein aika pitkän ja vaativan harjoituksen pakotteilla ja heti kun koiran pisti töihin niin aktiivisuus ainakin triplaantui. Siinä mielessä tykkään Pessistä että se on tarpeeksi kova sietämään pakotteita ja tuntuu vain paranevan kun niitä osaa oikein käyttää.

Toinen asia on häiriöiden sieto mutta sitä ei saa kuin tekemällä. Vietti on rajallinen, sitä ei saa nostettua kovinkaan paljoa enempää enää leikillä tai ruoalla. Olen kokeillut erilaisia vaihtoehtoja miten mennä kisapaikalle. Edellisenä päivänä on jätetty pois ruoka tai kentälle on menty suoraan autosta/viritellen/pitkän ajan kuluttua yms mutta ne ovat kikkailuja jotka eivät oikeastaan paneudu itse ongelmaan eli vietittömyyteen ja siihen että koira ei tee töitä MINULLE. Tämän päivän tokokisassa KAIKISTA huonoin asia oli se että joka liikkeen alusta ja vähän muualtakin (seuraamista lukuunottamatta) puuttui kontakti. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn ainakin luoksetulon stopissa, kaukokäskyissä ja hypyssä kun koira ei kuullut tai tarkemmin sanottuna ei halunnut kuulla ensimmäistä käskyä. Tulkitsin sen niin että joko koiraa ei motivoi kilpailut tai se tekee tuota väistääkseen painetta ja menee passiiviseksi. Koira ei saisi ikinä oppia menemään passiivisuuden puolelle, tällaisen oppimalla voi olla iso urakka edessä. Toki yksi tekijä on oma jännittäminen mikä pitää tietenkin aina muistaa. Siitä ei voi syyttää kuin itseään.

Aion nyt tehdä parin kuukauden putken tehokuuria jossa
1. ruokaa ei saa koskaan muuten kuin töitä tekemällä (tottis, jälki)
2. Pessi muuttaa pääasiassa erilleen toisista koirista niin että hauskaa on vain minun kanssa
3. kontakti ei ole mikään sinne päin vaan sitä on pidettävä
4. koiran ei anneta väistää passiivisuuteen vaan löysäilystä seuraa aktiivinen pakote jonka jälkeen koira palkitaan heti jos se korjaa oikeaan tekemiseen
5. toko ja jälkiharjoituksia melkein päivittäin jotta oppii tekemään myös pitkäkestoista treeniä ja paljon myös ilman palkkiota

En tiedä, olen alkanut miettiä että jos ja jos ja jos tämä ei tehoa ja en saa koirasta irti kisoissa samaa mitä teemalla "kyllä se kotona osaa", voi olla että Pessistä tulee kotikoira ja ykkös kisakoiraksi nousee jompi kumpi junioreista Lore/Hottis. Nuorukaisilla riittää ainakin viettiä, toki aika mitä olen Pessiä työstänyt on satoja ellei tuhansia tunteja eikä ole helppoa antaa kaikkea periksi, saati sitten alkaa tekemään sitä samaa urakkaa uuden koiran parissa. Saapi nähdä. Ehkä olen huomenna taas jo vähän positiivisempi Pessinkin suhteen taas...

"Kaikki perustuu tottelevaisuuteen"

2011-08-04T17:25:00.005+03:00

Näin on sanonut kerran jos toisenkin kouluttaja J.Keinänen. Tänään taas kerran tuli todettua että näinhän se on. Kävimme Jarin kanssa läpi Pessin jäljenajoa ja siihen liittyviä ongelmia. Lähinnä sitä että koiralla on liian kova kiire päästä jäljen päähän ja jos jäljellä ei ole ruokaa, koira alkaa sähläämään ja on viimeisissä harjoituksissa hukannut pariin kertaan koko jäljen kulmissa.

Tänään tuli taas paljon uutta ajateltavaa. Eniten siitä että jäljen ajon vire tehdään siitä vaiheesta kun koiran otetaan autosta/sisältä/tarhasta, ja samoin kun jälki päättyy. Koiran pitää päästä rauhalliseen mielentilaan. Eli koira tulee hallinnassa jäljen alkuun ja lähtee hallinnassa sieltä pois. Pentuaikojen harjoitukset vaihtuvat siihen että koira alkaa tehdä jälkeä ohjaajalleen ja juuri sillä tavalla kuin ohjaaja haluaa. En ole osannut aikaisemmin VAATIA tarkkaa jäljenajoa mutta olen halunnut sen oppia. Tänään opin taas jotakin, kiitos ihmisen, joka vain on koirien kanssa aivan älyttömän taitava! Tänään tehty kolme lyhyehköä peltojälkeä ja heti huomasin kehitystä tapahtuneen.

Jälki ottaa vielä sen verran aikaa että on hyvin todennäköistä että tänä vuonna emme ole vielä valmiita kisoihin. Yritän ehkä saada Pessin suoraan erikoisjäljelle ensi kesäksi (mikä olisi aika hienoa koska Suomessa ei vielä yksikään valkoinenpaimenkoira ole tätä tietääkseni tehnyt) ja teen metsäjälkeä sitten myöhemmin. Nyt kun PK-tottiksen kanssa ei ole kiirettä, tämä tarkoittaa että syksy on varattu tokokisoille. Niistä ensimmäinen AVO-luokan kisa reilun viikon päästä Rovaniemellä. On kiva mennä tokoilemaan! Pessi on nyt aika hyvässä tokovireessä!

Arttu

2011-07-26T10:57:00.015+03:00

Niin siinä kävi että Pohjasenvaarassa asuva Jenni sai minut houkuteltua ostamaan isosta pentukatraasta (10 pentua) laumaamme uuden huskypojan. Tämä pentu oli porukan sosiaalisin, sen tärkein puuha oli kotonaan päästä jatkuvasti ihmisen syliin ja pussailemaan. Jenni kutsuikin tätä "pönkijäksi", auta armias jos joku muu sisaruksista oli sylissä ja hän ei! Pentu sai nimen Arttu, johdettu vähän virallisesta nimestä Kefeus Crow's Azurit. Tämän pennun ostamiseen vaikutti ennen kaikkea sen hyvä tausta. Jennillä on erittäin hyviä käyttösiperialaisia. Emä Crow vaikutti tasapainoiselta, hyvähermoiselta ja avoimelta kaikin puolin. Pentueen isä Kuurna taas on ystäväni Johannan paras kilpauros kennel Susitievassa. Kuurna on ollut valjakossa jossa Johanna on voittanut 6 koiralla suomenmestaruudenkin viime vuonna. Kuurnalla on useita jälkeläisiä kennel Susitievassa. Se on tasapainoinen ja avoin uros joka on yksi niistä koirista jonka kanssa usein leikin vieraillessani Johannan tarhalla. Pidän itse "huumorintajuisesta" koirasta. Kun vielä sain mahdollisuuden valita itselleni minkä pennun haluan niin en voinut jättää näin hyvää tilaisuutta käyttämättä. Hyviä käyttökoiria kun ei niin vain aina osteta koska usein kasvattaja haluaa pitää parhaat itsellään. Mutta nyt tuli hyvä tilaisuus kun pentuja syntyi niin iso määrä. Tämä poika tulee varmasti olemaan huippukoira valjakossa ja ehkäpä sen kanssa pääsee kilpailemaan jonakin päivänä, toivotaan parasta :)

Kefeus Crow's Azurit "Arttu" 8 viikkoa

Hain Artun meille heti 7 viikkoisena. Alusta asti se on ollut tosi rohkea ja hyvähermoinen jätkä. Ei ole pelännyt vielä mitään. Kissojen kanssa se on päässyt heti samalle aaltopituudelle, Unnasta puhumattakaan. Huskyt painivat keskenään päivittäin. Lenkeillä Arttu on tepsuttanut muiden perässä, joka päivä teemme parin kilometrin pituisiä seikkailuja kotimetsässä ja Artulla on kova kiire päästä isompien perään. Unna on pojan välillä vienyt vähän liiankin kauas omasta pihasta. Yöt Arttu on nukkunut alusta asti ulkona, ensin sakemanni Loren kainalossa ja sitten löytyi koppi minne sujahti Unnan perässä.

Unna ja Arttu, kavereita heti

Lorekin on kiva kiipeilyrata

Poika on ehtinyt olla meillä nyt reilun pari viikkoa. Tähän mennessä olen huomannut että se on selvästi itsenäisempi kuin Unna, enemmän tyypillinen husky siis. Poika on tosi rohkea, se irtautuu kauas ihmisestä metsässä. Ensimmäisellä viikolla se jo meni metsässä hukkaan kun lähti liian kauas. Sitten alkoi poikaa jännittää ja ulvonta vain kuului. Minäpä ajattelin että opetan pentua pysymään mukana ja pitämään itse huolta laumastaan. Kun tulimme Unnan kanssa takaisin lenkiltä, poika oli löytänyt lähimetsästä takaisin pihaan. Toinen omatoiminen "rohkeuskoe" oli 8 viikkoisena. Olimme isojen kanssa uimassa, isot hyppivät laiturin päästä veteen. Arttu siinä aikansa steppaili, katsoi että hei, Lore on tuolla keppi suussa ja plumps, se oli menoa laiturin päästä. Pari sekuntia vähän ehdin itsekin jännittää että pitääkö tässä sukeltaa itsekin laiturin päästä mutta sieltä se ukko sitten tuli pintaan ja ui takaisin. Eipä hypännyt sitten enää toista kertaa ;)

Muuten ollaan lähinnä käyty vähän ihmisten ilmoilla sosiaalistumassa. Oikeastaan tämä pentu on mennyt niin omalla painollaan jo että välillä ei edes muista että meillä on tuokin. Jotenkin kuluvan vuoden aikana Louella on nähnyt jo niin paljon koiria että niihin suhtautuminen menee jo hyvinkin pelkällä maalaisjärjellä. Ja totuus on se että hyväpäisen, itsevarman pennun kanssa kaikki on hyvin yksinkertaista. Kun on kasvattanut jotakin joka on ollut vähän toisenlaista niin tämä on maailman helpointa jo.

Sieppijärven onkikilpailuissa lasten läträttävänä

Vehnäterrieri Maggien kanssa temuamassa

Eli ensi keväänä minulla on jo oma pieni minivaljakko, jihuu! Olen niin koukussa ;) Nyt jo odotan aivan hurjan paljon että tulisi syksy ja pääsisi jo treenaamaan Unnaa valjakossa. Mielessä pyörii jo käyttökokeet ja kilpailut, noh, sinne asti on pitkä matka vielä. Siihen tarvitaan myös onnea. Jokaisesta huskysta ei sellaiseen ole vaikka olisi kuinka hyvät perintötekijätkin taustalla. Täytyy toivoa että nämä kaksi ensimmäistä ovat innokkaita työkoiria, aika näyttää sitten minkälaisilla koirilla sinne kisoihin asti lopulta päästään. Ensin täytyy oppia itse paljon paljon paljon vielä koska kuten kaikessa koiraharrastuksessa, ohjaajalla ja koulutuksella on valtavan suuri merkitys. Minä taas uskon että myös huskyn kohdalla koulutuksessa voisi olla suurempikin rooli mitä tämän päivän huskyohjaajat ajattelevat. Koska se on koira, siinä missä muutkin.

Kesätreenit 2011

2011-07-14T18:47:00.009+03:00

Sain uutta intoa alkaa työstämään Pessiä PK-jälkikokeeseen. Kiitos tähän motivaatioon treenikaverini Minnalle joka sanoi että Pessin pitäisi jo mennä kokeeseen :) Toinen treenikaveri Raisa taas oli parina päivänä kiva tsemppaaja tottiskentällä. Ehkä tästä tosissaan nyt vain väännetään puuttuvat palaset kohdilleen ja sitten menoksi! Tottiksesta puuttuu vielä eteenmeno ja jäljeltä pitäisi saada varmuutta ilmaisuun. Esineruutu on luullakseni ok vaikka ei olla sitä tänä kesänä vielä harjoiteltu, edellisinä kylläkin jo paljon ja se on aina ollut Pessille helppoa.

Tällä viikolla on tullut paljon onnistumisia, kuten eilinen ilmaisutreeni jossa Peetu ilmaisi kaikki kepit pellolla. Tänään tottiksessa teimme hyppynoudon, Pessi tykkää hypyistä ja A-esteestä. Alkaa oikeastaan tulla vähän sellainen kutina että kyllä tästä ehkä tulee kisakesä!

Olen tehnyt kaikille koirille fysiikkatreenejä pyörällä ja vaaraa ylös juoksuttaen sekä uimassa melkein päivittäin. Kunnon kohoaminen alkaa näkyä varsinkin Pessillä jolla on raskaampi rakenne, ennen se ei jaksanut niin pitkiä lenkkejä kuin muut meidän laumasta.

Mahdollisia kokeita olisi, josko jonnekin yrittäisi saada paikkaa...Onhan se kisaaminen itselläkin ollut mielessä koko kesän, päätin että treenaan tosissani heinäkuun ja päätän sitten mitä teen.
PK-jälki1(vaihtoehtoja):
20.8. Haukipudas (ilm. 3.8.)
22.8. Kannus (ilm. 11.8.)
28.8. Rovaniemi (ilm. 12.8.)/Haapavesi (ilm. 1.8.)
30.8. Kemi (ilm. 17.8.)
9-11.9. Rovaniemi
13.9. Kemi (ilm. 31.8.)
18.9. Raahe (ilm. 1.9.)
Erikoisjälki1:
17.9. Kemi (ilm. 31.8.)

Millainen on täydellinen koira?

2011-07-06T14:54:00.015+03:00

Tässä kun on muutaman koiran kehitystä jo vähän seuraillut niin ensimmäistä kertaa käsissä tuntuu olevan koira jonka ominaisuuksista ei puutu mitään. Tai niistä ominaisuuksista mitä minä haluan koiralle.

Tämä koira on 8kk ikäinen siperianhuskynarttumme Susitievan Heluna eli Unna. Unna oli heti "minun koira". Kun hain sen Johannalta ja ajoin pentu sylissä kotiin, tuli heti tunne että tästä koirasta tulee jotakin enemmän. Unna joka ensimmäiset päivät tapitti jatkuvasti kontaktissa minuun, en tiennyt miten sitä olisi palkinnut kun kontaktia tuli loputtomiin ja siinä vaiheessa namitkin olivat jo loppuneet ;) Mietin jo hetken että tuliko sittenkin ostettua palveluskoira, mutta huskylta se kyllä ainakin näytti :)

Unnalla on näiden kokemusten perusteella mielestäni koiralaumamme paras hermorakenne. Huomioon ottaen sen että laumassa on vieläpä keskimääräistä parempihermoiset koirat! Eli hermot ovat todellakin kohdallaan! Tarhakoirana alkutaipaleen eläneen pennun voi viedä aivan minne vain ja joka paikassa on vain kivaa! (häntä heiluu aina) Pari viikkoa sitten kävimme Rovaniemen keskustassa, missä Unna laittoi heti nukkumaan keskelle toria, 50m päähän lavasta jolla soitti bändi. Ihmiset kirjaimellisesti kävelivät koiran yli, eikä se Unnaa häirinnyt! Unnalla on myös erinomainen toimintakyky, se on testeissäni kiivennyt mm. kaikenlaiset ritiläportaat ullakoille asti, ja vauhdilla!

Unnan pravuuri on ehdottomasti loputon pussailu kaikille jotka osuvat vastaan. Jokainen uusi ihminen saa ensimmäisenä pusun! Saman saavat myös Louen kotieläinpihan eläimet, lampaat ja possut pitää pussata joka kerta kun ohi kävellään :D Unna on erittäin sosiaalinen siperianhusky! Muita ominaisuuksia ovat sopiva pehmeys, ei ollenkaan liian pehmeä mistä en tykkäisi ollenkaan. Minulle ei sovi pehmeä koira. Unna on myös erittäin vilkas, mikä tekee sen touhuamisen seuraamisesta hauskaa. Uskon että tällä yhdistelmällä pitäisi tulla jotakin sellaista mitä minun mielestä tarvitaan erinomaiselta käyttökoiralta: hermoja, toimintakykyä ja vilkkautta! Ensi talvi näyttää löytyykö Unnalta myös se tärkein käyttöominaisuus eli VIETTI. Saa nähdä täyttääkö Unna suuret unelmat myös valjakossa! Näin kesällä ainakin vetoa on löytynyt jo 10km pyörälenkeillä, saa nähdä!

Tällainen on minun koiralauman täydellinen koira.

Alla Unnan vanhemmat kesähelteisessä Susitievassa:

Isältä peritty siniset silmät, muuten paljon äitinsä näköinen ja äidiltä on peritty myös ne rautaiset hermot!

isä: Sumu Usvan Barokki emä: Tullatuulen Willa

Pellolta metsään

2011-07-05T15:50:00.007+03:00

Mikä olisikaan parempaa aikaa treenata omia koiria kuin 4 viikon kesäloma koulusta! Näin ajattelin mutta väsyy se tämäkin joskus koiriin. Eli siis harjoittelun pidän minimissään jotta jaksaisin taas syksyllä painaa Loren kanssa koulussa pk-lajeja. Ei voi mitään, vaikka jälkikokeetkin mielessä kummittelevat jo, mutta saa nähdä saanko koiraa vielä tälle vuodelle kisakuntoon. Pitäisi tehdä jälkiä melkein joka päivä.

Eilen tein Pessille pitkästä aikaa erilaisen jäljen eli paluun metsään. Koko viime kesä meni treenatessa pelkästään peltojälkeä, samoin tämä alkukesä. Olen saanut jäljestämistä tarkemmaksi, varsinkin kulmatyöskentely on nyt jo melkoisen hyvää. Vauhti on tippunut pois, toki ainahan se voisi olla parempi mutta minkäs teet kun on opettanut koiran vähän liian "villiksi" jäljelle lähtemiseen pentuna.

Tänään jälki ehkä 200m, ensin 50m janaa pellolla, hyvin eteni ja lähti etenemään. Sitten 50m peltoa minkä jälkeen jälki siityi kuivaan metsään. Yksi esine, 3 kulmaa joista yksi terävä. Ilmaisua hiotaan edelleen. Muuten jäljestäminen olisi "kisakunnossa". Kisoja rajoittaa eniten tottiksen puuttuvat osat, olen nyt kamalan huono motivoitumaan treenaamaan tottista. Koiran vietin vähäisyys aiheuttaa ongelmia jotta saisin tottiksen omasta mielestäni tarpeeksi hyväksi. Toki se varmaan riittäisi kyllä mutta haluan mennä kisoihin niin että koira olisi hyvässä vireessä. Tauko tuo motivaatiota niin koiralle kuin ohjaajalle, hope so! Viettiä kun ei lisää saa, sitä on vain osattava säädellä.

jäljen ylösotto pellolta

esineen ilmaisu metsässä

Toko AVO2

2011-06-11T17:12:00.012+03:00

Käväistiin Kemijärvellä tokokisoissa katsastamassa AVO treenikunto. Tuomari Heli Kelhälä. Etukäteen oli jo tiedossa että huippupisteitä on turha odottaa kun osa liikkeistä on vielä osittain opettamatta. Mutta jotakin päiviä on vain lyötävä lukkoon jotta saa itsestä irti treenata edes jonkin verran liikkeitä kisakuntoon. Valmistelevat treenit jäivät +30 asteen helteiden takia tekemättä mutta onneksi koira osaa vähälläkin tekemisellä melko hyvin aina joten ajattelin että kannattaahan sinne silti lähteä kokeilemaan.

Ja kannatti käydä, tuloksena AVO2 ihan tasaisella suorituksella. Pisteitä lähti eniten siitä että jouduin monessa liikkeessä antamaan kaksoiskäskyjä, esim 3 min paikkamakuu näkösuojassa onnistui hyvin mutta lopussa jouduin sanomaan kahteen kertaan istu-käskyn. Luoksetuloa ja hyppyä en ollut aikaisemmin ottanut ollenkaan kokonaisina liikkeinä, joten niissä tuli koiralla vielä aika paljon epäröintiä varsinkin loppuasentojen kanssa. Kokonaisuudessaan heikointa oli seuraaminen, jossa en saanut Pessille hyvää virettä ollenkaan tällä kertaa, se oli huomattavan laiskaa. Pessi kai huomasi vasta loppuosan liikkeissä että tämähän on muuten tokoa nyt! Heh. Mutta minkäs teet kun jännitin itse taas aivan liikaa niin koira alkaa rauhoittelemaan. Siksipä juuri kisakokemusta on hankittava meille molemmille!

Pisteet:
Paikkamakuu 7 (kaksi käskyä loppuperusasentoon, mutta pysyi maassa sentään tällä kertaa)
Seuraaminen 7,5 (se oli huonoa pitkään pitkään aikaan, syynä minun jännitys ja huono vietti)
Liikkeestä maahanmeno 9,5 (vissiin vähän käänsin päätä avuksi)
Luoksetulo ja liikkeestä seisominen sen yhteydessä 6 (alku vauhdikas, pysähtyi ihan hyvin mutta jouduin sanoa kaksi käskyä lopussa kun ei osannut tulla perusasentoon ja oli vähän pihalla lopussa muutenkin kun ei oltu harjoiteltu tätä)
Liikkeestä seisominen 8 (pysähtyi heti mutta kun palasin koiran taakse, kääntyi vähän minua kohti, taas huonosti harjoiteltu liike, tulee paranemaan)
Nouto 7 (hyvä vauhti, jäi seisomaan eteen kun olisi pitänyt istua ja piti antaa taas toinen käsky)
Kaukokäskyt (istu-maahan-istu-maahan) 10! (Ei ylimääräistä liikettä, tätä liikettä sentään on harjoiteltu varmaan jo vuoden verran ja se näkyy heti)
Hyppy 0 (hyppäsi taas kerran innokkaasti ja istui hyvin mutta oli kiertynyt liikaa esteen sivulle joten paluuhyppy epäonnistui, tämä ongelma on ollut välillä myös treeneissä, uutta matoa koukkuun ensi kerralla)
Yhteisvaikutus 9 (Tuomari kehui että olemme kehittyneet joka kerta mitä hän on meitä nähnyt, se on aina kiva kuulla. Heli on hirmu mukava, kannustava ja reilu tuomari)

Pisteet 142 AVO2 ja sija 3

Sai taas uutta intoa treenaamiseen! Oli tosi kiva olla Pessin kanssa reissussa kahdestaan ilman yhtäkään penikkaa! Positiivista oli se että Pessille vaikeimmat liikkeet onnistuivat nyt todella hyvin (paikkamakuu, liikkeestä seisominen). Nämä ovat menneet välillä nollille. Seuraaminen ja hyppy taas epäonnistuivat, ne ovat Pessin parhaat liikkeet yleensä. Eli niistä jatkossa varmasti tulee hyvät pisteet ja kun uudet liikkeet saa vielä kohdilleen niin varmasti ykköstulos on ensi kerralla jo odotettavissa. Tällä kertaa tarkoitus olikin vain hakea itselle kokemusta. Keskiviikkona käyn varmaan vielä möllitokoissa Rovaniemellä, toivottavasti tällä kertaa ilman jännitystä niin että saisi oikeasti hyvän fiiliksen itselle ja koiralle. Sitten treenitaukoa vähän ja muut liikkeet vielä valmiiksi, seuraavat tokokisat vasta elo-syyskuussa. Kesä nimittäin on maastolajien aikaa, tarkoituksena on panostaa jälkeen, mahdollisesti myös kokeisiin asti.

Ai niin, toissaviikolla saimme kerholta pokaalin viime vuoden tokomenestyksestä (Joukkue piirinmestaruus). Kiitos!

Iloja ja suruja

2011-06-04T16:03:00.016+03:00

Niin mukavan vilkasta kuin kesän alku onkin ollut ison koiralauman keskellä, täytyy kirjoittaa jokunen rivi myös viime viikkojen huonoista uutisista. Koulun projektipentu Häjy joutui lopettamaan aktiivitreenit kolme viikkoa sitten. Päätökseen vaikutti koiran terveysongelmat (joista en näin netissä sen enempää tällä kertaa kerro kun kyseessä ei ole minun omistama koira). Häjyllä ikää siis vain 7kk ja erittäin lupaavasti alkanut ura kohti aktiiviharrastus/työkoiraa lopahti hirmuisen suureen pettymykseen.

Bar-Mixin Jesper "Häjy" 7kk

Häjy on ollut alusta asti ainakin minun silmissä aivan loistava työkoiranalku. Häjy on koko ajan ollut myös kouluttajamme suosikkipentu ja hän jos joku on työkoiria urallaan nähnyt. Yhdellä sanalla sanottuna kuvaisin Häjyä sanalla "sika"! Röyhkeä, ärsyttävän itsevarma ja melkoisen kova uros joka tunkee itsensä väkisin joka paikkaan kielloista huolimatta. Siis juuri sellainen joka etsisi "maalimiehen" vaikka minkälaisten esteiden takaa. Häjyn vahvuutena on erinomaiset hermot, jätkä et hätkähdä koskaan mistään. Häjy on myös aivan valtavan saalisviettinen koira, pienenä pentuna se saalisti kaikkea mikä liikkuu: lumihiutaleita, lehtiä, minun käsiä tai persustaa jos otin juoksuaskeleen :) Tosin, Häjy on valtavan tosikko, kaikki leikkiminen menee aina "tappeluksi", sallittuihin kohteisiin kohdistettuna taistelutahto on enemmän kuin kohdillaan! Myös alustavissa jälkitreeneissä Häjy oli todella aktiivinen ja jäljesti jokaikisen askeleen intensiivisesti. Häjy on pentu joka tekee töitä aina valtavalla aktiviteetilla ja ennen kaikkea täysillä! Tietenkin siihen vaikuttaa ne sadat tunnit joita olemme Saijan kanssa koiraan uhranneet. Tätä pentua on viety eteenpäin suurella motivaatiolla, iltamyöhään kestäneiden pienten harjoitusten avulla. Ehkä juuri siksi pettymys oli suurin, aika mitä koiran harjoituksiin käytettiin on paljon pois muusta ja muiden koirien harjoituksista...ja koska odotukset tästä pennusta olivat TODELLA suuret. Koko ajan ajattelin että Häjystä tulee virkakoira.

Noh, mitään ruusuista ei Häjyn koulutus ollut. Mutta niin kertakaikkisen opettavaista! Häjy ei nimittäin ole mikään helppo koira, ei todellakaan! Se on minun käteen ehkä liiankin kova koira ja jo pelkästään kontaktin saaminen koiraan on kestänyt useamman kuukauden harjoittelun. Häjy kun on sitä mieltä että ihmisiä ei tarvita vaan kaiken voi hoitaa itsekin. Siinä missä muut pennut taapersivat ensimmäiset kuukaudet kiltisti ihmistä seuraten, Häjyä joutui viedä eteenpäin pakotteilla jo aivan ensimmäisistä viikoista alkaen. Se ei koskaan usko ensimmäistä kieltosanaa vaan kokeilee joka päivä rajoja uudelleen. Opettavainen otus! Mutta niin vain sain suhteen luotua tähänkin koiraan ja puolen vuoden jälkeen olen tyytyväinen siihen mitä olemme saavuttaneet. Harmi vain että juuri kun homma alkoi toimia, yhteinen taival Häjyn kanssa päättyi. Häjy siirtyy huomenna kotikoiraksi tuttavalleni tähän lähelle. Jos kaikki menee hyvin, Häjy saa viettää loppuelämän rentoa elämää. Jännityksenä ehkä itse koen sen, miten työnarkomaanin pää kestää pelkkää "tavallisen" koiran elämää. Vietti voi tehdä tepposia jossakin vaiheessa. Mutta olen luvannut hakea poikaa aina välillä meille treenaamaan ja juoksemaan omien koirieni kanssa metsässä.

Ole Häjy kiltti poika uudessa kodissa, jookos!

Surusta oli noustava kuitenkin pian ja koulua jatkettava, vielä olisi vuoden verran jäljellä. Ratkaisuksi koirattomuuteen kokeilemme ainakin näin alustavasti jatkaa uuden pennun kanssa. Pennun minkä hain Tampereelta 2 viikkoa sitten, Häjyn sisko Lore! Kasvattaja Hanna Holmavaara teki meille hienon lahjoituksen kun saimme uuden pennun tilalle. Pennun jonka kasvattaja oli alunperin jättänyt itselleen jalostuskoiraksi. Lore on narttu ja muutenkin todella erilainen kuin veljensä. Sen hyviä puoli ovat vilkkaus ja huomattavasti parempi kontakti ihmiseen kuin veljellään. Hermot tuntuvat olevan koko tämän pentueen paras ominaisuus. Ei tyttö paljoa hätkähtele vaikka ei ole nähnyt ensimmäisten 7kk aikana yhtään mitään! Ensimmäinen tavoite onkin viedä Lorea joka paikaan ja totuttaa uusiin tilanteisiin. Tähän mennessä koiralla on ollut ihan hyvä toimintakyky, mitään suurta ongelmakohtaa ei ole ainakaan löytynyt. Ainot iso miinus on ehkä se että tätä koiraa ei voi ollenkaan palkata ruoalla, siitä syystä esimerkiksi jäljestäminen tulee olemaan todella haastavaa. Mutta katsotaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Paljon on työtä tehtävänä jotta saamme muut pennut kiinni, tuskin Loresta koskaan tulee veljensä kaltaista mutta se on iloinen ja vietikäs koira jolla on varmasti omanlainen tulevaisuus: mahdollisesti minun omana harrastuskoirana koulun jälkeen, kuka tietää!?!

Bar-Mixin Jeronika "Lore" 7kk

Iloisia koiria match showssa

2011-06-02T17:09:00.008+03:00

Pyörähdettiin junioreiden kanssa Pellon match showssa penturyhmässä. Tarkoituksena lähinnä sosiaalistaminen ja harjoittelu tulevia näyttelyitä varten. Mukana siperianhusky Unna ja sakemanni Lore, molemmilla ikää 7kk. Lore oli hakemassa kokemuksia joita tarvitaan nyt kiireen vilkkaa. Kasvattajalla olon aikana Lore ei ole nähnyt maailmaa juuri ollenkaan.

Koirat juoksivat ja seisoivat ihan heinosti, mitä sitä turhaa harjoittelemaan etukäteen :P Unna sijoittui paremmin, oli pentujen punaisten neljäs. Unna palkittiin lopuksi "mätsärin iloisin hännänheiluttaja"-palkinnolla. Se on kyllä niin totta, Unnan häntä heilui koko ajan ja pusujakin sateli kaikille :) Unna on meidän ihana pikku ilopilleri!!! Kyllä noiden hyvähermoisten koirien kanssa on muutenkin niin helppo liikkua missä vain, ne ei stressaa ikinä mistään! Syksyllä Unnana kanssa huskyerkkariin ainakin vaikka käyttökoira onkin. Mutta josko iloinen hännänheilutus toisi sielläkin hyvän arvostelun :) Ainakin Unna on tosi hyvässä lihaskunnossa vapaana juoksemisen seurauksena ja sillä on ihan hyvät liikkeet...ja siniset valloittavat silmät joilla voi hämätä tuomaria xD

Kesä ja retket, täältä tullaan!

2011-05-30T21:40:00.013+03:00

Tänä kesänä valloitammekin tunturit rytinällä, sillä laumamme koiramäärä on kasvanut eksponentiaalisesti sitten viime kesän ;) Näyttäisi myös että minun fyysinen kunto on tehnyt saman! Elämä siis hymyilee, ja leveästi hymyileekin! Tulevana kesänä on tarkoituksena käydä ainakin vaeltamassa pidempi lenkki Kilpisjärvellä ja kesälomareissulla länsirannikolla sekä varmaan Tallinnassa josta lisää myöhemmin.

Kotikulman Aalistunturi tuli valloitettua sunnuntaina. Mukana omat vakiokoirat Pessi, Unna ja Hottis, vahvistuksena koulun sakemannisisarukset Häjy ja Lore. On huikeaa katsella kun kaikki koirat tulevat keskenään niin hyvin toimeen, toivotaan että jatkossakin vaikka samanikäisiä lähes kaikki ovatkin. Pessi on selkeä alfa ja tulee luultavasti aina olemaankin. Tässä muutama ryhmäkuva pilvisestä mutta raikkaasta ja vielä ötökättömästä(!!!) kesäilmasta:

Häjy & Hottis

Unna 6kk

2011-04-19T16:35:00.011+03:00

Siperianhusky Unna (Susitievan Heluna) täytti puoli vuotta. Vielähän tuo tyttö on kovin pienikokoinen. Pienuudellaan ja sinisillä silmillä Unnasta on tullut aivan ylihemmoteltu vauva joka saa loputtomasti huomiota ;) Saa nähdä kostautuuko hemmottelu mutta pitäähän minulla olla joku "pehmolelukin" kun poikien kanssa saa vääntää jatkuvasti ja niille ei voi dominanssin takia vastaavaa tehdä. Huomiota Unnalle kyllä haluaa antaakin, en ole koskaan nähnyt näin kontaktihaluista huskyä. Unna tapittaa jatkuvasti silmiin ja haluaa miellyttää ihmisiä. Kumpa tämä piirre säilyisi aikuisenakin :)

Unna on minun mukana Loella tämän viikon, vähän sosiaalistumassa. Sinänsä uskomatonta että vaikka koira on asunut ensimmäiset 5kk isossa tarhassa, ei se pelkää oikein mitään. Nyt jo menee aika reippaasti kaikkien ihmisten luokse ja leikkii toisten koirien kanssa. Huomenna käymme myös Rovaniemen keskustassa katsomassa "informaatiovirtaa". Unna on rohkea, se menee kaikki alustat reippaasti. Ritiläportaatkin kiivettiin eilen, samat missä esim. Hottiksella on vaikeuksia. Hyvä mittari toimintakyvyn suhteen. Unna on myös hirmu vilkas ja nopea. Unnasta tulee ehkä se minun "elämäni husky", ainakin se tällä hetkellä vaikuttaa sellaiselta. Poikkeuksellisen sosiaalinen ja miellyttämishaluinen tyttö, mielenkiinnolla odotan mitä tästä pennusta tulee! Toivottavasti hyvä valjakkokoira, mahdollisesti myös johtaja, kuka tietää!

Unna ja Hottis ovat tällä hetkellä kuin paita ja peppu, yltyvät hurjiin leikkeihin. Päätimmekin pitää pennut nyt suurimmaksi osaksi erillään Pessistä jotta itsenäistyvät. Pessi on niin hallitseva johtaja laumassa että muut eivät saa tilaa aikuistua. Unna meni viikonloppuna ensimmäisen ruokajäljen, tuota voisi kokeilla sellaisena pienenä kesäpuuhasteluna uutta talvea odotellessa.

Unna sydän Hottis

ruokajälki

Luonnetesti

2011-04-09T16:55:00.017+03:00

Pessi 2v 3kk kävi luonnetestissä Pellossa, tuomareina Jari Keinänen ja Riitta Lehmuspelto. Halusin ehdottomasti Keinäsen testiin, koska hän todellakin kaivaa koiran ominaisuudet kunnolla esiin, kuormittaa taisteluleikissä, puolustuksessa ja seinässä koiraa kunnolla. Muutenkin arvostan Keinäsen koiranlukutaitoa aivan äärimmäisen paljon!

Tässä tulokset (video tulossa myöhemmin):

Toimintakyky +1 (kohtuullinen)

Terävyys +1 (pieni, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolustushalu +3 (kohtuullinen, hillitty)

Taisteluhalu +2 (kohtuullinen)

Hermorakenne +1 (hieman rauhaton)

Temperamentti +2 (kohtuullisen vilkas)

Kovuus +3 (kohtuullisen kova)

Luoksepäästävyys +2a (aavistuksen pidättyväinen)

Laukauspelottomuus +++ laukausvarma

Yhteensä 158p, hyväksytty

Testi video: http://www.youtube.com/watch?v=MVfMk1nn9BI

Arvosteluosa: http://www.youtube.com/watch?v=4lcTjDsBCV0

Pessi selviytyi testistä todella hyvin! Voin sanoa että olen ylpeä tästä valkoisestapaimenkoirasta! Kyseessä on rotu jossa on niin kovin paljon edelleen ongelmia luonnepuolella. Itse arvostan koirassani eniten sitä, että se pystyy puolustamaan laumaa ja itseään ja että sillä on kohtalaisen hyvä taistelutahto. Nämä ominaisuudet jäävät usein ainakin minun mielestä aivan puutteelliseksi valkoisellapaimenkoiralla. Pessillä on myös hyvä toimintakyky. Tuomarit sanoivatkin että miettivät pitkään laittaisivatko sen +2 mutta olisi voinut vähän itsenäisemmin vielä kuulemma puolustaa jotta tämä olisi irronnut. Hyvä toimintakyky näkyy kuitenkin arjessa siinä että Pessi on esimerkiksi täydellisen alustavarma ja se uskaltaa mennä outoihinkin paikkoihin missä on paljon romua, pimeää, ääniä tms. Olen viime viikkoina tehnyt Pessille aika monta omituista harjoitustilannetta niin kellareissa, ritiläportaissa, ullakoilla, navetoissa jne. ja aina se on mennyt reippaana joka paikkaan. Hyviä ominaisuuksia ei ole ennen ehkä osannut huomata kunnes tuli toisia koiria, joille nämä asiat ovat olleet paljon vaikeampia (esimerkiksi meidän suursnautseri Hottis). Ainoa miinus on koiran pieni pidättyväisyys, sen eteen on töitä tehty aivan älyttömän paljon. Nykyään tämä ei juuri enää häiritsevästi koirassa näy, arjessa ja kisoissa pärjää hyvin tämän ominaisuuden kanssa. Testin ainoa yllätys oli ehkä se että Pessi oli kovempi mitä ajattelin mutta nyt kun miettii niin on se kyllä oikeassa. Eniten mietitytti terävyys, tässä testissä se ei tullut ilmi, nuorena poikasena Pessi on pariin kertaan tempaissut vieraan ihmisen hihansuuhun kiinni mutta aikuisena tätä ei ole enää ollut.

Voisi siis sanoa että Pessi on hyvin pitkälle äitinsä poika, ja hyvä niin :) Aika samanlaisen arvion sai kuin Indy mamma, ainoa ero taisi olla että Pessi on ehkä jopa vieläkin kovapäisempi ;) Se kyllä näkyy, aika kovia kamppailuja on välillä saanut vääntää uroksen kanssa. Suurin aihe tähän on toki Pessin voimakas dominanssi, se yrittää aina haastaa muita koiria, pennuillekin pitää pullistella. Pessi yrittää myös vähän väliä osoittaa dominanssia minulle. Mutta minulle ei kyllä kovin pehmeä koira sopisikaan, haastavuus on vain hyvä asia tässäkin tapauksessa!

Hiihtotrikoot jalkaan

2011-03-15T12:38:00.012+02:00

tai ainakin sukset ja vetovyö. Käytiin kolmikon kanssa yhteislenkillä Sieppijärven jäällä. Kerrankin yhteinen vapaapäivä myös Anskun kanssa niin pystyi ottaa vähän treenivetoja. Ensin A ja naperot menivät edeltä noin 100m jonka jälkeen päästin Pessin laumavietillä perään jotta vetää innolla koko matkan. Homma toimi ihan hyvin kunnes saavutimme muut koirat ja kaikki remmit menivät sekaisin ja minut oli lassottu nurin ;) Mutta ihan kiva harjoitus, muutama vastaava tehtiin vielä, aivan lyhyitä pätkiä näin aluksi. Myös Hottis veti yhden 50m pätkän ihan tottuakseen valjaisiin.

Jee me tullaan!

Pois alta risut ja männynkävyt!

Häjy ja Hottis

Loppulenkistä sattui sellainenkin tapahtuma että Häjy tipahti jäihin kohdassa missä ei meidän mielestä pitänyt olla ollenkaan vaaraa, keskellä kelkkareittiä. Onneksi olimme lähellä ja saimme vedettyä jätkän niskasta ylös, tulipa todistettua sekin että poika osaa (onneksi) uida. Ei kiva ylläri kuitenkaan vaikka jätkän törttöily aluksi vähän naurattikin.

Unna

2011-03-14T22:15:00.010+02:00

Koiravaljakon alku on edelleen ilman johtajaa. Sitä paikkaamaan tuli kaveriltani Johannalta uusi siperianhusky narttu, Susitievan Heluna "Unna" jolla nyt ikää 5kk. Saa nähdä millaiset saappaat tämä tyttö täyttää tulevaisuudessa valjakossa. Unna tulee meille ensisijaisesti toki perhekoiraksi, korvaamaan sitä aukkoa minkä Luna jätti. Siperianhusky on tullut minun sydämeeni rotuna näköjään pysyvästi. Unnan sukutaustalla on hyviä työlinjaisia vetokoiria, esimerkiksi kennel Polar Speed koiria.

Unna on mielenkiintoinen koira. Vaikka se on kasvanut tarhassa ilman erityistä sosiaalistamista, keskellä kiireistä sesonkiaikaa, on koira silti uskomattoman avoin ja rohkea. Se rakastaa ihmisiä ja on tähän mennessä ollut mahtavan cool uusissa tilanteissa. Kävimme yksi päivä esim pyörähtämässä Rohkihallilla, siellä Unna mm paineli suoraan agilityputkiin. Viime viikonloppuna Sieppijärvellä laskiaistapahtumassa Unna tepsutteli suoraan nuolemaan pulkassa istuvien lasten naamaa. Vaikuttaa erittäin tasapainoiselta pennulta, täytyy ensi viikolla ottaa Unna mukaan Louelle ja katsoa mitä uusia haasteita sieltä neidille löytyy.

p.s. kiitos Raisalle nimiehdotuksesta :)

Koulua

2011-03-03T18:22:00.007+02:00

Aika kiva viikko ollut Louella. Pessikin on saanut todella hyvää treeniä koulupäivien aikana. Eilen treenailtiin toisen uroksen kanssa sellaista että on vain siedettävä vaikka toinen istuukin vieressä. Tänään jatkoimme yhteislenkillä jossa mukana noin 10 koiraa. Siinä mentiin kuin "sillit suolassa" ihmiset ja koirat. Pessi ihmetteli mitä tämä on kun perässä viisti yksi koira ja aivan nenän edessä toinen. Teki muuten aivan pirun hyvää. Nätistihän tuo poika käyttäytyy nykyään kun se on niin tiukassa kurissa. Ostin tällä viikolla viimein molemmille koirille kunnon ketjukaulaumetkin, oiva koulutusväline nyt kun tajuaa miten pakotteet pitää antaa oikein. Pessille löysin viimein myös paremmat huskyvaljaat, niitä jos pääsisi viikonloppuna testaamaan! Näin sivulauseena, Jenni Lautakatto saavutti kahdella valkkarillaan rekikokeissa tuloksen REK1 ja REK2, mikä on minusta aivan huikean hieno juttu tälle rodulle!

Pessillä on viime aikoina lähtenyt taas dominanssi kohoamaan ylöspäin. Se on saanut mahtailla pennuille, Hottistakin on alkanut astumaan kun huomaa että tätähän ei enää niin vain saakaan valtaan. Meille ihmisille kokeilee myös dominanssieleitä mutta tällä viikolla on luulot lähteneet taas aika hyvin kun en ole antanut koirien tehdä mitään lähentely-yrityksiä ilman minun pyyntöä. Pieniä juttuja mutta aika helppo toteuttaa. Olen myös vaatinut koiria olemaan rauhassa ilman niitä tuhansia kierroksia joita usein tulee.

Tänään kokeilimme Jarin kanssa Pessille laukauksia niin että Jari ampui lumipenkan takaa ja me lähestyimme koiran kanssa ääntä. Pessi ei reagoinut laukauksiin ollenkaan, viimeinen niistä tuli noin 5m päästä. Tahtoi vain kiinnostuneena mennä ääntä kohti lopussa. Lupaa todella hyvää, mielenkiintoista nähdä sitten säilyykö hermot kun luonnetestissä koiraa laitetaan koville ja sitten tulee laukauksia. Mutta olen erittäin tyytyväinen tähän, ainakin pk-puolen harrastuksia voi jatkaa ehdottomasti! Olen ilmoittanut Pessin luonnetestiin, tuomariksi halusin ehdottomasti Keinäsen (joka on varmasti tiukka mutta todella todella todella taitava koiramies), toivottavasti me pääsemme haluamaamme testiin joka pidetään kuukauden kuluttua! Pessi onkin juuri oikean ikäinen testiin eli reilu 2 vuotta. Meni sitten syteen tai saveen, tulos on varmasti totuudenmukainen tämän tuomarin arvioimana.

Eläintohtori

2011-02-25T15:54:00.005+02:00

Josko sitä itsestäkin kirjoittaisi tänne muutaman rivin tähän väliin. Koirajutut ovat olleet vähän aikaa vain 90% teholla, se 10% minkä maltoin niiltä vapauttaa on mennyt viimeistellessä 6 vuoden projektiani eli väitöskirjaani Tampereen yliopistossa. Perjantaina sitten tuli käytyä vetämässä se viimeinen rutistus filosofian tohtorin tutkintoon eli väiteltyä Turun yliopiston professorin kanssa. Nyt on aika kevyt olo päässä, työ mikä on ollut aikamoinen taakka jatkuvasti on viimein valmis ja nyt saan keskittyä täysillä koiriin ja siihen liittyvään opiskeluun. Ansku sanoi että minusta tuli nyt eläintohtori, eikös se vähän niin ole jos on eläintenkouluttaja ja biologian alan tohtori ;) Vapaa-aika tuntuu oudolta ja helpolta, en malta odottaa tulevaa kevättä!

Koirille tiedossä tästä eteenpäin paljon sitä aikaa joka on ollut vähissä :) Itselleni annan ensimmäisenä lahjaksi uuden huskypennun jonka haen kotiin lähiviikkoina. Sitten tahdon käydä sekä Pessin, Hottiksen että Häjyn kasvattajan luona vierailulla ja kevään aikana voisi käydä vielä viettämässä pienen lomamatkan ulkomaille vain itselleni. Mikä voisi olla tämän parempaa!

Nyt jo kotona Louella eilisen pitkän ajomatkan jälkeen, Pessi ja Hottis tietenkin repesivät liitoksistaan kun hain ne koirahoitolasta. Sanoinkin että Korkeasaaresta on karannut taas kaksi VIRTAhepoa, aivan mahdotonta menoa! Samoin kuin kissallani Oliverilla, joka vaatii koko ajan sylissä rapsutuksia.

P.S. Minä sitten tykkään tästä uudesta tukastani! Rastoja jäi 9 kpl kun niitä ehti kolmen vuoden ajan olla 100.

Sun aika mennä on

2011-02-08T14:11:00.010+02:00

Raskas päivä...Voiko luopumiseen koskaan valmistautua tarpeeksi. Luna, minun ensimmäinen oma siperialainen. Tänä aamuna sinä itsekin taisit ensimmäisen kerran myöntää olevasi kipeä. Tulit minua vastaan mutta häntäsi ei heilunut iloisena kuten ennen vaan se oli koipien välissä. Et pystynyt istumaan koska takapääsi oli kipeä. Mutta viimeiseen asti sinä jaksoit rakastaa ihmisiä täydestä sydämestä. Sinä olit taas maailman onnellisin kun pääsit minun syliini. Kuten olet aina minun kanssani ollut.

En tiedä kauanko sinulla on jo ollut oireita, ehkä vuosia, vähintäänkin monia kuukausia. Minulle tulit vajaa 4kk sitten. Tämä aika on sisältänyt useita eläinlääkärireissuja. Syksyllä sinulla todettiin melko varmaksi krooninen keuhkosairaus johon ainoana hoitona on elinikäinen kortisonilääkitys. Yskä ja nuha vaivasivat sinua jo pitkään ennen kuin tulit minulle. Kohtukin poistettiin marraskuussa peräpään vuotojen takia. Pari päivää sitten virtsa/emätinaukosta alkoi taas valumaan pahanhajuista verta. Kohtu ei siis ollutkaan syynä tähän. Eläinlääkäri arveli Lunan sairastavan jonkinlaista verenkiertoon liittyvää autoimmuunisairautta, mahdollisesti tautia missä veri ei hyydy normaalisti. Tänään sitten tauti nosti päätään kunnolla. Veri oli levinnyt myös sisäisesti. Mahan alueen iho oli täynnä mustelmia ja vatsa oli turvoksissa. Ehkä siis jonkinlainen sisäinen veranvuoto? Eläinkääläri oli kanssamme samaa mieltä, koiralla on liian monta vaikeasti hoidettavaa sairautta. Niimpä Luna nukutettiin pois tänä aamua.

Luna on ensimmäinen oma eläimeni jolle minun on täytynyt tehdä tämä päätös. Vaikka syy oli varsin selkeä ja olimme jo pitkään tienneet että Lunan sairastaminen voisi jonakin päivänä johtaa tähän, on toisen olennon elämän päättäminen jotenkin silti kamalan raakaa. Oma periaatteeni ei anna periksi ihmisen ylivertaisuutta eläimiin verrattuna. Sitä että ihmisellä on oikeus päättää milloin jonkun toisen elämä päättyy. Se on asia mihin tulen vielä moneen kertaan joutumaan, toivottavasti en kuitenkaan vähään aikaan. Toivon että nykyiset ja tulevat eläimeni saavat elää pidemmän ja terveemmän elämän kuin tämä pikku siperialainen.

Kiitos Luna siitä maailmasta minkä toit minulle. Sinun kautta olen tutustunut moneen uuteen ystävään, päässyt kiinni valjakkoajon pariin. Sinä olit minun ensimmäinen husky mutta et varmasti viimeinen. Voin vannoa että tämä kaikki oli vasta alkua siihen kaikkeen mahtavaan mitä koiralaumallani on vielä edessä!

Luna lokakuun auringossa Toivolassa. Sinun ensimmäinen päiväsi meillä. Mieltä lohduttaa se että sait elää viimeiset aikasi onnellisena. Sait viilettää metsissä vapaana joka päivä ja välillä käydä myös sohvaperunana mamman kainalossa kun olimme Louella. Sait uuden ystävän Hottiksen. Harmi että et ehtinyt viettää aikaa perheeseemme tulevan toisen huskyn kanssa, joka kasvaa vielä Sammalvaarassa sisarusten parissa. Tuo pikku husky tuo toivottavasti ripauksen sinusta meille talven aikana. Joka tapauksessa sinä olit Luna kaunein husky mitä olen koskaan nähnyt. Juoksentelehan vapaana ja iloisena sielläkin missä nyt olet.

Design heijastinliivit

2011-02-07T16:33:00.003+02:00

Sain vihdoin aikaiseksi räpsäistä kuvat ystäväni tekemistä hienoista heijastinliiveistä! Nyt pitäisi koko porukan näkyä pimeässä! Kiitos Mari!

Häjy

2011-02-06T14:46:00.005+02:00

Päivitystä sakemannin kuulumisiin. Koulussa kävimme läpi veljesten ominaisuuksia, omia ja kouluttajan havaintoja. Tämä pentue on erikoinen, niin rakenteeltaan kuin pääkopaltaan. Kouluttajamme sanoi että hyvin harvoin tapaa näin fyysisiä pentuja. Pojat ovat kouluttajan mukaan myös "vanhoina syntyneet". Ne ovat äärettömän rohkeita, välillä jopa sikailevat enemmänkin mitä koko sallii. Ego on suuri ja siinä riittää meillä naisilla tekemistä. Häjy on veljeksistä ehkä itsenäisin. Se on nyt jo aiheuttanut päänvaivaa ohjaajilleen painelemalla omille teilleen jos ei sillä hetkellä satu huvittamaan ohjaajan tekemiset. Pentu on luonteeltaan kova, mikä lisää haastetta. Koiran vahvin ominaisuus taas on suuri taistelutahto, Häjy tappelee kaikkea vastaan mistä se vain saa haastetta. Sillä on valtavan hyvä ja voimakas puruote jo nyt pienenä ja kova saalisvietti. Sen olen saanut todeta monesti kun koiran hampaat iskeytyvät esim lenkillä reiteen tai takin hihaan. Häjy on huikea pentu ja se tulee opettamaan minulle todella paljon! hyvässä ja pahassa ;)

Bar-Mixin J pentueen pojat

Aurinko paistaa

2011-01-25T22:30:00.005+02:00

Vuoden ensimmäinen oikea aurinkopäivä Louella. Paitoi muuten pirun korkealta! Pakkasta -25 mutta koirat tykkäs painella pellolla!

Minun kaunis

Umpisessa oli hauska telmiä!

Siperianhusky Luna

2011-01-13T17:04:00.002+02:00

Pitkän taistelun jälkeen Lunan omistusoikeus siirtyi minulle. Koira on nyt asunut meillä tasan 3kk ja vaikuttaa jokseenkin tyytyväiseltä. Koiran tulevaisuus on vielä auki. Usean eläinlääkärireissun myötä on melko ilmeistä että neiti sairastaa erityisesti huskyilla esiintyvää eosinofiilistä keuhkoputki ja keuhkosairautta. Hoitona elinikäinen kortisonilääkitys. Sen avulla pärjää kotikoirana mutta ei välttämättä enää vetohommissa mikä ei tietenkään ole hyvä uutinen rodussa joka kaipaa työntekoa.

http://www.nic.fi/~hra/Eusinophilic.pdf

Suunnitelmia vuodelle 2011

2011-01-13T15:55:00.006+02:00

Toko:
Jos jaksaisi viilata nuo AVO liikkeet kisavalmiiksi niin helpostikin voisi ottaa vuoden tavoitteeksi TK2. Toko on se minun lempilaji ja Pessikin on ihan hyviä kisasuorituksia tehnyt viime syksynä alokasluokassa joten eiköhän me vielä näitä hommia jatketa.

PK:
Pitäisi päästä kisaamaan jälkeä, se on se Pessin ykkösjuttu ja minunkin toinen lempilaji. Erikoisjälki voisi mennäkin jossakin vaiheessa mutta metsäjäljelle tottelevaisuuspuoli on vielä hyvin keskeneräinen. Hyppynoutoja ja eteenmenoa ei olla opetettu vielä oikeastaan ollenkaan ja pitäisi testata miten seuraaminen sujuu laukausten kanssa. Voi olla että pääsemme syksyllä aloittamaan, mutta se on vielä iso kysymysmerkki. Saattaa olla myös että suuntaamme hakukokeeseen, riippuen vähän miten innokkaana hakuporukkamme ensi kesänä jatkaa yhteistyötä ja miten Pessi reagoi vieraassa ympäristössä ja vieraiden maalimiehien kanssa. Sitä täytyy testata ensimmäisenä kun lumet sulavat.

Valjakko:
Pessille pitäisi teettää mittatilaustyönä valjaat ja laitan sen sitten pyöräpariin huskyjen kanssa opettelemaan hommaa. Pitäisi saada näille pitkille talvipäiville jotakin tekemistä ja koiran kuntoa pitäisi nostaa kesää varten.

Tuolla oiva esimerkki husky/valkkari valjakon toimivuudesta: http://jenninlauma.weebly.com/index.html (Kennel Jennin lauman)

Nokka väärässä paikassa taas

2011-01-11T16:57:00.010+02:00

11 päivän työviikko koirahoitolassa takana. Ehdin olla puoli tuntia kotona niin eikös taas alkanut meidän perheessä sattua ja tapahtua. Pessin piti sadoista kielloista huolimatta mennä tunkemaan nenänsä huskyn häkkiin, tuloksena parin sentin repeämä ylähuuleen kun Luna iski siihen hampaansa. Siitä sitten soittamaan taas kerran eläinlääkärille. Pekka leikkasi juuri mahalaukun kiertymää joten jouduimme odottelemaan. Klo 23 viimein sitten saatiin nokka ommeltua ja poika nukutettuna kotiin paapaamaan. Nyt huuli näyttää paremmalta ja päästiin tänään jo lenkillekin. Ei tunnu olevan kovin kipeä, pystyy onneksi syödä jne. Täytyy kiittää taas Pellon eläinlääkäriä kun otti meidät vielä pitkän päivän päätteeksi vastaan eikä ottanut edes yökorvauksia! Pekka on mahtava!

Mitähän sitä muuta. Myyllä on alkanut ensimmäiset kevätkiimat, sen seurauksena taas läheistä kissa-koira-rakkautta. Pojat ei vieläkään ymmärrä antaa...

Olin uutena vuotena pari päivää apupoikana huskysafarilla. Tekis mieli omaa valjakkoa koko ajan vain enemmän ja enemmän. Lunan kanssa olen hiihtänyt muutaman kerran. Tänään Hottiskin oli rinnalla vapaana juoksentelemassa. Mahtavat tykkylumipuut ja pinkki taivas...siinä kelpais päästellä. Pitäisi vaan saada johtajakoira, Luna ei ole tarpeeksi työnarkomaani jotta sen keskittyminen riittäisi keulaan. Kyllähän se juoksee mutta...

Projekti sakemanni on hyvällä mallilla. Tuo penikka ei pelkää mitään! Paitsi talvesta se ei vieläkään niin paljoa tykkään ;) Se on kuin kala vedessä kaikessa mihin olen sitä vienyt: torit, kauppakeskukset, parkkihallit, navetat, hissit, liukuportaat jne. Erittäin miellyttävää seurata tuon kehittymistä. Siitä pojasta tulee vielä jotain suurta sanon minä ;) Hirmuisen hyvät hermot!

Tänään yhteislenkillä vuorossa Pessi ja Häjy:

Onnea ja joulurauhaa!

2010-12-21T21:43:00.000+02:00

Jostain syystä en saa lisättyä tätä kuvaa Satun kirjoittaman teksin alle, joten tässä eri julkaisu meidän kaksi vuotiaasta Peter Panista :)

Pessi 2v

2010-12-21T13:32:00.004+02:00

Paljon onnea Hallainvuoren A-pesueelle, tänään koitti aikuisuuden raja eli 2 vuotta! Onneksi Käkivaaran Mikä-mikä-maassa voi aina pysyä pienenä Peter Panina ;)

Rohki hyä halli!

2010-12-19T21:29:00.015+02:00

Rohki-hallille on tullut matot ja lämmitys! LUKSUSTA! Vuosi sitten tähän aikaan treenattiin sormia palellen -30 asteen lämpötilassa mutta tänään hallilla olisi voinut viettää vaikka koko illan! Pessillä takana pitkä treenitauko, Tornion kisaa lukuun ottamatta.

17.12.2010 Pello

Ei ollut oikein suunnitelmaa mutta teimme kaikkea mukavaa mitä nyt päähän tuli. Alussa vähän A-estettä koska se on Pessin mielestä tosi kivaa. Sitten pari noutamista, perusasentoa ja pikku pätkä seuraamista. Kakeja ekan kerran muualla kuin kotona ja ne menivät hienosti noin 2m päästä ohjattuna. Yritän tehdä nuo niin hyvin alusta asti että koira ei liiku yhtään. Vielä ainakin onnistui. Sitten Pessi taisi käydä autossa, sillä välin hallissa pyörähtivät Hottis ja Ansku.

Uudestaan kentälle, Jetan vieressä paikkamakuu niin että kävin noin minuutin verran piilossa. Pysyi hyvin ja rauhallisena. Vapautus purkille. Sitten ainakin vielä hypyn paluuhyppyä kahteen kertaan pallon kanssa ja A-esteellekin Pessi halusi kiivetä omin päin. Lopuksi perusasennossa takapään käyttöä, vasemmalle käännöstä ja peruuttamisen alkeita. Pessi oli tänään HYVÄ!

Taustajoukot seuraavat tiiviisti tapahtumien kulkua

19.12.

Toiset treenit samalle viikonlopulle. Seurana Suvin ja Ingan koirat. Hallissa oli pitkästä aikaa myös nuoruuden intoa ja kohellusta kun mukana oli 3kpl alle puolen vuoden ikäistä pentusta! Sai Jetta ja Pessikin vähän uutta häiriötä :) Ei mitään kovin loogista suunnitelmaa tänäänkään Pessin harjoitteluun, pidimme vain hauskaa! Ensin taas vähän noutoa ja lyhyt seuraaminen. Sitten A-esteelle kirmaamaan. Uutena hypyn paluuta, muutamat edelliset agilitytreenit ovat tehneet hyvää tätäkin varten. Luoksetulo, jossa Pessi vähän empi tulisiko eteen vai suoraan sivulle, täytyy miettiä miten tuon kanssa nyt tekee sitten. Lopuksi paikkamakuu rivissä, kävin taas piilossa. Kotihallissa tuo on jo tuttua. Penskoillekin vähän juttuja vielä sitten kun mukana olivat.

Noutoa feat. mielettömän taitava Rassi pentu

Taustajoukkoja kyllästyttää, "mekin tahdotaan jo"

ja se paluuhyppy, palkka jalkojen välistä

Tallennetaan...

Lauma

2010-12-17T23:17:00.017+02:00

Tässä voi vissiin jo todeta että nyt on kotona laumallinen koiria! Keskiviikkoiltana meille kotiutui 7 viikon ikäinen käyttölinjainen saksanpaimenkoirauros, Bar-Mixin Jesper. Nimesin koiran alustavasti "Häjy". Pentu on Lappian ammattiopiston omistama, se tulee olemaan minun ja parini projektikoira koulussa tulevat 1,5 vuotta. Sen jälkeen pentu siirtyy virkakoiraksi, jos ominaisuudet ja terveys sen sallivat ja koulutuskin onnistuu toivotulla tavalla.

Kasvattaja on tehnyt hienoa työtä pennun kanssa. On todella mielenkiintoista tutustua tällaisen koiran kehittymiseen kun perimässä on varmasti työhalua. Häjy on erittäin kiintynyt ihmiseen, se seuraa minua joka paikkaan ja pitää ihmistä täydellisenä turvana. Nyt on sitten minun tehtävä kouluttajan ohjeiden mukaan jatkaa tätä työtä ja yrittää hyödyntää tuota voimakasta laumaviettiä. Ja kaikkea sitä muuta mitä tuolta on tulossa tulevien kuukausien myötä :)

Vanhin koiramme Pessi otti Häjyn heti ensimmäisenä päivänä laumaan mukaan. Kuten edellisen pennun, Hottiksen. Poika osaa olla pennuille hellä isoveli joka ei turhista komentele. Olen todella tyytyväinen näkemääni! Pessi ei ole mikään ylisosiaalinen "koirapuistokoira", se on dominoiva uros ja siksi se ei vieraiden koirien kanssa ole juuri tekemisissä. Mutta oma lauma on sille kaikki kaikessa ja lauman sisälle kun pääsee niin siellä on pennullakin turvallinen olla kun on iso valkoinen joka puolustaa omiaan. Häjy on rohkea pentu, se näyttäisi olevan enemmän kiinnostunut ihmisestä kuin muista koirista mutta on silti ihan hyvä että se pääsee keskelle menoa ja meininkiä heti alkuun ja ensi viikolla lähtee sitten minun kanssa koululle asustelemaan jotta voimme keskittyä paremmin suhteen luomiseen.

Pessi sai Häjystä uuden leikkikaverin

Toisena aamuna oli jo varsinainen ryhmä rämä koolla

Pessi ja Hottis talven riemua

Pienin ei pysy perässä

Etelänpojalle annettiin lumikaste

Kastroinnin jälkeistä elämää

2010-12-11T09:57:00.005+02:00

Pessi ja Hottis ovat olleet taas viikon kanssani koulussa Louella. Mitään ihmeellistä ei olla touhuttu. Pakkastakin on ollut nyt muutama päivä sellainen -25 joten olemme vain käyneet peruslenkeillä. Parina päivänä otettiin vähän agilityä koulun esteillä, koirat ovat innostuneet putkesta, on menty jo kokopituisena sitä ja mutkiakin, kova kisa kumpi ehtii saada putkesta pallon. Hyppyjä myös vähän otettiin ja sitten tietenkin vähän tokoa ollaan otettu sisällä. Pessille lähinnä kakeja, mitkä meneekin jo sisällä tosi hyvin kun niitä on opeteltu jo varmaan vuoden verran aina silloin tällöin.

Kastroinnin vaikutuksista olen huomannut tähän mennessä sen verran että merkkaaminen on loppunut lähes kokonaan, oikeastaan on välillä jopa vaikeaa saada Pessiä käymään pissalla, hassua. Energiaa jää nyt muutenkin enemmän kaikkeen touhuamiseen, tuntuisi että koira on aktiivisempi kuin ennen, se on ahneempi ruoalle ja kaipaa koko ajan jotakin pikku puuhaa. Jos sitä ei järjestä niin Pessi alkaa aukoa kaappeja, tonkia roskapusseja ym. Siinä mielessä lupaa ihan hyvää, josko tulisi pientä lisäpotkua treeneihinkin, kaikin puolin hyvä juttu siis!

Mummolassa

2010-12-04T15:22:00.006+02:00

Etelän reissuviikko, Pessi jäi Etelä-Pohjanmaalle hoitoon vanhempieni luokse. Viikonloppuna Kauhavalle tulivat myös Pessin lempikaverit eli sisarukseni Pekka ja Taru. Pessillä on täällä aina niin hauskaa! Maanantaina sitten taas takaisin Tervolaan, jonne tulee myös pikku Hottis :)

Karhupainia Tarun kanssa

Kaunis mieli

Tokokisa Tornio (Obedience)

2010-11-20T17:56:00.003+02:00

Käytiin pyörähtämässä ALO tokokokeessa Torniossa kun saatiin peruutuspaikka kisoihin. Vähän sellainen suunnittelematon kisa, ei olla edes treenattu pariin kuukauteen juuri mitään. Mutta eipä tässä kauheasti ole treenattavaa, Pessi on jo kyllästymiseenkin asti vetänyt ALO liikkeitä. Lähinnä kisakokemusta hakemaan ennen AVOon siirtymistä ja jos vaikka jaksaisi tahkota TK1 koularin eli kolme ALO ykköstulosta.

Pessi veti tänään ehkä 18 ALO-luokan koirista parhaimman yksilösuorituksen mutta mokasi jälleen paikkamakuun mikä meni kokonaan nollille. Nousi haistelemaan maton hajuja ja palasi sitten takaisin makuulle. Paikkamakuusta saa suhteessa paljon pisteitä (30) joten taas olisi pitänyt vetää lähes täydet pisteet muista liikkeistä. Kauas ei tämäkään jäänyt. Tuomari Heli Kelhälä kehui varsinkin seuraamista erinomaiseksi ja muutenkin Pessi oli hyvällä fiiliksellä ja omalla tasollaan tekemässä hommia. Tornion halli tuntui melko haastavalta ympäristöltä, niin paljon hajuja matossa, kaikuu paljon ja paljon koiria. Jouduimme odottelemaan taas melko pitkään ja jouduin koko ajan vahtia että Pessi pysyy kasassa ympärillä pyörivien koirien seassa. Siitä huolimatta olen tosi tyytyväinen miten sain koiran stressin ensin pois ja sitten vielä nostatettua vireen uudelleen korkealle!

Yhteenveto:
Luoksepäästävyys 10 (Jo neljäs peräkkäinen, Pessistä on tullut kone ;D!)
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkettynä 9,5
Seuraaminen vapaana 9,5 (kerran ei istunut pysähtyessä)
Liikkeestä maahanmeno 7,5 (toisella käskyllä vasta perusasentoon kun korvat oli maton hajuissa)
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 8 (haisteli taas mattoa odottaessa)
Hyppy 9,5 (loppuperusasento vino)
Kokonaisvaikutus 10

yhteensä 157/200 kakkostulos (3 pistettä vain jäi puuttumaan!)

Voipi olla että nyt jatketaan vain reilusti AVO-luokkaan, sen verran hyvä fiilis jäi kisasta ja en tiedä kannattaako pelkän koularin takia jumittua paikoilleen. Paikkamakuu nyt ei ole homma eikä mikään saada kuntoon, oli vain vähän vaikea ympäristö tänään Pessille, siihen vielä vähän varmuutta lisää ja käydään treenaamassa omituisissakin paikoissa vielä. Hyvä päivä ja hyvä seura ennenkaikkea! Ingan kanssa mentiin samall autolla!

Uudet sukset

2010-11-18T12:10:00.006+02:00

Kemin Intersportista lähti mukaan tuliterä hiihtopaketti. Täällä alkaa olla jo lunta sen verran että pääsisi kokeilemaan Pessin kanssa taas vetohiihtoa mitä aloiteltiin aavistuksen viime keväänä. Sieppijärvi on jäätynyt, sielläkin uskaltaa pikku hiljaa alkaa kulkemaan. Pitäisi saada vain kamera matkaan niin saisi hiihtokuvia! Pessi on toipunut hyvin kastroinnista. Tulevat kuukaudet kertovat sitten tuleeko koiran käytöksessä muutoksia, en usko että suuria mullistuksia on tulossa. Mutta eipä nyt tarvi murehtia että piilokivekseen alkaisi tulla kasvainta tai että tulisi musta-valkoisia suursnautserinpentuja ;)

Olen käynyt myös tuossa 10km päässä Kokkosen Johannan huskytarhalla muutaman kerran, vähän apupoikana treenaamassa koiria. Se on ollut kyllä mielenkiintoista puuhaa! Olen oppinut jo aika paljon koiria tarkkaillessani. Mielenkiintoinen rotu kaikin puolin, opettaa paljon omaa kouluanikin varten. Tuolla kun talven pyörii niin alkaa hahmottumaan vähän tämä huskymaailma. Turistienkin kanssa pääsee asioimaan ja ajamaan sitten reen kanssa. Nyt on treenattu vasta mönkijällä. Siitä tulee varmasti hauskaa!!! Jo pelkästään valjaiden saaminen kuumenevien työkoirien päälle on haasteellista :) Koirat ovat niin täynnä virtaa ja intoa!

Susitievan huskyja

Luna lähtee varmaan takaisin omistajalleen koska kaupassa ei päästy yhteisymmärrykseen. Lunalta leikattiin eilen kohtu pois, koira on sairastanut jo pitkään ja on epävarmaa tuleeko se koskaan enää niin terveeksi että sitä voisi käyttää valjakossa. Täytyy katsoa ostaisinko sitten jossakin vaiheessa oman työkoiran. Mutta toistaiseksi ajelen nyt uusien tuttavieni kanssa koiria ja ehkä saan joskus lainata paria koiraa ja lähteä retkelle jonnekin tunturiin tai järvelle ja laittaa Pessin jonon jatkoksi!

Vuoden viimeinen peltojälki

2010-11-04T19:42:00.005+02:00

Älä tule pitkä talvi, tule lyhyt talvi!

No ei vaankaan, kyllä tässä jo itsekin kaipaa siirtymistä talvilajeihin. Jälkeä ollaan päästy tekemään suhteellisen paljon kuluneen kesän aikana ja Pessin työskentely on parantunut todella paljon. Ei tarvitse minunkaan juuri enää kiskoa remmin toisessa päässä, vauhti on nyt sopivaa. Seuraavaksi aloitamme tehokuurin ilmaisuun, toki joka jälki on nytkin jo päättynyt kissanruokapurkkiin joka avataan kun Pessi tarjoaa maahanmenoa. Ens vuonna ehkä voisi uskaltaa kokeilla erikoisjälkikoetta, mikäli homma toimii yhtä hyvin myös pitkillä jäljillä. Muutaman sellaisen tein Louen superpelloilla syksyn lopussa ja jouduin jo alkaa vähän vaatimaankin että jälki on mentävä loppuun asti kunnolla.

Tänään aika hauska treeni. Ensin 50m suoraa heinäpellolla. Sitten jälki jatkoi suoraan äestettyyn multapeltoon. Pessi meinasikin ennakoida maaston vaihdon kohdalla että nyt kyllä tulee kulma jompaan kumpaan suuntaan. Mutta jatkoi sitten hienosti suoraa. Sitten vielä sama homma toisin päin eli 50 multaa ja kulman jälkeen takaisin heinäpellolle. Hyvää ja tarkkaa työtä kokonaisuudessaan, oli myös x-määrä harhajälkiä kun muut koirat ulkoilevat usein pellolla myös. Tähän on hyvä päättää jäjestyskausi! Talvi kuluu sitten enemmänkin tokon, valjakkojen ja ehkä agilitynkin parissa. Toki jonkinlaisia etsintäjuttuja tehdään pitkin talvea.

Pallit lähti

2010-11-03T09:51:00.005+02:00

Pessi on alkanut taas pörhistellä muille koirille sen jälkeen kun otti yhteen bordercollieuroksen kanssa. Vissiin pääsi ego nousemaan taas liikaa kun tuntuu selviävän aina voittajana noista kahakoista. Niimpä ajattelin säästää omia hermojani ja soitin Pekalle että nyt vois lähteä pallit. Muutenkin se on pitänyt tehdä kun talossa on nyt narttukoiria ja mitäs tuolla yksinäisellä kiveksellä edes tekee. Eläinlääkäri Pekka sanoi että Pessin ainokainen laskeutunut kives oli suurempi kuin bernhardilaisella! Eipä ihme että on äijällä hormoneja kun on ladannut kaiken tuohon yhteen :D Piilokives lähti myös helposti nivuskanavasta. Nyt sitten sairaslomalla sairasloman perään. Suunnittelemamme tokokisatkin ovat tältä syksyltä täynny niin sama kai se on maata kotona vähän lisää. Toivotaan että kastrointi tuo tasapainoisuutta ja keskittymistä treeneihin jos hyvällä tuurilla jäisi kiinnostus muihin koiriin vähän vähemmälle. Toki tässä on vielä murkkuikääkin meneillään ja pojan luonne ei ole vielä täysin valmis.

Toivottavasti poika ei suutu minulle ihan mahdottomasti tästä operaatiosta, nyt se mököttää tuossa tuolin alla.

Sairaslomalaisen ajanvietettä

Sairastelua

2010-10-23T08:34:00.006+03:00

Tämän päivän tokokisat jäivät väliin koska Pessikin alkoi eilen aivastella ja nuhailla. Nyt on joka suunnasta tauteja liikkeellä, kämppikseni koira nuhaili alkuviikosta etelän matkan jälkeen ja sama on nyt Pessillä. Myös yhden toisen opiskelijan koirilla on jo ollut pari viikkoa kaikenlaista köhimistä. Käkivaarassa nuhailee husky. Nyt onkin iso ongelma minne piilotamme 12 viikkoisen Hottiksen jota ei ole edelleenkään päästy rokottamaan koska sillä on pissatulehdus! Onneksi pentu on sentään antibiooteilla, josko ne vähän suojaisivat, Synolux-kuuri pitäisi tehota myös hengitysteiden bakteeritulehduksiin. Ellei sitten ole joku pirulainen virus! Täytyy käyttää nuo varmaan maanantaina taas kerran tohtorilla...

Tokoa seuraavan kerran marraskuussa Torniossa jos vältymme lääkekuureilta!

Päivitystä sen verran että huomenna saadaan nenäpunkkilääkkeet, oireet täsmäis niin hyvin. Pessi ei paljoa enää oireile tosin viikonlopun jälkeen mutta naapurihuoneen Jesse enemmän vielä. Varuiksi nyt kuitenkin...Hottis on välttynyt onneksi edelleen nuhalta!

Koko porukalle strongholdit niskaan ja odotellaan nyt onko vaikutusta...

Pessi sydän Hottis

2010-10-10T21:28:00.000+03:00

Iso pylly ja pieni pylly ovat löytäneet yhteisen ihanan arkielämän. Pessi on tosi hellä pikkuiselle. On komentanut oikeastaan vain muutaman kerran jos pentu on riehaantunut aivan ylitse esim jos se ei tottele meitä ihmisiä niin Pessi on puuttunut asiaan ja laittanut Pennun selälleen. Mutta luut ja lelut on jaettu sovussa. Yhtenä päivänä koirat söivät samaa luuta, toinen toisesta päästä ja toinen toisesta. Tavallaan hyvä etteä Pessi turhasta välitä, sillä tuntuu olevan aivan ylihyvät hermot pennun suhteen.

Ette usko miten hyvä yhdistelmä on valkoinenpaimenkoira ja suursnautseri! Vaikka ulkonäöltään ja luonteeltaan ne vaikuttavat ensi tuntumalta olevan kuin kissa ja koira. Ensi kosketus Pessin ja riisenin välillä tapahtui noin vuosi sitten kun kävimme katsomassa Amories-koiria Vantaalla. En ole koskaan nähnyt Pessin ja toisen koiran välillä niin nopeata sulautumista leikkiin kuin Pessillä ja Tara-riisenillä! Sama tuntuu olevan nyt Pessin ja Hottiksen välillä. Niillä on hyvin samankaltainen leikki! Pessi rakastaa sitä kun Hottis yrittää jahdata ja ottaa keppiä pois Pessiltä. Tällä viikolla on menty astetta rajummaksi ja jatkuvasti on niskaotetta ja painia tullut lisää, Pessikin alkaa luottaa Hottikseen päivä päivältä enemmän ja antaa penskan roikkua jo ihan kunnolla kaulanahassa. Pessi voisi leikki Hottiksen kanssa 24/7, pojan leikki-into ei lopu ikinä!!! Yleensä se on Hottis joka sanoo että nyt en enää jaksa tai me laitetaan koirat erilleen. Onneksi Pessillä on pentu koska tuosta syystä Pessi saa aina lopulta isommilta selkäänsä, kukaan kun ei jaksa leikkiä KOKO AJAN, toivotaan että pentu jaksaa!

Tänään satoi ensilumi...yleensä olen kiljunut riemusta koska olen niin talvi-ihminen mutta nyt en vielä tahtoisi talvea kun sitten ei pysty samoilemaan metsissä ja pelloilla koirien kanssa ja joutuu odottamaan NIIN pitkään että pääsee taas treenaamaan maastoja. Noh, tulkoot sitten talvi, josko me Pessin kanssa pääsisimme mukaan valjakkojuttuihin, meillä kun on nyt uusi ystävä Saija, jonka kanssa suunnittelemme huskyvaljakoita (ja vähän valkkarivaljakoitakin) :)

Jättiläinen!

Treenikausi

2010-10-08T21:35:00.008+03:00

Parhaimmillaan! Sairasloman jälkeen ollaan taas aktivoiduttu eri lajien parissa. Vielä ehtii ennen lumia tehdä maastoja!!!

Toko/Tottis:
Olen treenaillut Louella ja Rohkihallilla tulevaa tokokoetta varten (Tornio 23.10.). Treenikavereina ovat olleet Mari & Jesse sekä toisinaan taas Suvi & Jetta. Rovaniemellä käydessä kokeilin meniskö oikea A-este ja kyllähän koira sen kiipesi parin yrityksen jälkeen. Viime viikonloppuna menimme myös oman kentän A-esteen.

Agility
Jostakin mielen syövereistä sain päähäni että pitäiskö tuota hyppimistä käydä vähän enemmänkin kokeilemassa niin että se olis vielä kivempaa koirallekin, tokohypyt kun ovat niin kaavamaisen tylsiä. Kokeilin hyppyyttää Pessiä Louella hevosten esteradalla ja huomasin että koirahan kuumenee ihan täysin kun saa hypätä MONTA hyppyä peräkkäin. Siitä sitten suuntasimme parin päivän päästä Pelloon ensimmäisiin agilityn alkeistreeneihin. Otimme hyppyjä, pituutta ja renkaan läpikin poika sulahti isosta koostaan huolimatta. Ja voi sitä innon määrää! En tiedä, ehkä tämä jätti on perinyt äidiltään myös agigeenejä ;-). Ens viikolla täytyy varmaan mennä uudestaan, vähän pääsi kärpänen puremaan minuakin tähän lajiin!

Jälki
Tähän voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tekstin mutta näin yhteenvetona olen siirtynyt tekemään pelkästään peltojälkiä. Makkaraa on ollut paljon, ja sen seurauksena työskentely on tullut tarkemmaksi ja ylimääräinen vauhti on saatu pois. Kulmat menevät nykyään tosi hyvin! Ilmaisua en ole ottanut ollenkaan, paitsi jäljen lopussa on aina kissanruokapurkki, kannen avautumisen taikasanana on maahanmeno! Louella on aivan mahdottoman isoja peltoja ja olenkin saanut ohjeeksi tehdä pitkiä jälkiä jotta koira joutuu oikeasti tekemään töitä. Tänään Siepissä tein myös pitkän jäljen multapellolle. Ensimmäisen kerran koira melko lopussa pysähteli katsomaan että "mamma, tää alkaa olla jo vähä raskasta, vieläkö me mennään". Ja menemistä vaadittiin tietenkin. En tiedä, ehkä voisi joskus kokeilla erikoisjälkikoetta, nyt kun Minnakin on sinne uskaltautunut, ehkä sinne voi tosiaan mennä muutkin kuin malit ja sakemannit.

Haku
Haku on pyörinyt säännöllisesti, Ansku on jatkanut edelleen ohjaksissa tässä lajissa. Pessi on edistynyt aika hienosti ilmaisuissa. Irtorulla tulee nopeasti Anskulle ja työskentely on edelleen ihan mukavan innokasta. Viime treeneissä oli jännittävä umpipiiloboksi jota piti ensin pari sekuntia mörköillä mutta sitten haettiin rulla. Tämän vuoden tavoite on haussa saavutettu hienosti! Ens vuonna sitten katsotaan vieläkö jatketaan hakutreenejä. Tälle syksylle vielä varmaan muutamat koitokset!

Sitten kun lumet tulee, ostan sukset ja aletaan hiihtämään! Siinäpä vähän harrastuksista :)

Terveystuloksia

2010-10-05T17:35:00.010+03:00

Tänään vahvistuivat viralliset luustokuvatulokset:

Lonkat A/A, kyynärät 1/1, selkä terve

Silmätarkastus 12.10. -> terveet

Nyt saadaan hyvällä omallatunnolla mennä hyppimään! :) Ilmeisesti nuo kyynärätkään ei haittaa koska oli niin vähäisiä muutoksia. Samalla reissulla Pessiltä poistettiin toisesta kyynärpäästä ihokasvain, joka osoittautui patologin tutkimuksessa hyvänlaatuiseksi kalkkeutumaksi/ihokasvaimeksi, joka on kuulemma melko yleistäkin painavilla nuorilla koirilla. Onneksi ei ollut mitään vakavaa. Pessi on ollut 2 viikkoa sairaslomalla, välillä stressasi aika paljonkin kipeää haavaa mutta nyt on kaikki entisellään taas ja treenitkin ovat pyörähtäneet käyntiin uudella sykkeellä!

Terveestä koirasta saa olla onnellinen sillä viimeaikoina on ollut yhtä sun toista tapaturma-alttiutta ilmassa. Yhtenä päivänä Pessi ajatti pihaamme tullutta hirvasta melkoisella itsevarmuudella, poro tosin meinasi että minuahan ei ajateta ja urosten välinen mittelö oli valmis. Veljeni oli tilanteessa eikä millään meinannut saada Pessiä pois hauskasta "leikistä". Rei-iltä kuitenkin vältyttiin.

Niin myös viime viikolla kun Pessi otti yhteen toistamiseen kämppikseni bordercollieuroksen kanssa. Tilanne oli melko hurja, Jessen pää oli Pessin suussa, Jesselle tuli ruhjeita, meidän pojalle ei onneksi mitään tälläkään kertaa. Jessekin on jo parantunut vaikka alkuun säikähdimmekin ja jouduimme käymään päivystyksessä asti. Nyt vain loppui poikien yhteislenkit, niin mukavaa kuin se olisi ollut mutta Jesse oli toista mieltä asiasta.

Riiseni tuli taloon

2010-09-19T10:45:00.016+03:00

Tiedossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

7 viikkoinen pikkutyttö Stator Hot hot hot tepasteli perässäni Tampere-Kolari yöjunaan. Aamulla meitä vastassa olivat Ansku ja "isoveli" Pessi. Tyttö sai nimekseen Hottis, temperamenttisen ja itsetietoisen luonteensa mukaan. Tämä suursnautserityttö on myös todella rohkea, avoin ja taistelutahtoinen tapaus! Suursnautseri isolla S:llä!

Stator Hot hot hot 7 viikkoa

Iltapäivällä teimme pikkusien yhteislenkin koirien kanssa jotta uusi lauma alkaisi muodostua. Illalla sitten päästimme koirat jo vapaasti toistensa lähelle. Pessi otti pennun tosi nätisti vastaan, tosin oli kyllä tarkasti mamman katseen alla. Yhteinen leikki löytyi heti, Pessi oli aivan innoissaan kun joku lähti jahtaamaan suurta keppiaarretta! Uskon että tästä tytöstä löytyy sitä rohkeutta ja itsevarmuutta että Pessikin saa viimein kaverin, joka oikeasti ymmärtää hänen leikkejään!

Ota kiinni jos saat!

Mulle iso keppi, sulle pieni keppi

Pessi tahtoo tuijotella pentua portin läpi jatkuvasti. Hellyyttävä nuorukainen. Olen aiavn hirmuisn yläpeä Pessin käytöksestä pentua kohtaan! Meni oikeastaan paljon paremmin mitä edes ajattelin! Huomenna Pessi lähtee kanssani taas Tervolaan koulun penkkiin jotta Hottis saa tutustua uusiin asioihin itsenäisesti Anskun kanssa. Tulee kyllä hiton pitkät 2 viikkoa meille molemmille odottaa kotiinpaluuta kun joudun olla koirahotellilla päivystäjänä viikonlopunkin...huokaus.

Pessi antaa Hottiksen tulla jo ihan lähelle

Velipoika Rex

2010-09-19T10:17:00.004+03:00

Kävin katsomassa Hämeenlinnassa IPO MM-kisoja parin päivän ajan ja samalla piipahdin yöpymässä Annen ja pikku Elina-tytön luona. Heillä on Pessin veli Hallainvuoren Alexander eli Rex. Kuten kuvista olen todennut, tämä velipoika muistuttaa eniten Pessiä. Välillä oli itselläkin suuria vaikeuksia uskoa että leikkikaverina ei oikeasti ole Pessi! Rexin liikkeet, leikit ja koko olemus on niin samanlaista kuin meidän pojalla! Kiitos Annelle kaikesta avusta ja vieraanvaraisuudesta! Nähdään taas!

IPO kisoissa oli kyllä mahtavia suorituksia, saksalaiset jyräsivät kärjessä maleillaan. Oli mahtavaa nähdä esim 98 pisteen tottissuoritus jossa eteenmenossakin koira liukui monta metriä maata pitkin koska teki niin vauhdikkaan maahanmenon. Tämäkään reissu ei tosin tehnyt selkeyttä pohtimalleni asialle eli sille, tuleeko seuraava koirani olemaan mali vai sakemanni. Molemmissa on piirteitä mitkä miellyttävät paljon. Mali on nopeampi ja siitä saisi paremman tokokoiran mutta sakemanni taas on Pessin myötä itselleni jo palojon tutumpi ja tavallaan mieluisampi perusolemukseltaan. Eipä tässä auta kuni tehdä lisää tutkimuksia, onneksi minun koirahankinta nyt siirtyy vielä myöhemmälle Anskun riiseniriiviön myötä.

BH

2010-09-11T19:42:00.008+03:00

Kisapassi kohti "oikeita" kisoja on leimattu! Käytiin suorittamassa käyttäytymiskoe Rovaniemellä, tuomarina Juhani Petäjistö. Tottelevaisuusosuus meni aika alavireisesti, Pessi oli tosi flegmaattinen koko päivän ajan. Meillä oli parina berni, eli "ei niin kiinnostava häiriö". Paikkamakuussa pysyttiin siitäkin huolimatta että lisähäiriötä tuotti viereisessä puussa kiipeilevä orava. Oli kyllä siinä ja siinä etteikö tullut spurttia elukan perään viime sekunneilla!
Kytkettynä seuraaminen meni ihan kohtalaisesti, siitä todisteena muutama kuva hyvällä kontaktilla. Mutta siinä vaiheessa kun ylipitkä kaavio piti vetää vielä toiseen kertaan, laahusti Pessi välillä metrin takana. Onneksi seuraaminen oli välillä hyvää jotta saimme tarvittavat pisteet. Liikkeestä istuminen epäonnistui, liikkeestä maahanmeno taas täysin varma, luoksetulo oli niin vauhdikas että Pessi törmäsi minuun ja samalla teki jonkun ihme koukeron ja sitä myötä ihan vinon asennon.

Liikenneosuudella ei sitten enää reagoitu yhtikäs mihinkään kun virta oli jo niin lopussa. Parempi siis näin, jotta se tärkeämpi eli käyttäytyminen sujui mallikkaasti vaikka tottiksessa tuli kyllä taas ihan ihmeellisiä virheitä kun koira ei ollut oikein kuulolla.

Isot onnittelut myös meidän vakitreenikaverille Raisalle ja nahkacollie Kamulle! Kyllä kannatti tahkota yhdessä kesätreenejä! Kiitos myöskin Minnalle että olet meidän kanssa touhunnut ja kertonut että mitä ihmettä siellä kokeessa pitää tehdä ;) Niin ja ennen kaikkea että olemme päässeet mukaan pk:n ihmeelliseen maailmaan!

Sadonkorjuu

2010-09-04T18:24:00.022+03:00

Omalta maalta keräsimme sipulit, herneet, porkkanat, nauriit, pinaatit, salaatit, perunat ja yrtit! Todellista luomuruokaa, meille ja koiralle. Oma kasvimaa saa minut hymyilemään, maalaistyttö on saanut näköisensä kodin pitkän kaupunkielämän jälkeen! Vielä kun saisi muutaman kanan ja lampaan pihamaalle juoksentelemaan niin elämä olisi täydellistä! Yksi auringonkukkakin ehti saada kukinnon valmiiksi, tänä yönä olikin sitten jo käynyt pakkasen puolella, joten muut kukkapenkin asukkaat taisivat jäädä kukkimatta.

Me olemme Pessin kanssa asuneet tämän viikon Louella. Pessi poika oli niin kuin lapset Puuhamaassa kun uudessa ympäristössä oli niin paljon koiria ja ihania hajuja, lehmiä, ihmisiä ja paljon uusia lenkkeilyreittejä! Meillä on kämppiksenä bordercollieuros Jesse, josta Pessi on kovasti yrittänyt saada kaveria. Mutta kuten niin kovin usein ennenkin, myös Jesse pelkää Pessin isoa kokoa. Pojille tuli yhtenä päivänä isompi rähinä, menin väliin ja nyt minulla on kaksi reikää sääressä :/ Vieraan koiran puremana siis. Sanoinkin että johan tässä ehti 2 viikkoa olla koira-alalla koulussa kun jo sai ekan pureman jalkaan, eikä varmaan jää viimeiseksi kun aletaan käyttösakujen kanssa temuta. Mutta pojat jatkavat yhteislenkkejä päivittäin, josko yhteiselo alkaisi sujumaan paremmin. Olen oikeastaan tosi ylpeä siitä miten hyvin Pessi tulee toimeen urostenkin kanssa. Pessi on sellainen hyväntuulinen hölmö joka aina saa selkäänsä yrityksistään kun se ei tajua että leikkii liian rajusti.

Kaveruutta on yritetty luoda myös Käkivaarassa missä meillä on ollut hoitokoirina "tytöt" Bella ja Bethoven. Tässä yks päivä naureskelin että ompa hassua kun narttu nostaa koipea kunnes tajusimme että toisellahan on kikkeli! No tyttöjä ne on mun mielessä silti molemmat ;) Pessi tykkää hulluna Bellasta mutta saalisvietti nousee välillä liian vahvaksi kun tuo "pikkukettu" ottaa spurtin ja sitten on taas saa huutaa Pessiä pois tytön kimpusta. Meillä on nyt vieraana myös minun pikkuveli Pekka, joka myöskin hullaantui Bellaan ensi silmäyksellä. Pentuvaraus on jo tehtynä ;)

Bella ja Pekka

Projekti X etenee myös hitaasti mutta varmasti. Ansku kävi katsomassa yhtä käyttöriiseniä, vastassa oli varsin energinen neiti maha pullollaan pikkupartoja.

Sadonkorjuu on tietänyt myös sitä että joka puolella on lyhyeksi niitettyjä jälkipeltoja! Louella on viikon aikana saanut tehdä isoilla pelloilla jälkiä päivittäin! Opetimme myös bortsu Jesselle jäljen alkeita. Pessin kanssa olen laittanut jäljen uusiksi ja palannut aimo askeleen taaksepäin syystä että Pessillä on liian paljon vauhtia jäljellä. Nyt teemme vain peltojälkeä niin että lähes joka askeleella on makkaraa. Tarkkuutta on tullut ja vauhti on tippunut ainakin puoleen jo nyt. Peltojälki voisi olla Pessille muutenkin parempi koska poika tekee jälkeä syvällä nenällä ja hienosti tekeekin! Ilmaisua teemme sitten talvella erikseen.

TOKO ALOykkönen!!!

2010-08-28T19:13:00.009+03:00

Lapin kennelpiirin TOKO PM kisoissa Kemijärvellä ALO1 pistein 176/200! Samalla meidän jengi eli Länsirajan Kennelkerho voitti piirinmestaruuskultaa!!! Hienoa me!!! Joukkueeseen kuuluivat meidän lisäksi Heidi ja bordercollie Mörri, Annika ja tolleri Molla, Inga ja lapinkoira Riska sekä Suvi ja bortsu Jetta. Hienoja onnistumisia koko joukkueelta, ALO koirille kaikille ykköstulokset! Onnea!

Tänään oli todellakin "Pessimäinen päivä", sain koiran sellaiseen vireeseen mitä se on treeneissäkin ja oma jännittämisen kankeus oli ainakin lievempää kuin viimeksi ja se näkyi heti koiran suorituksessa. Olin myös ollut taas viikon poissa kotoa niin kylläpä oli koiralla treeni-intoa kerrakseen! Tänään onnistuivat parhaiten ne mitkä viimeksi epäonnistuivat eli paikkamakuu ja seuraaminen, nyt ne olivat Pessin omaa tasoa molemmat! Eipä olleet lähes täydet pisteetkään tänään kaukana, liikkeestä seisomisessa Pessi jäi ensin seisomaan mutta päätti vähän ajan päästä että tämä oli sittenkin maahanmeno ja siitä ainoa nollatulos tänään. Mutta ykköstulos oli silti reilu joten yksi nolla ei tänään haitannut.

Luoksepäästävyys 10 (treenattu on ja paljon!!!)
Paikkamakuu 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen vapaana 9
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

Ihanaa että nyt pääsee treenaamaan AVO liikkeitä, Pessi osaakin jo aika pitkälle niitäkin, mm noutamisen ja kaket. Syksyn aikana käymme vielä parit tokokisat, josko se TK1 sieltä tulisi! Keväällä pääsee ehkä sitten näyttämään kotikisoissa jo AVO-osaamista :)

Akat hakusessa

2010-08-23T17:00:00.003+03:00

JA UKOT HUKASSA!

Pessi on treenannut hakua nyt kesän ajan lähtes poikkeuksetta joka viikko. Treenipaikkoina on ollut pääasiassa "tämä meidän takametsä" Toivolassa, sekä "Raisan takametsä" Ylisessävaarassa. Kerran olemme ottaneet pelkkää ilmaisutreenit meidän mökin lähellä Kolarin saareen kuivassa kangasmetsässä.

Aloitimme kesän treenit oikestaan siitä mihin viime syksynä jäätiin. "JEE" Metsästä löytyy ukko ja siltä saa kissanruokaa tai muuta herkkua :) Mutta tänä kesänä lähettäjänä olikin Ansku Satun sijasta! JES! Aluksi tämä oli Pessille vähän hämmentävää( Satun toljottaeea vieressä ja "välillä" neuvoessa), mutta tosi nopeasti poika kyllä hokas, että kuka tätä leikkiä johtikaan.. Satu on ollut kyllä mukana lähes joka treenissä, tai ainakin treenin suunnittelussa.

Etenimme melko pian ilmaisun harjoittelemiseen, sillä Pessillä kyllä näytti intoa ukkojen hakemiseen löytyvän...Niin, että aivan henki pihisi! Pessi on alusta alkaen myös ottanut hienosti syvyyttä pistoilla

Päädyimme rullailmaisuun, jonka harjoittelemisen aloitimme puutarhaletkun palasilla. Tämä osoittautui jo parin kerran jälkeen epäkäytämmöliseksi materiaalin suhteen. Pessi kyllä tajusi pian, että hänen täytyy palauttaa letku mulle ja irrottaa vasta käskystä, mutta eihän se suussa muljuava puutarhanletkun pätkä tahtonut pysyä suussa tarpeeksi kauoa! Tästä inspiroituneena Satu ompeli vanhasta juuttikankaasta pari irtorullaa Pessille.

Otimme sisällä Pessille muutaman kerran pelkkiä rullannoutoharjoituksia käskyllä "ota" palautusten kera istumalla eteen. Tämän ota-käsky sitten yhdistettiin ulos..sekä unohdettiin melko pian koiran jo toimiessa niin.Laitoimme myös kaulaan jo roikkumaan I-rallapannan ( Satun hienosti vanhoista valjaista väsäämän), mutta ainakaan vielä ei ole Pessi itse tarjonnut nappaamaan sitä omalta kaulaltaan, vaan ottanut rullan maalimieheltä. Kaksi kertaa on Pessi meinannut oikaista maalimiehen luona suoraan palkkaan..No kukapa sitä ei kissanruokaa tai ihania barf-mössöjä mielummin söisi, kuin kantaisi suussaan kuivaa juuttipatukkaa???

Olemme tehneet viimeisimmät kerran niin, että maalimiehet ovat olleet valmiina piilossa ja toistaneet Pessille samaa kaavaa: lähetys "ukko" ja näyttö "näytä". Koska Pessillä intoa on kiskomiseen saakka, mutta Pessi tietää myös käskyn "lähellä", olemme siirtyneet muutama viikko sitten myös hallinnan harjoittelemiseen. Ja Hitto se jätkä on mahtava! En olis uskonu, että se tottelee lähes 100 prosenttisesti lähellä käskyä myös töissä ollessa! VAU! Ja mie en ole ollu yhtään löysä, ennemminki tiukka-akka, joka ei anna edes haistella. Haistella saa ah niin ihania tyttöjä sitten iltakakkalenkillä treenien jälkeen ;)

PESSIN TREENIKAVEREITA:

Raisan koirat Oona ja Kamu

Ingan koirat

Zabba..... Ja Rassi

Jota ei pysäytä mikään! Ei edes mamma :)

ja Riska

Sekä Minnan Salli

Viimeksi otimme treeneissä vain kaksi löytöä. Toisessa löydössä maalimies oli kahisevan pressun päällä. Pessi ei ollut moksiskaan pressusta, vaan haistoi pressun alta tiiviin kannen alla olevan ruoan ja meinasi, että nyt kyllä kelpais :D Onneksi Minna-maalimies osasi toimia hyvin, eikä tästä juuri hetkahtanut, vaan piti vain rullaa esillä ja kyllähän Pessi sen siitä sitten nappasi!
Tänään meillä on myös täällä meillä treenit tiedossa. Tällä kertaa laitetaan myös kaksi maalimiestä valmiiksi, toinen pressun alle rulla näkösille. Sitten vielä kolmanneksi helppo haamulähtö! Talvella alkaakin sitten, sekä emäntien että koiran kunnon kohotus!

Toko kenraaliharjoitus

2010-08-22T13:49:00.008+03:00

Yhteistreeni Kolarissa tulevien piirinmestaruuskisojen joukkueella: Inga ja lapinkoira Riska, Suvi ja bortsu Jetta sekä Annika ja tolleri Molla. Heidi ei päässyt oman bortsunsa kanssa tänään. Laitettiin oikein kehänauhat ja tehtiin kehäänmenotarkistukset kaikille koirille. Maija teki ensin alo-koirille luoksepäästävyyden jonka jälkeen 3 min paikkamakuu rivissä. Pessi pysyi oikein mallikkaasti taas paikallaan, toivotaan että edellisen kisan nollatulos oli todellakin vain tilapäinen kokeilu koiran päässä! Palkkasin taas vapauttamalla kissanruokapurkille. Vielä parempi palkka voisi olla se että purkki on vielä piilotettu kentän laitaan.

Koira autoon, muut tekivät liikkeet välissä. Sitten suoraan autosta pienen painivirittelyn jälkeen kehään. Suvi oli liikkeenohjaajana. Seuraaminen oli nyt aivan todella hyvällä vireellä ja kontaktilla koko ajan, hitto kun sais saman tilan kokeeseenkin! Ohjaajan oleminen viikon pois kotoa tekee ihmeitä koiran motivaatiolle ;) Liikkeestä maahanmeno jätettiin väliin koska sitä ennakoidaan niin paljon tällä hetkellä, ei ole tarvetta enää treenata. Luoksetulon otin suoraan vauhdista palkkaamalla ettei tule hidatamista. Luoksetulokin on Pessillä niin hyvä. Sitten liikkeestä seisominen, mikä meni kerrasta nappiin ja hyppykin onnistui entiseen tapaan. Kokonaisvaikutus kyllä tästä treenistä täysi 10! Muillakin meni tosi hienosti treenit!

Nyt sitten viikko treenitaukoa, Pessi jää kotiin kun menen taas viikoksi kouluun. Luulen että lauantaina sillä on vähintäänkin yhtä hyvä motivaatio tehdä minun kanssa juttuja kun olemme hetken taas asumuserossa! Sen kyllä on nyt huomannut että valkoinenpaimenkoira ei kestä liikaa treenaamista, onneksi Pessi on niin taitava että se kyllä vetää liikkeet oikein vähälläkin treenaamisella. Se vain että mitä hittoa minä teen koko pitkän viikon kun ei saa treenata :DDD

BH treenit

2010-08-16T19:06:00.014+03:00

BH-koe lähestyy, niinpä tässä ollaan porukalla treenattu joka viikko. Tosin Pessin kanssa meinasi välillä tulla motivaatio-ongelmia kun vähän liian usein touhuttiin kaikkea ja vietti alkoi hiipua. Nyt kun olin muutaman päivän Tampereella ilman koiraa, oli taas paljon mukavempi tehdä yhdessä kun koirakin oli niin innoissaan!

Tässä harjoitellaan tuomarille ilmoittautumista

Pessillä on kaikki palikat aika hyvin kasassa, vielä pitäisi noita erikoisempia osa-alueita treenata enemmän (henkilöryhmä, häiriön alla paikkamakuu). Paikkamakuussa on nyt pysynyt tosi hyvin, toivotaan että se pari viikkoa takaperin sattunut oli vain kokeilu,"tarviiko tässä oikeasti pönöttää kun mitään ei tapahdu". Tänään kotona ilman häiriöitä meni jo 5 min leppoisasti odotellen ruokakuppia.

Raisa ja Oona vauhdissa, Pessi taustalla paikkamakuussa

Mallisuoritus, vielä kun onnistuis kisoissakin näin hyvin...

Nyt olisi tarkoitus ottaa vain kaikkea vauhdikkaasti, jäävät liikkeet saavat olla treenaamatta kun meinaa olla niin paljon tuota ennakointia muuten niissä. Seuraaminen oli taas entisellään, sitä hyvää Pessiä. Liikkeestä istumista meinasin ottaa erikseen vielä lenkeillä tms. Ja minun täytyy harjoitella että osaan sitten seuraavassa kokeessa hymyillä niin koirankin mieli ilostuu ;)

Meidän treenikaveri, arvaa kuka (tai mikä) tai missä on pää ja missä häntä ;D

No Salli tietenkin, Minnan ilopilleri briard!

Pieni ja pippurinen

2010-08-15T22:43:00.005+03:00

Viikko sitten lämmintä riitti Rovaniemellä, tänä yönä näyttäisi ehkä tulevan pakkanen :/ Voi plaah että onkin syksyinen ja kylmä keli. Tampereen helteissä eilen vielä hikoilin tuskissani.

Parson neiti Kide laittoi Pessin "ojennukseen", sitten uitiinkin sulassa sovussa kilpaa keppien luokse. Kide yritti kaikin voimin ponnistella jotta pysyisi Pessin uimavauhissa mutta maalla Pessi ei saanut tätä pientä termiittiä kiinni :)

Kiva että Pessi sai vähän koirakontaktia, sitä kun niin harvoin pojalla täällä on.

BARF

2010-08-10T21:03:00.006+03:00

Olen siirtymässä Pessin ruokinnassa ainakin suurimmaksi osaksi raakaruokintaan. Nyt kun on tietoa kerätty aiheesta ja koirallakin kasvu ohi. Tervolassa pysähtyy barf-ruoka-auto kerran kuussa, joten sieltä saan kätevästi tilattua tuoreet lihat pakastimeen. Se siitä kasvissyönnin etiikasta, nyt kannetaan triplasti lihaa kotiin mitä aikaisemmin. Nooh, menee hyvään tarkoitukseen, on ollut ilo katsella miten kovalla ruokahalulla Pessi mutustaa menemään minun kokkaukset. Ainoastaan kala on sellainen mikä ei ainakaan tuoreena laske. Meillä kyllä koira syö paremmin kuin minä itse tällä hetkellä ;) Tänään kupista löytyi kasvismössö (porkkana, kesäkurpitsa, nokkonen, voikukka)+naudan jauheliha+öljy+kananmuna kuorineen+merilevävalmiste. Raakaruokaa on hyvä käyttää myös treenipalkkana.

Valkkarileiri Rovaniemi

2010-08-09T10:55:00.022+03:00

Iso kiitos Maarit Sallalle että järjestit meille tällaisen koulutusmahdollisuuden! Takana 3 päivää leirielämää, yhteensä noin 10 valkoistapaimenkoiraa ja kouluttajan (poliisikoirakouluttaja Achim Müller) omat koirat, mali ja 2 riiseniä. Mikäs sen parempaa vielä että samaan syssyyn sain kuolata kahta toivelistalla olevaa käyttökoirarotua, olihan se käyttömalin työinto jotakin aivan omaa luokkaansa! Ja se vauhdin ja vaarallisten tilanteidän määrä mikä lähtee kun 3 itsevarmaan isoa urosta temmeltää tanner tömisten pitkin metsiä. Se oli jotakin mitä ehdottomasti tahdon itsellenikin vielä jonakin päivänä! Riiseni ja mali ja uroslauma...

En arvannutkaan että leirille saapuu tosi monta koiraa aivan etelästä asti. Oli mahtavaa nähdä livenä niitä koiria, joiden tuloksista lukee foorumilta sekä saada omistajille viimein kasvot. Muutama koira herätti minussa suurta ihailua! Oli hienoa nähdä valkkarissa se suunnaton tekemisen halu ja moottori mikä usein puuttuu tästä rodusta. Pari tosi lupaavaa pentua oli myös matkassa mukana. Tässä pari kuvaa upeista koirista (Kuvat Anita Hautamäki):

Mirka Pätsi ja Joulumaan Valkee Karhu "Felix"

Felixin vietti oli huikeaa katseltavaa! Menee aivan hyvin käyttösakemannin työhalusta! Ehdottomasti upein valkkarienergia mitä olen tavannut!

Anita Hautamäki ja agilitykoira Joulumaan Ultimathule Joe "Joke"

Sasu Alasentie ja Joulumaan Saagan Ukko "Niila"

Achim Muller näyttää miten pennun kanssa harjoitellaan kontaktia

Rohkea pennunalku "Vimma, kennel JaSin"

Pessi oli aavistuksen vaisu koko leirin ajan. En saanut jätkästä irti sitä potkua mitä normaalisti. Nuori koira ei vielä toimi niin hyvin vieraalla kentällä mitä kotona ja muutenkin oli aika paljon uusia asioita opeteltavana kuten se että Pessi asui autossa koko viikonlopun ja sekin vei varmasti energiaa kun ei ihan osannut vielä rauhoittua lepäämään tarpeeksi. Mutta se tärkein puoli: olin aivan älyttömän ylpeä siitä miten Pessi käyttäytyi koko leirin ajana!!! Ei pöhissyt yhdellekään koiralle tai ihmiselle koko viikonloppuna, pystyttiin kävellä toisten ohi täysin rauhallisesti. Pessi oli avoin ihmisille ja touhusi vain reippaasti omia juttujaan. Harjoiteltiin myös näyttelykäyttäytymistä ja Pessi antoi vieraan katsoa hampaat ilman ongelmia. Olen vielä itsekin vähän pihalla tästä uudesta koirasta mikä minulla on :) By by murkkuikä!

Kouluttaja leikittää Pessiä

Pää on aivan tukossa uusista ideoista. Pitää muutama päivä sulatella että mitä tässä aletaan sitten seuraavaksi tahkota. Kuten kouluttaja sanoikin, kaikki ei sovi yhdelle koiralle mutta toivottavasti jokainen poimii jotakin omalleen. Minä ainakin sain paljon asioita varsinkin tottikseen, leikkimiseen, vietin nostattamiseen sekä parin uuden liikkeen opettamiseen. Myös meidän jälkiongelmaan tuli mielestäni varsin toimiva ratkaisu mitä tässä nyt aletaan työstämään. Ennen kaikkea se tuli opittua että vietin pitää olla korkea ennen kuin kannattaa tehdä yhtään mitään. Tiedän että en ole rakentanut Pessin viettiä tarpeeksi, se on periaatteessa vielä liian nuori kisaamaan. Täytyy nyt syksyn aikana katsoa mitä sille voisi vielä tehdä ettei tulisi pilattua hyvää koiranalkua liian teknisillä suorituksilla. Perusasiat pitäisi olla meillä vielä aavistuksen paremmin jotta koira ei häiriinny ympäristöstä vaan tahtoo vain tehdä minun kanssa kivoja juttuja.

Toko ALO Rovaniemi

2010-08-04T10:43:00.013+03:00

Ensimmäinen virallinen tokokoe takana. Mitähän siitä nyt sitten sanoisi...käytiin munimassa oikein urakalla Rovaniemellä. Täydellinen riman alitus koiralta joka omana itsenään vetäisi helposti vaikka täydet pisteet!

Alku näytti lupaavalta, sain koiran jälleen hyvin rentoutumaan koepaikalla. Makoiltiin nurmikolla odotellen ryhmäliikkeitä. Luoksepäästävyydestä täysi 10, Allan Aula kehui että olemme selvästi harjoitelleet ;) Sitäpä olemme kyllä tehneet, kiva että tuo onnistui jälleen noin hyvin! Sitten alkoikin alamäki. Paikkamakuussa noin 1,5 minuutin kohdalla jätkä tempaisi seisomaan! Voi paska! Pessi on puoli vuotiaasta asti ollut aina täysin varma paikkamakuussa. Vähän ajan kuluttua laittoi takaisin maahan kun tuijotin koiraa siihen malliin että tämä ei käy päinsä. Harmittavasti kuitenkin tuloksena 0 ja se tiesi heti kättelyssä sitä että 30 pistettä oli menetetty ja lopuista liikkeistä pitäisi saada lähes täydet pisteet jotta ykköstulos olisi vielä mahdollinen.

Yritin luoda koiraan tsemppiä tuleviin liikkeisiin, luottamus oli hyvä että kyllä me vielä näytetään ja vedetään ne kympit! Ilmeisesti kuitenkin koira näki minun pettymykseni läpi ja meni epävarmaksi. Ensimmäinen seuraaminen oli ok, tosin ei normaalia Pessille vaikka 9 tulikin. Toisessa seuraamisessa alkoi sitten tarjota heti liikkeelle lähdettyä seisomista. Tämä ennakointi jatkui läpi kaikkien osuuksien. Liikkeestä maahanmenossa ennakoi, samoin liikkeestä seisomisessa, en saanut koiraa millään seuraamaan. Jotenkin aivan epätodellinen olo, Pessin kaksi vahvinta liikettä epäonnistuivat aivan täydellisesti (seuraaminen ja paikkamakuu). Luoksetulo ja hyppy sentään onnistuivat.

Pisteet siis:
Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 0
Seuraaminen kytkttynä 9
Seuraaminen vapaana 7
Liikkeestä maahanmeno 5
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 0
Hyppy 9
Kokonaisvaikutus 9

yht 123/200, III tulos.

Melkoisten itsepohdiskelujen jälkeen tulin siihen tulokseen että käsissä on todellakin kovin ohjaajaherkkä koira. Saattoi myös olla että heilutin vasenta kättäni jotenkin kummasti ja koira tulkitsi sen seisomis-käskyksi. Kokeen jälkeen sisuuntuneena päätin vetää kisan uudelleen samalla kentällä jotta koiralle ei jäisi epävarma olo. Nyt kun jännitys oli poissa, Pessi veti taas normaaliin tyyliin liikkeet läpi täysin oikein. Hyvä niin. Uskon todellakin että tämä oli vain poikkeus, syvemmälle suohon emme kyllä aio enää ikinä vajota. Nyt on käyty vetämässä se huonoin kisa, ens kerralla on sitten eri meininki!!!

Leikkikouluksi meni koko homma, ens kerralla sitten vähän töitäkin

Maanantaiaamun töihinmeno

2010-08-02T08:56:00.009+03:00

Tänään oli eriskummallinen aamu kun Ansku heräsi 4:15 poimimaan hilloja ja minäkin könysin sängystä jo kuudelta. Koira katseli minua kulmien alta että yöhän on vasta puolessa, mitä täällä talossa tapahtuu! Kyllä oli Pessin maanantaiaamun töihinmeno yhtä nihkeän näköistä kuin minun vastaava. Miten voikaan koira muistuttaa joka asiassa omistajaansa!!!

Töihin sitten kuitenkin lähdettiin eli peltojäljelle. Edellisestä epäonnistuneesta treenistä sisuuntuneena halusin saada koiran itseluottamuksen takaisin. No onneksi tuolla äijällä ei ihan heti mene sormi suuhun vaikka joskus munittaisiinkin treeni, tänään taas pölynimuri siemaili pellon pintaa entiseen malliin. Palasin keppi-ilmaisuilta takaisin purkkeihin, koska Pessi ei vain millään ymmärrä ilmaista keppejä. Purkit se taas ilmaisee täysin itsenäisesti pysähtymällä seisomaan. Olen muutaman kerran yrittänyt asetella jäljelle makkaran hajuisin keppejä mutta vielä ei ole koira yhdistänyt mitä minä niillä haen. Onneksi meillä on viikonloppuna tulossa leiri josta ehkä saa neuvoja tähän ongelmakohtaan. Tänään Pessi veti taas mahtavasti kulmat, itse jäljestäminen sujuu jo tosi hyvin!

Lapsirikas päivä

2010-07-24T21:37:00.003+03:00

Pessi katsoo mammaa haikaillen

En olisi uskonut, että hillareissulle anivarhaisen herätyksen havahduttama 4 lämpöastetta kohoaa yli kahteenkymmeneen tänään. Niin se aurinko ja lämpö vain saapui Luoteis-Lappiinkin! Auringon innostamana oli Pessikin ulkona kooooko päivän..Ja kyllä on Pessi-poika nyt väsynyt.

Aamupäivä meni kotipihalla naapurin lasten kanssa leikkien. Ansku ja Satu kykkivät kasvimaalla ja Pessi juoksi rallia pallo suussa kasvimaan ympäri; lasten kanssa. Lapset olisivat halunneet heittää palloa Pessille tuntikausia. Pessikään ei olisi malttanut lopettaa leikkimistä, vaikka välillä menikin läähättämään varjoon. Täytyi kuitenkin viheltää riemukas peli poikki, jotta pojalla riittäisi energiaa kello 15 alkavaan onkikilpailuun.

Onkikilpailu kesti 1,5 tuntia. Ostimme vain yhden lipun, jolla mie aloitin onkimisen. Satu ja Pessi istuskelivat rannalla katsoen kun mie heittelin onkea hetken aikaa ilman kalan kalaa. Vieressä lapset saivat ahvenia ja särkiä. Satukin halusi kokeilla onneaan..eikä onkea sen koommin näkynyt. Pessi paistetteli ihmispaljoudessa ( Sieppijärvessä yli 10 ihmistä on paljous ) ja keräsi taas huomiota. Oikein lunkisti otti herra!

Kun Satu malttoi saaliiltaan ( 3 ahventa, 1 särki), pääsi Pessi jälleen lasten huomioitavaksi ja ihailtavaksi. VAU! Pessi otti niin lunkisti! Vielä kuukaisi sitten ei olisi tullut kuuloonkaan että Pessin ympärillä pyöri monta monta lasta ja aina joku silitti Pessiä! Mutta kylläpäs oli jätkä tässäkin kasvanut :)

Pessi katsoo mammaa kysyvästi

Tokokisa debyytti

2010-07-16T08:51:00.016+03:00

VAU millainen siitä tulikaan!!! Rovaniemellä epävirallisessa alo-kokeessa kymppejä sateli! Yhteispisteet huikeat 189,5/200 ja Pessi voitti koko alo-luokan! Mielestäni kaikki pisteet olivat täysin ansaittuja ja uskon että samat pisteet olisivat tulleet virallisissakin kokeissa.

Luoksepäästävyys 10 (!!! Se meidän vaiken liike oli tänään läpihuutojuttu)
Paikalla makaaminen 9,5 (vino maahanmeno, mutta olen erityisen ylpeä siitä että koira pysyi varmana vaikka 2 koiraa lähti viereltä käppäilemään)

Seuraaminen kytkettynä 9,5 (kuulemma kontakti tippui aavistuksen jossakin kohtaa)
Seuraaminen vapaana 9,5 (sama homma)
Liikkeestä maahanmeno 10
Luoksetulo 10
Liikkeestä seisominen 7 (näytin käsimerkin, loppuperusasento vino)
Hyppy 10
Kokoneisvaikutus 10

Olen miljoonasti onnellinen monestakin syystä. Ensinnäkin Pessi käyttäytyi todella hyvin kisapaikalla, ei mitään rähinöitä toisille koirille. Oli ihan leppoisasti porukan seassa ja lähinnä vain köllötteli odotellen omaa vuoroaan. Jotenkin uskomaton olo että työnteko vihdoin näkyy! Toinen mahtava juttu oli se että vaikka Pessi joutui odottamaan omaa vuoroaan melkein 2h täydessä auringonpaisteessa ja kuumassa, se teki hienosti töitä ja varsinkin seuraamisesta saimme kehuja yleisöltäkin! Kehään mennessä oli tosi epävarma olo että onko vire jo täysin tippunut mutta nyt koiran todelliset ominaisuudet tulivat esiin, se tahtoo tehdä töitä ja miellyttää minua. Lisäksi se on alkanut kivasti rentoutua ja pystyy levätä kisapaikalla maassa köllötellen kun mitään ei tapahdu. Lupaa todella hyvää tulevaisuudelle jos on pitkiä kisapäiviä. Pessillä on myös todella hyvä keskittymiskyky, sen korvat tuntuvat kuuntelevan tarkasti vaikkei aina siltä näytäkään. Hypyssäkin koira katseli käskyn aikana taaksepäin yleisöön ja ajattelin että nyt kosahtaa mutta ei, niin se vain yhtäkkiä hyppäsi vaikka tuntui olevan eri planeetalla kanssani siinä hetkessä. Mielenkiintoinen mies, pystyy tekemään todistetusti kahtakin asiaa kerrallaan ;)

Tuli luottavainen mieli itselle, tästä on hyvä jatkaa kohti virallisia kisoja! Alla vielä kuva Pessistä kisan jälkeen:

"ai luulitteks te etten muka osaa näitä hommia"

Jälki

2010-07-12T22:23:00.021+03:00

Lapin kesä on lyhyt joten taottava on kun rauta on kuumaa. Viikon sisällä vedetty kolme erilaista jälkeä, tavoitteena lähinnä opetella viimein keppien ilmaisu mikä on vähän tökkinyt kun en ole osannut päättää miten haluan ilmaisun tapahtuvan. Viimeisimmän treenin vedin kokonaan noutamis käskyllä ja se saa nyt luvan pysyä ilmaisuna.

5.7.2010 Saaren mökillä

Kaksi kaaren muotoista jälkeä, eka 300m, toinen 200m. Todella kuiva metsä, melko suora jälki mutta kuivan metsän vaikeus ja voimakas tuuli aiheuttivat jonkin verran harhailua. 4 purkkia, 4 makkaralta haisevaa keppiä. Ensimmäinen jälki kulki metsätien yli. Purkilla tarjosi jo automaattisesti maahanmenoa. Kepit taas poimi suuhun. Siinä varsinainen dilemma siis, maahanmeno vai noutaminen! Nyt osaa selvästi yhdistää purkit maahanmenoon mutta noutaminenkin voisi toimia jos sitä vaan jankkais paljon. Plaah, en kestä kun en osaa päättää. Muuten kyllä jäljesti kaikin puolin ihan kivasti, hyvä vauhti, väsähtikin jo vissiin loppuvaiheessa! Naksutin aina kun löysi esineen.

ja sitten mennään!

10.7. Kotimetsä ja perkeleesti hyttysiä!

Vuorossa ei-niin-kuiva-metsä. Oli vaikeuksia löytää sopivan helppo maasto jotta pääasia pysyy ilmaisun opettelussa. Aina meinasi tulla puiden ylityksiä tai muuta eteen. Pituutta ehkä 300m. Yhden matsätien ylityksen tein jäljen alkuun. Noin 8 keppiä pitkin metsää. Jäljesti nyt paremmin kuin viimeksi, mutta niin kovalla vauhdilla että minulla oli todellisia ongelmia ehtiä huomaamaan kepit, palkkaamaan, keräämään nauhat metsästä ja vielä pysäyttämään koiraa liialta vauhdilta. Never again! Jatkossa saa kyllä aina joku toinen kävellä perässä keräämässä putoilevat kamppeet! Onneksi Pessi ei huomannut hyttysiä, pelotti vähän että onnistunko tekemään jäljestä kamalan asian jos koko ajan joku puree killiin!

metsätien ylitys!

purkki löydetty!

12.7. Poikkijärven juuri niitetyt pellot

Piti olla ilmaisutreeni mutta en malttanut olla tekemättä kunnon jälkeä kun niin upea iso niitetty pelto edessä! Jäljen pituus ehkä 400m, 7 keppiä jotka olleet yön makkarapussissa. Janalta lähtö noin 20m (eli aika vaikea Pessille kun ei olla treenattu vielä) vastatuuleen. 2 kulmaa (90 astetta). Kaiken kaikkiaan melko pitkä ja aika paljon uudehkoja asioita mutta maasto tänään helppoa, vähän kosteaa lyhyttä peltoa ja jälki muuten suoraa.

Etsi ensin jälkeä aika kauan lähetyskohdalta mutta hyvin teki töitä ja eteni vähitellen eteenpäin. Löysi jäljen upeasti ehkä noin minuutin pyörimisen jälkeen! Fiksu koira vaikkei olla janoja nyt paljoa harjoiteltu! Vähän janan jälkeen irtonainen makkara palkkana.

Sitten suoraa jälkeä vastatuuleen mistä tulikin aika haasteellinen sillä melkein meidän jäljen päällä edessä seistä toljotti poroja! Siinä mitattiinkin koiran kanttia, lähteäkö porojen perään vai malttaako tehdä töitä…Muutamia kertoja pää nousi ja jouduin muistuttamaan että jälki menossa. Mutta kunhan ensimmäinen kulma saavutettiin ja porot jäivät selän taakse niin alkoi homma toimia taas Pessimäisellä varmuudella.

Pari pientä vesikohdan ylitystä sattui matkalle. Ne meni ihan suht ok. Kepit nousivat nyt myös kivasti, muutamia piti muistutella että ne on nostettava ennen kuin pääsee jatkamaan mutta osan otti jo valmiiksi suuhun. Seuraavat 10 treeniä pitäis oikeasti malttaa tehdä vain lyhyellä peltojäljellä jotta ilmaisu tulee varmaksi.

Kulmat menivät tänään mahtavan hyvin! Juuri kun ne alkukesästä tökki niin nyt on tullut muutosta. Viimeiset 100m jäljesti todella tarkasti nenä aivan kiinni maassa koko ajan! Väsymys tuo selvästi tarkkuutta lisää kun ei huvita enää juosta! Keppejä nyt vaan paljon ja ilmaisuna niille siis noutaminen. Saa nähdä miten ne kepit sieltä löytyvät jos eivät osu aivan suoraan nenän kohdalle, nyt pari meni ohi ja jouduin pidätellä narusta että etsipä poika keppi.

On the road again

Tälle viikolle tiedossa vielä hakutreenit ja tokoa, viikonlopuksi Pessi meneekin hoitopaikkaan Rovaniemelle kun äidit lähtee vähän rilluttelemaan Ilosaarirokkiin Joensuuhun!!! Samalla reissulla olisi tarkoitus nähdä yksi upea upea upea suursnautserinarttu sillä silmällä että meille viimein tulisi oma musta tästä samasta suvusta!

Kulttuuria

2010-07-08T22:42:00.007+03:00

Jokinainen Kolarissa

Erilainen viikko, otetaan kaikki ilo irti siitä kun Kolarissa kerrankin tapahtuu jotakin! Piti käyttää hyväksi myös ihmisvilinää kun sitä kerrankin oli täälläkin joten koira temmelsi menossa mukana useampanakin päivänä. Tuli treenattua mm sellaistakin outoa asiaa kuin yleisön taputuksia Wimmen keikalla.

Tanssahtelua Wimmen keikalla

Tokoa tauon jälkeen

2010-06-30T20:07:00.006+03:00

Rohkihallilla Suvin kanssa

Luoksepäästävyys: Autosta tullessa istui kiltisti paikalla kun Suvi ja hänen perhe pakkautui autosta viereen, pikkulapsi myös tuli aika lähelle. Sitten otettiin Suvin kanssa kahteen kertaan luoksepäästävyys niin että Suvi vähän rapsutteli Pessiä kaulalta. Pysyi hyvin ja odotti vaan koska saa makkaraa!

Seuraaminen kytkettynä: liikkeenohjaajan käskytyksellä, suunnilleen toko alo mittainen kaavio. Seurasi tosi hyvin, 2/3 pysähtymisestä meni istumaan heti, kerran epävarma pitikö niin tehdä. Hyvä mieli jäi, seuraavaksi otettava vain nopeita pikkupätkiä jotta pysyy vire ja tuota perusasentoon istumista erikseen

Liikkeestä maahanmeno: kokeenomaisena liikkeenohjauksella. Muuten hyvä mutta saisi olla nopempi maahanmeno vaikka alkaakin tehdä liikettä heti

Luoksetulo: kokonaisena liikkeenohjauksella. Harvinaisen hidas Pessiksi ja vähän myös vinoon, alkoi vissiin tulla kuuma kesäkelillä

Tauko

Hyppy: Agilityn A-este 2 kertaa, vauhdilla menee, ens kerralla jo kohti oikeaa A-estettä! Toko-hyppy ylikorkealla esteellä todella vauhdikas, pallo palkkaus

Paikkamakuu: Jetan vieressä 2-3min, kävin välillä huutelemassa hallin ovestakin ulos ja pysyi silti hyvin paikallaan. Palkkioksi kentän laidalle vapautus jossa lihapurkki

Olen tosi tyytyväinen että liikkeet noinkin hyvin valmiit. Jatkossa treenaan vain pieniä lyhyitä liikkeitä, vauhdikkaammin, parempi palkka, nyt olin itsekin vähän liian väsynyt jo kun joka päivä treenailtu jotakin ja vedetty kokonaisia tottisliikkeitä aika paljon. Se voi olla vaarallista vireen kannalta mutta ainakin sai tuntuman missä ollaan menossa.

Splash!

2010-06-28T13:58:00.006+03:00

Juhanuksena Lestijärven mökillä Pessi näytti mitä oli viime syksynä oppinut uimakoulussa: oikeaan järveen hypättiin suoraan laiturin päästä! Hui mitä kehitystä siihen verrattuna että syksyllä koko uimahomma oli Pessin mielestä aivan liian hurjaa hommaa! Odottakaahan sisarukset kun ensi talvi koittaa niin vesi räiskyy Hyvinkään koirauimalassa :)

BH treenit

2010-06-24T15:53:00.016+03:00

3kk taukoa edellisestä seuraamistreenistä. Ajattelin kokeilla suoraan missä kunnossa seuraaminen on ja tein BH-kaavion mukaisen seuruupätkän Pellon isolla kentällä ilman häiriöitä. Aluksi kontakti tippui kun Pessi olisi tahtonut jäljestää minun edellistä hajuvanaa. Olin harjoitellut kaavion ensin ilman koiraa ja siinä oli tietenkin minun askelvana suoraan nenän edessä. Pessin mielestä kaikki jäljet pitää aina selvittää, hullu jälkikoira! Aina luulee että olen kuitenkin piilottanut johonkin kohtaan jotakin jännää.

Olipa hyvä että tuli kuvattua seuruu videolle niin näki missä pitää vielä parantaa. Hidasta kävelyä ei olla harjoiteltu vielä ollenkaan, sitä pitää vielä tehostaa että osaa varmasti itse tehdä nopeuden muutokset niin että tuomarikin näkee ne. Pessi näytti myös unohtaneen että pysähtyessä pitää istua...mutta se on äkkiä opetettu. Muuten kyllä seurasi tosi hyvässä kohtaa ainakin tokoa ajatellen ja käännökset pysyivät tiiviinä. Vauhtia vaan saisi olla enemmän, pitää laittaa itse töppösiä toisen eteen että saa koiralle kunnon liikkeen, vähän vietikkäämmällä otteella maustettuna!

Torstaina Raisan ja Minnan kanssa Sieppijärvellä yhteistreeneissä. Oli aika kuuma päivä ja kauheasti ötököitä joten vähän oli väsähtäneen näköistä menoa kaikin puolin. Ensin vein Pessin paikkamakuuseen kentän reunalle siksi aikaa kun Raisa otti Oonan kanssa seuraamista toisella puolella. Aika pitkä paikallaolo, välillä hermostui ilmeisesti ötököiden takia ja nousi seisomaan. Pitäisi treenata nyt paljon paikallaoloa ja nimenomaan pidentää aikaa kun ollaan vain menty sitä paria minuuttia mitä tokossa vaaditaan.

Uutena otettiin henkilöryhmää mikä meni kivasti kaikilla koirilla. Lopuksi vielä kokonaisena liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Liikkeestä istumista olen ottanut vain kerran aikaisemmin ja se näkyi ettei Pessi oikein vielä ollut varma mitä piti tehdä, jäi nimittäin seisomaan. Maahanmeno toimi suht nopeasti, se alkaa olla kunnossa. Luoksetulo oli vauhdikas, olin varma että törmää minuun mutta ei! Perusasentoja pitäisi vielä hio paljon, ne ovat vähän unohtuneet ja ovat alkaneet mennä vinoon.

Ai niin, Pellossa kun oltiin niin hyödynnettiin vielä siellä olevia esteitä. Ensimmäisen kerran otettiin loivaa A-estettä, sain siitä Pessille tosi hauskan jutun, meni todella vauhdikkaasti yli. Ehkä vielä toisen kerran loivaa estettä, sitten voisi kokeilla jo oikeaa A-estettä! Otettiin myös toko-hyppyä ja siinä ei ollut ongelmia, senkin vedin itse asiassa ekan kerran kokonaisena liikkeenä seisomisen kanssa. Varsinainen kokonaisten uusien liikkeiden sarja ollut tämä viikko! Voiko olla enää ylpeämpi koirastaan joka on ollut niin pitkään treenitauolla ja sitten vaan vetää kaikki suoraan kerrasta oikein! Se on Pessin paras ominaisuus.

AAA

Toko-hyppyeste

Näyttelytreenit

2010-06-23T21:11:00.014+03:00

Tai meille enemmänkin käytöstreenit. Pellossa treenivuorolla mukavasti koiria. Kehässä juokseminen alkaa olla jo tuttu juttu mutta tuomarin kopelointi on aina ja edelleen se kovin kompastus Pessille. Tänään päätin kuitenkin että nyt taitaa olla Pessi valmis pelkokertoimeen, niin paljon on poika taas kehittynyt viime kuukausina. Ensin vähän väisti "tuomaria", toisella kierroksella sitten katsottiin jo hampaat ja käytiin koko koira läpi. Uskomatonta mutta totta, täysin vieras ihminen sai katsoa koko koiran läpi! Muutenkin otti hallilla tosi rennosti, aina kun ei tapahtunut mitään, päätti laittaa maate. Myös entinen naapurimme Kirsti tuli tervehtimään Pessiä, hänellä oli mukana oma saman ikäinen bernityttö. Ens kerralla uudestaan, tähtäimessä olisi ehkä käväistä kesän päätteeksi valkkareiden Open Show:ssa Turussa jos vaan jaksaa taas ajaa sen 1000km/suunta pelkästään koiran takia!

Todistusaineistoa että ne hampaat on oikeasti katsottu ;)

Lopuksi vielä paikkamakuussa pari minuuttia lähellä vieressä kiertävää muppekehää, hyvä oli häiriö ja Pessi pysyi terävänä koko paikallaolon ajan. Jeah!

Haku käyntiin

2010-06-22T20:55:00.007+03:00

Tänään otettiin ekan kerran ilmaisua irtorullalla. Vähän meni alku säätämiseks mutta sitten alkoi koirakin hoksata miksi hitossa akkamettällä pitää yhtäkkiä noutaa. Ansku ohjasi Pessiä tänään, kuten varmaan jtulevaisuudessakin. Minulla kun on jo ihan tarpeeksi työtä tokon, BH:n, jäljen ja etsinnän kanssa, saati sitten tulevien koulusuunnitelmien parissa :) Nyt vain treenaamaan hulluna sitä rullan noutamista, ens viikolla taas uusiksi ja juhannuksena pitää käyttää kaikkia sukulaisia hyväksi istuttamalla heitä pusikkoon ;D

Esineruutu pellolla

2010-05-24T21:01:00.013+03:00

Töissä! Mikä voisi olla sen parempaa! Tällä kertaa esineruutu heinäpellolla, yksi esine haettavana. Tällä kertaa olikin aika vaikea esine kun olin piilottanut sukan maahan eikä sitä voinut mitenkään löytää näkemällä. Pessi työskenteli tapansa mukaan loistavasti, hienosti kävi läpi koko aluetta kun ei uskonut että se on siellä kyllä suoraan edessä minne lähetinkin. Mutta löytyi se viimein sitten ja tulikin tosi paljon aivojumppaa tälle aamulle!

Esinemotivaation pitää kuulemma olla hyvä

Mamma sanoi että on vain kolme minuuttia aikaa joten pistin töpinäksi

Olen aika hyvä tässä vaikka itse sanonkin

Noutaakin jo osaan, siitä saa makkaraa

ja se palkka...slurps

Muksuluuri

2010-05-20T22:54:00.008+03:00

Paljon on pitänyt vettä virrata tämän koiran kohdalla että on päästy siihen millaista tänään oli. Pessi leikki luottavaisesti lasten kanssa. Lapsia kun näkee harvakseltaan niin tottuminen epätavalliseen liikeeseen ja meluun on ollut haastavaa. Varsinkin kun saalisvietti välillä ottaa vallan ja Pessin on tehnyt mieli ottaa muksuja kiinni ja vähän "komentaa". Nyt kuitenkin kaikki sulassa sovussa juoksentelivat pitkin meidän pihaa.

Jälkitreenit käyntiin myös

2010-05-20T21:26:00.007+03:00

Pysyisipä pellot aina tällaisina vähäkasvuisina, juuri paras maasto harjoitella jälkeä. Viime kesänä Pessillä oli niin paljon intoa jäljellä joten siitä viisastuneena kävimme ensin lenkillä. Siihen perään paikkamakuuta noin 5 min. Auttoi kyllä pahimpaan vimmaan! Nameja nyt vain matkan varrelta löytyvissä purkeissa mikä tähtää siihen että vain esineistä saa palkan. Mukavasti pysähtyikin esineille. Olin ajatellut että ottaisin ilmaisuksi noutamisen mutta Pessi oli tästä vähän hämillään joten päätin treenin jälkeen vaihtaa ilmaisun kuitenkin maahanmenoon.

Pahimmat höyryt ensin pois

Kesän eka jälkitreeni

Hyvä aloitus, matka tosin vain 100m, kulmissa taas meinasi tippua jäljeltä ja meni pyörimiseksi, kulmia pitää harjoitella erikseen paljon! Uutena juttuna oli myös pikku ojan ylittäminen, se sujui ihan ok. Seuraavaksi sitten ilmaisua erikseen maastosta.

slurps, valmista

Toivoa täynnä

2010-05-16T17:00:00.011+03:00

Kävimme pyörähtämässä Pellossa arkitottistreeneissä kun tuota koirahäiriötä ei oikein täällä metsän keskellä meinaa olla ja pitäisi nyt oikeasti saada tuo äijä relaamaan ennen kisastartteja, liikkeethän se jo osaa hyvin mutta hallittavuus vielä kesken. Tänään meni ihan mukavasti, kyllä se pirulainen vain kehittyy (ja aikuistuu) vaikka minun hanskat on meinannu moneen kertaan lentää tiskiin! Tekikin varsin hyvää treenata erikseen vaan koirien keskellä olemista ja kohtaamista ja ihmisten tervehtimistä. Ettei tarvi aina sotkea siihen tottisliikkeitä sekaan. Nyt alan jo uskoa että BH-kokeeseen voisi joskus ilmoittautua!

Eilen oli erityinen päivä, ainakin 25 astetta lämmintä ja meillä vielä lunta pellolla. Mutta vielä erityisempi sen takia että vedin Pessille yli puolen vuoden tauon jälkeen piiiitkän jäljen Poikkijärven pelloille. Totesin siinä katsellessani että Pessi vaan on niin mielettömän luontainen jäljestäjä, olispa kaikki yhtä helppoa kuin jäkitreenit! Pessiä ei tarvitse edes palkata jäljellä, se palkkaantuu tekemisen riemusta eikä koskaan tahtoisi lopettaa vaan saa moneen kertaan huikkia että LOPPU tuli jo! Tänään tein melko suoran jäljen, 4 purkkia löytyi matkalta. . Aloittelen ilmaisun opettamista. Muutaman kerran nyt ensin yllättäviä purkkeja ja esineitä matkan varrella. Siirryn siihen että vain niistä saa palkan ja sitten erikseen sulkeisia lyhyellä keppi/esine jäljellä jos vaikka alkais nostaa niitä käteen. Kulmat meinas tänään mennä suoriksi ja välillä pyörittiin enemmänkin, vähän liikaa intoa tauon jälkeen vaikkakin tällä kertaa sain koiran sopivaan mielentilaan ettei mene liian vauhdilla. Alussa pitää ottaa vähän paikkamakuuta ja rauhoittumista ja silleen. Kulmia sitten erikseen, koko ihana kesä aikaa!

Pessi kävi todistettavasti tänään myös uimassa Sieppijärvessä vaikka olikin melko jäiset vedet vielä. Eipä ole mennyt syksyn uimakoulu hukkaan! Uskalsi se vaan sinne mennä kepin perään vaikka aluksi empi kauan...no hei haloo, keppien vuoksi mitä vaan!

Keppejä, keppejä, keppejä

2010-05-14T18:51:00.012+03:00

Olen saanut sitä mitä halusin: koiran kiinnostumaan kepeistä...lopputuloksena keppihullu jonka kanssa pitäis yrittää alkaa tehdä keppien kanssa yhteistyötä jäljellä. Mitähän siitäkin nyt enää tulee!

Yksi lempileikeistä: keppien "sukeltelu" veden alta

Vanhaa Iivoa ei penskan leikit kiinnostanu

Kesän ensimmäinen esineruutu

2010-05-14T18:34:00.006+03:00

Menkää jo pois lumet että me päästään töihin! Jotakin hyötyä sentään pitkästä talvesta: Pessi oppi noutamaan kunnolla. Tänään kokeilin esineen vientiä ekan kerran vähän eri maastoon, yleensä ollaan menty tätä vain metsässä. Hyvin löytyi, palkaksi makkara.

Treenisuunnitelmia

2010-04-29T17:23:00.008+03:00

Uudella innolla kesän treenejä kohti. Oma sairastelu on vienyt toista kuukautta. Tokotavoite jäi kesken mutta ehkä on hyvä muutenkin antaa koiran saada vähän ikää lisää. Myös lunta on ollut valtavasti…ja on edelleen joten eipä tässä nyt ole juuri mitään toisaalta menettänyt ainakaan maastojen suhteen. Hyvä vaan että tuli pidempi tauko kaikkeen. Koirakin kun on aikuistunut iiiison askeleen sillä aikaa ja mörötkin on lähestulkoon karistettu kannoilta :) Pessistä on tullut aika lailla kaikkien kaveri ja lasten kanssakin touhuaa jo huomattavasti itsevarmempana kuin ennen.

Kilpailusuunnitelma 2010:

BH-koe (syksyllä)
Startata toko ALO-luokassa, tavoitteena TK1 (syksyllä)

Kesän treenisuunnitelma:

Toko: kesätauolla
Tottelevaisuus: BH-koetta varten hiottava vielä tottelevaisuusliikkeitä, lähinnä liikkeestä pysähtymiset ja pitkä paikkamakuu. Lisäksi aloitetaan varmaan estehyppyjen harjoittelu ja saatetaan opetella jokin muu uusi liike kuten eteenmeno.
Jälki: kaikenlaisia jälkitreenejä, mahdollisimman paljon erilaisia maastoja. Aloitetaan keppien ilmaisu ja yritetään saada se varmaan kuntoon kesän aikana.
Haku: Jos treeniporukallamme into jatkuu samana kuin viime kesänä, harjoitellaan Pessille varmaankin haun ilmaisu tulevana kesänä
Esine-etsintä: Erilaisten esineiden noutaminen erilaisissa paikoissa, noutokapulan noutaminen, esineruutu, jätetty esine (kuten etsintäkokeessa)

Muita tavoitteita on leikkiä paljon saalisleikkejä jotta motivaatio kantaisi läpi pidempienkin treenien. Tietenkin tahdon myös kehittää edelleen meidän hyvää suhdetta ja parantaa muutenkin luottamusta ja ohjattavuutta arkitilanteissa. Sitten varmaan juostaan paljon metsässä Pessin niin rakastamaa viestijuoksua (Pessi juoksee Anskun luo ja sitten taas minun luo ja sitten taas Anskun jne). Niin ja uimistakin pitäisi opetella vielä jotta ei tulisi ihan mammanpoikamaine! ;) Siinäpä sitä, tulis jo kesä!

Videolla liikkeestä maahanmeno talvisissa vappumaisemissa. Olispa kaikki aina yhtä helppoa. Ekan kerran tein tämän liikkeen kokonaisena ilman apuja ja se meni kerrasta nappiin. Pitää vissiin useamminkin pitää pitkiä taukoja!

Pöpöinen pääsiäinen

2010-04-07T22:33:00.010+03:00

Pääsiäinen meni meidän perheen kannalta erittäin rauhallisissa ja tautisissa merkeissä; Sisällä.Olimme molemmat kipeitä koko pääsiäisen. Silti pääsiäiseen mahtui monta ihanaa hetkeä...

Sisällä parhaiten viihtyivät Myy ja Kaapo. Myyllä ja Pessillä kuherruskuukausi kesti koko pääsiäisen, eli Myyn Kiiman ajan. Onneksi Milla, Oliver ja Kaapoovat viimein innostuneet ulkoilemaan kunnolla. Oikein itse pyytävät päästä pihalle! Milla varsinkin on jo enemmän ulkona kuin sisällä. Neiti sipsuttaa pihaa ympäri pitkin päivää ja eiköhän se kyläluuta kohta laajenna reviiriä kotipihanki ulkopuolelle. Niin, että naapurit odottakaas vaan!

Milla metsäretkellä

Vaikka asummekin keskellä vaaraa metsän suojassa ” kaukana sivistyksestä”, on tämä pihapiiri osoittautunut kylän pääsiäisvieraiden suosituksi lenkkipoluksi. Vaikka Pessin lenkit jäivätki pääsiäisenä kovin lyhkäsiksi, oli Pessilla ikkunasta ihmettelemistä kerraksi jos toiseksi. Samaan pihapiiriin ilmestyi satunnaisten lenkkeilijöiden lisäksi nimittäin vuokranantajamme ”mökilleen” perheensä kanssa. Pessi jaksoi haukkua sekä ikkunan tältä, että siltä puolelta neljää lasta ehkä päivän, jonka jälkeen se tottui pihalla oleviin ”outoihin hiippareihin”.

Talon isäntä

Tottakai kun arki koitti, loppui Anskun flussa ja pääsee Pessikin pitkästä aikaa pikku hiljaa kunnon lenkeille. Kunpa nuo tänä aamuna saavutetut hanget jaksaisi kannatella meitä edes muutaman päivän!

Keväthangen riemua

Poseerausta

2010-03-25T17:07:00.013+02:00

Päivitettyjä kuvia meidän perheenjäsenistä. Usein tuntuu että niitä on...noh, liikaa. Siitä huolimatta suunnitelmissa oli toisen koiran hankinta mutta jouduimme valitettavasti perumaan pentuvarauksen sairasteluni myötä. mutta ehkä syksyllä uusi yritys saada Pessille tyttökaveri.

Pessi 1v 3kk

Milla 7v

Oliver 5v

Kaapo 4-5v

Myy 9kk

Rotat Aapo & Viljami 1v

Puuha-Pete

2010-03-18T16:33:00.008+02:00

Miten eläintarha pärjää jos itse sairastuu eikä jaksa edes lenkittää koiraa? Melkoinen viikko takana kun olen ollut niin huonossa kunnossa yksin kotona. Onneksi Ansku palasi Norjan reissulta ja pääsi Pessikin taas pidemmille metsälenkeille! Onneksi meillä asuu täällä niin paljon tuttuja että Pessi on päässyt välillä päivähoitoon. Tässä pari kuvaa, kyllä tuo keksii itselleen tekemistä jos toistakin, en edes halua tietää miltä piha näyttää kun lumet sulavat pois ja sieltä paljastuu koko talven rakennelmat ja kaivuu-hankkeet :)

Aurinko, sukset ja Olos-tunturi

2010-03-09T18:13:00.022+02:00

Pitäähän minunkin viettää tätä hiihtolomaa jotenkin, vaikkei minulla mitään lomaa varsinaisesti olekaan. Tänään oli taas kerran upea auringonpaiste. Niinpä pakkasin mukaan sukset, lumilaudan ja koiran ja suuntasimme Muonion Olokselle. Sukset ja koira vei voiton tälläkin kertaa, en ole vieläkään saanut aikaiseksi käytyä lautailemassa vaikka rinteet on ihan vieressä. Sen sijaan olen hiihtänyt tänä talvena enemmän varmaan kuin viimeiseen 10 vuoteen yhteensä :)

Kun tuossa edellisessä tekstissä vielä epäilin että tuleekohan tästä meidän hiihtohommasta yhtään mitään niin tänään akkaa vietiin narussa sellaista kyytiä että ei tarvi enää arvuutella :D No vielä ei varsinaisesti voida vetoja paljoa ottaa kun Pessi on nuori mutta oppi tänään selvästi esim sen että pitää juosta minun edellä eikä solmia minua remmillä ympäri tai talloa suksien päällä. Pysähtymiskäsky onnistui jo melko hyvin mutta hiljentää koira ei vielä osaa ;p Pitää vissiin keksiä siihen joku oma sana! Oloksen ladut olivat aika hurjat ja kun minulla oli alla vielä miljoona kertaa paremmat sukset mitä kotona niin alamäissä välillä sai vain toivoa että toivottavasti kukaan ei kierrä lenkkiä väärään suuntaan tai tulee kyllä ruumiita!

Välillä vähän lunta janoon

Tässä muutama tykkyluminen kuva! Oli tosi ihanaa! Pessi oli tosi nätisti (unohti vissiin pakata murkkuiän mukaan tänään) ja oppi että toiset hiihtäjät ohitetaan nätisti sivulla "hiihtäen" ja vaikka minä juttelen ihmisten kanssa niin Pessin ei tarvi siihen väliin sanoa yhtäkään mielipidettä. Lapsetkin saivat kiertää tänään koiraa ympäri ja pääsipä linssilude vielä japanilaisturistien kameraankin matkamuistoksi! On se rankkaa olla valkoinen, ihana, pehmoinen jääkarhu kun aina saa niin paljon huomiota ihmisiltä!

Olos-tunturilta

Hiihtokelejä

2010-03-06T15:21:00.021+02:00

Tänään oli niin mieletön aurinkoinen kevätpäivä että olisi tahtonut ulkoilla aamusta iltaan! Kävimme pitkän hiihtolenkin koiran kanssa järvellä. Aurinko tuntui ensimmäisen kerran jopa kuumalta. Jippii, kevät saapuu tännekin ihan kohta! Harmi kun ei saanut oikein hyviä kuvia, kännykkäkamera on aivan toivoton viritelmä. Mutta hip hurraa, eilen saapui postissa tuliterä canonin järkkäri joka mahdollistaa 8 kuvaa/sekunti otokset, saadaan vauhdikkaammatkin tempaukset vihdoin tallennettua!

Olen meinannut että opettaisin Pessille vetoalkeita, tänään mentiinkin alkupätkän alamäki niin että koira veti minua valjaissa suksilla. En oikein tiedä saako Pessiä ikinä innostumaan tuosta tarpeeksi kun se ei ole oikein koskaan osoittanut vetohaluja remmissäkään mutta se olisi niin hyvää kuntoilua tuollaiselle isolle, energiselle urokselle. Pitäisi hommata kunnon huskyvaljaat ja minun pitäisi uusia onnettomat sukseni niin homma voisi lähteä toimimaan. Vähän jo tuntuu että koira on saanut hommasta kiinni. Ainakin se voisi sitten joskus vetää pulkassa lapsia jos meidän yhteishiihto ei ala sujumaan! Tässä vielä pari talvista kuvaa, näitä voi sitten kesällä taas muistella...sitä lunta on vaan niin paljon!

Uuteen nousuun

2010-02-28T14:37:00.003+02:00

Tokoa perjantaina hallilla

Olipahan kovaa häiriötreeniä tänään Pessille kun hallilla oli taas ne kaksi ihanaa vauhdikasta ja taitavaa narttua joiden spurtit pallon perään saa Pessin väkisinkin innostumaan leikkiseuran mahdollisuudesta. Siihen vielä lisänä Annikan mukana pikkuinen tyttö joka juoksenteli ympäri hallia. Pessille pienet lapset ovat taas aika hankalia sulateltavia mutta niin vain niistäkin selvittiin alkukankeuden jälkeen. Autosta piti taas haukkua Jettaa ja Mollaa mutta haukku on muuttunut selvästi iloisempaan suuntaan, sellaiseen ”haluaisin mennä leikkimään”. Sisälle mentiinkin sitten jo ihan ilman ääntelyä, mikä on hieno edistys siihen mistä viime syksynä aloitettiin. Aluksi Pessi ei mainannut millään pystyä keskittymään meidän hommiin vaan säntäsi aina perään kun vaan joku neitonen liikahti kentällä.. Oli niin kovilla stressikierroksilla että vein sitten koiran takaisin autoon vähän jäähylle noin 15 minuutiksi. Pitäisi varmaan jatkossa yrittää ehtiä tekemään joku pieni kävelylenkki ennen hallille menoa.

Uusi yritys ja nyt pystyimmekin jo tekemään omia treenejä. En yrittänyt mitään kovin vaikeaa, lähinnä vain harjoiteltiin häiriöihin sopeutumista. Muistaakseni vedettiin ainakin paikallaan istumista kun muut kävelivät ohi, perusasentoon pysähtymistä, mikä sujui tosi hyvin. Sitten yksi noutaminen kokonaisena, siinä vähän hidasteli tuodessa häiriön takia mutta muuten hyvä. hyppy 2 kertaan, ekalla vauhdikkaasti pallopalkalla ja toinen perään istumasta hypäten. Hyvältä näyttää hyppy! Sitten paikkamakuuseen Jetan viereen. Jetta olikin jo siellä etukäteen. Varmaan minuutti pari ja palkkioksi kissanruokaSHEEBAA minkä olin piilottanut kentän reunalle. Paikkamakuu sujui hyvin siihen nähden että lapsikin seikkaili vieressä ja kävi välillä paukuttamassa isoon ääneen ovia ja huutelemassa että lähdetäänkö jo kotiin. Kun muut olivat lähteneet, otettiin vielä luoksepäästävyyttä Suvin kanssa muutaman kerran niin että Suvi vaan kävi meidän luona. Ekalla kerralla Pessi tempaisi vastaan ”tuomaria” iloisena. Kolmannella kerralla pysyi sitten jo paikoillaan ja sai lisää sheebaa! Sinänsä parempi nyt näin että menee iloisena vastaan kuin se että olisi epävarman jäykkänä. Arvasin että saattaa alkaa ennakoimaan tuomarilta saatuja makkaroita mutta parempi näin, iloisuudesta kun ei sakoteta :)

Olen niin ylpeä siitä miten Pessi rentoutui treenien aikana. Lopuksi ei välittänyt lapsestakaan enää mitään. Kun muut olivat lähteneet, jäimmekin vielä leikkimään ja treenaamaan vielä kahdestaan hallille. Oli niin hyvä fiilis molemmilla! Ja fiilis siitä vain parani, Pessi veti aivan täydellisen seuraamisen kaikkine käännöksineen, vietti pysyi huippuhyvänä ja kesti ihan varmasti kokeenomaisen pituuden ilman palkkiota. Tuli kyllä niin hyvä mieli tuosta upeasta seuraamisesta ja muutenkin siitä että meillä oli taas hauskaa ja rentoutunutta menoa kentällä! Oli kiva todeta miten hyvällä mallilla moni liike meillä jo on, sitten kun vaan saa saman vireen vielä häiriöiden kanssakin niin täältä tullaan!

Esineruutua

2010-02-22T10:58:00.012+02:00

Tai en tiedä tuliko siitä loppupeleissä aivan sitä mitä suunniteltiin. Piti muka keksiä koiralle jotakin puuhaa kun pakkasta on koko ajan 30 tienoilla eikä pitkät lenkit meinaa innostaa varsinkaan omistajaa, koira kyllä mennä viipottais pakkasillakin. Innolla mentiin tallaamaan pieni alue..."ei kai sitä lunta voi niin paljoa olla..." Todeten, ettei tätä hommaa kyllä pysty vielä ainakaan kuukauteen tekemään ollenkaan, hanget ei vieläkään kanna yhtään. Siinä lumessa kontatessa mietti hetken että onneksi meillä ei (tänäänkään) ole naapureita näkemässä meidän hommailuja. Viimeistään siinä vaiheessa olisi tullut kyllä sanomista että nuo on täysin kahelia porukkaa! Harvassa olisi ne jotka ymmärtäisivät mikä saa ihmisen rämpimään umpihangessa koiran koulutuksen takia xD

Mutta koira oli liekeissä, tosin aika nopeasti uupui koirakin umpisessa etsimisessä. Emännästä puhumattakaan. Täytyy kai malttaa edelleen odottaa sitä kesää (ja uskoa viimein että Lapin talvi on pitkä) ja treenailla noutamisen muita osia vielä erikseen pihamaalla!

Olemme menneet talven aikana lenkeillä myös muutaman kerran yhtä etsintäkokeen noutamisosiota, missä esine tiputetaan matkan varrelle jonka jälkeen koiran on palattava takaisin samaan paikkaan mistä ollaan tultu ja palautettava kadonnut esine. Pessi on jo monta kertaa palauttanut minulle sen samaisen hanskan minkä aina onnistun jotenkin tiputtamaan. On se hyvä että koira huolehtii!, muuten saisi koko ajan olla ostamassa uusia kintaita ;) Pessi on itse asiassa pariin kertaan tehnyt noutamisen myös "tositilanteessa" kun se hanska on tippunut minulta oikeasti ja koira on alkanut nykimään hihnaa että tuonne se jäi. Heh, koulutus on onnistunut siis varsin mallikkaasti!

Noutaminen on kyllä yksi Pessin vahvimmista osa-alueista tällä hetkellä, toivottavasti sama into säilyy jatkossakin! Jotenkin onnistuin sen sitten viimein opettamaan koiralle hyvin!

Tampereen tuliaiset

2010-02-17T15:53:00.010+02:00

Käytiin reissu Tampereella muuttoauton kanssa. Oli kyllä auto niin täynnä kuin vain voi olla. Saatiin taas hymyileviä katseita ohikulkijoilta kun etupenkillä istui iso koira ja muuttokuorman päällä keikkui vielä 2 kissaa. Eläintarha matkustaa...

Täytyy sanoa että oli taas niin meidän näköinen reissu kuin vain voi olla. Kommelluksilta ei vältytty tälläkään kertaa. Muuttopäivänäkin jouduttu vielä lähteä viemään Pessiä eläinlääkärille kun Pessi sai kaveriltaan vähän hammasta ja kaulaan tuli kunnon reikä. Nyt on sitten koira antibiooteilla mutta hyvin on haava lähtenyt parantumaan. Ja tosi hienosti oli poika eläinlääkärillä ja antoi onneksi lääkärin tutkia kunnolla ettei tarvinut alkaa siinä hässäkässä vielä rauhoittavia antamaan kun edessä oli ajomatka pohjoiseen.

Pessin mielestä reissussa oli parasta ehkä a) kahteen kertaan käynti Kauhavalla, missä asuu Pessin suosikki-ihmisiä + sieltä saa aina nakkeja! b) Tampereen kodin ympärillä oli valtavasti uusia merkkailujälkiä ja niitä ei meinannut millään pystyä hallita. Jotain täysin erilaista hajumaailmaa mitä Käkivaaran metsätiellä! c) Pessin paras (ja nykyään melkein ainut) koirakaveri Osmo. Pojat saivat juosta itsensä aivan uuvuksiin metsissä. Oli taas nähtävissä pientä voimien mittelöä kahden samanikäisen uroksen välillä. Seurauksena tuo haava, mikä kyllä oli täysin Pessin oma vika, mitäs kokeilee loputtomiin kuinka kauan Osmon ärsytysraja riittää. Osmo on edelleen pojista se "isompi poika", saa nähdä pysyykö asetelma saman jatkossakin. d) Viimeisenä yönä tapahtui joitain niin uskomatonta, että Pessi sai nukkua Satun kanssa samassa sängyssä! Lisäksi tällä reissulla sai matkustaa 10 tuntia pää Satun sylissä, koska autossa oli niin vähän tilaa. Jotain niin paljon parempaa kuin uudessa farmarissa, mikä on ihan tyhmä koska siellä joutuu istua yksin KAUKANA perällä eikä saa edes rapsutuksia!

Pessi ja Osmo, parhaat ystävykset

Me lappilaiset

2010-02-05T17:23:00.011+02:00

Vihdoinkin se päivä koitti: muutimme peikon kanssa virallisesti Sieppijärvelle! Keskelle, ah ei niin yhtikäs mitään! Parasta. Olo on helpottunut kun 800 km edestakainen ajo saa nyt jäädä. Muutamia reissuja vielä joutuu tehdä työn puolesta etelään kevään aikana (ja myös siksi että jää aivan liian kova ikävä kaikkia tärkeimpiä ystäviä siellä, mukaanlukien koirapiirit ja koiran ystävät!)

Talvi se vaan jatkuu ja jatkuu. Tällä viikolla olen toivonut useampaan kertaan että kesä tulisi. Se tunne kun rämpii koiran kanssa puoliumpisia metsäpolkuja reidet maitohapoilla ja lenkin jälkeen huomaa vielä ettei koira ole edes yhtään väsynyt...Saisipa aktivoitua koiraa jo jäljestämisellä tai muilla maastojutuilla. Kyllä tässä ennemmin oma kunto loppuu kuin nuoren koiran päivävirta. Ens talvelle hommaan kyllä kunnon sukset ja koiralle vetovaljaat niin jaksaa tämäkin tyttö hiihtää Käkivaaran rinteen myös ylöspäin! Kun kerran piti päästä asumaan vaaran päälle!

Kotimaisema

No nyt on ainakin lunta!

Alas...kovaa ja korkealta

2010-02-02T14:42:00.013+02:00

Olen innoissani lukenut Raisalta lainattua Saalisviettikirjaa, jota olen jo pitkään himoinnut käsiini. Ompa muuten pirun hyvä kirja! Jostakin mieleeni muistuu saalisviettiä kuvaava kaavio: viettivire laskee nopeasti saaliin kiinniottamisen jälkeen jne...

Kyseinen kaavio puskee mieleeni kun kuvittelen tämänhetkistä olotilaa. Päivien kuluessa olen jotenkin onnistunut hivuttamaan odotuksiani yhä korkeammalle ja korkeammalle, innostuen siitä miten hurjan taitava Pessi on, miten se oppii jokaisen liikkeen tuosta vaan vaikka harjoittelumääräkin on suht vähäinen. Pessi on alkanut tottumaan jo treenikaveraina pyöriviin toisiin koiriin ja sen toimintakyky säilyy yllättävänkin hyvänä häiriöistä riippumatta. Kuvittelin jo miten me voitaisiin pian näyttää osaamista jopa virallisissa kokeissa. Mutta viime treeneissä totuus littasi meidät alas ja kovaa!

Hallilla oli edelliseltä vuorolta vielä vieraita koiria. Ihmeellisesti ei haukkunut edes ulkona olevia koiria autosta. Käveli hyvässä hallinnassa sisälle koirien ohi ja ajattelin että ompas tänään hyvä ja edistyksellinen päivä! Olisi pitänyt vissiin jättää sanomatta...Otettiin luoksepäästävyyttä kokeenomaisesti. Pyysin vierasta ihmistä testaajaksi jotta lakkaisin jännittämästä tuota typerää liikeosaa, jonka pitäisi teoriassa olla aivan läpihuutojuttu. Koira vaan istuu paikoillaan kun tuomari käy rapsuttamassa päälaelta... Mitä vielä, Pessi hyökkäsi voimakkaasti rähisten "tuomaria" kohti. Koetilanteessa meidät olisi heitetty välittömästi pihalle. Ompa kiva miettiä että tokokokeen vaikein suoritus on meille se, pääsemmekö edes kehään asti vai käännytetäänkö meidät kotiin jo ovelta kun koira ei anna koskea!!!

Kuvittelin että tällaista ei voisi enää tapahtua. Koira on puolen vuoden aikana alkanut hyväksyä kaikki meille tulevat vieraat, usein kadullakin antaa ihmisten rapsutella heti. Mutta taas se totuus nähtiin: kun koiraa vähän paineistaa (paineistui ilmeisesti kuitenkin vieraista koirista), ei ole mitään toivoakaan että se antaisi vieraan ihmisen koskea. Onhan se vielä nuori ja päivät vaihtelee ja ja ja...mutta joskus mietin että edes ikä ei välttämättä tuo koskaan tuolle koiralle tarvittavaa varmuutta. Suuri terävyys/puolustusvietti epävarmalla koiralla tuntuu mahdottomalta yhtälöltä. En osaa olla koiralle tarpeeksi hyvänä tukena. Jotenkin se joutuu edelleen liikaa ratkaisemaan tilanteita itsenäisesti kun minä vaan möllötän vieressä tyhmänä. Jonkun pitäisi konreettisesti näyttää minulle miten tuollaisissa tilanteissa ollaan koiran tukena niin ettei kuitenkaan palkita epävarmuudesta. Eilen sentään kai onnistuin parantamaan luottamusta koirani silmissä kun onnistuin lenkillä ajamaan kaksi Pessin päälle ryntäävää irtonaista koiraa pois. Onnistuin jopa tekemään sen ihmeellisen varmalla otteella sillä jälkeenpäin huomasin että koko tohinan ajan vierelläni istui täysin hiljainen koiran, joka luotti siihen että minä hoidan tilanteen.

En tiedä onko meidän tulevaisuutena tehdä vain näyttäviä tokon kotivideoita ja unohtaa kaikki harrastukset mihin koiran hermorakenne ei riitä. Mistä löytää motivaatiota harjoitella osa-aluetta minkä pitäisi olla koiralla jo syntyessään, mitä ei edes pitäisi tarvita juurikaan harjoitella. Samalla hetkellä kun olen lyömässä hanskoja tiskiin, tiedän että parin päivän päästä kynä taas sauhuaa kun suunnittelen jo innolla uutta tapaa treenata. Ehkä on hyvä pysähtyä tässä vaiheessa, ottaa kunnon harppaus taaksepäin ja alkaa rakentaa koko pakettia kasaan uudella tavalla.

1-vuotiaan toko

2010-01-10T19:53:00.013+02:00

Tässä videokooste yksivuotiaan ja 27-vuotiaan osaamisista. Pessi on siis oppinut paljon nopeammin kuin minä. Olen oikeastaan varsin ylpeä meidän tekemisistä :) Vuodelle 2010 meillä on tavoitteena startata tokon alokasluokassa sekä BH-kokeen merkeissä. Jos kesästä tulee intiaanikesä, saatamme ainakin haaveilla myös pk-puolen lajikokeista.

No niin, nyt on sitten ilmoittauduttu tokon alokasluokan kisaan joka pidetään huhtikuussa. 3kk siis aikaa saada liikkeet kuntoon ja koiralle vähän lisää itsevarmuutta häiriöiden keskellä! En varmaan koskaan tule jännittämään mitään niin paljon kuin ensimmäistä kisastarttia!

Iloista joulua!

2009-12-25T11:59:00.006+02:00

Jouluaatto 2009

Äitini valaa Pessille tinaa uuden vuoden aattona

Pessi sai äidiltä myös oman joululahjan sekä joka päivä nakkeja ja ties mitä muuta hyvää...ilmankos Pessi seurasi tiiviisti äitiäni koko reissun ajan

Paljon onnea Pessi 1v!!!

2009-12-21T22:09:00.005+02:00

Pessi täytti tänään 1 vuotta, uskomatonta että aika on kulunut niin nopeasti! Onnea myös kaikille Pessin sisaruksille: Tyynelle, Kamulle, Rexille ja Roylle!

Kissojen valloittama koti

2009-12-15T19:33:00.012+02:00

Petra leikittää Myytä ja Oliveria suuren suosin saanneella raapimispuulla!

Pakkanen paukkuu Käkivaarassa! Eilen pakkasta oli reilut 20 astetta ja tänään mittari on hiponut lähempänä kolmekymmentä. Mutta tämähän on lauha paikka, nimittäin kylän puolella on ollut ainakin viisi astetta kylmempää.

Siitä on jo liian kauan kun Satu ja Pessi lähtivät kohti etelän aurinkoa. Näillä leveysasteilla aurinkoa ei paljoa joulun aikaan näe. Parhaimmillaan sen voi juuri erottaa horisontista, mutta yleensä auringon vaikutus näkyy vain kultaisena koristeena puiden latvoissa. Kissoja ei tunnu Pessin poissaolo tai pakkanen paljoa painavan vaan pikemminkin päin vastoin. Niiden mielestä on ihanaa kun Ansku kerranki lämmittää taloa! Ja mikä parasta; Pessi ei juoksentele perässä kieli pitkällä!

Milla villinä

Onneksi Satu on kertonut miten Millan saa lepytettyä...

Myy hakee Kaapoa peiton alta leikkimään